Näin on, ja euron heikentyminen onkin todennäköisesti jo tukenut Suomen vientiä, vaikka se ei kyllä luvuissa hirveästi näy mm. Venäjän viennin lopahtamisen takia.
Euron heikentyminen ei kuitenkaan auta esim. suhteessa Saksaan
Kaikkea on hyvä tehdä, enkä missään nimessä vastusta rakenteellisia tai strategisia uudistuksia. Päinvastoin! Niitäkin on tarpeen tehdä. Mutta, yksinkertaistaen, Suomen ongelmien ketju on seuraava.
- Suomen (kustannus) kilpailukyky suhteessa Ruotsiin ja Saksaan on heikentynyt Suomen suurten palkankorotusten takia (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
- Puolet Nokiasta on kuollut, ja paperin kysyntä on romahtanut
- Kustannuskilpailukyvyn menetyksen takia muukin teollisuus on ongelmissa. (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
- Euron takia valuuttakurssi ei jousta
- Vienti laskee
- Talous supistuu (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
- Yritykset vähentävät työvoimaa Suomessa
- Yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille
- Yritykset lopettavat Suomessa
- Työttömyys nousee
- Julkiset menot kasvavat
- Valtio velkaantuu
Jokainen voi osallistua ja kertoa, miten 1) byrokratiaa pitäisi purkaa 2) millä mekanismilla se purkaisi tätä ongelmaketjua ja mistä 3) mikä suuruusluokka purkamisen vaikutuksella olisi.
Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata - itse kun en ole mikään "talousmies" tai omin osaamisalueeni on sellaisella sektorilla, joka jopa Liberan mielestä on ainakin jollain tasolla säilytettävä julkisen sektorin hallinnassa - tai ainakin osa siitä, ei välttämättä koko paketti. Parhaiten hahmotan siis sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin ja sen ongelmat mutta tällöinkin tarkastelen sitä toiselta kantilta mitä Liberan taholta tehdään, mutta yhteneviä ajatuksiakin on olemassa.
Esitit kolmen kohdan "purskeen", jos tarkastelin asiaa sosiaali- ja terveyssektorin taholta niin on löydettävissä keinoja byrokratian purkamiselle, mutta on mietittävä millä tavalla se purkaisi luettelemaasi ongelmaketjua, mutta yksin kaikkien sairaanhoitopiirien toiminnan tehostaminen keskiarvon tasolle toisi yhteiskunnalle reilun miljardin säästöt ja jos tasoksi otetaan parhaimpien sairaanhoitopiirien taso (HUS & Eksote), säästöä tulisi useampi miljardi. Mutta edelliset uudistukset vaikuttaisivat korkeintaan välillisesti listaasi - suora vaikutus olisi se, että julkiset menot laskisivat ainakin sos. ja terveyssektorilla ja tämä voisi vähentää valtion velkaantumista, jos muillakin sektoreilla elettäisi suu säkkiä myöden.
Jos sitten mietitään sitä, että mitä säästöä saataisi sosiaalitoimen ja kelan toimintojen yhdistämisellä ja järkeistämisellä niin olettaen kohtuullisiin säästöihin päästäisi, vastaavasti työntekijöistä kohtalainen osa menettäisi työnsä ts. työttömyys lisääntyisi. Mutta uskoisin, että järkeistäminen, toimintojen karsiminen ja päällekkäisyyksien purkaminen (ja toimipaikkaverkoston yhdistäminen) kompensoisi reilusti ne mahdolliset miinukset, joita toiminta yksilötasolla synnyttäisi.
Ja ollakseni rehellinen niin samalla olisi syytä järkiperäistää ja muokata TE-keskusten toimintaa eräiltä osin.
Mutta palaan tarkemmin tähän aiheeseen myöhemmin - tämä ennemminkin hyvin lyhyenä alustuksena aiheesta.
vlad.
Palaan nyt uudelleen tähän viestiisi, jota aiemmin hiukan kommentoin (ja linkitän kommenttini oheen varmuuden vuoksi, jos se jotakuta kiinnostaa mutta on mennyt ohi silmien).
Kuten jo aiemmassa viestissä viittasin, ko, viestissä esitetyt säästöt/muutokset eivät kaikilta osin suoranaisesti vaikuta oman listasi teemoihin - muutamaan kohtaan kyllä konkreettisesti (eli julkiset menot pienenevät, velan oton tarve pienenee ja toimet voivat lisätä yritystoimintaa Suomessa ja sen myötä yritysten on palkattava lisää työvoimaa - negatiivisena asiana on sitten se, että laajat sote-uudistukset vähentävät työvoiman tarvetta kunnallisektorilla/julkishallinnossa ja epäilemättä kohtalainen joukko työntekijöitä joutuisi kilometritehtaalle).
Oheen linkki uusisuomi.fi:
Mahdollisuus miljardisäästöihin – Professori: ”ei huvita”.
"
– Julkisessa terveydenhuollossa on ihan hirveä hajonta parhaiden, keskitason ja huonojen välillä. Jos kaikki huonoimmat sairaanhoitopiirit nousisivat tuottavuudeltaan nykyisen keskiarvon tasolle, se merkitsisi noin 1,5 miljardin euron säästöjä. Että ei siinä sen kummempaa!
– Sitten jos kaikki siirtyisivät nykyisten parhaiden tasolle, jotka alasta riippuen ovat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, niin puhuttaisiin jo kokonaan erilaisista luvuista. 20 prosenttia lähtisi niin, että heilahtaa ja se olisi jo noin 3 miljardia euroa."
Eli käytännössä kohtuullisin toimin olisi mahdollista saavuttaa vuositasolla 1,5 miljardin euron säästöt - tämä pitäisi asettaa minimaaliseksi tavoitteeksi ja alalla työskentelevänä olen sitä mieltä, että Suomen tietyistä erityispiirteistä huolimatta tällainen tavoite on hyvinkin saavutettavissa. Jos tavoitetta korotettaisi ja tavoitteena olisi HUS:n ja Eksoten (eli Etelä-Karjalan...) taso, puhutaan jo noin kolmen miljardin euron säästöistä. Tässä kohdin on huomioitava, että kyseessä on lopulta kaksi hyvinkin erilaista sairaanhoitopiiriä, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisista lähtökohdista alkaen on mahdollista päätyä hyvinkin hyvälle tuottavuuden tasolle. Joskin parisen vuotta sitten Eksoten tilanne oli se, että ainakin paikoin henkilökunta joutui venymään äärimmilleen jotta tavoitteena olevat säästötavoitteet saavutetaan (esim. ylityökieltoa, sijaiskieltoa tms.) - tämänhetkistä tilannetta en tiedä eli onko mahdollisen balanssin löytyminen saanut aikaan tiettyä höllentymistä työllisyyspolitiikassa.
Mutta merkittävää professori Lillrankin esille nostamassa asiassa on se, että vasta HUS:n ja Eksoten tason ylittämisen jälkeen on tarpeen tehdä jotain sellaista jota vielä ei ole tehty, kuten Lillrank toteaa: "
– Jos tästä halutaan parantaa, niin sitten vasta pitäisi kehittää jotain uutta."
On myös syytä miettiä, että mitä suoranaisia ja välillisiä säästöjä saataisi aikaan jos tietyt käytännöt yhtenäistettäisi th-sektorilla koko maassa (esim. kirjaminen ja rekisteröinti). Nyt Suomessa on kunnallisella sektorilla että sairaanhoitopiireissä satoja erilaisia kirjaus- ja potilasrekisteriohjelmia, joista suurin osa ei edes "kommunikoi" keskenään, järkiperäinen yhtenäistäminen toisi - olettaen - kohtuullisia säästöjä ja mahdollistaisi ajankäytön paremman resurssoinnin. Puhumattakaan sitten julkisen ja yksityisen sektorin eroista käytännöissä, mikä toisinaan aiheuttaa ongelmia ja teettää ylimääräistä työtä. Tämän pidemmälle en tähän aiheeseen nyt uppoudu, koska tuolloin mennään sitten yksikkökohtaisiin käytäntöihin jotka liittyvät kirjaamiseen, rekisteröintiin, yhteydenpitoon tms. toimiin - niitäkin yhtenäistämällä ja ohjelmia kehittämällä olisi mahdollista saada yksikössä aikaan säästöjä tai vapauttaa resursseja kirjaamisesta potilastyöhön.
Sosiaalitoimen ja Kelan kohdalla on vuosien ajan puhuttu toimintojen yhtenäistämisestä. Opiskellessani aihetta sivuttiin muutaman kerran, suoranaista ammatillista osaamista minulla ei aiheesta ole, mutta tietoja yhdistelemällä voidaan päätellä, että yhden luukun systeemi vähentäisi olennaisesti byrokratiaa, samalla sen toivottaisi yhtenäistävän käytäntöjä ja vähentävän viranomaisen mielivaltaa. Alalla työskentelevien mukaan käytännöt samassa sosiaalitoimistossa voivat olla huomattavia, samoin tavat toimia eroavat melkoisesti virkailijoiden välillä yhdistettynä byrokratiaan ja hierarkisuuteen että vanhakantaiseen ajatteluun, jossa virkailija ei saa olla aktiivinen ja oma-alotteinen ja tehokas. Usein esille nousee ns. "yksittäistapauksia" joita käsitellään julkisuudessa, ymmärrykseni mukaan nämä "yksittäistapaukset" eivät ole niin yksittäistapauksia mitä annetaan ymmärtää vaan toisinaan ns. yleisiö käytäntöjä. On pakko miettiä, että mitä säästöjä saataisi jos olisi ns. yhden luukun systeemi ja valtakunnallisesti (tai edes paikallisesti) käytännöt ovat samat, ja tietyistä "yksittäistapauksista" pyrittäisi pääsemään eroon.
TE-keskukset voivat olla työnantajille hyödyllisiä (jos heillekään) mutta entistä useammin kuulee perusteltujakin mielipiteitä sen suhteen, että nykyään TE-keskukset alkavat toimia suojatyöpaikkoina työntekijöille ja asiakas alkaa olla enemmän ongelma ja riippa kuin ihminen, jonka asiaa pitäisi ajaa. Tietyissä asioissa olen joutunut toimimaan avustajana TE-keskuksen kanssa asioineen henkilön kanssa ja eteen on tullut varsin kiintoisia ja absurdeja tilanteita, herää ensinnä kysymys, että millä perusteella TE-keskuksissa työskentelee virkailijoina henkilöitä joilla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää suomea eli asetelma voi olla se, että virikailija ei ymmärrä äidinkielenään suomea puhuvaa henkilöä kunnolla. Suurempi ongelma tuleekin sitten siinä kun tällaisen virkailijan asiakkaana on ulkomaalainen, joka joutuu turvatumaan tulkkiin, joka ei osaa riittävän hyvin suomea eli asetelma on se ettei kukaan osaa suomea kunnolla ja tämä ulkomaalainen asiakas ei välttämättä laisinkaan. Ja kyllä, Suomessa on paljon kuntia joissa tulkkauksen hoitaa henkilöitä jotka eivät ole virallisesti tulkkeja vaan tekevät sitä puutteellisella kielitaidolla.
Yllä olevat säästökohteet vaikuttavat enemmän tietenkin julkishallintoon ja kuntien toimintaan, toki terveydenhoitosektorin uudistuksen näkyvät myös yksityisellä puolella ja toimintojen yhtenäistäminen saattaisi tuoda säästöjä kummallakin sektorilla. Vaikka suhtaudun tiettyihin th-sektorin yksityistämisprojekteihin varauksella (tulokset eivät ole niin hyviä kuin on annettu ymmärtää suurimman huuman aikana), niin tiettyjen toimien yksityistäminen/yhtenäistäminen voi tuoda omalta osaltaan säästöjä ja samalla avata ovia paikalliselle/valtakunnalliselle yritystoiminnalle.
Kunnallissektorilla on tietty mietittävä, että millaisia kustannuksia kunnille on syntynyt siitä ettei kuntaliitosten seurauksena päällekkäisyyksiä voitu karsia tjsp eli on (vai oli) olemassa tämä viiden vuoden suoja-aika yhdistettyjen kuntien työntekijöillä. Mikä vaikutus sillä on ollut siihen, että monet toiminnat kunnissa ovat huomattavan kankeita ja mikä vaikutus sillä on ollut kuntien palkkamenoihin?
Mutta yleisesti Suomessa pitäisi yritystoimintaa helpottaa ja vapauttaa, ja tietyistä esteistä tulisi päästä eroon (esim. aukioloja vapautettava entisestään, alkoholinmyynnin rajoituksia karsittava, yritystoiminnan aloittamista helpotettava byrokratiaa riisumalla tms.) mutta koska tämä ei ole ominta aluettani, niin en nyt tämän laajemmin kommentoi tätä aihetta. Tässä kohdin on kuitenkin syytä painottaen muistuttaa siitä asiasta, että suurelta osin syypäitä ongelmiin ovat suomalaiset itse, kyse ei ole EU:n liittymisen myötä syntyneistä ongelmista vaan ihan meidän itse kehittämistämme ongelmista ja byrokratian kukkasista, jotka vaikeuttavat olennaisella tapaa yritystoimintaa ja toisinaan tuntuu siltä, että suomalaiset käytännöt ja toiminnan hitaus vaikeuttavat juuri uusien asioiden ja innovaatioiden kehittämistä ja etenkin läpilyöntiä.
Olen myös miettinyt sitä, että mitä mahdollisuuksia kansalaispalkan käyttöönotto tai kehittäminen voi pitää sisällään? Olisivatko mahdolliset hyödyt haittoja suurempia? Kannustaisiko se yrittäjyyteen sellaisia jotka eivät nyt yritystoimintaan uskalla ryhtyä sen sisältämien riskien vuoksi?
Jotenkin tuntuu siltä, että suomalaiset ovat osaltaan saaneet aikaan itse tämän vallitsevan tilan osin yllämainituista seikoista johtuen (byrokratia, rajoitukset, lannistava ilmapiiri tjsp) - ehkäpä innovaatioita enemmän kaivattaisi yleistä rohkaisua ja innostavaa ilmapiiriä, jossa ihmisiä kannustetaan olemaan aktiivisia ja toimimaan oma-alotteisesti ja -ehtoisesti... tai voihan tällainen ajattelutapa olla ulkomaalaista hapatusta, Suomessa on oltava sääntöviidakko, jota ilman Suomi ei voi toimia ja meidät on jo lannistettava kehdossa. Vapautus koittaa vasta haudassa!
vlad.
) Siinä ulkoinen palveluntarjoaja tekee voittoa, mutta tuottaa säästöä.
