Otsikon henkilö sai virkarikossyytteen.
Syyttäjä on nostanut syytteen Merivoimien henkilöstöpäällikkönä toiminutta upseeria vastaan virkasalaisuuden rikkomisesta. Syyte nostettiin...
www.suomenmaa.fi
Kaksi vuotta sitten mietin, mikä virkasalaisuus on ollut sellainen, että siinä on jotain tutkittavaa. Syyttäjä on vieläkin kovin niukkasanainen. Ilmeisesti tämä ei ole mikään norsun kokoinen juttu.
Tuo vanha Lännen Median juttu vieläkin harhauttaa. Varjonen jäi tai "otettiin" jostain kiinni, ja sitten hän avautui lehdessä "puuttuneensa väärinkäytöksiin" vuosien ajan. Siinä oli jotain varomatonta, oli asia miten tahansa.
Pitää katsoa tämä loppuun asti. Toivottavasti laivahousujen kulttuuri paranee.
Nyt on pakko pohtia syvällisemmin asioita.
Joskus mietin tuota laitosta... että kadettiveljeys on vähän samanlaista kuin jääkäriveljeys oli. Siinä on hyvää ja pahaa. Laatikaista suojeltiin siksi sekä sodan aikana että sen jälkeen, että hän muita vanhempana jääkärinä hän oli kaikkien poikien pappa, isobroidi ja varaisä. Ei tietenkään olisi pitänyt suojella, kun aika oli jo kulkenut pehmenneestä ukosta ohi toisessa maailmansodassa. Mutta Nihtilä tienasi lomittaessaan pappaa Laatikaiselle Mannerheim-ristin ja puri hammasta. Talvisodassa Nihtilä oli jo käynyt tekemässä sormi perseessä olevalle jääkärikenraali Hägglundille hyökkäyssuunnitelman ja valvoi sen aloittamisen. Näin syntyivät Laatokan motit. Ja näistä kumpikin on totta.
Mennään sitten syyllisyyteen. Löytyykö
kaikista ihmisistä jotain tutkittavaa tarvittaessa? Kyllä. Mietin, että Venäjällä kuka tahansa voidaan pidättää millä hetkellä tahansa, ja se pitää väen nöyränä. Koska syytöntä ihmistä ei ole. Systeemissä ihminen on syyllinen. Jos hän on kiltisti, hän saa olla rauhassa. Siksi siellä ei pullistella.
Voiko virkapaikka kehittyä sellaiseksi, että jos vain olet ihan teflon etkä tee oikein mitään millekään, et ta koppia hommistasi ihan täysillä ja nakitat kaiken muille, jos mahdolista, etenkin vastuulliset jutut, luistelet sivummalla ja syöt puurosi hiljaa ja muistat olla hyvä ylöspäin, saatat hyvällä tuurilla päästä eläkkeelle ongelmitta?
Toivon, että aselajit eivät ainakaan suurimmaksi osaksi ole sellaisia.
Entäs jos olet hyvä alaspäin mutta kova ylöspäin? Sellainen olisi hyvä johtaja sodassa, mutta entäpä rauhanaikaisena laivahousuna? Millainen on hyvä tai ainakin sopiva virkamies Merivoimissa?
Sanotaan, että viatonta moottoripyörää ei ole, jos laitetaan oikein wanhan ajan liikkuvan poliisin setä se tutkimaan. Hän löytää vian, jos haluaa löytää. Voi olla, että laitoksessa on samalla tavalla. Työn tekeminen on mahdotonta, jos pysyy täysin ohjeissa. Kaikkeen ei ole painettua ohjetta. Siksi kai laitos on joskus niin halvaantunut verrattuna reserviläisten kykyyn ratkaista asioita. Sen pitäisi toimia virkamiesten lailla ja samalla opetella sotimaan, ja sodassa ei ole sääntöjä. Siellä ei voita pykälillä ja monisteilla. Jos Puolustusvoimat ottaisi koko yksityisen sektorin hoitaakseen, maa pysähtyisi kokonaan. Kukaan ei uskaltaisi tehdä millekään mitään, ja vastuuta palloteltaisiin, kunnes joku tekisi lakimiesten tiukassa valvonnassa käskyn, jossa otettaisiin huomioon kaikki mahdolliset määräykset turvallisuussuunnitelmineen.
Siviilissä yksityispuolella ei ole niin kankeata. Siviilissä sanotaan, että kiipeä katolle ja ala hitsata vittu. Tai lähde menemään. Onhan työturvallisuusohjeet ja muut, ja niitä pyritään noudattamaan ja silloin, kun pitää saada joku kallis juttu valmiiksi, mutta edessä on viidakko, joka estää pääsemästä tavoitteeseen, kaikki säännöt rikotaan ja viidakko kaadetaan. Eikä kukaan valita, vaan mesu jakaa lihavat setelit hyppysiin kovalle luottoporukalle, jonka voi lähettää mihin vain, kenet porauslautalle, kenet troolariin, kenet sukeltamaan syvyyksiin tai thaimaalaiset kakarat luolan perältä. Meiltä löytyy aina ammattimies hommaan kuin hommaan.
Silti monet reippaat soturit ovat selvinneet rauhan ajan Puolustusvoimissakin pitkälle. Merivoimissakin. Esimerkiksi kommodori Markus Aarnio oli noheva, pelkäämätön ja suoraviivainen, alaisten kunnioittama. Hänessä oli kaikki hyvän rintamakomentajan ominaisuudet: mutkat suoraksi luonteella ja huumorilla: perkele pojat, täällähän on sota.
Tämän täytyy olla myös luonnekysymys. Toisista tulee paperiviidakon olmeja, jotka eivät enää juuri aurinkoa näe ja jotka keskittyvät kaikilla vaistoillaan suojaamaan omaa persettään ja toisista tulee jotain muuta.
Samalla tavalla on olemassa oikea elämä ja sitten on byrokratia, jossa on ankeuttava käpälä valmiina tarttumaan valitulla hetkellä sotilaaseen, joka pitää syödä laudalta jossain kelmien shakkipelissä.
Lyhykäisesti dilemma on se, että munia rikkomatta ei voi tehdä munakasta. Jokainen tässä mielessä rikkoo joka päivä.
Tärkeintä on, että väärinkäytökset kuten nepotismi, työpaikkakiusaaminen ja tämän tällaiset lieriäistouhut lopetetaan. Ja kyvyttömien ja pätemättömien suojelu. Kyvyttömät pelaavat eniten vilunkipeliä, koska he tietävät surkeutensa ja pienuutensa ja pelkäävät joka hetki asemansa puolesta. Helpoin tapa nostaa omaa häntäänsä on panetella muita ja kehua itseään. Mitään sellaista verkostoa ei saa olla enkä usko, että sellaista Puolustusvoimissa on ainakaan läpi laitoksen.
mitä olen kuullut tapauksesta, niin tuo väärentäjä on melkoinen sankari negatiivisessa mielessä ja ei ole ainutkertaista.
www.iltalehti.fi
