Raittiustopiikki

[Maidan]

Luin kerran että Suomessa on n 500 000 alkoholin suurkuluttajia. Raja suurkulutuksen ja alkoholismin välillä on kun veden piirretty viiva. Kai se tekee lopulta sitä 10-15% alkoholista riippuvaista (alkoholisteja), joille paras elämän muoto on raittius. Tähän kannattaa ryhtyä, jollekin se on helpompi, toisille vaikeampi. Mutta mahdotonta ei ole, jos on rehellinen itselleen ja haluaa elää ilman alkoholia. . Se alkaa kyllä tietoisestii ja rehellisesti myöntämällä itselleen että hallinta alkoholiin on mennyt. Se ei sovi jollekin ihmiselle.Tämä ei ole huono eikä hyvä asia, vaan tosiasia, näin vain on käynyt, sellainen neuronien kemia tai mitä se onkin.
Jotkut on kalalle tai kanalle allerginen, ja vaikka mille, ihmiset vain hyväksyy sen, ja elää hyvin. Samoin ne, joilla neurobiologisella tasolla kävi niin ettei alkoholi heitä varten, voivat elää hyvinkin ilman sitä. Pian huomaa etteivät menetä yhtään mitään. Paisti toilailut, josta tulee häpeä ja pelkoa, ihmeellistä käytöstä, pahoja krapuloita, sairaalloista oloa jälkeenpäin yms.

 

[viimeinen mohikaani]

Kossu ja Koskenkorva

Suomalaisilla ei ole vain yhtä vodkaa. Heillä on kaksi. He väittävät, että kossu ja Koskenkorva ovat yksi ja sama asia. Minä olen toista mieltä. Kossu on viina, joka sopii ryyppäämiseen ja unohtamiseen. Humaltumiseen ja itsensä tuhoamiseen. Mutta koskenkorva on täysin eri asia. Minulla on sitä tavallisesti pullo jääkaappini pakastelokerossa.

Pakkasen paukkuessa ulkona, kodin lämmössä yksinäisinä iltoina saatan kaataa itselleni pienen lasillisen tätä juomaa. Sen vaikutukset, Samuel, ylittävät käsityskyvyn rajat. Olohuoneen pöydällä piripintaan täytetty lasi esittää yksinään oudon numeronsa. Se peittyy huurteeseen ja huuruun kuin ties minkä itsepäisyyden riivaamana. Koittaisi huoneen ahtaassa nurkassa luoda sisällä ulkona vallitsevan jäätävän kylmyyden.

Suurmiehen arvokkuudella nojaudun eteenpäin, ja nostan lasin peukalon ja etusormen varassa. Sitten pisaraakaan läikyttämättä, (myös tämä erottaa kossun juojan koskenkorvan nauttijan toisistaan), nostan hitaasti eliksiirin kohti huuliani. Jotka eivät vielä tiedä mikä kärsimys niitä odottaa.

Siinä vaiheessa kun lasi on jo miltei huulilla ja alkoholin tuoksu tunkeutuu sieraimiin, on hyvä keskittyä kuten suuri juoksija lähtöviivalla. Koskenkorvaa ei juoda. Se kipataan ruumiiseen. Se on satumaisen karmivaa. Ensin huulet, sitten kitalaki, kurkku ja rinta tihkuvat verta, kuin kotka upottaisi niihen kyntensä.

Lopuksi vatsa leimahtaa liekkeihin kuin ahjo ja täytyy pidätellä hetkinen henkeään jotta tuli hiipuisi. Se tekee hyvää kuin kirveen isku, tai jotain sinne päin. Vaikk' ei tiedäkään onko itse uhri vai murhamies. Kun tuska laantuu päästän henkäyksen. Ja tuolloin Samuel, juuri tuona hetkenä kun henkäys pakenee minusta, olen itsenäisin, vapain, ylpein ja urhein kaikista suomalaisista.

-- Philip Guicheteau

 

[Vonka]

Suomalaisilla ei ole vain yhtä vodkaa. Heillä on kaksi.

Siinä ranskalainen ottaa näkäräisen kuin ehtoollisen! Kuvaus on vähän homosteleva, kulttuurillemme vieraampi.

Tämä onkin mielenkiintoinen vieraslaji, koska se ei sovi kännitopiikkiin eikä raittiustopiikkiin.

Se on monikulttuurisuutta, mokutusta. Tällä voisi avata vielä yhden ketjun, jossa käytäisiin läpi eri kansojen tapoja tyyliin näin juo gambialainen kerran kuussa tamarindimehun, johon hän on "pannut teelusikallisen aprikoosiviinaa paksuja huuliaan lipoen ja aikoo juoda sen pikkusormi pystyssä".

 

[Pihkakoski]

Tuli tuossa keväällä lomaillessa tissuteltua itsensä vajaaksi kolmeksi viikoksi sairaalaan. Haimatulehduksen lykkäsi. Nyt kun tässä on ollut puolisen vuotta täysin raittiina, niin ei sitä alkoholia kaipaa enää yhtään. Saa viikonloppuisin kotonakin paljon enemmän aikaiseksi kun ei ole kaljatölkki toisessa kädessä. En usko että haluaisin enää palata vanhoihin tapoihin vaikka voisikin. Kyllä selvinpäin on mukavampaa. Senkin olisi vaan voinut tajuta vähän aikaisemmin.

Tätä lankaa nyt lukiessa, huomasin että vikapaikkaan aiemmin tekstiä lähti. Vielä tavalla mikä hyvinkin vittuilua tai vastaavaa saattaisi muistuttaa. Pahoittelut, ei ollut tarkoitus sinua lainata.

 

[Rkm]

Muutama vuosi tuli elettyä raa'asti käsistä lähteneen juopottelun kanssa ja nykyään näin ensimmäisten räntäkelien tullessa eteläänkin voi olla vaan onnellinen lämpimästä ja siististä kämpästä, työpaikasta ja toimivasta autosta. Tuollainen reilumpi kuuri laittaa kummasti asiat tärkeysjärjestykseen. Korkkia en ole kiinni laittanut, mutta vähän enemmänkin kun möröt meinaa taas ängetä ilmoille niin menee kiinni toviksi. Ei tuollaista rupeamaa kestä kahdesti.