En kauheasti nettiin julkaise mutta, tämä aihe on sen arvoinen.
Lomalla kun tuli puheeksi kavereiden kanssa niin piti ihan kalenterista ruveta laskemaan, noh..
Toissa viikon sunnuntaina tuli itsellä 10 vuotta tipatonta.
Toki itsellä on omat olosuhteet asiaan kun, olen nyt vasta 31 vuotias mutta, kerkesi siinä muutama vuos mennä sen verran lujaa että seinään kun lopetti niin sai pari viikkoa selvitä kummallisista oireista, ennenkuin alkoi valoa näkyä tunnelin päässä..
Hauskaa omasta mielestäni on kun ihmiset on aina niin nostelemassa hattua saavutukselle, vaikka itselle asia olikin itsestäänselvyys kun sen oivalsi, tajusin vain että mitä parempi olen missään mitä teen, sen parempi mulle. "Viisasten juomalla" en todellisuudessa tee mitään hyödyllistä paremmin kuin ilman. Elämä ja yhteiskunta pitää kyllä huolen siitä että vastoinkäymisiä tulee ihan tarpeeksi, ei tarvitse yrittää hankaloittaa asioita itselleen.
Kaikki typerät ajatukset kuten esimerkiksi "rohkeus pullosta", eihän siinä ollut mitään tolkkua että ensin hörpätä itsensä huonompaan kuntoon ja sitten tehdä jotain mikä jännitti, kun jos sen teki suoraan vaan selvinpäin oli mahdollisuudet onnistua paljon paremmat...
Tai jos "rentoutuakseen" tarvitsee hörppyä joka oikeastaan pilaa keholle koko rentoutumisen niin eihän siinä ole mitään järkeä...
Tai jos oma maailma tuntuu pahalta, niin ei se auta mitään että leikkii piilosta ongelmien kanssa, heräät vaan huonommassa kunnossa ja suurin osa ongelmista on pahentuneet lykkäyksen johdosta...
Noh nämä on omia mietteitä asiasta ja omalla kohdalla asia oli selvä kuin vesi ja loppuun käsitelty.
Itselleen kannattaa olla rehellinen, niin kyynistä kuin se on, jos/kun kaikki viimein menee läskiksi niin ainoa asia johon voit oikeasti luottaa on että henkilö joka sun kanssa on siellä paskanmyrskyssä on sinä itse, joten pidä hänestä huolta ja opettele elämään hänen kanssa.