Raittiustopiikki

Sitten on vielä tuo psykologia...
Tästä tuli mieleen eräs nuoruusaikojeni työkaveri, kova tupakoitsija ja myös vanhan ajan pahansisuinen kommunisti. Pomo sitten kerran katseli sitä tupakointia ja totesi, ettei tämä varmasti ikinä pystyisi lopettamaan. Mutta kun työnantajan edustaja tällaista meni sanomaan, niin proletaarin kapinalippu nousi heti. Hän laittoi tupakit siltä seisomalta pois ja ilmoitti tupakoinnin loppuvan siihen. Seuraavina päivinä ja viikkoina pomo kävi usein tarjoamassa tälle tupakkaa, mutta lopulta kävi selväksi, että lopettamispäätös oli pysyvä. Näin siis tupakkariippuvuuskin joutui taipumaan proletaarisen luokkataisteluhengen edessä.
 
Tästä tuli mieleen eräs nuoruusaikojeni työkaveri, kova tupakoitsija ja myös vanhan ajan pahansisuinen kommunisti. Pomo sitten kerran katseli sitä tupakointia ja totesi, ettei tämä varmasti ikinä pystyisi lopettamaan. Mutta kun työnantajan edustaja tällaista meni sanomaan, niin proletaarin kapinalippu nousi heti. Hän laittoi tupakit siltä seisomalta pois ja ilmoitti tupakoinnin loppuvan siihen. Seuraavina päivinä ja viikkoina pomo kävi usein tarjoamassa tälle tupakkaa, mutta lopulta kävi selväksi, että lopettamispäätös oli pysyvä. Näin siis tupakkariippuvuuskin joutui taipumaan proletaarisen luokkataisteluhengen edessä.
Jotain hyötyä todistettavasti kommunismista😂
Yksilötasolla
 
Mulle alkoholi on ongelma. Pitäisi olla ihan kokonaan juomatta. Mitään hyvää kyseinen aine ei mun elämään ole tuonut paitsi tuskaa ja surua. Raitistumisyrityksiä ehkä noin miljoona. En tiedä mistä saisin voimaa laittaa korkki kiinni. Tämänkin kirjoitan olut tölkki edessä.
 
”Viinampiru” ei ole ollut koskaan allekirjoittaneelle vaikea rasti. Lasiin en sylje, mutta hyvin vähän tulee nykyään kieltä viruteltua ja niinpä ongelmaksi muodostuvat lähinnä vuosikertaistuvat juomat. Etsiessäni keittiökaapista lomailevalle varusveijarille muuatta häpsvärkkiä löysin hätävaramuonan ohesta tölkin nimimerkkini mukaista olutta. Oho.

Nuorempana ja varsinkin opiskeluaikana oli jos jonkinlaisia kökkäjäisiä tenttikaljoista alkaen (ennen tenttiä), mutta kun aloin tekemään etupäässä viikonloppuisin töitä tiskin toisella puolella, väheni oma kulutus merkittävästi. Topless-konseptin tullessa baarielämään 90-luvun alussa totesin ulottuvuuksellisten edellytysteni olevan riittämättömiä ja siirryin kokonaan muihin hommiin. Olutta en saattanut ajatellakaan yli kymmeneen vuoteen, jatkuva kaljan haistelu, hanalla läärääminen ja pari olutvaahtokylpyä viallisten venttiileiden siivittäminä saattoivat vaikuttaa asiaan jonkin verran.

Nikkis kikkis oli paha rasti päästä yli, siinä koukussa olin 15v kunnes tahtoa lopettaa hölmöily oli riittävästi tupakkalain uudistuessa alkuvuodesta -95. Ohessa havainnekuva tunnelmista nikkisaikana.
image001.png
 
Viimeksi muokattu:
Olen liian läheltä joutunut seuraamaan tuollaista juoppon pärinää.
Alkoholismi on tosi paha sairaus. Siinä mielessä tasa-arvoinen, siltä ei ole oikeastaan kukaan turvassa. Kun se iskee kohdilleen niin on se melkoista hulluutta.

Noita juoppoja kun on kuultu, siis niitä jotka on siitä jotenkin selvinneet tai ainakin hengissä säilyneet on paria ns. selviytymis asiaa jäänyt mieleen :

Ensinnäkin alkoholia on aina oltava kotona. Olutta, viiniä ja viinaa. Mielellän niin että saa pari kertaa lantun mustaksi ja pystyy aloittamaan miedommilla jos vaikka kohtaus meniskin ohi esim yhdellä ilta kaljalla. (Toiveikas ajatus)
Tämähän on täysin poikkeava ohje mitä yleisesti puhutaan.
Mutta pointti on siinä mitä pidemmälle se juoppo hulluus kohtaus etenee ilman alkoholia niin sitä hullumaksi se tulee.
Varsinkin jos tulee lähdettyä kotoa pois johonkin porukkaan ryyppäämään niin se on tie mistä ei ole kovinkaan helppo palata normi elemään.

Toinen juttu on syöminen. Kun putki menee siihen pisteeseen että kurkusta menee alas pelkkää viinaa niin se on elimistölle kova juttu. Kaikki juopot kuvittelee että ei se ole mikään ongelma. Kyllä se on.
Pelkkää viinaa ei kenenkään elimistö kestä tai aikansa kutakin mutta lopputulos on aina varma juttu.
Joten jotain on aina ryypätessä myös syötävä. Se vanha tapa että ryypätessä syödään edes leipää ja suolakurkkuja on se tapa millä moni on saanut sen järjen valon takaisin.

Siiten siihen monen päivän ryyppäämisen jälkeiseen krapulaan joka on yleensä se käärmeitten yön jälkeen.
Joskus puhuivat että mahan saa toimimaan jollain FernetBrankalla. Ei se ensimmäinen pysy sisällä mutta toisesta tai kolmannesta saattaa jo hiven tulla alkoholia vereen niin että olo paranee sen verra että pystyy jo mietoa kaljaa juomaan ja sen kanssa jotain keittoa syömään.
Siitä täytyy kuitenkin varoittaa että alkoholilla krapulan parannus on taide laji. Hiukankin liikaa niin taas menee putki päälle.
Jos kuitenkin saa jotain syötyä ja se jotenkin pysyy vielä sisällä niin sitten nukkumaan. Annetaan elimistölle aikaa toipua.

En tiedä saako näillä ohjeilla ketään pelastettua juoppohulluudesta mutta jos edes yhdenkin elämää saa pidennettyä ja/tai noita hulluus kohtauksia pienemmäksi...

No niitäkin kuitenkin on jotka on saaneet korkin kiinni. Helppoa se ei tule olemaan kun se projekti kestää lopun elämän.
Niille jotka tuossa onnistuvat niin mä nosta hattua korkealla. Se on todella kova juttu ja tuohon pystyy vain oikeasti kovat jätkät.

Tämä ei ole kova juttu pelkästään sille juopolle mutta myös hänen läheisille ja kaikille hänen tutuille.
Jos on perhettä ja lapsia, heille se on järkyttävä kokemus. Aika pienetkin lapset ymmärtää jos toisella vanhemmalla on juoppo hulluus kohtaus päällä.



Pahoittelen jos puhun asioista niiden oikealla nimellä vaikka Juoppo nimitystä ei saiskaan enään nykyään käyttää mutta on kaikille parempi että puhutaan suoraan asioiden oikeilla nimillä ettei jää mitään ruusuisia kuvia asian vakavuudesta.
 
Viimeseen noin kymmeneen vuoteen mun pisin aika olla juomatta on ollut hieman vajaa kolme viikkoa. Kyllä mä sen hyvän olon tunteen muistan mitä siitä seurasi, ajatukset selkeät. Nyt on taas huono vaihe menossa, joka päivästä juomista keskikaljalla. Työni hoidan mutta en tiedä kuinka kauan pää kestää tätä risteilyä. On ollut tosi vaikeita aamuja heräämisen suhteen kun mikään ei tunnu innostavan, paitsi juominen. Tuntuu että ihmissuhteetkin jäis toisisijaikseksi että pääsee ottaan kaljaa. Fyysinen kondis vielä hyvähkö. Armeija aikoina juoksin coopperissa 3850m, nyttemmin maakin testeissä vähän alle 3000, lihaskunto ym. testit ihan parhautta jopa nuorempiin verrattuna. Äitien päivänä viimeksi kun oli kova juopottelu putki päällänsä kävin krapuloissa äitillä käymässä. Kahvikupin join ja siitäkin piti kaksin käsin pitää kiinni ettei äiti huomaa krapulaa. Kyllä se sen huomasi, äidit kyllä tuntee poikansa. Surullista surullista elämää tämä on. Tiedän mikä on ainoa ratkaisu mutta sen saavuttaminen on vaan niin vitun vaikeata.
 
Ja oon siis ihan duunarin töissä käyvä ihminen. Kämppä ja uudehko auto maksettuna. Elatusmaksuja on mutta nekin loppuu ajallaan.
 
Jooseppi: korkki kiinni niin muuttuu elämä ilon puolelle. Kukaan ei sitä sinun puolesta kiinni pistä. Alkoholistilla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa; korkki kiinni tai korkki auki. Ensimmäinen johtaa parempaan ja jälkimmäinen taas johtaa sitten kuolemaan.
Vakavista riippuvuuksista selviytymisprosentti oli muistaakseni 10% luokkaa, eli ketkä pystyvät jatkamaan normaalia päihteetöntä elämää. Lähde oli tää raitistunut lahtelainen jääkiekkoilija.
Perkeleellinen tauti josta toivon jokaisen sairastuneen parantuvan jos on halua parantua. Pari tiedän jotka halusivat elämänsä päättää etanolin avulla.
 
Tietyllä tapaa tämäkin on terapeuttista että on joku mihinkä asioitaan saa purkaa. On mulla pari hyvää ystävää joita oon kuormittanut omilla ongelmillani ja tiedän että voin heihin kyllä luottaa mutta hekin ovat ihmisiä ja pieni kynnys on aina ongelmastani heille puhua. Täällä se on helppoa, luette jos luette. Kosteat on ollut kestit ja se kone ei näemmä yski.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä mistä saisin voimaa laittaa korkki kiinni. Tämänkin kirjoitan olut tölkki edessä.
Et tarvitse voimaa, vaan voimattomuutta. Jonain hetkenä ajattelet, että olet oman osasi tehnyt etkä jaksa enää, ja se vanha jää pois. Et kuitenkaan selviä yksin, joten sinä päivänä, kun voit olla yhden päivän ilman ja haluat sitä oikeasti, etsi viivyttelemättä kylästäsi muut raittiit ja juttele asioistasi joka päivä. Soita jollekulle raitistuneelle. Kokeile AA:ta. Löydät netistä ne jätkät, kvg. Älä sylje minkään keinon päälle.
 
Yhtenä vaihtoehtona on katko, 2 viikkoa, tosin lääkittynä, pistää ainakin korkin aluilleen kierteelle. Ite en uskaltanu tarttua vaihtoehtoon, onnistuin saamaan korkin paikalleen ite.
 
Itse olen viettänyt todella rajun nuoruuden joskus kauan kauan sitten joka jättänyt jälkensä. Alkoholia menee tai meni nykyisin perjantaisin saunaoluiden tai rommin merkeissä. Määrät eivät olleet suuria. Se on ollut vaikein asia hyväksyä että säännöllisesti perjantaisin otettu kolme isoa olutta vaikuttaa jo psyykkseesen ja mielalaan. Ero nykyiseen kun on ollut raivoraittiina on merkittävä. Ahdistus ja muu vitutus on tiessään. Yksi suurin oppi on että en tarvitse päihteitä oikein mihinkään. Osaan tehdä selvinpäinkin helvetin huonoja ratkaisuja elämässä. En tarvitse siihen humalaa. Absolutistiksi en tunnustaudu. Ehkä joskus saunaoluet tulee taas ajankohtaiseksi.
 
Katko voi olla paikallaan, jos ei saa poikki, mutta yleensä täysverinen alkoholisti sieltä päästyään kävelee vain helpottuneena lähimpään krouviin. Sama tapahtuu yleensä myös laitoskuntoutuksen jälkeen, pois lukien muiden muassa Minnesota Hämeenkyrössä, Kantamon paikka Ähtärissä ja tietysti legendaarinen Kalliolan kuntoutusklinikka Nukarissa. Niillä on tuloksia, etenkin jos sinne menee omasta halustaan eikä työnantajan lähettämänä pitkin hampain.
 
Mä haluan saada tämän poikki ihan itse. Pakko mulla on olla voimaa sen verta. Viimeviikko oli aamuvuoro töistä, herätys klo 4. arvatkaapa mitä odotin koko päivän? Sitä että pääsen kotisoffalle lukemaan ukrainan sotaketjua ja kaljoittelemaan. En mä halua elää tälläistä elämää.
 
Katko voi olla paikallaan, jos ei saa poikki, mutta yleensä täysverinen alkoholisti sieltä päästyään kävelee vain helpottuneena lähimpään krouviin. Sama tapahtuu yleensä myös laitoskuntoutuksen jälkeen, pois lukien muiden muassa Minnesota Hämeenkyrössä, Kantamon paikka Ähtärissä ja tietysti legendaarinen Kalliolan kuntoutusklinikka Nukarissa. Niillä on tuloksia, etenkin jos sinne menee omasta halustaan eikä työnantajan lähettämänä pitkin hampain.
Jakso noin 6500€ omakustanteena, lähetettä ei taida ihan helpolla saada kuin a-klinikalle, jonka tulokset ei oikein vakuuta.
 
Jakso noin 6500€ omakustanteena, lähetettä ei taida ihan helpolla saada kuin a-klinikalle, jonka tulokset ei oikein vakuuta.
Joo, kunnat yleensä maksavat, jos näkevät tyypissä potentiaalia (on työssä) ja että ehtivät vielä veroina ulosmitata jotain. Päihdepalvelujen kautta.
 
Mä haluan saada tämän poikki ihan itse. Pakko mulla on olla voimaa sen verta. Viimeviikko oli aamuvuoro töistä, herätys klo 4. arvatkaapa mitä odotin koko päivän? Sitä että pääsen kotisoffalle lukemaan ukrainan sotaketjua ja kaljoittelemaan. En mä halua elää tälläistä elämää.
Yö on joskus musta ennen päivänkoittoa. Pitää löytää järkevämpää tekemistä. Onnistuu vielä. Nämä fiilikset voivat olla käännekohta, joita vielä kiität.
 
Back
Top