Raittiustopiikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ja onnittelut onnistuneesta vähentämisestä. Olemme yksilöitä. Kaikki mahdolliset kokeet asian suhteen tein, ettei olisi tarvinnut lopettaa kokonaan.

Se on varmasti yksilöllistä, minulla se vaati vain sen, että pääsin tavasta eroon. Muuten se ei vaadi minulta itsekuria.

Ruoan kanssa taas minulla menee tosi herkästi niin, että tulee mätettyä jos en varo. Eli vaatii paljon itsekuria.

Ehkä siinä on se ero, eli miten keho suhtautuu. Ehkä se on vain tuurista kiinni.
 
Ehkä siinä on se ero, eli miten keho suhtautuu. Ehkä se on vain tuurista kiinni.
Riippuvuussairauksien, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Sitten tulevat muut altistavat jutut päälle. Voi sitä kansanomaisesti tuurinakin pitää, mitkä eväät mihinkin saa.
 
Vieläkin Suomessa jonkinlainen oletusarvo on, että juhlissa juodaan. On tuo silti jonkin verran muuttunut. On myös tullut hyviä holittomia. Vielä ysärillä juomaton haki vettä kraanasta. Jotain jaffaa saattoi olla.

 
Vieläkin Suomessa jonkinlainen oletusarvo on, että juhlissa juodaan. On tuo silti jonkin verran muuttunut. On myös tullut hyviä holittomia. Vielä ysärillä juomaton haki vettä kraanasta. Jotain jaffaa saattoi olla.
Tuo voi riippua missä porukoissa liikkuu. Yleensä aina käymissäni juhlissa on jo pitkään ollut holiton vaihtoehto (kristillinen raittiusperinne).
 
Viimeksi muokattu:
Kesä on kosteaa aikaa, ja raittiustopiikille on varmaan enemmän kysyntää, kun loma loppuu ja pitää saada poikki.

Ajankuluksi yritän vastata kysymykseen, näkeekö entinen väkijuomien ystäwä viinassa mitään hyvää.

Vastaus on kyllä. Alkoholi on äärimmäisen tehokas valmentaja. Kun juo viinaa, parissa tunnissa oppii sekä tanssimaan että laulamaan mestarillisesti. Suuremmatkin koulutusloikat on tehty viinan voimalla. Moni on ollut baarissa milloin lääkäri ja milloin tuomari (mutta ei milloinkaan juomari). Eihän tällaista ihmelääkettä lie toista.

Ja rakkauselämä! Minullekin on moni nainen soittanut pehmeällä äänellä jälkeenpäin kysyäkseen, olinko tosissani siinä mitä yöllä sanoin. Ja minä kuunnellut suu kuivana kuin taula ja miettinyt kuumeisesti, että mitä helkkaria olen sanonut. Casanova-hetki jää valitettavasti hämärään unohdukseen, mutta ainakin se on ollut hetken totta. Vissiin.

Valitettavasti, kun haitat nousevat suuremmiksi kuin hyödyt, eikä ole iloa enää, on syytä sulkea tämä sivu elämästä. Ja se on mahdollista.
 
Mies puhuu asiaa. Tässä itsellä on kovakin sukurasite päällä kyseisen päihteen suhteen ja helposti sitä näin kesän aikana naksahtaa ns. korkki päälle. Onneksi homma on tiedossa ja viikko lomaa jäljellä. Henkinen laskeutuminen se on rajumpaa kun se on kerrasta poikki ja ainakin 5 viimeistä lomapäivää puuskutetaan. Toki lapsettomalla poikamiehellä on helpompaa.
 
Oli mahtava ketju lukea alusta saakka. Kertoo paljon siitä, että alkoholismi on henkilökohtainen ongelma ja jokaisella ihan omanlaisensa. Pääsääntö on kai siinä et myöntää heikkoutensa dokailun suhteen ja jos apua haluaa niin sitä saa.
 
Kuivatelakalla käynnistynyt päivä nro 34. Edellinen näin pitkä tauko ajoittuu n. 40:n vuoden taakse.
Aivan mahtavaa! Kaikki on kotiin päin. Joskus siinä käy kuin tupakan lopettamisessa, ettei enää kannata aloittaakaan enää, kun on tullut päiviä peräkkäin.
 
Aivan mahtavaa! Kaikki on kotiin päin. Joskus siinä käy kuin tupakan lopettamisessa, ettei enää kannata aloittaakaan enää, kun on tullut päiviä peräkkäin.
Olin reilun viikon ajan hieman kipeänä ja havahduin sitten siihen, että kappas perkelettä. Tässähän ollaan kuivin suin oltu jo kaksi viikkoa.
Tuosta lähti itämään ajatus hieman pidemmästä tauosta.

Tuntuma on se, että melko mustaan ja aika pahoja ajatuksia sisältävään sisäiseen maailmaan on matka vienyt. Raskaanpuoleinen dokaaminen tuskin taakkaa keventänyt.

Voimia kaikille vähentäjille ja lopettajille
 
En kauheasti nettiin julkaise mutta, tämä aihe on sen arvoinen.

Lomalla kun tuli puheeksi kavereiden kanssa niin piti ihan kalenterista ruveta laskemaan, noh..
Toissa viikon sunnuntaina tuli itsellä 10 vuotta tipatonta.

Toki itsellä on omat olosuhteet asiaan kun, olen nyt vasta 31 vuotias mutta, kerkesi siinä muutama vuos mennä sen verran lujaa että seinään kun lopetti niin sai pari viikkoa selvitä kummallisista oireista, ennenkuin alkoi valoa näkyä tunnelin päässä..

Hauskaa omasta mielestäni on kun ihmiset on aina niin nostelemassa hattua saavutukselle, vaikka itselle asia olikin itsestäänselvyys kun sen oivalsi, tajusin vain että mitä parempi olen missään mitä teen, sen parempi mulle. "Viisasten juomalla" en todellisuudessa tee mitään hyödyllistä paremmin kuin ilman. Elämä ja yhteiskunta pitää kyllä huolen siitä että vastoinkäymisiä tulee ihan tarpeeksi, ei tarvitse yrittää hankaloittaa asioita itselleen.

Kaikki typerät ajatukset kuten esimerkiksi "rohkeus pullosta", eihän siinä ollut mitään tolkkua että ensin hörpätä itsensä huonompaan kuntoon ja sitten tehdä jotain mikä jännitti, kun jos sen teki suoraan vaan selvinpäin oli mahdollisuudet onnistua paljon paremmat...

Tai jos "rentoutuakseen" tarvitsee hörppyä joka oikeastaan pilaa keholle koko rentoutumisen niin eihän siinä ole mitään järkeä...

Tai jos oma maailma tuntuu pahalta, niin ei se auta mitään että leikkii piilosta ongelmien kanssa, heräät vaan huonommassa kunnossa ja suurin osa ongelmista on pahentuneet lykkäyksen johdosta...


Noh nämä on omia mietteitä asiasta ja omalla kohdalla asia oli selvä kuin vesi ja loppuun käsitelty.

Itselleen kannattaa olla rehellinen, niin kyynistä kuin se on, jos/kun kaikki viimein menee läskiksi niin ainoa asia johon voit oikeasti luottaa on että henkilö joka sun kanssa on siellä paskanmyrskyssä on sinä itse, joten pidä hänestä huolta ja opettele elämään hänen kanssa.
 
Suruun ei kannata juoda... Mä tässä kenttäkokeita tehny... Suru on semmonen asia, että se perkeles osaa kellua... Joit tölkistä tai tuopista, niin aina se siinä pinnalla on, joit kuinka monta tahansa....Aina seuraavan pinnalla se suru taas kelluu... Joten ei kannata alkaa kenttäkokeita muitten tekemään, mä oon asian tutkinnu ;)
20240910_221958.webp
 
Hieman vajaat 30 vuotta on maistunut kuppi lähestulkoon viikottain viikonloppuisin. Välillä vähemmän ja useimmiten enemmän. Nyt alkoi syksyn mittaan tuntumaan siltä, että voishan sitä koittaa edes kerran olla ilman. Ilman paineita mistään tipattomasta tms. Lähdinpä sitten kokeilemaan. Ihan perseestä fiilis ainakin viikon jälkeen henkisellä puolella. Fyysisellä rykii vieläkin koronan jälkioireet joten siitä on paha sanoa. On näemmä sen verran marinoitu aivoja, että ei tässä ihan heti mitään suurta valaistumista näe.
 
Back
Top