Rannikkojääkärit

Kerro toki lisää..
Rannikkojääkärien kuntoa ylläpidettiin mm. joka-aamuisella kolmen kilometrin maastolenkillä. Kerran viikossa kierrettiin taisteluesterata, joka alkoi hypyllä laiturilta mereen. Ohjelmaan kuului joka viikko myös jalka-, polkupyörä- tai hiihtomarssi

Oppia haettiin myös ulkomailta. Vuonna 1965 luutnantti K. Palosaari komennettiin Rannikkojääkäripataljoonasta kuukaudeksi Britannian kuninkaallisen merijalkaväen kommandoyksikköön (Royal Marines 43 Commando) seuraamaan koulutusta

Rannikkojääkärikouluun hakeuduttiin vapaaehtoisena valintakokeiden fyysisten testien, psykologisten soveltuvuuskokeiden ja haastattelujen kautta samaan tapaan kuin silloiseen Laskuvarjojääkärikouluun. Suurin osa hakijoista karsiutui, kun Rannikkojääkärikoulun oppilaiksi hyväksyttiin 120-135 valintakokeissa parhaiten menestynyttä , Näistä vielä noin 10 prosenttia joutui keskeyttämään kurssin reipastahtisen koulutuksen aiheuttamien rasitusvammojen tai muiden syiden takia

Kylläkai se riittää....
 
Rannikkojääkärien kuntoa ylläpidettiin mm. joka-aamuisella kolmen kilometrin maastolenkillä. Kerran viikossa kierrettiin taisteluesterata, joka alkoi hypyllä laiturilta mereen. Ohjelmaan kuului joka viikko myös jalka-, polkupyörä- tai hiihtomarssi

Oppia haettiin myös ulkomailta. Vuonna 1965 luutnantti K. Palosaari komennettiin Rannikkojääkäripataljoonasta kuukaudeksi Britannian kuninkaallisen merijalkaväen kommandoyksikköön (Royal Marines 43 Commando) seuraamaan koulutusta

Rannikkojääkärikouluun hakeuduttiin vapaaehtoisena valintakokeiden fyysisten testien, psykologisten soveltuvuuskokeiden ja haastattelujen kautta samaan tapaan kuin silloiseen Laskuvarjojääkärikouluun. Suurin osa hakijoista karsiutui, kun Rannikkojääkärikoulun oppilaiksi hyväksyttiin 120-135 valintakokeissa parhaiten menestynyttä , Näistä vielä noin 10 prosenttia joutui keskeyttämään kurssin reipastahtisen koulutuksen aiheuttamien rasitusvammojen tai muiden syiden takia

Kylläkai se riittää....
Tämä on se mitä kaipaisin kaikille. Ei alussa, ei heti. Se että porukka pystyy siihen niin sit, tai jaottelu parempi, keski ja heikompi kuntoisiin. Mutta runtua prkle..
Itsellä SAVPR oli 0600 aamulenkki kanssa, johon kuului n. 2km kävely/hölkkä/juoksu ja punnerruksia yms lihaskuntoliikkeitä.
 
Rannikkojääkärien kuntoa ylläpidettiin mm. joka-aamuisella kolmen kilometrin maastolenkillä. Kerran viikossa kierrettiin taisteluesterata, joka alkoi hypyllä laiturilta mereen. Ohjelmaan kuului joka viikko myös jalka-, polkupyörä- tai hiihtomarssi

Oppia haettiin myös ulkomailta. Vuonna 1965 luutnantti K. Palosaari komennettiin Rannikkojääkäripataljoonasta kuukaudeksi Britannian kuninkaallisen merijalkaväen kommandoyksikköön (Royal Marines 43 Commando) seuraamaan koulutusta

Rannikkojääkärikouluun hakeuduttiin vapaaehtoisena valintakokeiden fyysisten testien, psykologisten soveltuvuuskokeiden ja haastattelujen kautta samaan tapaan kuin silloiseen Laskuvarjojääkärikouluun. Suurin osa hakijoista karsiutui, kun Rannikkojääkärikoulun oppilaiksi hyväksyttiin 120-135 valintakokeissa parhaiten menestynyttä , Näistä vielä noin 10 prosenttia joutui keskeyttämään kurssin reipastahtisen koulutuksen aiheuttamien rasitusvammojen tai muiden syiden takia

Kylläkai se riittää....

Eihän tuo kovin hurjalta kuulosta.. Entä nykyään?
 
Mikä painoi tuon lakkauttamisessa eniten? Säästöpaineet? Itse sain kuulla (merivoimissa palvelleen tyypin kommentti), että yksikkö ei oikein pystynyt perustelemaan "eliitteytään" tehtävässä jossa tarvittiin enemmän massaa joka tapauksessa. Eli laatu kohtasi määrä rajoitteen. Olisi kiva kuulla spekulaatiota vai onko tällä jokin hyvin tiedetty syy?
 
Mikä painoi tuon lakkauttamisessa eniten?
Ylempää löytyy viesti #178, jossa on käsitelty itsenäisen RannJP:n lopettamista about 1980. Seuraajajoukko Rannikkojääkärikoulu taas loppui, koska tehtävät muuttuivat. Kylmän sodan päättyminen vei mennessään maihinnousu-uhan etelärannikolle. Sinne varatut vahvat joukot voitiin sijoittaa muualle. Tai vaihtoehtoisesti ei minnekään, sillä samaan aikaan tapahtui vielä julkisuudelta piilossa Maavoimien sa-vahvuuden pienentäminen, joita on sitten jatkettu noin 10 v välein näihin päiviin asti.

Uutta rannikonpuolustajien reserviä alettiin kouluttamaan ruotsin kielellä. Miksi? Arvatkaa, missä voisi olla tarvetta äidinkielenään ruotsia puhuville joukoille? Arvausleikkiä helpottaa, että pian alettiin käynnistää harjoitusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Ei tarvinut enää pelätä Nliiton ärähdystä. Käytännössä lähes 30 vuoden osaamisperinteitä ei siirretä paikasta A paikkaan B virkapäätöksellä, johon riittää PV:n komentajan nimmari. Koulutuskieli kun vielä vaihtui, niin kaikki alkoi kirjaimellisesti nollasta. Maalta merelle kun lisäksi siirrytään, niin jotta voidaan uudessa elementissä liikkua, tarvii jokainen kansimieskin pätevyyskirjan. Siirtymävaihetta tosin helpotti, ettei aluksi ollut veneitä! Silloin ei tarvinutkaan liikkua merellä. Ei tapahtunu tarkoituksella, päättäjät eivät vaan kaikkea tulleet ajatelleksi. Tai pitivät saatuja lausuntoja ainoastaan normaalina muutosvastarintakitinänä.

Nyt on asiat kunnossa ja on ollut jo kauan. Mutta kai siihen jotain 10 vuotta meni.
 
Viimeksi muokattu:
Me 80-luvun apumekaanikot kunnioitimme noita erikoismiehiä ystävällisellä vi**uilulla. "Puolustusvoimissa on kolme porukkaa, joihin pääsee sisään pääsykokeen kautta: laskuvarjojääkärit, taistelusukeltajat ja me apumekaanikot." Ja oli meilläkin aukin aikana aamulenkki. Aamiaiselle ruokalaan ei marssittu komppaniasta suoraan vaan kouluhalli kiertäen. Se teki tuommoiset 300 metriä lisää. :)

Edit typoja
 
"Puolustusvoimissa on kolme porukkaa, joihin pääsee sisään pääsykokeen kautta: laskuvarjojääkärit, taistelusukeltajat ja me apumekaanikot."
Sotilaallinen yleistietous ei selvästi kuulunu näiden 1980-luvun apumeisselien pääsykoetehtäviin. Sillä tästä listasta puuttui mainitun Rannikkkojääkärikoulun lisäksi sotilaslentäjät sekä oikeastaan koko kantahenkilökunta, upseerit ja toimiupseerit.
Edit Huomaa että ylläolevassa viestissä ei puhutä mitään siitä, että nämä kolme porukkaa ovat varusmiehiä.
 
Viimeksi muokattu:
Sotilaallinen yleistietous ei selvästi kuulunu näiden 1980-luvun apumeisselien pääsykoetehtäviin. Sillä tästä listasta puuttui mainitun Rannikkkojääkärikoulun lisäksi sotilaslentäjät sekä oikeastaan koko kantahenkilökunta, upseerit ja toimiupseerit.
1) Kantahenkilökunta jne. eivät ole varusmiehiä.
2) Koko rinnastus oli tarkoituksellisesti virheellinen.

:)
 
Väärin meni! Kaikkitietävä wikipedia ei tiedä kaikkea, kuten tässäkin taas ilmeni....
PV:n ensimmäinen säästökierros eli 1980-luvun MARO vei erilliset pataljoonat, joihin RannJP:kin kuului. Esikunta supistui pieneksi ja EK:sta tuli ainoastaan Esikuntajoukkue. Toinen jäljelle jäänyt perusyksikkö oli Kh-komppania. Tämä viimemainittu oli poppoo johon siirrettiin parhaat työvuotensa PV:lle jo antanutta henkilöstöä, sekä upseereita että opisto-ups. Sen ajan käsitteillä lausuttuna "kh-kouluttajiksi sopivia". Tarkoituksena oli tehostaa kh-koulutusta. Päinvastoin tietysti kävi, koska siirretyn henkilöstön sopivuuden olisi voinu ilmaista myös: "ei enää oikein mihinkään tehtävään sopivia." Tästä ongelmasta tosin selvittiin varsin nopeasti, sillä 1990-luvun puolivälin Hornet-maksut lopettivat nämä kh-yksiköt kaikista joukoista. Niitä ei enää tarvittu kun ei ollut rahaa kertauksiin.

Eikö RannJP:n osalta hommat mennyt toisin kuten tuossa Rannikon puolustajassakin, jonka @kaislajääkäri linkkasi, luki.

KymJP, KarJP, UudRakP jne menivät luiskaan tai yhdistettiin muihin joukko-osastoihin 80-luvun lopulla mutta RannJP koki muodon muutoksen jo saman vuosikymmenen alussa.
 
Eikö RannJP:n osalta hommat mennyt toisin kuten tuossa Rannikon puolustajassakin, jonka @kaislajääkäri linkkasi, luki.
KymJP, KarJP, UudRakP jne menivät luiskaan tai yhdistettiin muihin joukko-osastoihin 80-luvun lopulla mutta RannJP koki muodon muutoksen jo saman vuosikymmenen alussa.
Mä siis kirjoitan, mitä olen ite nähny ja kokenu, enkä mitään Wikipediasta luettua tietoa. MARO oli oikealta nimeltään Maavoimien Rauhanajan Organisaatiouudistus, joka heti sai osuvamman epävirallisen nimen Maavoimien Romuttamisohjelma. Muistan, että sen eka versio tuli joukkoihin nähtäväksi 1978. Sitä en muista koska julkaistiin. Toteuttaminen kesti todella koko 1980-luvun, sillä kyse ei ollut säästöistä, kuten myöhemmin. Tarkoituksena oli vapauttaa koulutustehtäviin lisää henkilöstöä yhdistämällä pienet erilliset pataljoonat ja komppaniat suurempiin joukko-osastoihin. Näissä erillisissä pataljoonissa oli oma esikunta koulutus- ja järjestely- (tosiasiassa lkp) toimistoineen. Erilliset viesti- ja autokomppaniat taas oli EUK-majurin johtamia poppoita, jotka ei siis ollu kenenkään alaisia.

Eihän tämäkään uudistus tietenkään sitä hyötyä tuonu, mitä päättäjät oli suunnitellu. Tosin heitä ei ollu syyttäminen lopputuloksena, sillä Maavoimien tekninen kehittyminen vaati ennakoimattoman määrän työvuosia kaluston huolto- ja ylläpitotehtäviin. Ohjukset it:lle ja YVI viestimiehille sekä panssarikalusto polkupyörien tilalle nyt esimerkkeinä. Tämä tarkoitti, että sinnehän ne esikunnista vapautuneet henkilövuodet meni. Joukoissa laskettiin, että pataljoonaa kohti tuli johonkin 1-2 lisäukkoa jossain ei jopa ainuttakaan. Ehkä olisi käynyt toisinkin jos aselajitarkastajien asema olisi nykyisenkaltainen. Silloin onnistuivat kuitenkin tappelemaan nämä virat ja toimet omalle sektorilleen. Varmaan tämä olikin kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.

Kun samaan aikaan valtion henkilöstö paisui kun pullataikina, niin helposti olisi kansantalous kestäny PV:n tarvitsemat lisävirat. 1980-luku oli kuitenkin demarien ja keskustan kulta-aikaa. Näiltä puolueilta ei ymmärrystä löytynyt menokohdille, jotka ei hyödyttäny jommankumman kannattajia. Tämäkin on hyvä muistaa nyt kun on vaalit, sillä eihän asia oikeastaan ole muuttunu vieläkään. Vähämpä toisaalta silloin tiedettiin säästöohjelmista. No eihän MARO oikeasti sellainen ollutkaan, kuten jo kirjoitin.

Olipa pitkä historia, mutta tuli ehkä nyt selväksi. Rannikon Puolustajaan kun viitattiin, niin kävin sitäkin vilkaisemassa: artikkelissa on painovirhe, sillä ei perusyksikkönä ollu enää Krh-komppania vaan Kh-komppania. Yksi kirjain liikaa siis!
 
Viimeksi muokattu:
Olen käsittänyt, että maihin nousseen vihollisen torjunta kuuluu maavoimille. Rannikkojääkärien toiminta on enemmänkin saaristohyppelyä?
 
Olen käsittänyt, että maihin nousseen vihollisen torjunta kuuluu maavoimille. Rannikkojääkärien toiminta on enemmänkin saaristohyppelyä?
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että maihin nousseen vihollisen torjunta kuuluu laivaston rannikkojoukoille joita koulutetaan Upinniemen merivoimien jalkaväkiyksiköissä.
Toki tarvittaessa voidaan myös rannikkojääkäreitä ja maavoimien yksiköitäkin käyttää jos tilanne niin vaatii.
 
Monella kirjoittajalla on hiukan se ongelma että aika kultaa muistot eikä nykyisyyteen nähdä selvästi.
 
Mä siis kirjoitan, mitä olen ite nähny ja kokenu, enkä mitään Wikipediasta luettua tietoa.

Omat näkemykseni RannJP:n osalta perustuvat siihen mitä kyseisessä joukossa palvelleet kapiaiset ovat kertoneet.

Sitä en kiistäkään etteikö RannJP:n muutos tavanomaisesta pataljoonasta erikoisjoukoksi olisi ollut osa MARO:a, joskaan en ole kyllä nähnyt asiasta mustaa valkoisellakaan. Selvänä haluna oli luoda eliittiyksikkö rannikolle LJK:n tapaan.

Muualla esimerkiksi Uudenmaan Rakuunapataljoona lakkautettiin, Kymen Jääkäripataljoona lakkautettiin mutta toisaalta Karjalan Prikaatin jääkäripataljoona sai sen nimen, Karjalan Jääkäripataljoona siirrettiin perustettuun Pohjois-Karjalan Prikaatiin, Hämen Ratsujääkäripataljoona taas Hämeen rykmenttiin. Lapin Jääkäripataljoona siirrettiin Jääkäriprikaatiin samoin kuin Pohjanmaan tykistörykmentti. Karjalan tykistörykmentti siirrettiin Vekaranjärvelle jossa se toimi aluksi itsenäisenä joukko-osastona Karjalan Prikaatin rinnalla. Kaikissa näissä tapauksissa (joita siis on vielä lisääkin) joukko joko lakkautettiin, siirrettiin muualle tai/ja liitettiin osaksi suurempaa joukko-osastoa. RannJP:n osalta niin ei kuitenkaan tehty vaan se jatkoi itsenäisenä joukko-yksikkönä.

RannJP:n KH-komppaniaan ei saamani tiedon mukaan siirretty niitä mainitsemiasi b- tai c-luokan upseereita tai toimiupseereita vaan tässä tapauksessa ne parhaimmat jotka saivat jäädä pataljoonaan kun muu väki siirrettiin kuka minnekin, aika moni rannikkotykistöön.

Kunn RannJP sitten lakkautettiin (tuohon aikaan puhuttiin yleisesti Rannikkojääkärikoulusta kun tarkoitettiin koko pataljoonaa) taisi vain pari toimiupseeria siirtyä Dragsvikiin ja tuloksen voi arvata...

Mitä erillisiin komppanioihin tulee niin Kouvolassa 3. Erillinen viestikomppania siirrettin jo 80-luvulla Mikkeliin Savon Prikaatiin suoraan sen komentajan alaiseksi yksiköksiksi mutta saman kaupungin 3. Erillinen autokomppania sai saman siirron vasta 90-luvulla.
 
Back
Top