Rannikkojääkärit

[Old Boy]

Laivaston jalkaväessä miehistönä sitten oli se porukka joka oli jäänyt jäljelle kun oli ensin valittu porukka johtajakoulutukseen, laivapalveluun, sotilaspoliisiksi, huoltopalveluun, kuskeiksi, lääkintään ja viestiin.

Forumin nuoremmille on aika ennen joukkotuotantoa ihan tuntematonta. Samoin pienempien joukko-osastojen (patl/psto vs prikaati/KTR) erityisluonne myös näissä suuremmissa joukoissa palvelleille. 1980-luvun joukko-osastojen yhdistämisen toinen tavoite oli päästä pois näiden pienten joukkojen miehistön hupenemisesta erikoistehtävien lisäksi erilaisiin varuskunnallisiin komennushommiin. Näitä oli vuosikymmenien kuluessa siunaantunut siinä määrin, ettei joukot juuri enää kunnolla koulutettua rivimiehistöä tuottanu. Sa-joukot koottiin vasta ressuista siten että ryhmänjohtajat oli saanu tehtävänsä mukaisen koulutuksen mutta osa tai joskus kaikki miehistö oli panssarimiehiä, apumekaanikkoja ja matruuseja. Näitä jälkimmäisiä "tuotti" Laivasto myös jatkuvasti ajossa oleilta laivoilla,
joiden kotiutuneet matruusit siirtyivät muiden aselajien reserviin miehistöksi.

Ite oon ollu käsityksessä että RannJP:n supistuminen pelkäksi johtajakouluksi oli seurausta ajattelusta, jonka mukaan näin saadaan parempi lopputulos. Vapaaehtoisista koostuva eliittijoukko tuottaa hyviä johtajia, jotka sitten osaavat kouluttaa oman miehistönsä. Eihän silloisessa ajattelussa ollut nykyistä lähtökohtaa, että sota on jo käynnistynyt ennenkuin kohdevaltio edes asiaa huomaa, vaan kuviteltiin. että laajamittainen lkp voidaan aloittaa pidemmällä tai lyhyemmällä YH:n ajalla v 1939 tapaan. Ainakin siinä onnistuttiin, että eliittijoukko koulusta tuli. Ei tietenkään LjK:n veroinen mutta pääkaupunkiseudun läheisyys takasi hyvät motivoituneet varusmiehet, joiden fysiikkakin kesti koulutuksen rasitukset nykynuoria huomattavasti paremmin.

Kun merijalkaväki suurvalloissa oli eliittijoukko niin meidän edellä kuvattu 1990-luvun "merijalkaväki" oli enemmän vain semantiikan keinoin koottu sopivista suomenkielen sanoista. Siis Merivoimien mies ja jv-koulutus. Tietenkään väheksymättä sitä, että osa lakkautettua "rannarikulttuuria" todella siirtyi kouluttajien mukana Merivoimiin, ainakin joksikin aikaa.

 

[Bombsquad]

Täällä kun on näitä historic-luokan ukkoja, niin tietääkö kukaan PT-76 käytöstä rannikolla?

 

[Ingsoc]

Kun merijalkaväki suurvalloissa oli eliittijoukko niin meidän edellä kuvattu 1990-luvun "merijalkaväki" oli enemmän vain semantiikan keinoin koottu sopivista suomenkielen sanoista. Siis Merivoimien mies ja jv-koulutus. Tietenkään väheksymättä sitä, että osa lakkautettua "rannarikulttuuria" todella siirtyi kouluttajien mukana Merivoimiin, ainakin joksikin aikaa.

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään merijalkaväkeä. Se on sitten eri asia jos porukka kutsuu itseään merijalkaväeksi.

Onhan näitä Öbiksen maapuolen kavereita tullut vastaan esimerkiksi työpaikalla ja ovat kertoneet olevansa "merijalkaväkeä", kun on saatu koulutus saaristotaisteluihin.

 

[Old Boy]

Täällä kun on näitä historic-luokan ukkoja, niin tietääkö kukaan PT-76 käytöstä rannikolla?

Laitapa sähköpostia Panssarikillan toimistoon, että seuraavassa Panssariseminaarissa Parolassa olisi aiheena PT-76. Silloin tämäkin kysymys tulisi kunnolla käsitellyksi. Voihan joku muukin laittaa, jotta kiinnostava aihe joskus toteutuisikin. Kurssien sisällöstä killassa vastaa DI Esa Muikku.

 

[Stokes]

Täällä kun on näitä historic-luokan ukkoja, niin tietääkö kukaan PT-76 käytöstä rannikolla?

Uudenmaan Prikaatin perustamisvastuulle kuului pitkälle 90-luvulle (ellei ihan vuosituhannen vaihteeseen saakka) ainakin yksi erillinen PT-76:lla varustettu komppania jota kertausharjoitettiinkin joskus 80-90 lukujen vaihteessa. Koko 10 vaunuinen yksikkö teki merikoukkauksen, vaunuthan olivat uimakykyisiä, ja päätyivät väärästä paikasta rantaan tuhoten viljapellon kokonaisuudessaan. Isäntä ei tästä kuulemma kuitenkaan mieltänsä pahoittanut vaan totesi sellaisen kuuluvan asiaan.

Vaunuja käytettiin lisäksi ainakin UudJP:n ja SLRR:n järjestämissä harjoituksissa Syndalenissa siihen perinteiseen alokkaiden telan edestä kierähtämiseen yms. tankkiin tutustumiseen. Nykyisin yksi vaunuista töröttää museoituna Dragsvikin varuskunnan portin vieressä.

 

[Herman30]

Vaunuja käytettiin lisäksi ainakin UudJP:n järjestämissä harjoituksissa Syndalenissa siihen perinteiseen alokkaiden telan edestä kierähtämiseen yms. tankkiin tutustumiseen.

On käyty läpi se harjoitus (hirveästi kyllä jännitti) sekä yhdessä harjoituksessa saatiin myös kyydit istumalla kyseisen tankin kannellakin. Tai siis emme kierähtäneet telan edestä vaan maattiin jonossa tiellä ja tankki ajoi yli.

 

[Soldierblue]

On käyty läpi se harjoitus (hirveästi kyllä jännitti) sekä yhdessä harjoituksessa saatiin myös kyydit istumalla kyseisen tankin kannellakin. Tai siis emme kierähtäneet telan edestä vaan maattiin jonossa tiellä ja tankki ajoi yli.

Olitko sinä varusmiehenä uudenmaan jääkäripataljoonassa?

 

[Herman30]

Nylands Brigad-nimellä se oli silloin. Ja minä olin 2. Jääkärikomppaniassa.
Tässä kartassa merkitsin mikä oli minun kasarmi.

Karttapaikka - Maanmittauslaitos

asiointi.maanmittauslaitos.fi

 

[Stokes]

Uudenmaan Jääkäripataljoona on toiminut aiemmin itsenäisenä joukko-yksikkönä Santamahaminassa ja on nykyisin osa Kaartin jääkärirymenttiä yhdessä Kaartin pataljoonan kanssa. Ei mitään tekemistä Uudenmaan prikaatin, Nylands Brigad, kanssa. Kuten ei ollut Uudenmaan Rakuunapataljoonallakaan joka oli sijoitettuna Uudeltamaalta aika kauas Lappeenrantaan 20-luvulta alkaen aina vuoteen 1989.

 

[Old Boy]

Kuten yllä jo kirjoitettiinkin, kiinnosti erikoisjoukossa palvelleita kouluttajia lähteä a) toiseen varuskuntaan b) kouluttamaan ns. tavallista sotaväkeä c) ruotsinkieliseen porukkaan suunnilleen saman verran kuin paskan syöminen omasta hatusta. Kun likimain kaikille löytyi paikka muualtakin ei liene ihme että vain muutama otti kutsun vastaan ja siirtyi Tammisaareen.

Toisaalta "vanhassa" RannJP:ssa palvelleista kouluttajista aika moni oli katkera kun koulu perustettiin ja muut yksiköt lakkautettiin. Vuonna 80 tai 81, en ole aivan varma, tarjottiin vihreä baretti kaikille aiemmin pataljoonassa palvelleille. Harva otti vastaan, eräskin kouluttaja totesi ettei moista syylinkiä päähänsä pane vaikka ampua uhattaisiin. Huomion arvoistahan on, että yllä linkatussa Rannikon puolustajassa oikein kuvan kanssa esitelty Matti Mökkönen ei ollut RannJP:n kasvatteja lainkaan vaan Uudenmaan Rakuunapataljoonasta siirretty upseeri. Tämä syletti monia.

Kun tässä on muutaman viime sivun aikana kirjoitettu RannJP:n muodonmuutoksista sekä myöhemmän Dragaan siirtymisen vaikutuksista, on jäsen @Stokes ansiokkaasti täydentäny kuvaa aikalaismuisteluin. Niistä ilmenee kuinka RanJP:n supistuminen ja lopulta siirto muualle koettiin PE:n/työnantajan lekaniskuna päähän, tässä tapauksessa vielä kahdesti. Siihen asti oli etelän varuskunnissa elo ollut varsin staattista, jolloin 1960-70 luvulla työnsä aloittanella oli aihettakin olettaa valtiotyönantajan pystyvän tarjoamaan pysyvyyttä ja turvallisuutta. No siitähän turbulenssi vasta alkoi, kuten tiedetään nyt.

Mainitun maj Matti Mökkösen muistan kuitenkin siirtyneen Kaakkois-Suomen Sotilasläänin esikunnasta Upinniemeen jo vanhan RanJP:n aikana, tosin vähän aikaa ennen supistumista. Kivi kengässä taisi hiertää siitä syystä, että hän oli huoltomiehiä, siis ei huoltoaselajista vaan käynyt jv:n huoltoesiupseerikurssin. Hänestä sitten tuli valioyksikkö Rannikkojääkärikoulun eka johtaja. Ehkä oli luvattu, ettei heti tarvi siirtyä uudelleen. Siihen aikaankin jo virkauria suunniteltiin ennalta ainakin jossain määrin. Palasi sittemmin takaisin Kaakonkulmalle ja päätti virkauransa evl:na silloisessa Päällystöopistossa joskus 1990-luvun alussa.

 

[Stokes]

Muistan siis Mökkösen uran kiemurat väärin, rakuunoissa hän kuitenkin joskus palveli ja eihän se leima miehestä mihinkään lähtenyt. Vähän kuten nykyään puhutaan panssamiehestä vaikka kaveri olisi palvellut viimeiset 10 vuotta ihan jossain muualla kuin tankkien parissa.

Mökkönen siirtyi käsittääkseni vanhaan RannJP:n tehtävänään valmistella ja käynnistää erikoisjoukkokoulutus. Tuohon tehtävään hurmahenkinen ratsuväkimies olikin paikallaan, pelkuruus tai turhantarkkuus eivät estäneet reipasta koulutusta vaan "Hakkaa päälle!" oli ihan toimiva ohjenuora...

 

[Old Boy]

Joka tapauksessa hyvin erikoinen ratkaisu, sillä vanhasta RannJP:stäkin olisi tietysti löytynyt tähän tehtävään sopiva henkilö/henkilöitä. Siinähän luodaan suuntaviivat koko koulutukselle, laaditaan ohjeistus ym sekä myöhemmin muutetaan huonoksi havaittuja käytäntöjä. Perinteisessä valioyksikössä LjK:ssa moinen ei missään tapauksessa olisi tullut kysymykseen!

 

[Hilan lukko]

Eihän tuo kovin hurjalta kuulosta.. Entä nykyään?

+Wanhan Pataljoonan aikaan käytiin aamu-uinnilla melkein joka päivä läpi vuoden, sulan veden aikaan meressä (laiturilta, askel mars). Ensimmäisenä palveluspäivänä kesäkuussa veden lämpö +12.
Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, mutta tuli se elementti heti tutuksi. Nykyään käyn huhtikuusta-marraskuuhun vapaaehtoisesti. Täytyykin hommata pikkumustat...

 

[Hilan lukko]

Kun tässä on muutaman viime sivun aikana kirjoitettu RannJP:n muodonmuutoksista sekä myöhemmän Dragaan siirtymisen vaikutuksista, on jäsen @Stokes ansiokkaasti täydentäny kuvaa aikalaismuisteluin. Niistä ilmenee kuinka RanJP:n supistuminen ja lopulta siirto muualle koettiin PE:n/työnantajan lekaniskuna päähän, tässä tapauksessa vielä kahdesti. Siihen asti oli etelän varuskunnissa elo ollut varsin staattista, jolloin 1960-70 luvulla työnsä aloittanella oli aihettakin olettaa valtiotyönantajan pystyvän tarjoamaan pysyvyyttä ja turvallisuutta. No siitähän turbulenssi vasta alkoi, kuten tiedetään nyt.

Mainitun maj Matti Mökkösen muistan kuitenkin siirtyneen Kaakkois-Suomen Sotilasläänin esikunnasta Upinniemeen jo vanhan RanJP:n aikana, tosin vähän aikaa ennen supistumista. Kivi kengässä taisi hiertää siitä syystä, että hän oli huoltomiehiä, siis ei huoltoaselajista vaan käynyt jv:n huoltoesiupseerikurssin. Hänestä sitten tuli valioyksikkö Rannikkojääkärikoulun eka johtaja. Ehkä oli luvattu, ettei heti tarvi siirtyä uudelleen. Siihen aikaankin jo virkauria suunniteltiin ennalta ainakin jossain määrin. Palasi sittemmin takaisin Kaakonkulmalle ja päätti virkauransa evl:na silloisessa Päällystöopistossa joskus 1990-luvun alussa.

Oli Jaba jo pataljoonassa, 1JK:n kalifina.

 

[vastarannankiiski]

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään merijalkaväkeä. Se on sitten eri asia jos porukka kutsuu itseään merijalkaväeksi.

Onhan näitä Öbiksen maapuolen kavereita tullut vastaan esimerkiksi työpaikalla ja ovat kertoneet olevansa "merijalkaväkeä", kun on saatu koulutus saaristotaisteluihin.

Aamen.

Näihin reservin marine-larppaajiin törmätessä täytyy aina muistuttaa realiteeteista ja palauttaa takaisin maan pinnalle.

 

[Kustaanmiekka]

Rannikon puolustamiseen liittyen:

Kaksi maata muodostaa yhteisen amfibioyksikön -

merivoimat.fi

Kaksi maata muodostaa yhteisen amfibioyksikön

Uudenmaan prikaatin ja ruotsalaisen Amfibiorykmentin välinen yhteistyö on jo pitkään ollut vakiintunutta.
Ensimmäinen yhteinen harjoitus toimeenpantiin 2001, ja siitä lähtien kyvyn kehittämistä on jatkettu.
Uudenmaan prikaatin komentaja vieraili viime vuonna Amfibiorykmentissä, missä päälliköt muun muassa keskustelivat siitä, miten yhteistä joukkoa voidaan kehittää kohti täyttä operatiivista kykyä 2023.
Ja tämän vuoden tammikuussa toimeenpantiin toisena vuonna peräkkäin simulaattoriavusteinen pataljoonanjohtamisharjoitus Suomessa.

Rannikkojääkärijoukolle tärkeä kyky on kyky taistella merimaaleja vastaan.
Siinä joukon tulee pystyä estämään vastustajan pyrkimykset päästä saaristoalueelle joko pinta-aluksin tai vedenalaisin aluksin.
Siksi SFATU harjoittelee erityisesti tätä kovapanosammunnoilla molempien maiden meritorjuntaohjuksilla, ruotsalaisten Sjömålsrobot 17-ohjuksella ja suomalaisten RO 2006 Eurospikella.
Ensimmäistä kertaa ikinä suomalaiset ja ruotsalaiset rannikko-ohjusjoukkueet ovat yhdessä ampuneet rannikko-ohjuksilla kohti yhteistä maalia.
Rannikko-ohjusjoukkueet ovat valmistavan harjoitusvaiheen aina tutustuneet kummankin maan rannikko-ohjusjärjestelmiin ja ruotsalaisen komppanian johdolla samanaikaisesti laukaisseet molempien maiden rannikko-ohjukset.
Rannikko-ohjusjoukkueet on integroitu ja SFATU:n rannikko-ohjusjoukkueet voivat yhdessä torjua merimaaleja.

Taistelu rannikkoalueilla ja saaristossa merkitsee myös kykyä torjua vastustaja maalla.
Siksi SFATU:n maataistelujoukot ovat suorittaneet kovapanosammuntoja, joissa mm. suomalainen kranaatinheitinjoukkue ampui 120 mm kranaatinheittimellä ruotsalaisten johtaessa tulta.
Tämäntyyppiset harjoitukset kohottavat joukon taistelukykyä vaihtelevissa saaristo-olossa sekä Suomessa että Ruotsissa.
Toinen SFATU:n tehtävä harjoituksessa on alusten saattaminen, saaristoreittien puolustaminen sekä miinoittaminen ja miinoitteiden raivaaminen.

Suomalais-ruotsalaisen rannikkojääkärijoukon kyky toimia yhdessä on vahvistunut edelleen viime vuosien poliittisten päätösten ja sopimusten tuella.
Tavoitteena on harjoituksin hitsata SFATU yhteen niin, että se tarvittaessa pystyy puolustamaan Ruotsin ja Suomen rannikkoa erilaisia uhkia vastaan.
Osana kokonaisuutta ja Suomen ja Ruotsin välistä merellistä yhteistyötä SFATU:lla tulee olla yhteinen operatiivinen kyky kansallisen puolustuksen puitteissa.

 

[Kustaanmiekka]

Olitkos @Rannari paikalla?

Rannikkojääkärit kokoontuivat pyöreiden vuosien kunniaksi - Ruotuväki

ruotuvaki.fi

Rannikkojääkärit kokoontuivat pyöreiden vuosien kunniaksi

Yli tuhannesta koulutetusta rannikkojääkäristä reilu 600 osallistui juhlintaan.

Upinniemen Rannikkojääkärikoulun kurssit 1–9 kokoontuivat lauantaina 7.syyskuuta RannjK 40 vuotta -tapahtumaan.
Rannikkojääkärikoulu perustettiin vuonna 1979 erikoisjoukko-osastoksi kouluttamaan upseereita ja aliupseereita rannikkojoukkojen tarpeisiin.
Vuonna 1989 rannikkojääkäreiden koulutus lakkautettiin Upinniemessä ja siirrettiin vuonna 1990 Dragsvikiin.

–Meitä oli kaiken kaikkiaan 1041 koulutetusta rannikkojääkäristä 635 mukana jossain päivän aktiviteeteista, selvittää 40-vuotistapahtuman järjestelytoimikuntaan kuulunut Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen meripuolustuspiirin henkilöstöpäällikkö Antti Rautiainen.

Rautiainen itse on 5. kurssin rannikkojääkäri.
Rautiaisen mukaan rannikkojääkärit ovat tiivis joukko.
Kurssit ovat kokoontuneet parhaimmillaan viiden vuoden välein RannjK:n juhlavuosien kunniaksi.

–Vuosi sitten keksittiin, että voitaisiin järjestää tällainen tapaaminen Rannikkojääkärikoulun 40-vuotisjuhlan ja Teikarin taistelun 75-muistovuoden kunniaksi, hän valottaa.
Tapahtuma järjestettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tapahtumana.

Aamupäivällä Senaatintorilla järjestettiin tilaisuus, jonka alkajaisiksi tapahtumaan osallistuneet joukot ilmoitettiin Merivoimien komentajalle, lippueamiraali Jori Harjulle, joka lausui tervehdyksensä joukoille. Tämän jälkeen maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Rami Saari piti puheenvuoron.

Tilaisuudessa ääneen pääsivät myös 6. kurssin rannikkojääkäri, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja vanhin rannikkojääkäri, kommodori evp. Isto Mattila.
Puheenvuorojen välissä kuultiin Sibeliuksen Jääkärimarssi ja lopuksi suoritettiin yhteislauluna Rannikkojääkärimarssi.
Tilaisuuteen osallistuneet luonnehtivat sitä tunnelmaltaan poikkeuksellisen hienoksi ja kokonaisuudessaan todella kunniakkaaksi ja onnistuneeksi.

Tilaisuuden jälkeen lähes kaikki osallistujat siirtyivät moottorimarssilla Upinniemeen, jossa Rannikkojääkärikoulu ennen sijaitsi.
Upinniemessä pidettiin seppeleenlasku Teikarin kivelle rannikkojääkärien perinnetaistelun, Teikarin taistelun, 75-vuotismuistoksi.
Seppeleenlaskun yhteydessä Rannikkojääkäripataljoonan entinen komentaja, kenraali Jaakko Valtanen piti lämminhenkisen juhlapuheen.
Puheen aikana juhlaa kunnioitti myös joukon yllä kaarteleva merikotka.
Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Janne Huusko esitti myös oman tervehdyksensä.

Seppeleenlaskusta siirryttiin rastikoulutuksen pariin.
Erityisesti mielenkiintoa herätti esillä ollut nykyinen rannikkojääkärien venekalusto eli rannikkoveneet Jurmo ja Jehu.
Osallistujat pääsivät ajelulle veneiden kyydissä, mitä moni ei aiemmin ollut päässyt kokemaan.
Päivän aikana Upinniemen Merikappelissa muistettiin myös jo edesmenneitä rannikkojääkäriveljiä.
Päivä huipentui Kalastajatorpalle, jossa syötiin juhlaillallinen.

Rannikkojääkärit ovat juhlapäivien ulkopuolellakin yhteydessä.
Esimerkiksi perjantaina 6.syyskuuta pidettiin ensimmäistä kertaa rannikkojääkärien yhteinen golf-tapahtuma pääkaupunkiseudulla.
RannjK 40 vuotta -juhlapäivään osallistunut, rannikkojääkäripataljoonassa palvellut Rannikkojääkärikillan hallituksen jäsen Jorma Tiura kiteyttää rannikkojääkäriyden näin:

–Kerran rannikkojääkäri, aina rannikkojääkäri.

 

[Rannari]

Olitkos @Rannari paikalla?

Rannikkojääkärit kokoontuivat pyöreiden vuosien kunniaksi - Ruotuväki

ruotuvaki.fi

Rannikkojääkärit kokoontuivat pyöreiden vuosien kunniaksi

Yli tuhannesta koulutetusta rannikkojääkäristä reilu 600 osallistui juhlintaan.

Upinniemen Rannikkojääkärikoulun kurssit 1–9 kokoontuivat lauantaina 7.syyskuuta RannjK 40 vuotta -tapahtumaan.
Rannikkojääkärikoulu perustettiin vuonna 1979 erikoisjoukko-osastoksi kouluttamaan upseereita ja aliupseereita rannikkojoukkojen tarpeisiin.
Vuonna 1989 rannikkojääkäreiden koulutus lakkautettiin Upinniemessä ja siirrettiin vuonna 1990 Dragsvikiin.

–Meitä oli kaiken kaikkiaan 1041 koulutetusta rannikkojääkäristä 635 mukana jossain päivän aktiviteeteista, selvittää 40-vuotistapahtuman järjestelytoimikuntaan kuulunut Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen meripuolustuspiirin henkilöstöpäällikkö Antti Rautiainen.

Rautiainen itse on 5. kurssin rannikkojääkäri.
Rautiaisen mukaan rannikkojääkärit ovat tiivis joukko.
Kurssit ovat kokoontuneet parhaimmillaan viiden vuoden välein RannjK:n juhlavuosien kunniaksi.

–Vuosi sitten keksittiin, että voitaisiin järjestää tällainen tapaaminen Rannikkojääkärikoulun 40-vuotisjuhlan ja Teikarin taistelun 75-muistovuoden kunniaksi, hän valottaa.
Tapahtuma järjestettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tapahtumana.

Aamupäivällä Senaatintorilla järjestettiin tilaisuus, jonka alkajaisiksi tapahtumaan osallistuneet joukot ilmoitettiin Merivoimien komentajalle, lippueamiraali Jori Harjulle, joka lausui tervehdyksensä joukoille. Tämän jälkeen maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Rami Saari piti puheenvuoron.

Tilaisuudessa ääneen pääsivät myös 6. kurssin rannikkojääkäri, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja vanhin rannikkojääkäri, kommodori evp. Isto Mattila.
Puheenvuorojen välissä kuultiin Sibeliuksen Jääkärimarssi ja lopuksi suoritettiin yhteislauluna Rannikkojääkärimarssi.
Tilaisuuteen osallistuneet luonnehtivat sitä tunnelmaltaan poikkeuksellisen hienoksi ja kokonaisuudessaan todella kunniakkaaksi ja onnistuneeksi.

Tilaisuuden jälkeen lähes kaikki osallistujat siirtyivät moottorimarssilla Upinniemeen, jossa Rannikkojääkärikoulu ennen sijaitsi.
Upinniemessä pidettiin seppeleenlasku Teikarin kivelle rannikkojääkärien perinnetaistelun, Teikarin taistelun, 75-vuotismuistoksi.
Seppeleenlaskun yhteydessä Rannikkojääkäripataljoonan entinen komentaja, kenraali Jaakko Valtanen piti lämminhenkisen juhlapuheen.
Puheen aikana juhlaa kunnioitti myös joukon yllä kaarteleva merikotka.
Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Janne Huusko esitti myös oman tervehdyksensä.

Seppeleenlaskusta siirryttiin rastikoulutuksen pariin.
Erityisesti mielenkiintoa herätti esillä ollut nykyinen rannikkojääkärien venekalusto eli rannikkoveneet Jurmo ja Jehu.
Osallistujat pääsivät ajelulle veneiden kyydissä, mitä moni ei aiemmin ollut päässyt kokemaan.
Päivän aikana Upinniemen Merikappelissa muistettiin myös jo edesmenneitä rannikkojääkäriveljiä.
Päivä huipentui Kalastajatorpalle, jossa syötiin juhlaillallinen.

Rannikkojääkärit ovat juhlapäivien ulkopuolellakin yhteydessä.
Esimerkiksi perjantaina 6.syyskuuta pidettiin ensimmäistä kertaa rannikkojääkärien yhteinen golf-tapahtuma pääkaupunkiseudulla.
RannjK 40 vuotta -juhlapäivään osallistunut, rannikkojääkäripataljoonassa palvellut Rannikkojääkärikillan hallituksen jäsen Jorma Tiura kiteyttää rannikkojääkäriyden näin:

–Kerran rannikkojääkäri, aina rannikkojääkäri.

Katso liite: 32700

Katso liite: 32701

Nope. Samaan aikaan tärkeämmissä hommissa. Eli Rouvan kanssa Baltiaa kiertämässä. Hyvin oli saatu väkeä koolle. Ja hyvin on omankin kurssin kokoontumisissa aina porukkaa.

Varmaan joku foorumin väestä oli?

 

[Kustaanmiekka]

Uusi 18.12.2019 Radio Kipinä Podcast – Taistelu rannikolla ja saaristossa

Radio Kipinän kolmannen kauden toisessa jaksossa osastoesiupseeri, komentajakapteeni Tuomas Syvänen Pääesikunnan koulutusosastolta luo kokonaiskuvaa siitä,
millaisia haasteita ja vaatimuksia rannikko-olosuhteet asettavat taistelulle.
Rannikkojoukkojen luonne on erityinen monella tapaa; rannikkojoukot pitävät sisällään muun muassa lähes kaikki aselajit.
Yhteistoimintakyky, johtaminen sekä yksilön toimintakyky ovat keskiössä rannikon vaihtelevissa olosuhteissa toimittaessa.
Rannikkojoukkojen käytännön toimintaan ja liikkumiseen syvennytään erillisessä podcast-jaksossa.

 

[Abdullah Koo]

Ilmoittauduin lokakuulle rannareiden barettimarssille.

Mitä luvassa, miten treenata? Tavoitteena läpäisy.