Rauhanturvaajaksi hakeminen

#1
Tästä aiheesta on varmasti ollut omat puheenaiheensa jo aikaisemmin, mutta ihan lähiaikoina en löytänyt tästä aktiivista ketjua. Ja jos on niin tämän voinee sinne siirtää.

Milloin poliitikot ja milloin pv:n johto kertovat huolensa siitä kuinka vähäistä on reserviläisten hakeutuminen rauhantuvatehtäviin siitä mitä oli vielä vuosituhannen alussa. Mikään ei ole kuulemma muuttunut, kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet voivat hakeutua toimintavalmiuteen. Näinhän se onkin. Sen sijaan valituksi tuleminen onkin sitten jo eri juttu.

Tämän vuoden puolella alkoi neljäs toimintavalmius sitoumukseni. Ja mikäli aikaisemmat merkit paikkansa pitävät, sitoumuksesi se myös jäänee.

1. Mikä mieltä olette, onko tällä hetkelle edes mahdollisuutta päästä alhaalle jos ei ole suorittanut varusmiespalvelustaan Porin prikaatin valmiusjoukoissa? Jotenkin tuntuu, että ei.
2. Ja jos ei ole käynyt valmareita niin onko tällä hetkellä ylipäätään saumaa päästä siihen ensimmäiseenkään reissuun jos ei ole kokemusta aikaisemmasta operaatiosta? Mielestäni ei.
3. Otetaanko miehistöä palvelukseen vai meneekö esim: AUK:n käyneet yleensä edelle?
4. Mahtaako 2000-luvun alun määrät enää palata kun suomalaisia taisi olla pelkästään Kosovossakin 800. Ja Afgoissa lähes 200.

Armeija käyty n.10 v. sitten. Spol-jääkäri (kertausharjoituksia ei ole ollut). C-luokan ajo-oikeus löytyy. Yleinen kielitutkinto englannista (YKI 4 ) suoritettu. Vakituinen ammatti on ja työkokemusta.

Varmasti sielä on sellaistakin porukkaa valmiudessa jotka ovat jo reissun käyneet eikä kutsua uuteen reissuun silti ole tullut. Tämän hetkinen tilanteeni olisi vaan sellainen, että pystyisi ihan hyvin reissuun lähtemään. Veikkaan, että niin moni muukin. Ilmeisesti nyt vain harvat pääsevät kriisinhallintatehtäviin.
 

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
#2
Ainoa pullonkaula on tehtävien pieni määrä. Meillä ei vain ole rauhanturvatehtäviä. Liki ainoa asia josta olen Jussia arvostellutkin, että rauhan ja kriisinhallintatehtäviin ei ole satsattu.

Jokaisessa rotaatiossa on myös muissa joukko-osastossa palvelleita kuin valmiusjoukoissa. C-kortti ei sinällään auta kun vaunumiehet on erikseen. Sairaahoitajan ammatti tmv varmaan olisikin avuksi. Porin rekryyn soitteleminen ja kiinnostuksen ilmaiseminen tuskin on haitaksi. Ongelma vain, että näihin tehtäviin Porissa kouluttautuneet eivät hekään pääse kuin pieneltä osin tehtäviin. Rukin käyneet tai ryhmänjohtajat ovat vähemmistössä - kyllä miehistöä lähtee eniten.
 
#3
Jaaha. Eipä kai tarvi itsekkään sitten hirveästi rakennella sen varaan että kutsu tulisi. Ensimmäinen valmiusaika alkoi juuri pari kk sitten. Tilanne jotakuinkin samankaltainen, kun sulla. Armeijasta on aikaa 8 vuotta ja palvelin kuljetushuuhaana. C1e kortti löytyy, mutta kuljetuspuolen hommia en oo tehnyt päivääkään vaan koulutus- ja työtausta on sähköpuolelta asentajana ja suunnittelijana. Huolto- ja kuljetushommiin mää sinne hain, mutta nähtäväks jää onko minkäänlaista tarvetta. Tällä hetkellä olisi elämäntilanne sellainen, että tuskin se reissulle ikinä tämän paremmaks muuttuu.
 

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
#4
"Tuntuu kuin katsoisi elokuvaa" – Kriisinhallintaoperaatioissa palvelevat rauhanturvaajat kertovat kokemuksiaan
Puolustusvoimat osallistuu yhdeksään kriisinhallintaoperaatioon, joissa palvelee yhteensä noin 500 ammattisotilasta, reserviläistä ja siviiliä. Määrä laskee ensi vuonna noin sadalla. Maavoimien operaatiopäällikkö
MARJUT KRIIKKU

Suomi osallistuu Euroopan unionin koulutusoperaatioon Somaliassa seitsemällä henkilöllä. Risto, 40, kertoo ikimuistoisesta laskeutumisesta Mogadishun lentokentälle.

Marjut Kriikku
–Kun YK:n tukikohtaan hyökättiin huhtikuussa, toimin sairaalan traumajohtajana eli vastasin loukkaantuneiden potilaiden hoidosta. Traumajohtajana toimiminen monipotilastilanteessa epävakaalla alueella on opettanut minulle paljon uutta paitsi johtajuudesta ja tehtävien delegoimisesta myös tiimityöskentelyn ja kommunikaation tärkeydestä, kertoo ruotsalaisen kenttäsairaalan kirurgina Timbuktussa työskentelevä Anna, 32.

Suomalaisten rauhanturvaajien määrä laskee merkittävästi
Suomalaisia rauhanturvaajia palvelee maailmalla tällä hetkellä noin 500. Määrä laskee vuoden loppuun mennessä noin sadalla, kun Libanonin ja Irakin operaatioissa vähennetään väkeä.

–Tämä on normaalia vaihtelua, mitä kriisinhallintahenkilöstön vahvuudessa tapahtuu tarpeiden ja resurssien takia, kertoo maavoimien operaatiopäällikkö kenraalimajuri Jari Kallio.
Muutokset tapahtuvat Libanonissa, Afganistanissa ja Irakissa.
Irakissa suomalaishenkilöstön määrä laskee vuoden loppuun mennessä sadasta 80 sotilaaseen.
–Operaation päätehtävä on toimia Isisiä vastaan. Nyt kun se on merkittävänä sotilaallisena toimijana lyöty, vaikka terroristijärjestönä yhä olemassa onkin, vahvuutta lasketaan koko operaatiossa.
Afganistanissa suomalaisten määrä sen sijaan tuplataan nykyisestä 30:sta 60:een. Syynä on maan heikentynyt turvallisuustilanne.
Libanonissa Puolustusvoimat toimii tällä hetkellä kahdessa pataljoonassa: irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa sekä ranskalaisjohtoisessa reservipataljoonassa. Vuoden loppuun mennessä suomalaisten toiminta irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa lakkaa. Sen myötä suomalaissotilaiden määrä operaatiossa vähenee nykyisestä reilusta 300:sta noin 200:aan.
Kosovon, Malin, Somalian ja Välimeren operaatioissa Suomi jatkaa kuten tähänkin asti.
Kallion mukaan uusia operaatioita tulee Suomelle varmasti.
–Tietenkin sellainen toive olisi, ettei kriisinhallintaoperaatioita maailmalla tarvittaisi, mutta siihen on vielä hetki matkaa. Uusia operaatioita nykyisille kriisialueille on varmasti tulossa.

Enimmillään suomalaisia rauhanturvaajia on ollut kerralla maailmalla lähes 2000
Suomalaisten rauhanturvaajien määrä on Kallion mukaan viimeiset kymmenen vuotta ollut 500 molemmin puolin. Suurimmillaan määrä oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin suomalaisia rauhanturvaajia oli lähes 2000. Määrä on siitä hiljalleen laskenut.
Kallion palvellessa prikaatikomentajana Kosovossa vuosina 2004–2005 prikaatissa oli 680 suomalaissotilasta ja yhteensä maailmalla oli noin tuhat suomalaista rauhanturvaajaa.
Suomi osallistuu tällä hetkellä yhdeksään kriisinhallintaoperaatioon. Niistä kahdeksaa johtaa maavoimat ja yhtä merivoimat. Vielä alkuvuodesta operaatioita oli yhteensä 11, kun Suomi oli vielä mukana Bosnia-Hertsegovinassa ja Lähi-idän UNDOF-operaatiossa. Määrällisesti näiden operaatioiden lakkaaminen Suomen osalta koski kuitenkin vain seitsemää henkilöä.
–Luonnollisesti uusia operaatioita tulee ja vanhoja poistuu sitä mukaan kun katsotaan, että operaatio on täyttänyt tehtävänsä tai Suomi katsoo, että on aika siirtyä muihin operaatioihin, Kallio kertoo.

Osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaan määrätään laissa
Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on yksi Puolustusvoimien neljästä päätehtävästä. Siitä määrätään laissa sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Suomen osallistumisesta operaatioihin päättää pääsääntöisesti tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Tämän hetken linjauksen mukaan nykyisissä yhdeksässä operaatiossa jatketaan myös ensi vuonna.
Kallio kertoo Puolustusvoimien olevan jatkuvasti valmis aloittamaan isonkin operaation.
–Väki saadaan kyllä kasaan. Totta kai tietyn alan erityisosaajia, esimerkiksi lääkäreitä ja lakimiehiä on joskus vaikea löytää nopeasti, Kallio kertoo.

Rauhanturvaajista enemmistö reserviläisiä
Kaikissa operaatioissa palvelee sekä puolustusvoimien henkilökuntaa että reserviläisiä. Noin kolmasosa kaikista rauhanturvaajista on puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen henkilökuntaa ja loput reserviläisiä. Yksittäisissä erityistehtävissä voi työskennellä myös siviilejä, mutta lähtökohtaisesti asepalveluksen suorittamista vaaditaan.
Vaativimmissa operaatioissa enemmistö on kantahenkilökuntaa tai entisiä sotilasammattihenkilöitä, esimerkiksi eläköityneitä upseereita.
Naisia operaatioissa on tällä hetkellä noin 20.
–Erityisesti toivoisin, että naisia rekrytoituisi enemmän. He ovat erittäin osaavia ja jossain tehtävässä nainen on jopa parempi. Tietyissä kulttuureissa vieras mies ei esimerkiksi voi puhutella paikallista naista, Kallio kertoo.
Kallion mukaan Suomi on operaatioissa erittäin arvostettu toimija ja kumppani. Suomalaisten vahvuuksia ovat korkeatasoinen varusmieskoulutus ja rauhallinen luonne.

Auringonottoa vai kovaa työtä?
Suuren yleisön mielikuvat kriisinhallinnasta ovat Kallion mukaan usein virheellisiä.
–Suurin väärinkäsitys, mikä usein esimerkiksi valokuvista tulee, on, että tämä on jotain auringonottoa. Kriisinhallintatehtävät ovat kuitenkin työtä vuorotta, kahdeksasta neljään -työaikaa ei tunneta. Siellä ollaan turvaamassa kriisialueen turvallisuutta ja se ei katso kelloa, Kallio sanoo.
Rauhanturvaajat eivät voi jakaa kokemuksiaan mediassa tai sosiaalisessa mediassa rajoituksetta.
Operaatioista tiedottamista rajoittavat operaation, sen työntekijöiden ja heidän läheistensä turvallisuus. Konfliktien osapuolet tiedustelevat ahkerasti. Operaation johtomaalla tai -organisaatiolla on omat sääntönsä siitä, mihin tiedotusvälineiden edustajia voidaan kutsua ja mitä operaatiosta voidaan julkisuuteen kertoa. Siksi esimerkiksi kuvissa ei voida näyttää tiettyjä laitteita tai varusteita, eikä henkilöiden välttämättä haluta olevan niistä tunnistettavissa.
–Turvallisuus on ehdoton ykkösasia. Riskitöntä kriisinhallintaoperaatiota meillä ei ole, mutta teemme sotilaiden turvallisuuden eteen kaiken voitavan, Kallio painottaa.
Viimeisin kriisinhallintaoperaatiossa palvelustehtävää suorittaessaan menehtynyt suomalainen on yliluutnantti Jukka Kansonen. Hän kuoli vuonna 2011 Afganistanissa ajoneuvoon kohdistuneessa pommi-iskussa.
Suomalaisille tapahtunut suurin yksittäinen onnettomuus tapahtui vuonna 1997, jolloin helikopterionnettomuudessa Makedoniassa menehtyi kolme suomalaista rauhanturvaajaa.
Kallion mukaan ainakaan 1,5 vuoteen operaatioissa ei ole tapahtunut vakavia loukkaantumisia.
–Yli 50 000 suomalaista on reilun 60 vuoden aikana palvellut kriisinhallintaoperaatioissa, joten varsin pienillä tappioilla on selvitty, Kallio huomauttaa.
Suomalaiset ovat olleet taistelukosketuksessa viimeksi Irakissa vuonna 2017.
–Irakissa on ollut viime vuonna muutama tapaus, jossa suomalaiset ovat vastanneet tuleen itsepuolustukseksi, Kallio kertoo.
"Moppasimme yli viisitoista litraa vettä asuntomme lattialta"
–Sadekauden ensimmäinen yö jäi kyllä muistiin. Vettä satoi niin voimakkaasti vaakatasossa, että ikkunamme saranoiden välistä valui vettä sisälle asuntomme lattialle. Yritimme tukkia ikkunan pieliä teipillä, mutta siitä ei ollut apua. Sateen lakattua moppasimme yli viisitoista litraa vettä asuntomme lattialta.
–Malin asevoimien sotilaiden kouluttaminen on periaatteessa samanlaista kuin työni Suomessa. Kulttuurien väliset erot ja eri maiden toimintatavat tuovat mielenkiintoista vaihtelua koulutukseen. Kielitaito kehittyy huimasti operaation aikana, sillä käytössä on ainoastaan englanti ja ranska. Tietysti koulutettavien kanssa oppii muutamia lauseita ja sanontoja paikallista kieltä myös.
–Ilmasto on varmasti haastavin tekijä. Lämpötila voi koulutuksen aikana nousta yli 50 asteeseen ja varjoa koulutusalueella ei liiaksi ole. Kehoa on koetettava suojata jatkuvalla nesteytyksellä ja aurinkorasvalla. Vaihtelevasti sadekauden aikana rankkasateet muovaavat maan mutavelliksi, jolloin liikkuminen hankaloituu huomattavasti.
–Meillä on oma puusauna, jonne usein kutsumme eri maiden osallistujia istumaan iltaa ja kokeilemaan saunomista.
Henri, 26, yliluutnantti, ammattisotilas
–Yllättäviä ja hämmentäviäkin tilanteita tulee eteen päivittäin ja pidän sitä ehdottomasti työn suolana. Työskentely kriisinhallintaoperaatiossa on ainutlaatuista, eikä verrattavissa mihinkään aikaisimpiin työtehtäviini. Motivaatio operaatioalueen kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärtämiseen on suuri. Tähän avautuu mahdollisuus aivan eri tavalla kuin esimerkiksi turistina tai vaihto-opiskelijana. Pidän innostavana myös sitä, miten joka päivä oppii ja ymmärtää jotain pientä uutta ympäröivästä elämästä, asiat yhdistyvät toisiinsa ja kokonaiskuva rakentuu päivä päivältä.
–Oma yksityisyys ja vapaa-aika ovat rajallisia, koska töissä ollaan koko ajan tiiviisti muiden kanssa. Yksinoloa kaipaa välillä. Vapaa-aika kuluu lenkillä, salilla tai ryhmätreeneissä palvelustovereiden kanssa. Omaksikin yllätykseksi olen koukuttunut päivittäiseen saunomiseen.
Maija, 34, luutnantti, reserviläinen, Porvoo, erityisluokanopettaja
–Mogadishun lentokenttä sijaitsee meren rannalla ja tietyntyyppisten koneiden on sadekaudella vaikea laskeutua. Tästä syystä lentomme oli myöhässä ja kyydissä olleet paikalliset lomailijat olivat hermostuneita siitä, pystyykö kone laskeutumaan ollenkaan. Ensimmäisellä yrityksellä olimme jo muutaman metrin kiitoradan yläpuolella kun sivutuuli heilutti konetta niin pahasti, että se joutui keskeyttämään laskeutumisen. Tämän jälkeen lensimme Mombasaan tankkaamaan koneen. Toisella yrityksellä lentäjämme päätti tuoda koneen Mogadishun maaperään varsin vakuuttavalla voimalla. Koneen laskeuduttua ihmiset hihkuivat riemusta ja jumalaa ylistettiin vuolaasti.
–Paikallisten positiivisuus on yllättänyt. Somalia on alkeellisella tasolla monilla yhteiskunnan alueilla, mutta silti ihmiset täällä ovat pääsääntöisesti iloisia ja luottavat tulevaisuuteen.
Risto, 40, ammattisotilas, Etelä-Suomi
–Mieleenpainuvinta on hetki, jolloin aurinko laskee ja saa istua kattoterassilla tekemättä mitään, kun lentokoneet ja helikopterit lähtevät lentoon viereiseltä kentältä. Tilanne on epätodellinen ja tuntuu kuin katsoisi elokuvaa.
–Esikunnassa on kymmeniä eri kansallisuuksia ja kielimuuri aiheuttaa usein väärinymmärryksiä.
–Aavikolla suomalainen huomaa kaipaavansa nurmikkoa, puita ja vesisadetta.
–Puhelut Suomeen ovat isossa osassa vapaa-ajalla. Onneksi ne toimivat nykyään paremmin kuin edellisessä operaatiossa. Päivät ovat usein aamukahdeksasta iltakahdeksaan, lyhimmilläänkin kuuteen, eikä vapaapäiviä ole. Joka ilta käydään luonnollisesti saunassa. Sitä ulkomaalaiset jaksavat ihmetellä. Saunasta ulos tullessa on kuitenkin päivän ainoa hetki kun ulkona on viileää – saunan jälkeen +30 tuntuu viileältä...
Petteri, 37, majuri, ammattisotilas, Turku
–Lähi-idästä varsinkin Libanon on maana yllättänyt positiivisesti, ihmiset ovat ystävällisiä.
Juha Viljanen, 39, ammattisotilas, Mikkeli
–"Monet asiat eivät toimi, mutta kaikki järjestyy" -mentaliteetti on yllättänyt. Suomalaiset ovat hyvin järjestelmällisiä ja kovia aikatauluttamaan menoja, mutta tämä työympäristö pakottaa joustamaan opituista, jäykistäkin toimintatavoista. Ikimuistoista on ollut paikallisten lasten vilpitön ilahtuminen heidän kohdatessaan suomalaisia sotilaita.
Jake, 25, vänrikki, reserviläinen, Lahti
Julkaisemme haastattelut rajoitetuin henkilötiedoin operaatioiden, niissä työskentelevien henkilöiden ja heidän omaistensa turvallisuuden vuoksi, sekä haastateltavien pyynnöstä
 
#5
Kiitos vastauksista! Joo kyllä tämä nyt menee vieläpä niin, että rauhanturvaajia pikemminkin vähennetään kuin paikkoja olisi lisää tulossa. Afgoissa määrä siis tuplataan 60:een, Irakissa ja Libanonissa sitten vähennetään porukkaa. Mitä porukkaa Afgoihin mahdetaan nyt lähettää (kapiaisia, reserviäisiä, aikaisemmin palvelleita)?
 
#6
Jaahas, tuli vastaus Säkylästä että tällä kertaa valinta ei kohdistunut minuun. Mitähän siihen hakemukseen kannattaa raapustaa saadakseen mahdollisuuksiaan nostettua? Esimerkiksi tehtävätoiveen kohdalle?
 
Top