Reserviupseeriliitossa halutaan Ruotsista ja Virosta oppia vapaaehtoiseen maanpuolustukseen

Umkhonto

Ylipäällikkö
Reserviupseeriliitossa halutaan Ruotsista ja Virosta oppia vapaaehtoiseen maanpuolustukseen
Pekka Virkki


Lisäksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen taloudelliset resurssit on puheenjohtajan mukaan saatava lisääntyvien tehtävien vaatimalle tasolle.

  • 4dec78e960c79d4a8354ed2a60f47a7efe3033458bd9fe70f5bca768c2cba1eb

    Ruotsalaissotilaita Visbyssä.

    (Lehtikuva/Soren Andersson)
– Voimme varmaan ottaa oppia naapurimaidemme, mm. Ruotsin, Norjan ja miksei Vironkin käytännöistä, kun edelleen kehitämme vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta Suomessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisessa mainitussa maassa esim. kodinturvaratkaisu on omanlaisensa, Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko Halkilahti totesi järjestön liittohallituksen kokouksessa.

Järjestön lähettämän tiedotteen mukaan liian monelta aktiiviselta ja toimintakykyiseltä reserviupseerilta puuttuu sodan ajan tehtävä, vaikka kyseinen henkilö käyttäisi MPK:n kursseilla.

– Pikaisesti kuntoon saatettava asia onkin puolustusvoimien yhteydenpito sodan ajan sijoitettuihin joukkoihin, muusta reservistä puhumattakaan. Tätä varten puolustusvoimien ja reservin sähköisessä vuorovaikutuksessa, joka mm. mahdollistaisi reserviläiselle oman osaamisen ja toimintakykytietojen päivittämisen puolustusvoimien rekistereihin, on pikaisesti päästävä puheista käytännön toimiin, Halkilahti sanoi.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/RUL_vapaaehtoiset-62995
 
Kuka määritti tuon väitteen lähtökohtaisesti oikeaksi? Onko RULsakin jäsenmaksujen lähettämisviikot käsillä?:rolleyes:
Olkaamme tyytyväisiä siihen, että tuo on kuitenkin harkittu kommentti ;). Jota on työstetty ajatuksella, eikä lauottu 20 sekunnin miettimisellä kuten tämä reservinkarkurit-katastrofi Nyyperiltä...
Ja on myönnettävä, että puolustusministerimme vielä todentamattomien lausuntojen myötä pelikentälle mahtuu spekulaatioita.
 
Onko RULsakin jäsenmaksujen lähettämisviikot käsillä?:rolleyes:

Kyllä ne on jo maksettukin :D
Mutta hyvä että nosti taas kissan pöydälle. PV:llä olisi hyvät saumat noukkia rusinoita pullista jos systeemiä vähän kehitettäisiin niin että esim. oma siviiliosaaminen ja harrastuneisuus VEH-puolella otettaisiin paremmin huomioon. Eikä vain tuijotettaisi sitä että ei me tarvita enää "viestimies kutosta" tällä erää. Eikä koske pelkästään RUK:n kasvatteja. Minulla esim. on kaveri, joka on saanut koulutuksen nöde-AU:ksi mutta tekee siviilissä sellaisia tietoliikennepuolen hommia että niistä taidoista olisi taatusti enemmän hyötyä PV:lle kuin soppakanuunan panostamisesta.
 
Nähtävästi uusi puolustusselonteko ei ole aivan täysin lunastanut odotuksia, mihin on sitten reagoitu tällaisella kirjoituksella. Puolustusvoimien suljettu ja äärimmilleen virkamieskeskeinen organisaatio ei hieman odotuksista poiketen tälläkään kierroksella avannut normaaliolojen aikaisia tehtäviään innokkaille harrastelijoille ja viikonloppusotureille.

Höpinä "aktiivireserviläisistä" on keskustelunavauksena aika turhaa ja sinänsä outo, sillä mitään "aktiivireserviä" ei ole olemassakaan, paitsi "aktiivireserviläisten" itsensä mielestä. PV ei edes tunnista ja, vaikka tunnistaisikin, niin varoo viimeiseen asti tunnustamasta tällaisen ryhmän olemassaoloa tai mahdollista merkitystä maanpuolustuksessa. Tehtävien delegoimiselle tämän "ryhmän" hoidettavaksi tai sen palveluksille ei ole tarvetta.

Tämä ns. "aktiivireserviläisen" käsite tuo mieleeni poliitikkojen hellimän yhtä keinotekoisen "Nato-option", jota ei sitäkään ole oikeasti olemassa, paitsi em. käsitettä käyttävien poliitikkojen retoriikassa.
 
Nähtävästi uusi puolustusselonteko ei ole aivan täysin lunastanut odotuksia, mihin on sitten reagoitu tällaisella kirjoituksella. Puolustusvoimien suljettu ja äärimmilleen virkamieskeskeinen organisaatio ei hieman odotuksista poiketen tälläkään kierroksella avannut normaaliolojen aikaisia tehtäviään innokkaille harrastelijoille ja viikonloppusotureille.

Höpinä "aktiivireserviläisistä" on keskustelunavauksena aika turhaa ja sinänsä outo, sillä mitään "aktiivireserviä" ei ole olemassakaan, paitsi "aktiivireserviläisten" itsensä mielestä. PV ei edes tunnista ja, vaikka tunnistaisikin, niin varoo viimeiseen asti tunnustamasta tällaisen ryhmän olemassaoloa tai mahdollista merkitystä maanpuolustuksessa. Tehtävien delegoimiselle tämän "ryhmän" hoidettavaksi tai sen palveluksille ei ole tarvetta.

Tämä ns. "aktiivireserviläisen" käsite tuo mieleeni poliitikkojen hellimän yhtä keinotekoisen "Nato-option", jota ei sitäkään ole oikeasti olemassa, paitsi em. käsitettä käyttävien poliitikkojen retoriikassa.
Mitä Niinistö sitten vihjailee puheillaan?
 
Puolustusvoimien suljettu ja äärimmilleen virkamieskeskeinen organisaatio ei hieman odotuksista poiketen tälläkään kierroksella avannut normaaliolojen aikaisia tehtäviään innokkaille harrastelijoille ja viikonloppusotureille

Muutama "kohdennettu" veh tuskin vastasi odotuksia. :rolleyes:

Tehtävien avaaminen laajasti "normaaliolojen" kohdalla ei ole ihan helppo rasti toteuttaa. Enkä ole vakuuttunut tämän avaamisen siunauksellisuudestakaan.

Valtio kyllä käskee kaikki tarvitsemansa ukot riviin, kun se katsoo sen tarpeelliseksi.
 
Mitä Niinistö sitten vihjailee puheillaan?

Ehkä tavoitteena on jossain aikatilassa avata yleisölle enemmänkin puolustusratkaisujamme? Halua siihen hänellä saattaa olla....ainakin vaalien alla. Eiköhän se tästä taas rauhoittune kevään mittaan. :rolleyes:

En voi tietää, mitä kattilassa pohisee, mutta jotain kumminkin. Epäilykseni on, mutta ei mitään faktaa.
 
Ehkä tavoitteena on jossain aikatilassa avata yleisölle enemmänkin puolustusratkaisujamme? Halua siihen hänellä saattaa olla....ainakin vaalien alla. Eiköhän se tästä taas rauhoittune kevään mittaan. :rolleyes:

En voi tietää, mitä kattilassa pohisee, mutta jotain kumminkin. Epäilykseni on, mutta ei mitään faktaa.
Viimeistään kesän jälkeen, kun uudet varusmies/kapiais -valmiusyksiköt ovat valmiina. Veikkaan ma ajankohtaa.
 
Nähtävästi uusi puolustusselonteko ei ole aivan täysin lunastanut odotuksia, mihin on sitten reagoitu tällaisella kirjoituksella. Puolustusvoimien suljettu ja äärimmilleen virkamieskeskeinen organisaatio ei hieman odotuksista poiketen tälläkään kierroksella avannut normaaliolojen aikaisia tehtäviään innokkaille harrastelijoille ja viikonloppusotureille.

Höpinä "aktiivireserviläisistä" on keskustelunavauksena aika turhaa ja sinänsä outo, sillä mitään "aktiivireserviä" ei ole olemassakaan, paitsi "aktiivireserviläisten" itsensä mielestä. PV ei edes tunnista ja, vaikka tunnistaisikin, niin varoo viimeiseen asti tunnustamasta tällaisen ryhmän olemassaoloa tai mahdollista merkitystä maanpuolustuksessa. Tehtävien delegoimiselle tämän "ryhmän" hoidettavaksi tai sen palveluksille ei ole tarvetta.

Tämä ns. "aktiivireserviläisen" käsite tuo mieleeni poliitikkojen hellimän yhtä keinotekoisen "Nato-option", jota ei sitäkään ole oikeasti olemassa, paitsi em. käsitettä käyttävien poliitikkojen retoriikassa.

Tässä nyt eletään sellaista vaihetta jossa rima nousee jatkuvasti. Vapaaehtoinen maanpuolustus on jo vuosia sitten ohittanut vaiheen jossa "jossa katto on korkealla ja seinät leveällä". Väistämättä tämä on johtanut tietynlaiseen kipuiluun. Vielä 80-luvulla aktiivireserviläisyydeksi katsottiin paikalliseen aliupseerikerhoon tai reservioffitseeriklubiin kuuluminen. 90-luvulla ns. räjähti pankki ja toimintaan olivat tervetulleita kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää. Sodan ajan sijoituksia annettiin jopa inttiä käymättömille naisille ja miehistäkin kelpasi kaikki paitsi umpihullut ja invalidit. Jostain 2000-luvun vaihteesta alkaen hommaa on reivattu terveemmille urille. Pelkkä pulssi ja sotilaspassi ei enää riitä.

Miehistön, aliupseeriston ja päällystön sotilaallinen kyvykkyys noudattelee gaussin käyrää kuten moni muukin osaaminen ja lahjakkuus. Vasemman puolen hännän kanssa puolustuvoimat ei halua olla missään tekemisissä. Ja puolustusvoimien mielenkiinto kohdistuu sinne oikeaan laitaan. Sielläkään pelkkä kyvykkyys ei riitä vaan vaaditaan sitä, että reserviläinen oikeasti uhraa aikaansa ja saa aikaan tuloksia.

Tämä tilanne tietenkin korpeaa niitä joiden suurimmat sotilaalliset ansioit olivat aikoinaan alokkaille tiuskiminen tai niiltä joilla on kartanovolvo, pirttiviljelyä ja vielä sokerina pohjalla oma firma. Kaksi päivää syksyllä ja kolme keväällä ei vain enää riitä.

Nykyisin tarvitaan näyttöjä! Pelkkä halu, himostelu, homostelu tai oikeat asenteet ei vain enää riitä.
 
Paikallisjoukoissa on tilaa enemmän kuin on legendaarista "aktiivireserviä", joka on nojatuoliaktiivireserviläisten loppusijoituspaikka, kupla jossa eletään.

Viron Kaitseliitin innolla mitattuna Suomessa pitäisi olla yli 80 000 sitoutunutta reservin taistelijaa.
 
Paikallisjoukoissa on tilaa enemmän kuin on legendaarista "aktiivireserviä", joka on nojatuoliaktiivireserviläisten loppusijoituspaikka, kupla jossa eletään.

Nojatuolireserviläinen on nojatuolikenraali tai ties mikä nyhjäke.

Puolustusvoimien joukoissa on tällä hetkellä tilaa tekijöille.
 
Tässä nyt eletään sellaista vaihetta jossa rima nousee jatkuvasti. Vapaaehtoinen maanpuolustus on jo vuosia sitten ohittanut vaiheen jossa "jossa katto on korkealla ja seinät leveällä". Väistämättä tämä on johtanut tietynlaiseen kipuiluun. Vielä 80-luvulla aktiivireserviläisyydeksi katsottiin paikalliseen aliupseerikerhoon tai reservioffitseeriklubiin kuuluminen. 90-luvulla ns. räjähti pankki ja toimintaan olivat tervetulleita kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää. Sodan ajan sijoituksia annettiin jopa inttiä käymättömille naisille ja miehistäkin kelpasi kaikki paitsi umpihullut ja invalidit. Jostain 2000-luvun vaihteesta alkaen hommaa on reivattu terveemmille urille. Pelkkä pulssi ja sotilaspassi ei enää riitä.

Miehistön, aliupseeriston ja päällystön sotilaallinen kyvykkyys noudattelee gaussin käyrää kuten moni muukin osaaminen ja lahjakkuus. Vasemman puolen hännän kanssa puolustuvoimat ei halua olla missään tekemisissä. Ja puolustusvoimien mielenkiinto kohdistuu sinne oikeaan laitaan. Sielläkään pelkkä kyvykkyys ei riitä vaan vaaditaan sitä, että reserviläinen oikeasti uhraa aikaansa ja saa aikaan tuloksia.

Tämä tilanne tietenkin korpeaa niitä joiden suurimmat sotilaalliset ansioit olivat aikoinaan alokkaille tiuskiminen tai niiltä joilla on kartanovolvo, pirttiviljelyä ja vielä sokerina pohjalla oma firma. Kaksi päivää syksyllä ja kolme keväällä ei vain enää riitä.

Nykyisin tarvitaan näyttöjä! Pelkkä halu, himostelu, homostelu tai oikeat asenteet ei vain enää riitä.
Mitä Niinistö sitten vihjailee puheillaan?

Ymmärrän nämä reserviläisjärjestöjen viimeaikaiset kannanotot siten, että ne kuvastavat sitä pettymystä, minkä meneillään oleva valmiuden kehittäminen ja tuore puolustusselonteko on tuottanut. Näiltä on oletettavasti odotettu aidosti uusia tehtäviä, reserviläisvetoisia välittömän valmiuden hat-hat-joukkoja, ehkä jopa niitä rynnäkkökivääreitäkin kotisäilytykseen (lauantai-illan kevennys) ja ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia reserviläisen "urapolun" luomiseen aikaisempaa monipuolisempien ja haastavampien tehtävien muodossa.

Lopputulema onkin sitten jättänyt korkeat odotukset lunastamatta, koska kehittävät toimenpiteet ovat keskittyneet lähes yksinomaan kantahenkilökuntaan, lakimuutoksen myötä varusmiehiin ja hiljattain kotiutuneisiin tuoreisiin reserviläisiin, jotka tyypillisesti eivät ole näiden järjestöjen jäseniä. Innokkaat "aktiivireserviläiset" on tässä kuviossa kylmästi sivuutettu lähes kokonaan eikä heidän olemassaoloaan ole kukaan edes huomannut. Tietysti myöskään hartaasti odotettuja uusia suojeluskuntia tai edes niitä korkean valmiuden hat-hat-joukkojakaan ei tullut, joiden ylösnousemusta on povattu jo 90-luvulta lähtien.

Laihana lohdutuksena tullee kuitenkin muutama paikallisjoukoille kohdistettu VEH sekä muutamalle enemmän tai vähemmän innokkaalle käsin poimitulle pari passiivista sa-sijoitusta tietojärjestelmään, mutta suuret järjestöjen kaipaamat edistykselliset muutokset antavat tälläkin kierroksella odottaa itseään.
 
Ymmärrän nämä reserviläisjärjestöjen viimeaikaiset kannanotot siten, että ne kuvastavat sitä pettymystä, minkä meneillään oleva valmiuden kehittäminen ja tuore puolustusselonteko on tuottanut. Näiltä on oletettavasti odotettu aidosti uusia tehtäviä, reserviläisvetoisia välittömän valmiuden hat-hat-joukkoja, ehkä jopa niitä rynnäkkökivääreitäkin kotisäilytykseen (lauantai-illan kevennys) ja ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia reserviläisen "urapolun" luomiseen aikaisempaa monipuolisempien ja haastavampien tehtävien muodossa.

Lopputulema onkin sitten jättänyt korkeat odotukset lunastamatta, koska kehittävät toimenpiteet ovat keskittyneet lähes yksinomaan kantahenkilökuntaan, lakimuutoksen myötä varusmiehiin ja hiljattain kotiutuneisiin tuoreisiin reserviläisiin, jotka tyypillisesti eivät ole näiden järjestöjen jäseniä. Innokkaat "aktiivireserviläiset" on tässä kuviossa kylmästi sivuutettu lähes kokonaan eikä heidän olemassaoloaan ole kukaan edes huomannut. Tietysti myöskään hartaasti odotettuja uusia suojeluskuntia tai edes niitä korkean valmiuden hat-hat-joukkojakaan ei tullut, joiden ylösnousemusta on povattu jo 90-luvulta lähtien.

Laihana lohdutuksena tullee kuitenkin muutama paikallisjoukoille kohdistettu VEH sekä muutamalle enemmän tai vähemmän innokkaalle käsin poimitulle pari passiivista sa-sijoitusta tietojärjestelmään, mutta suuret järjestöjen kaipaamat edistykselliset muutokset antavat tälläkin kierroksella odottaa itseään.

Aseita kotiin ja nousujohteisia koulutusohjelmia massoille on odotettu kieli pitkänä 90-luvulta saakka. Tosiasioiden tunnustaminen voisi hiljalleen olla hyvä vaihtoehto. Järjestöjen perspektiivistä moinen olisi tietysti huonoa politiikkaa ja edunvalvontaa.
 
Lopputulema onkin sitten jättänyt korkeat odotukset lunastamatta, koska kehittävät toimenpiteet ovat keskittyneet lähes yksinomaan kantahenkilökuntaan, lakimuutoksen myötä varusmiehiin ja hiljattain kotiutuneisiin tuoreisiin reserviläisiin, jotka tyypillisesti eivät ole näiden järjestöjen jäseniä. Innokkaat "aktiivireserviläiset" on tässä kuviossa kylmästi sivuutettu lähes kokonaan eikä heidän olemassaoloaan ole kukaan edes huomannut.

Reserviäisjärjestöjen ongelmana on tosiasioiden tunnustamatta jättäminen. Kun näiden jäsenkunta ainakin keskimäärin on jo reilusti lähempänä nostoväkeä kuin vereksen koulutuksen saaneita varusmiehiä, niin kovin suuria sankaritekoja ei ressujärjestöjen edustajilta odoteta.

Osin aiheesta, osin aiheetta, mutta näin se vaan on.
 
Meneehän siihen 20 000 korotukseen nyt jonkin verran sijoittamattomia RUL ukkoja.
 
Reserviäisjärjestöjen ongelmana on tosiasioiden tunnustamatta jättäminen. Kun näiden jäsenkunta ainakin keskimäärin on jo reilusti lähempänä nostoväkeä kuin vereksen koulutuksen saaneita varusmiehiä, niin kovin suuria sankaritekoja ei ressujärjestöjen edustajilta odoteta.

Tai sitten yleisölle ei vahingossakaan avata kaikkea sitä, millä eri keinoin ja tavoin isämmaata on aatos puolustaa?
 
Niin kauan kuin valmiutta kohotettaessa missään vaiheessa tarvitaan reserviläisiä töihin, niin kauan on syytä huolehtia siitä että varusmiespalveluksen jälkeen jatkuva yhteydenpito ja vähintään _mahdollisuus_ kouluttautua ylläpitäen ja kehittäenkin varusmiesaikana hankittua osaamista ei katkea.

Menneiden vuosien tilanne ja nykytilakin on sellainen, että osalla joukoista toiminta on aktiivista ja tavoitteellista - ja sitten osalla ei. Tuohon väliin minusta tarvitaan "aktiivireserviläisiä" tai vaikka taistelunauriita, kunhan ovat paikkansa täyttäviä taistelijoita jotka huolehtivat omasta osaamisestaan ja suorituskyvystään tehtävässään. Sitä varten pitää olla rakenteita ja resursseja, ja niiden perään tuossa Halkilahtikin taitaa huudella.

Minusta vähäisintä mitä mahdollisesti kuolemaan lähtevälle taistelijalle pitää tarjota on mahdollisuus pitää omasta osaamisestaan huolta. Kun Suomessa on lakisääteinen sotilaallisen koulutuksen oligopoli, niin Puolustusvoimien on muututtava tämän asian suhteen.
 
Kuka määritti tuon väitteen lähtökohtaisesti oikeaksi? Onko RULsakin jäsenmaksujen lähettämisviikot käsillä?:rolleyes:

Itsekin hymyilin tuolle kohdalle. Tuli mieleen, että eihän nyt tietääkseni ole sotakaan, niin miksi niitä sodan ajan tehtäviä nyt tarvitsisi jaella...

Kyllä sitten kun Vaalimaan kopilla kolisee ja panssarikärjet ryntäävät kohti Hollolaa, löytyy varmaan tehtäviä niille aktiivisille ja toimintakykyisille reservinupseereille...korvaamaan eläkkeelle siirtyneitä veteraaneja jne. :rolleyes:

Eipä silti, ottaisin minäkin ensi lähdön vakanssin ja kertauksia jos tarjottaisiin, koska ajatus kotoa lähdöstä ketuttaa "jossakin määrin". Mutta ei kai se mikään tunnustuspalkinto aktiiviselle ja toimintakykyiselle ole. Miehen mittari ym. Muistan isäukon harmituksen kun hänet oli 90-luvulla siirretty aiemmasta sijoituksestaan siltavahdiksi silloisessa pulleassa SA-vahvuusluvussa.
 
Back
Top