Nhhk
Kenraali
Täähän on tämä joka joskus totesi että karhu on kasvissyöjä ja sähkö tulee töpselistä
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Täähän on tämä joka joskus totesi että karhu on kasvissyöjä ja sähkö tulee töpselistä
Tuo ministeri on ollut yhdessä asiassa erinomainen...Täähän on tämä joka joskus totesi että karhu on kasvissyöjä ja sähkö tulee töpselistä
Onko se jakanut hyvää kaikille alamaisille?Tuo ministeri on ollut yhdessä asiassa erinomainen...
Harvoille ja valituille...Onko se jakanut hyvää kaikille alamaisille?
”Mustat joutsenet” lensivät Suomen taivaalle 1991 ja lentävät taas – Esko Aho varoittaa tulevista mullistuksista
Kuva: Antti Hämäläinen / IS
Esko Aho tekee kirjaa hurjasta vuodesta 1991, jolloin hän aloitti pääministerinä.
Julkaistu: 7:01
Sanna Marin (sd), 34, on niittänyt mainetta Suomen ja tovin jopa maailman nuorimpana pääministerinä.
Aikaisempi Suomen ennätys kuului Esko Aholle (kesk).
Aho, 65, oli 36-vuotias, kun hän nousi keskustan ”veret seisauttaneen” vaalivoiton jälkeen porvarihallituksen pääministeriksi 1991.
Nyt elämme hurjaa aikaa nuoren pääministerin johdolla.
Hurjaa aikaa elettiin myös silloin, kun Aho aloitti.
– Mahtavatkohan tietää, mitä edessä odottaa. Minulla oli sillä tavalla pikkaisen parempi tilanne, että meillä oli jo aika hyvä käsitys miten vaikeaan tilanteeseen oli tultu, ei silti läheskään toki riittävän hyvä, Aho miettii.
– Mutta nämä nykyiset mustat joutsenet – niitä on useampia – ovat vielä hankalampia ennakoitavia kuin taloustilanne 90-luvulla. Neuvostokaupan loppuminenkin, vaikka se tuli yllätyksenä, oli laskettavissa. Samoin pankkikriisi. Kyllä niistä aika paljon ennakkoon pystyttiin tietämään.
Tuore pääministeri Esko Aho vuonna 1991.
Kuva: Kimmo Räisänen
”Musta joutsen” on talouspolitiikkaan levinnyt käsite, joka kuvaa ennustamatonta tapahtumaa, jolla on valtava vaikutus maan ja maailman menoon.
Kuten koronavirus.
Presidentti Donald Trumpin päätöksellä kieltää matkustus Schengen-alueelta Yhdysvaltoihin on niin suuret vaikutukset, että jo asian ajattelu nostaa hien pintaan.
Ahon hallituksen mustia joutsenia olivat karmein mahdollinen talouskriisi sotien jälkeen, pankkien kaatuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, jonka seurauksena hallitus pelkäsi myös hallitsematonta maahanmuuttoa itärajan takaa. Se painajainen ei onneksi toteutunut, muut kyllä.
– Mutta nyt tämä musta joutsen tulee tavalla, joka on yhdistynyt meidän rakenteellisiin heikkouksiimme. Se tekee Suomesta haavoittuvan.
Miten haavoittuvan?
– Pelivaraa ei ole.
Mustilla joutsenilla Aho tarkoittaa siis uhkakuvia.
Se on myös Ahon syksyllä ilmestyvän, kirjan nimessä: 1991 – Mustien joutsenten vuosi (Otava).
Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan täsmäisku vuoteen 1991, jolloin Aho aloitti pääministerinä. Aho on istunut kansallisarkistossa ja lukenut kirjallisuutta ja muistiinpanojaan, haastatellut ihmisiä.
– Sain idean kirjaan, kun Jari Tervo haastatteli minua Mauno Koiviston tv-dokumenttiin. Yhtäkkiä tajusin, että on kulunut niin paljon aikaa, että kokonainen sukupolvi ei tiedä eikä muista, mitä tapahtui. Ja niin valtavan paljon tapahtui yhdessä vuodessa, ihan käsittämättömän paljon.
– Saa nähdä tapahtuuko tämän vuoden aikana yhtä paljon. Eväitä on.
Juuri koronavirus on Ahon mukaan tyypillinen musta joutsen, joka tulee yllättäen, ja jolla on paljon suurempia vaikutuksia kuin mihin kukaan on osannut varautua.
Päälle voi listata EU:n rajoilla kärjistyvän pakolaiskriisin sekä kauppa- ja öljysodat, jotka ravistelevat maailmantaloutta.
– Parasta mitä voi tehdä, on yrittää muodostaa nopeasti käsitys vaikutuksista. Ja sitten ryhtyä valmistautumaan niihin. Musta joutsen ei ole vain hetken ilmiö, joka lähtee pois, vaan aina se jättää jälkensä.
– Minusta hyvin mielenkiintoinen pohdittava on, mikä jälki koronaviruksesta jää.
Aho ennustaa, ettei maailmantalous palaa enää entiselleen vaan siirtyy uuteen, vielä arvaamattomaan asentoon.
– Se mikä tekee tästä vaarallisen, on nollakorko ja rahan tarjonta, jolla maailma on pystynyt jatkamaan normaalia elämäänsä. Se on tarkoittanut myös sitä, että kaikki muskelit on otettu käyttöön.
– Minua pelottaa kaikkein eniten, että kalupakissa on hirveän vähän tavaraa, kun pitäisi ruveta tekemään jotakin. Siksi mitä aikaisemmin tehdään vaikka kipeitäkin ratkaisuja, sen parempi. Kaikki myöhästyneet ratkaisut ovat virheratkaisuja.
Ahon mukaan 90-luvun opetus oli, että myöhässä ei saa olla. Silloinkin monet asiat olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.
Vuosi 1991 oli siis todella hurja. Tuntui että kaikki kaatuu. Valtiontalous ajautui veitsenterälle, pankit kriisiin ja Neuvostoliitto romahti.”
Saa nähdä tapahtuuko tämän vuoden aikana yhtä paljon. Eväitä on.
– Kirja keskittyy kahteen asiaan: Neuvostoliiton romahdukseen ja sen vaikutukseen Suomeen ja toisaalta meidän omaan talouskriisiimme, jonka sydän oli pankkikriisi. Kilpailukyvyn katoaminen, jättimäinen vaihtotaseen vaje, Aho luettelee.
Aho muistelee, miten piti syksyllä 1990 eduskuntaryhmänsä puheenvuoron seuraavan vuoden budjetista. Hän ihmettelee nyt, miten oikeaan se osuikaan.
Ainakin hän ennusti tulevan paremmin kuin Harri Holkerin (kok) hallitus tai kokoomuksen eduskuntaryhmää johtanut Iiro Viinanen, joka ajoi lisämenoja budjettiin.
– Iiro Viinanen ei varmaan kauheasti halua sitä muistella. Iiron perustelu oli, että kun muutkin saavat asioita läpi, kyllä hänenkin pitää saada.
– Talous oli jo romahtanut, mutta menoja vain lisättiin sillä mielellä, että varaa on.
Vallanvaihto YYA-juhlassa. Vasemmalla väistyvä pääministeri Harri Holkeri, keskellä tuleva, Aho. Oikealla kurkistaa maa- ja metsätalousministeri Ole Norrback.
Kuva: Peter Jansson
Iiro Viinanen ja Aho tupo-neuvotteluissa 1991.
Kuva: Hannes Heikura
Holkerin (kok) hallituksen valtiovarainministerit Erkki Liikanen (sd) ja Matti Louekoski (sd) elivät vielä iloista 1980-luvun jakopolitiikan biletysaikaa.
Viinasesta tuli Ahon hallituksen valtiovarainministeri, jolle totuus taatusti valkeni.
Ken eli ne ajat, muistaa.
– Minä en etsi syyllisiä, vaan syitä, Aho sanoo. Kirja ei ole syyllisten vaan syiden jahtaamista.
– Kirjan yleinen motto voisi olla, kuten Ruotsin 1980-luvun valtiovarainministeri Kjell-Olof Feldt tiivisti: Vaikeat päätökset ovat poliittisesti liian aikaisia, kunnes ne ovat taloudellisesti liian myöhäisiä. Siinä on 90-luvun taitteen ja nykypäivän iso kysymys.
Samaan aikaan kun Neuvostoliiton romahdus raastoi Suomen taloutta ulkoa Ahon hallituksen aikaan, pankkikriisi ja SKOP-pankin tuho söi sitä sisältä.
Kuva: Matti Tapola
Nyt Aho ihmettelee, millaisilla resursseilla hallitus on tulevaan valmistautunut. Mittasuhteet ovat Ahon mukaan päälaellaan.
Jos tilanne menee todella huonoksi, hallitusohjelman mukaan korjaustoimiin voidaan käyttää miljardi, mutta siitäkin vain puolikas vuodessa. Samaan aikaan valtio velkaantuu koko ajan ja lisää pysyviä menoja. Vuodesta 2008 lisävelkaa on otettu keskimäärän joka vuosi 4,5 miljardia.
– Ja sitten ajatellaan, että jollakin miljardin lisävelalla voidaan jotenkin kääntää kehityksen kulku. Sehän ei tietenkään ole mahdollista. Lisäksi taantuma lisää aina valtion menoja ja syö tuloja, Aho sanoo.
– Kuten kävi myös 1991. Silloin budjetti meni aivan totaalisen uusiksi.
Yksi neuvo Aholta tulee heti, mutta sen suhteen hallitus taitaa olla jo myöhässä:
– Kaikki pysyvien menojen lisäykset ovat jo vuosien ajan olleet vaarallisia. Aina voi tilapäisesti tehdä jotakin, mutta tällaisella ikärakenteella ja tällaisessa taloudellisessa tilanteessa pysyvien menojen kasvattaminen on vastuutonta, Aho paaluttaa.
Nopea tilannekuvan päivitys olisi nyt kaikkein välttämättömintä.
Millainen kuva on itselläsi, mitä on edessä?
– Olemme viennistä erittäin riippuvainen maa. Aina kun maailmantaloudessa tapahtuu jotakin huonoa, se iskee meitä enemmän kuin keskimäärin muita. Kun maailmassa menee paremmin, me hyödymme. Kun menee huonommin, me häviämme.
– On ihan selvää, että maailmantalouteen tulee tästä lovi. Ja se tulee maihin, joilla on meille erittäin suuri merkitys. Kiina ensimmäisenä. Ja kun katsoo öljyn hinnan heijastusta, tulee Venäjä, iso kauppakumppani.
Ahon mukaan kaikki ulkoiset riskit ovat ”valitettavasti” realisoitumassa yhtä aikaa.
– Ja samaan aikaan meidän oma sisäinen tilanteemme on huono. Aina kun mennään huonoihin aikoihin, kotipesän pitäisi olla kunnossa. Silloin on paremmat edellytykset pärjätä. Nyt meillä on yhä suuria heikkouksia taloudessa. Se tekee tästä vaarallisen yhtälön.
Yksi asia on päivänselvää:
– Sellainen kuvitelma, että tästä selvitään vähällä ja helpolla, sen voi unohtaa.
Vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa tilanne ajautui väärille urille, Aho arvioi.
– Ajatus siitä, että nyt on varaa löysempään tapaan hoitaa asioita, tuli huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan.
Hallitusohjelma ei ole enää Ahon mukaan tässä ajassa kiinni. Aho kertoo haastatteluaamuna tavanneensa julkisen alan toimijan, joka oli kuvaillut tulevia näkymiä, että tuskanhiki alkaa helmeillä otsalla.
– Jos todellisuus ja hallitusohjelma joutuvat ristiriitaan, hallitusohjelma väistyy. Minun neuvoni olisi: pankaa hallitusohjelma sivuun.
Ahon mukaan 90-luvulla tilanteet muuttuivat niin nopeasti, että hallitusohjelmaan ei ollut aikaa silmäillä. Oli toimittava tilanteen mukaan, nopeasti.
Jos Marinia ja hänen hallitustaan jokin lohduttaa, niin ehkä edes tämä: Ahon mukaan poliittinen päätöksenteko ei ole läheskään niin helppoa kuin esimerkiksi elinkeinoelämän vaikuttajat kuvittelevat.”
Aina kun maailmantaloudessa tapahtuu jotakin huonoa, se iskee meitä enemmän kuin keskimäärin muita.
– Yhteiskunnallinen päätöksenteko on äärimmäisen vaikeaa. Minulla on paljon kokemusta yksityiseltä sektorilta. Siinä on omat haasteensa, mutta tietyllä tavalla se on paljon helpompaa. Ongelmat on yksinkertaisempia, niihin on yksinkertaisempia ratkaisuja.
Yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta yksi suuri ongelma on sosiaalinen media, joka heijastuu perinteiseen mediaan ja politiikkaan. Sellaista ei ollut Ahon hallituksen aikana.
– Se vie päähuomion yhteiskunnan rakenteellista asioista yksilöiden kokemuksiin. Valitettavasti. Yksilöiden kokemukset ovat tärkeitä ja niistä pitää raportoida. Mutta ei yhteiskuntaa voi muuttaa yksilöiden kokemusten perusteella.
Aho uskoo, että tilanne muuttuu, kun realismi iskee ja ihmiset heräävät uuteen todellisuuteen.
– Mitä se on, sitä ei vielä tiedä, mutta se on uusi.
– Luulen, että edessä oleva tulevaisuus tulee vähän vakavoittamaan menoa.
Kuva: Antti Hämäläinen / IS
Aho toistaa, että ”mullistavaa aikaa” on vaikea tunnistaa ennen kuin se on jo käsillä. Ahosta nyt eletään sellaista aikaa.
– Yksi ajan piirteistä on, että some perinteisen median tukemana kärjistää asioita, pelkistää äärivaihtoehdoiksi. Ei ole mitään mielenkiintoa, mitä maltilliset keskustavoimat, johon luen keskustan, Sdp:n, kokoomuksen ja Rkp:n, keskenään puhuvat.
– Nyt kiinnostaa vain se, mitä ääripäät, vasemmistoliitto ja vihreät sanovat perussuomalaisille vaikkapa maahanmuutossa. Siitä saadaan meheviä juttuja. Ikään kuin politikan suuri asetelma olisi tässä. Se johtaa siihen, että suomalaisten maltillinen enemmistö eli ihmiset, joille on tärkeintä, että on töitä, lasten ja perheen asiat kunnossa ja oma tulevaisuus turvattu, eivät saa enää ääntään kuuluville.
Akuuttia keskustelua Kreikan toimista Turkista tulevien pakolaisten suhteen Aho ihmettelee muutenkin.
– Olikohan mietitty loppuun, kun mentiin sanomaan, että me kyllä tuemme Kreikkaa mutta me emme toimisi kuten Kreikka. Ei ole poissuljettua, että Suomikin on joskus tilanteessa, jossa meihin kohdistuu suuria maahanmuuttopaineita. Enkä ole ihan vakuuttunut, että tilanteemme olisi jotenkin helpompi kuin se on Kreikalla nyt.
– Ei pitäisi sanoa asioita, joista ei tiedä, milloin ne sattuvat omalle kohdalle.
Massiiviseen pakolaisvirtaan varauduttiin myös silloin, kun Neuvostoliitto hajosi. Varasuunnitelmia täytyi tehdä sen pohjalta, että ihmisiä olisi tullut jopa satoja tuhansia.
– Kirja kertoo sitten niistä aikoinaan.
Kriisejä tulee ja menee, Aho sanoo ja toistaa, että tärkeintä on varautuminen ja tilannekuvan päivittäminen.
Ahon mielestä päättäjän nuoruus ei ole ongelma. Mutta kokemuksen puute voi jossain määrin olla. Noustessaan pääministeriksi Aho oli nuori, mutta oli pyörinyt valtakunnanpolitiikan liepeillä 16 vuotta ja ollut kahdeksan vuotta kansanedustajana.
– Mutta sitten pitää luottaa muiden osaamiseen, Aho lisää.
Tästä päästään hallituksen haukuttuun avustaja-armeijaan. Kulujen osalta avustajakunta ei ole ongelma, mutta muuten on.
– Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Kuvitellaan, että virkamieskoneiston selän takana pitäisi olla valvomassa politrukkien armeija.
– Pudottaisin avustajakunnasta puolet pois ja ottaisin valtioneuvoston kansliaan ja talouspoliittiseen ministerivaliokunnan ympärille valtiosihteerinyrkin, joka keskittyisi pöydällä oleviin suuriin kysymyksiin. Se pitäisi huolen, että suomalainen valtiokoneisto on valmistautunut hyvin suurten asioiden ratkaisemiseen.
– Siinä tarvitaan poliittista ohjausta, Aho tiivistää.
Timo Haapala
Melko kyseenalaista, onko Kreikan rajatoimintapäätökset Suomen maahanmuuttoasia.Moneskohan kerta minä tämän laittanut tänne ole? Voisit itsekin lukea mitkä tehtävät ministereillä on.
Eli Puppeli Pekka on ottava osapuoli.Kommentti: Nyt kyllä hävetti – Lavrov vei Haavistoa kuin litran mittaa
Venäläisten silmissä Pekka Haavisto näytti varmasti lähinnä epävarmalta pojanklopilta, joka kuunteli nöyrän hiljaisena vanhemman valtiomiehen Sergei Lavrovin ojennusta.www.is.fi
Täytyy sanoa näin jälkikäteen, että ehkä Marinin valinta olikin hyvä juttu, jos se imee suoraan Vihreiltä kasvavan kannatuksen pois.
Sillä SDP:stä löytyy niitä tolkun ihmisiä vastapainoksi toisin kuin Vihreistä.
Sanna Marin on kyl hot, mut muuten дрянной.
Meinaatko, että kun ei ole näkynyt, eikä kuulunut mitään merkittäviä ulostuloja?Mitä tässä nyt ollaan melkein vuoden päivät seurattu, niin itse olen ollut tosi tyytyväinen Antti Kaikkoseen Puolustusministerinä. Hoitanut hommaa hyvin.
Vaikutelma Kaikkosesta on, että tekee työnsä hiljaa ja kunnolla ja vie asiat eteenpäin niin kuin pitää.Meinaatko, että kun ei ole näkynyt, ei kuulunut mitään merkittäviä ulostuloja?