Suomessa postilaitos on pelannut vissiin sen neljäsataa vuotta. Siihen kauteen sopii isoja ja pikkuvihoja, nälkäkatastrofeja muutama, ruttoa, koleraa, Suomen sotaa, sisällissotaa, talvi- ja jatkosotaa, muutama lama ja kymmeniä katovuosia.....posti on vaan kulkea rytkytellyt. Ja nyt sitten tuo laitos on kriisissä, kuulostaa siltä, että lippulappujen jakaminen onkin melkein mahdotonta. Edelliset muutama sata vuotta postisäkki on kulkenut tiettömiä taipaleita, hevoskyydeillä, junassa, linja-autoissa, moottorikelkoilla, prätkillä, mopoilla, potkureilla, suksilla, niin metropoleissa kuin kinttupolkujen päässäkin. Posti on jakanut ilosanomia ja surusanomia, laskuja ihan helvetisti, palvelukseenastumismääräyksiä, haasteita, rakkauskirjeitä, haukkumakirjeitä, verovoudin lähettämiä lappuja, kutsuja sairaalaan......
Jotenkin tekisi mieli kysyä, että Mitä ihmeen hel----ä? Nytkö se postin toiminta muuttui sitten sellaiseksi kriisihommaksi, että ei uskoisi. Jonkun pitäisi potkia / c c n näitä luhnakkeita, jotka asioista vastaavat ja niitä ovat johtavinaan. Postin hallintoneuvosto, hallitus, johto....eikun turkin hihaan ja nu....a uusiksi. Miettikäähän postilaitoksen historiaa ja niitä haasteita, joiden seassa asioita on hoidettu satoja vuosia....
Onko postilaitoksen kriisi joku hyvin kuvaava juttu meidän ajallemme?