Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Näyttää foorumilaisillekin jo iskostuneen tuo naurettava "paperiton" -termi käyttöön.
Kyseessä on punavihreitten & tärähtäneistön sumutusta jolla yritetään kääntää laittomasti maassa olevat henkilöt jotenkin hyväksytyiksi.
"Heillä on vain hukkunut matkustusasiakirjat kun matka on ollut niin rankka..."

Kyseessä pelkästään maahanlaittomasti tulleet ja oleskelevat!

tässä oikea vertailu tuohon "paperiton"-termin käyttöön

1645198787603.png
 

Tuija Siltamäen kolumni: Suomalainen vastustaa hyysäämistä, kunnes omat valinnat vaarantavat omat intressit​

Miksei valtio kompensoi minun kalliita elämäntapojani vaan keskittyy syrjäseudun autoilijoiden holhoamiseen, kysyy Tuija Siltamäki.
Tuija Siltamäki, Helsinki, 01.02.2019

TUIJA SILTAMÄKIYlioppilaslehden päätoimittaja
21.2. 05:45

Suomalaiset ovat siinä mielessä johdonmukaista kansaa, että kaikenlaista holhoamista, hyysäämistä ja muuta hössöttämistä vastustetaan linjakkaasti siihen asti, että omat intressit ovat omien valintojen takia vaarassa.

Opiskelijoita ei pidä paapoa, työttömiä halata hengiltä eikä etenkään maahanmuuttajien päitä silitellä. Kannustinloukkuja kammotaan, ja neuvostoliittolaisen tukiviidakon pystyttämisen sijaan pitäisi purkaa normeja.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on sääntelyn sijaan luotettava markkinoihin, ja jos Helsingissä on kerran niin kallista asua, muuta muualle ja lopeta vinkuminen.

Joidenkin erityisryhmien olemassaolo on kuitenkin turvattava hyysäämisellä. Merkittävin niistä on autoilevat maalaiset.

Tänä talvena bensan hinta "nousi otsikoihin", kun raakaöljyn maailmanmarkkinahinta nousi korkeimmilleen sitten vuoden 2014(siirryt toiseen palveluun).

Se ei johdu hallituksen ilmastotoimista, vaan kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta. Tuottajat eivät ole vielä vastanneet koronarajoitusten lieventymisen, rokotusten etenemisen ja taloudellisen toimeliaisuuden reipastumisen lisäämään kysyntään. Pelko Venäjän hyökkäyksestä puolestaan on vaikuttanut energian hintaan.

Yllättävän suuri sähkölasku, kuten mikä tahansa muu arjen odottamaton meno, voi lyödä ison loven pienituloisen budjettiin, ja media onkin ottanut huolen tosissaan – jopa koomisuuteen asti. On laskettu "kuvitteellisen" maalaisen elämän kallistumista, ja kansan pulssille rientäneet perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja liike nyt tekivät bensan hinnasta hallitukselle välikysymyksen(siirryt toiseen palveluun). Hallitus on reagoinut huoleen eli mölinään "väläyttelemällä" esimerkiksi työmatkavähennysten laajentamista ja sähköveroalea.

Lehtiä tekevän ja lukevan kansanosan bensaraivo ja diesel-paniikki ovat kuitenkin olleet täysin ylimitoitettuja siihen nähden, että yli keskimääränkin työmatka-autoilevalle ihmiselle hinnankorotuksen vaikutus on noin 29 euroa kuukaudessa(siirryt toiseen palveluun). Jo on kumma, jos eivät ravintolassa käyvän, urheilua harrastavan, ulkomailla matkustelevan työssäkäyvän keskiluokan tulot siihen riitä.
Olisi minustakin aivan fantastista, jos valtio maksaisi suoraa tukea tai tarjoaisi verohelpotuksia kaikista minun elämänvalinnoistani.
Ihmisten talousahdinko ei erityisesti naurata minua, mutta jossain määrin huvittavaa on se, miten erilaista vastuunkantoa suomalaisilta omista valinnoistaan vaaditaan.

Kun Helsingin kantakaupungissa töiden tai opiskelujen takia asuva autoton ihminen harmittelee asumisen kalleutta, kehotetaan muuttamaan maalle. Mutta Herran tähden, jos kehtaa ehdottaa syrjäseudulla sähkölämmitteisessä röttelössä asuvalle kansalaiselle muuttoa lähemmäs palveluita ja hakeutumista paremmin palkattuun ammattiin, se on julmaa ja sairasta elitismiä.

Etlan sydämetön toimitusjohtaja Aki Kangasharju peräänkuulutti A-Studiossa ihmisten varautumista riskeihin ja luonnehti tilannetta niin, että koronan jälkeen suomalaisiin on jäänyt "suuren valtion ihannointi": halutaan, että valtio ottaa riskit kantaakseen, eikä ihmisten tarvitse itse varautua mihinkään normaaleihin häiriöihin tai vaihteluihin.

Kangasharju nosti esiin myös tulonjaolliset ongelmat. Jos esimerkiksi sähkölämmitteisten talojen omistajia aletaan tukea verohelpotuksin, vaje pitää paikata jollain muulla keinolla jostain muualta.

Olisi minustakin aivan fantastista, jos valtio maksaisi suoraa tukea tai tarjoaisi verohelpotuksia kaikista minun elämänvalinnoistani. Vuokrat, vastikkeet, kasviproteiinit, kalja ja salikortit ovat Helsingissä kalliita. Sitä paitsi oikeastaan valtion pitäisi olla minulle kiitollinen siitä, että suunnittelen asunnon ostamista Helsingistä: toisin kuin muuttotappiokuntien murjujen, ei siistien kantakaupungin kerrostaloasuntojen arvo laske.

Olkaa hyvä, minun takiani ei tarvitse velkaantua!

Media-alalla on viime vuosina intoiltu ratkaisukeskeisestä journalismista. Työpajoissa ja pöyhkeissä paneelikeskusteluissa on hymisty, että journalismin tehtävä on tiedonvälityksen lisäksi tai sijaan tarjota lukijoille ratkaisuja arjen ongelmiin. Se on johtanut uudenlaiseen mielenkiintoiseen tapaan pitää lukijoita idiootteina, jotka eivät osaa edes kuoria hedelmiä ilman lehdistön apua.
Lisäksi on tultu siihen tulokseen, etteivät ihmiset ole kiinnostuneita mistään, mikä on heidän välittömän elinpiirinsä ulkopuolella, ja niinpä sotakin on paikallistettava suomalaisen kukkaroon.

Olisi virkistävää, jos kustannusten noususta huolestunut media tarjoaisi joskus edes johonkin ongelmaan ratkaisuksi sitä, että ihmiset voisivat myös kuluttaa vähemmän.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jonka kotitalouden sähkönkulutus on alle 50 kWh kuukaudessa.


Kolumnista voi keskustella 22.2. klo 23.00 saakka.
 

Tuija Siltamäen kolumni: Suomalainen vastustaa hyysäämistä, kunnes omat valinnat vaarantavat omat intressit​

Miksei valtio kompensoi minun kalliita elämäntapojani vaan keskittyy syrjäseudun autoilijoiden holhoamiseen, kysyy Tuija Siltamäki.
Tuija Siltamäki, Helsinki, 01.02.2019

TUIJA SILTAMÄKIYlioppilaslehden päätoimittaja
21.2. 05:45

Suomalaiset ovat siinä mielessä johdonmukaista kansaa, että kaikenlaista holhoamista, hyysäämistä ja muuta hössöttämistä vastustetaan linjakkaasti siihen asti, että omat intressit ovat omien valintojen takia vaarassa.

Opiskelijoita ei pidä paapoa, työttömiä halata hengiltä eikä etenkään maahanmuuttajien päitä silitellä. Kannustinloukkuja kammotaan, ja neuvostoliittolaisen tukiviidakon pystyttämisen sijaan pitäisi purkaa normeja.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on sääntelyn sijaan luotettava markkinoihin, ja jos Helsingissä on kerran niin kallista asua, muuta muualle ja lopeta vinkuminen.

Joidenkin erityisryhmien olemassaolo on kuitenkin turvattava hyysäämisellä. Merkittävin niistä on autoilevat maalaiset.

Tänä talvena bensan hinta "nousi otsikoihin", kun raakaöljyn maailmanmarkkinahinta nousi korkeimmilleen sitten vuoden 2014(siirryt toiseen palveluun).

Se ei johdu hallituksen ilmastotoimista, vaan kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta. Tuottajat eivät ole vielä vastanneet koronarajoitusten lieventymisen, rokotusten etenemisen ja taloudellisen toimeliaisuuden reipastumisen lisäämään kysyntään. Pelko Venäjän hyökkäyksestä puolestaan on vaikuttanut energian hintaan.

Yllättävän suuri sähkölasku, kuten mikä tahansa muu arjen odottamaton meno, voi lyödä ison loven pienituloisen budjettiin, ja media onkin ottanut huolen tosissaan – jopa koomisuuteen asti. On laskettu "kuvitteellisen" maalaisen elämän kallistumista, ja kansan pulssille rientäneet perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja liike nyt tekivät bensan hinnasta hallitukselle välikysymyksen(siirryt toiseen palveluun). Hallitus on reagoinut huoleen eli mölinään "väläyttelemällä" esimerkiksi työmatkavähennysten laajentamista ja sähköveroalea.

Lehtiä tekevän ja lukevan kansanosan bensaraivo ja diesel-paniikki ovat kuitenkin olleet täysin ylimitoitettuja siihen nähden, että yli keskimääränkin työmatka-autoilevalle ihmiselle hinnankorotuksen vaikutus on noin 29 euroa kuukaudessa(siirryt toiseen palveluun). Jo on kumma, jos eivät ravintolassa käyvän, urheilua harrastavan, ulkomailla matkustelevan työssäkäyvän keskiluokan tulot siihen riitä.

Ihmisten talousahdinko ei erityisesti naurata minua, mutta jossain määrin huvittavaa on se, miten erilaista vastuunkantoa suomalaisilta omista valinnoistaan vaaditaan.

Kun Helsingin kantakaupungissa töiden tai opiskelujen takia asuva autoton ihminen harmittelee asumisen kalleutta, kehotetaan muuttamaan maalle. Mutta Herran tähden, jos kehtaa ehdottaa syrjäseudulla sähkölämmitteisessä röttelössä asuvalle kansalaiselle muuttoa lähemmäs palveluita ja hakeutumista paremmin palkattuun ammattiin, se on julmaa ja sairasta elitismiä.

Etlan sydämetön toimitusjohtaja Aki Kangasharju peräänkuulutti A-Studiossa ihmisten varautumista riskeihin ja luonnehti tilannetta niin, että koronan jälkeen suomalaisiin on jäänyt "suuren valtion ihannointi": halutaan, että valtio ottaa riskit kantaakseen, eikä ihmisten tarvitse itse varautua mihinkään normaaleihin häiriöihin tai vaihteluihin.

Kangasharju nosti esiin myös tulonjaolliset ongelmat. Jos esimerkiksi sähkölämmitteisten talojen omistajia aletaan tukea verohelpotuksin, vaje pitää paikata jollain muulla keinolla jostain muualta.

Olisi minustakin aivan fantastista, jos valtio maksaisi suoraa tukea tai tarjoaisi verohelpotuksia kaikista minun elämänvalinnoistani. Vuokrat, vastikkeet, kasviproteiinit, kalja ja salikortit ovat Helsingissä kalliita. Sitä paitsi oikeastaan valtion pitäisi olla minulle kiitollinen siitä, että suunnittelen asunnon ostamista Helsingistä: toisin kuin muuttotappiokuntien murjujen, ei siistien kantakaupungin kerrostaloasuntojen arvo laske.

Olkaa hyvä, minun takiani ei tarvitse velkaantua!

Media-alalla on viime vuosina intoiltu ratkaisukeskeisestä journalismista. Työpajoissa ja pöyhkeissä paneelikeskusteluissa on hymisty, että journalismin tehtävä on tiedonvälityksen lisäksi tai sijaan tarjota lukijoille ratkaisuja arjen ongelmiin. Se on johtanut uudenlaiseen mielenkiintoiseen tapaan pitää lukijoita idiootteina, jotka eivät osaa edes kuoria hedelmiä ilman lehdistön apua.
Lisäksi on tultu siihen tulokseen, etteivät ihmiset ole kiinnostuneita mistään, mikä on heidän välittömän elinpiirinsä ulkopuolella, ja niinpä sotakin on paikallistettava suomalaisen kukkaroon.

Olisi virkistävää, jos kustannusten noususta huolestunut media tarjoaisi joskus edes johonkin ongelmaan ratkaisuksi sitä, että ihmiset voisivat myös kuluttaa vähemmän.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jonka kotitalouden sähkönkulutus on alle 50 kWh kuukaudessa.


Kolumnista voi keskustella 22.2. klo 23.00 saakka.
No ei tullut sieltä ainakaan ymmärrystä tavallisen kansan ahdinkoon. Itsellä taitaa jo keskimääräinen tankkauskerta olla kallistunut tuon 29 euroa.. Joita on vissiin kerran viikkoon. Tämä kirjoittaja ja hengenheimolaisensa saa minut kyllä oikeasti toivomaan kylmää ja nälkää Suomeen. Ja pian
 

Polttoaineen hinta on edelleen halpaa, sanoo ekonomisti – "Kun ihmisten palkat ovat nousseet, ei kaksi euroa ole sama asia kuin..."​

Evan ekonomisti toppuuttelee suomalaisia, jotka ovat raivostuneet polttoaineen hinnan noususta. TIMO MUSTALAMPI/ESM:N ARKISTO

Pekka Ruissalo

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) ekonomisti Sanna Kurronen ottaa blogissaan kantaa suomalaisia viime aikoina kuohuttaneeseen aiheeseen, polttoaineen hintaan.

KURROSEN MUKAAN hinnanvaihtelun ei pitäisi olla suomalaiselle mikään yllätys.

– Hallitus päätti perjantaina keinoista, joilla energian hinnannousua hyvitetään kansalaisille. Markkinatalouteen kuitenkin kuuluu hinnanvaihtelut ja kuluttajien pitää osata sopeutua niihin. Hallituksen toimenpide polttoaineiden hinnannousun hyvittämiseksi on erityisen omituinen siksi, että bensiinin hinta ei ole nyt poikkeuksellisen korkealla, Kurronen kirjoittaa.

– Kun ihmisten palkat ovat nousseet, ei kaksi euroa ole sama asia kuin vuosikymmeniä sitten, hän taustoittaa asiaa Taloussanomille.

EKONOMISTIN MUKAAN pitäisi verottaa enemmän päästöjä ja vähemmän työtä.

– Polttoainevero on tutkitusti kustannustehokkain vero autoilun päästövähennysten saavuttamiseksi. Sen korotus voi kuitenkin olla hyväksyttävämpää tehdä aikana, jolloin öljyn hinnan lasku painaa bensiinin hintaa alas. Ympäristöverojen korotuksia tulisi kompensoida kuluttajille alentamalla työn verotusta, jottei jo valmiiksi korkea kokonaisveroaste nouse. Verotuksen nyrkkisääntö on tärkeä pitää mielessä: mitä enemmän jotain verotat, sitä vähemmän sitä saat, Kurronen perustelee.

 
Näiltä besserwissereiltä tuntuu aina puuttuvan kokonaisvaltainen harkintakyky. Puhutaan 29 eurosta, mutta kun kustannukset muutenkin nousevat sieltä täältä 29 euroa. Näitä korotuksia kun pistää monta pinoon, niin siitä tulee suuri summa. Polttoaineveroakin ihan hiljattain vasta nostettiin.
 

Polttoaineen hinta on edelleen halpaa, sanoo ekonomisti – "Kun ihmisten palkat ovat nousseet, ei kaksi euroa ole sama asia kuin..."​

Evan ekonomisti toppuuttelee suomalaisia, jotka ovat raivostuneet polttoaineen hinnan noususta. TIMO MUSTALAMPI/ESM:N ARKISTO

Pekka Ruissalo

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) ekonomisti Sanna Kurronen ottaa blogissaan kantaa suomalaisia viime aikoina kuohuttaneeseen aiheeseen, polttoaineen hintaan.

KURROSEN MUKAAN hinnanvaihtelun ei pitäisi olla suomalaiselle mikään yllätys.

– Hallitus päätti perjantaina keinoista, joilla energian hinnannousua hyvitetään kansalaisille. Markkinatalouteen kuitenkin kuuluu hinnanvaihtelut ja kuluttajien pitää osata sopeutua niihin. Hallituksen toimenpide polttoaineiden hinnannousun hyvittämiseksi on erityisen omituinen siksi, että bensiinin hinta ei ole nyt poikkeuksellisen korkealla, Kurronen kirjoittaa.

– Kun ihmisten palkat ovat nousseet, ei kaksi euroa ole sama asia kuin vuosikymmeniä sitten, hän taustoittaa asiaa Taloussanomille.

EKONOMISTIN MUKAAN pitäisi verottaa enemmän päästöjä ja vähemmän työtä.

– Polttoainevero on tutkitusti kustannustehokkain vero autoilun päästövähennysten saavuttamiseksi. Sen korotus voi kuitenkin olla hyväksyttävämpää tehdä aikana, jolloin öljyn hinnan lasku painaa bensiinin hintaa alas. Ympäristöverojen korotuksia tulisi kompensoida kuluttajille alentamalla työn verotusta, jottei jo valmiiksi korkea kokonaisveroaste nouse. Verotuksen nyrkkisääntö on tärkeä pitää mielessä: mitä enemmän jotain verotat, sitä vähemmän sitä saat, Kurronen perustelee.

"Tilastojen mukaan sulla ei voi olla nälkä.." No, oma palkka ei ole ainakaan noussut yli kahteen vuoteen. Tankkauksen hinta samalla autolla on noussut kuitenkin n 80 eurosta yli sataseen. Kumpaa uskon, arvon ekonomistia vai omia silmiä?
 
Mitäs täällä valitetaan!

Joku tuossa lehden kommenttiosiossa ilkeyttään kirjoittikin että autojen keski-ikä vaan nousee eli ei täällä uusilla autoilla ajella. Että ei päästä osalliseksi uusien autojen pienemmistä kulutuksesta.
 
Jonkun kyllä pitäisi nyt tässä ottaa ja käydä hakemassa kommenttia Heinäluomalta ylläolevaan asiaan ja sanoa, että paljonko euroja on ropissut Venäjän kaasuhankkeista Heinäluomalle ja miltä tuntuu olla Venäjän hyödyllinen hölmö.
 
Heinäluoma ja Halla-aho energiasta. Heinäluoma ei suostu tarttumaan itse ongelmaan, puhuu velat saataviksi. Vahingollista ajattelua.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Heinäluoma tunsi itsensä maalitetuksi vaikkei sanottu sanaakaan siihen suuntaan. Eikä Jussi väittänyt kaasuputkea laittomaksi.
Jussi on niin seetanan älykäs että lausuu muut suohon.
 
Back
Top