Rotaatio rullaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
No huomenna on läheistenpäivä, sinnehän mennään. Ensimmäiset alokkaan kehityskeskustelut käyty inttiurasta kantahenkilökunnan kanssa. Kuulemma luutnantti, joka haastatteli oli "hyvä tyyppi" (meidän 80-luvun varusmiesten aikana kapiaisia pelättiin.) Geelipohjalliset ostettu 2 paria. Toiset menevät isolle veljelle sinne jonnekkin.

On se perkelettä, ettei sotaväki voi hommata kunnon sotajalkineita tai edes kunnon pohjallisia! Tähän törmää vuosikymmenestä toiseen. Omat 05-bootsit, ne on edelleen käyttämättömänä komeron nurkassa. Sotavaltiossa halvimman mukaan mennään.. kuten aina.

Omat Hanwagit ovat olleet mm. Alpeilla, Tanskan soilla ja täällä kotimaassa käytössä. Ja alusta asti olen ollut erittäin tyytyväinen kyseisiin jalkineisiin, Ovat tukevuudeltaan ja muiltakin ominaisuuksillaan aivan toista kuin nämä nykyiset 05 "rättijalkineet".
 
Viimeksi muokattu:
Poika tuli ekoille lomillensa. Haastattelin hieman, jotta sain mielikuvan missä mennään. Kaikenkaikkiaan tyytyväinen alokas. Ymmärtää miksi heitä "koulitaan sotatehtäväänsä!" Motivaatio kohdillaan!
 
Viimeksi muokattu:
AKE-ukki kirjoitti:
Poika tuli ekoille lomillensa. Haastattelin hieman, jotta sain mielikuvan missä mennään. Kaikenkaikkiaan tyytyväinen alokas. Ymmärtää miksi heitä "koulitaan "sotatehtäväänsä!" Motivaatio kohdillaan!
Klikkaa laajentaaksesi...
Sama meillä, melkein samoin sanoin. "Eihän sitä rynkkyä voi antaa jos ei edes tätä kestä". Pojista polvi paranee :solthum:
 
AKE-ukki kirjoitti:
Omat 05-bootsit, ne on edelleen käyttämättömänä komeron nurkassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ne on tarkoitettu jaettaviksi ja käytettäviksi pohjallisten kanssa. Ilman kunnon pohjallisia ne tuhoavat jalan kuin jalan, varsinkin se Sievi. On vastuutonta jakaa niitä pojille.

Muoks. Siis jakaa ilman pohjallisia.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo kuivuminen ja kuumuus ei ole mikään leikin asia. Itsellänikin on omakohtaisia kokemuksia.

Keskustelin taannoin tuosta nesteytyksestä alokkaan kanssa, kysyin kuinka se on hoidossa? Se on jokaisen itse huolehdittava ja hoidettava! .Tuli napakka vastaus.:)
Ilmeisesti vettä on ollut saatavilla.

Itse muistan "wanhaan" aikaan kun täyspakkaus marssilla kesähelteellä oli mukana kenttäpullollinen vettä. Sen piti riittää koko päiväksi (!) Vesipisteitä ei ollut. Itsekin jouduin veks:in marssin jälkeen viikoksi, kun kehon lämpötila alkoi heitellä. Lähtö oli lähellä!

Oli kuulemma pojalla lihaskuntotestit ja Cooper:kin suoritettu. Hyvin oli pärjännyt
 
Kolme päivää sotaharjoitusta vähällä unella. Ei ongelmia motivaatiossa. Huomenna pojan valatilaisuuteen.(y)
 
Olin tänään työn puolesta seuraamassa Imatralla Immolassa Raja- ja merivartiokoulun Erikoisrajajääkärikomppanian alokkaiden sotilasvalaa. Ryhdikäs joukko, josta koulitaan RVL:n sodan ajan erikoisjoukko. Kalustoesittely oli mielenkiintoinen. Varsinkin jalkaväkiaseistuksen suhteen valikoimaa löytyy perusrynkystä tarkka-ampujakivääriin, rynnäkköhaulikkoon ja konepistooliin ja kaikkeen tältä väliltä. Sanoisin että sain varsin hyvän kuvan tämän erikoisjoukon toiminnasta ja koulutuksesta. Tilaisuuden erikoisuus oli myös se että läsnä oli myös viimeistä kertaa RVL:n päällikkönä kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen ennen reserviin siirtymistään. Kaikkiaan isänmaallishenkinen tilaisuus hienossa kesäsäässä. :salut:

https://mobile.twitter.com/rmv_koulu/status/1030071599393898496?p=v
 
Viimeksi muokattu:
Poikien koululla on tänään v. 2000 syntyneiden kutsunnat (niiden, jotka kakkasivat vaippaansa kun itse kävin kutsunnoissa 2001). Siellä esiintyy joku orkesteri ja myös koululaiset menevät kuuntelemaan. Mikäs tämän tyylikkäämpää kuin koululla, jossa aulaa koristavat eri kyläkouluilta lakkautuksen yhteydessä kerätyt pro finlandia -kivitaulut. Kaatuneita löytyy pienestäkin kunnasta Taipaleenjoelta Valkeasaarelle ja jopa panssarilaiva ilmariseen.

Vitsailin 9-vuotiaalle, että jos eksyt jumppasaliin niin ne lyö sulle kypärän päähän ja kiväärin kouraan. Ehkä sitten 9 vuoden päästä hän itse siellä.
 
Kysyin pojilta, millaisia musiikkeja siinä konsertissa oli. Kuulemma "vanhoja sotalauluja" :D

"Ai sellaisia kuin 'pojat kansan urhokkaan'?"
"Joo"

Tässä olisi Veronikalle hyvää pöyristymismatskua.
 
Poitsu tuli Torstaina lomille ja ilmoitti: Aliupseerikouluun mars!(y)
 
Tuossa aikana muutamana, kuulin, kuinka erään alkoholistiperheen poika olisi armeijassa. En uskonut oikein väittämää, koska poika on ollut oikein syrjäytymisen tyyppitapaus ja kaveripiiriin kuuluu pelkästään narkkareita tms. Ja viinankäyttö on imetty sananmukaisesti äidinmaidosta.
Sain tilaisuuden äskettäin jututtaa tätä nuorukaista. Toden totta, hän oli kuin olikin intissä ja silminnähden nautti olostaan. Oli hakenut erääseen valiojoukkoon ja myös päässyt sinne. Erittäin hyvällä asenteella vastasi asiantuntevasti kysymyksiini, mutta teki myös selväksi, että valiojoukon asioista on kielletty puhumasta (y):salut:. Eikä puhunut, vaikka oli juovuksissa lomalla :).
Halusin tarjota hänelle kokemuksen, että yhteisö arvostaa hänen panostustaan. Kukaan ei kotona välitä, onko hän edes olemassa, ympärillä kieppui pelkästään narkkaria ja vastaavasta syystä vapautettuja, jotka tuskin ovat edes kutsuntoihin kyenneet.
Saatoin olla ensimmäinen ihminen, joka oli kiinnostunut hänen ratkaisustaan ja teki tiettäväksi arvostuksen siitä. Tämän vuoksi vietin hänen kanssa aikaa ja lennätimme hylsyä pitkään. Olen ottanut tavakseni silloin tällöin tarjota tuopin nuorille intinkävijöille, ja niin tein nytkin.
Aion jatkossakin kysellä kuulumisiaan.
Ja kyllä, tämä nuori mies olisi päässyt sen menneisyyden nuoren vänrikin jääkärijoukkueeseen milloin vain. Hän on taistelija.
 
JR49 kirjoitti:
Saatoin olla ensimmäinen ihminen, joka oli kiinnostunut hänen ratkaisustaan
Klikkaa laajentaaksesi...
Se on joskus yllättävää kuinka häirikön tai syrjäänvetäytyneen nuoren pelastaa se, että joku pitää kuria, asettaa rajat ja välittää siitä, että niistä pidetään huolta. Samaa pelastautumispiirrettä löytyy kun näitä nuoria ohjautuu urheilun pariin. Elämään tulee askelmerkkejä ja tavoitteita sekä päiväjärjestys josta ei oikein voi poiketa. Mutta harvoin se ilman tukea onnistuu joten pidäpä hienoista yhteyttä kaveriin jatkossakin.
 
tiedotusosasto kirjoitti:
Se on joskus yllättävää kuinka häirikön tai syrjäänvetäytyneen nuoren pelastaa se, että joku pitää kuria, asettaa rajat ja välittää siitä, että niistä pidetään huolta. Samaa pelastautumispiirrettä löytyy kun näitä nuoria ohjautuu urheilun pariin. Elämään tulee askelmerkkejä ja tavoitteita sekä päiväjärjestys josta ei oikein voi poiketa. Mutta harvoin se ilman tukea onnistuu joten pidäpä hienoista yhteyttä kaveriin jatkossakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen huomannut samaa.
Ja kyllä, tuki on suunniteltu.
 
JR49 kirjoitti:
Tuossa aikana muutamana, kuulin, kuinka erään alkoholistiperheen poika olisi armeijassa. En uskonut oikein väittämää, koska poika on ollut oikein syrjäytymisen tyyppitapaus ja kaveripiiriin kuuluu pelkästään narkkareita tms. Ja viinankäyttö on imetty sananmukaisesti äidinmaidosta.
Sain tilaisuuden äskettäin jututtaa tätä nuorukaista. Toden totta, hän oli kuin olikin intissä ja silminnähden nautti olostaan. Oli hakenut erääseen valiojoukkoon ja myös päässyt sinne. Erittäin hyvällä asenteella vastasi asiantuntevasti kysymyksiini, mutta teki myös selväksi, että valiojoukon asioista on kielletty puhumasta (y):salut:. Eikä puhunut, vaikka oli juovuksissa lomalla :).
Halusin tarjota hänelle kokemuksen, että yhteisö arvostaa hänen panostustaan. Kukaan ei kotona välitä, onko hän edes olemassa, ympärillä kieppui pelkästään narkkaria ja vastaavasta syystä vapautettuja, jotka tuskin ovat edes kutsuntoihin kyenneet.
Saatoin olla ensimmäinen ihminen, joka oli kiinnostunut hänen ratkaisustaan ja teki tiettäväksi arvostuksen siitä. Tämän vuoksi vietin hänen kanssa aikaa ja lennätimme hylsyä pitkään. Olen ottanut tavakseni silloin tällöin tarjota tuopin nuorille intinkävijöille, ja niin tein nytkin.
Aion jatkossakin kysellä kuulumisiaan.
Ja kyllä, tämä nuori mies olisi päässyt sen menneisyyden nuoren vänrikin jääkärijoukkueeseen milloin vain. Hän on taistelija.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei voi muuta kun hattua nostaa, kuten aikamme suuri runoilija, Tohtori "Bull" Mentula asian ilmaisisi. Nappisuoritus, just tällasta toimintaa lisää vaan. Asepalvelus yhdistää, kuulumme kaikki samaan soturiyhteisöön saapumiserästä riippumatta!
 
tiedotusosasto kirjoitti:
Se on joskus yllättävää kuinka häirikön tai syrjäänvetäytyneen nuoren pelastaa se, että joku pitää kuria, asettaa rajat ja välittää siitä, että niistä pidetään huolta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Päivittäin saan huomata, että nimenomaan vaativa aikuinen, joka toimii johdonmukaisesti ja nuoria kunnioittavasti, saa helpoimmin otteen ”häiriköistäkin”. Sellainen aikuinen heidän elämästään usein puuttuu - ja siksi kunnioitus yleensä kasvaa molemminpuoliseksi, kun säännöistä pidetään kiinni.
On tehnyt mieli röyhistää rintaa siinä vaiheessa, kun ”hankala oppilas” tuli vastaan vuosien päästä lomapuvussa ja tervehti kohteliaasti hymyillen. Silloin ajattelin, että minullakin on ollut osani siitä, että tuokin ihmisenalku on selvinnyt elämässä eteenpäin. Ja olipa kloppi vielä kokelas - hyvänen aika :D
 
tiedotusosasto kirjoitti:
Se on joskus yllättävää kuinka häirikön tai syrjäänvetäytyneen nuoren pelastaa se, että joku pitää kuria, asettaa rajat ja välittää siitä, että niistä pidetään huolta. Samaa pelastautumispiirrettä löytyy kun näitä nuoria ohjautuu urheilun pariin. Elämään tulee askelmerkkejä ja tavoitteita sekä päiväjärjestys josta ei oikein voi poiketa. Mutta harvoin se ilman tukea onnistuu joten pidäpä hienoista yhteyttä kaveriin jatkossakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin se on. Muistan nuoruudestani kaverin, joka alkoi yläkouluikäisenä jostain syystä syrjäytyä pahemman kerran. Peruskoulun hän sai jotenkin käytyä loppuun jossain laitoksessa, mutta sen jälkeen jäi täysin sivuun, ei opiskelua eikä töitä. Kutsuntoihin hän ei tietenkään saapunut, vaan luumuili jossakin. Nykyään puhutaan etsivästä nuorisotyöstä, mutta tässä tapauksessa asian hoiti poliisi, joka viimein nappasi miehen ja toimitti varuskuntaan. Kun kuulin näin käyneen, pidin selvänä, että hänet passitettaisiin pian takaisin siviiliin. Suuri oli yllätykseni, kun sitten tapasinkin hänet sotilaspuvussa: Kaveri oli saanut olemukseensa sellaista reippautta ja ryhtiä, että näytti kasvaneen monta senttiä lisää pituutta. Homma myös jatkui hyvin; kunnialla suoritetun asevelvollisuuden jälkeen hän meni opiskelemaan ja sai aikanaan työpaikan. Tämän kaverin kohdalla armeija vaikuttaa olleen se, joka sai nitkautettua elämän taas raiteilleen. Ilmeisesti kohdalle sattui myös sopivia kouluttajia, jotka osasivat käsitellä häntä oikein.
 
Taas lensi meidän perheeseen yksi korppi lisää :D(y)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top