Rotaatio rullaa

Sama täällä...

Kävimme pikaisesti syvää luotavan keskustelun nykyisestä ulkopoliittisesta tilanteesta. Kävi ilmi, että asiaa oli myös käsitelty ns. siellä...

Näin vanhan militantin näkökulmasta... JOS käy siten että joudumme ottamaan, jälleen kerran se vanha vainoojan vastaan... niin me jotka olemme mukana siinä toisessa tai jopa kolmannessa linjassa ... antakaamme ainakin sama panos kuin ne jotka joutuvat ottamaan vastaan sen ensimmäisen iskun meidän puolestamme!

@Honcho:n mottoa lainaten...Tulkoot hurttina aroiltaan! Mahtuvat multaan tänne. (Kailas)

Asiaa. Tietyssä mielessä on itsellä "huojentava" ajatus, että jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu sinä aikana kun itse vielä hillun jossain ensimmäisen ja toisen linjan välimaastossa, pojat säästyvät siltä tällä erää. Luulen kuitenkin että hurtat pysyvät vielä tällä erää siellä aroillaan ruokaa etsimässä. Yhdessä vaiheessa sanoinkin kotona, että saa nähdä vieläkö pojat (vanhin täyttää kohta 6v, 3 pienempää soturia kasvamassa) menevät varusmiespalvelukseen. Nyt on kyllä varmaankin varmistettu ainakin tuolla aikahaarukalla, että kyllä menevät. Joten ehkäpä tämäkin mielenliikutukseen salaa taipuvainen isä pääsee vielä näihin "sama kaiku on askelten" -ajatuksiin...toivottavasti hieman miellyttävämmissä maailmanpoliittisissa olosuhteissa.
 
Asiaa. Tietyssä mielessä on itsellä "huojentava" ajatus, että jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu sinä aikana kun itse vielä hillun jossain ensimmäisen ja toisen linjan välimaastossa, pojat säästyvät siltä tällä erää. Luulen kuitenkin että hurtat pysyvät vielä tällä erää siellä aroillaan ruokaa etsimässä. Yhdessä vaiheessa sanoinkin kotona, että saa nähdä vieläkö pojat (vanhin täyttää kohta 6v, 3 pienempää soturia kasvamassa) menevät varusmiespalvelukseen. Nyt on kyllä varmaankin varmistettu ainakin tuolla aikahaarukalla, että kyllä menevät. Joten ehkäpä tämäkin mielenliikutukseen salaa taipuvainen isä pääsee vielä näihin "sama kaiku on askelten" -ajatuksiin...toivottavasti hieman miellyttävämmissä maailmanpoliittisissa olosuhteissa.
Pahaa pelkään, että rytinät tapahtuvat meidän aliupseerioppilaan aktiivisen reservin aikana, jos ei jo varusmiesaikana. Raskas ajatus, mutta ehkä kuitenkin parempi näin päin kuin Lapinjärven lattioita luuttuamassa.

Mitä toivon on se, että PV ja valtio pystyvät tarjoamaan mahdollisuuden järkevään taisteluun järkevin varustein, että kaverit voivat itse vaikuttaa asioihin.
 
Pahaa pelkään, että rytinät tapahtuvat meidän aliupseerioppilaan aktiivisen reservin aikana, jos ei jo varusmiesaikana. Raskas ajatus, mutta ehkä kuitenkin parempi näin päin kuin Lapinjärven lattioita luuttuamassa.

Mitä toivon on se, että PV ja valtio pystyvät tarjoamaan mahdollisuuden järkevään taisteluun järkevin varustein, että kaverit voivat itse vaikuttaa asioihin.

Toivotaan että olet väärässä ekassa asiassa...tai ainakin oikeassa tokassa.
 
Lisäys edelliseen. Tuon koulutuksen läpikäyneenä, voin sanoa käsi sydämmellä, että jos tämän päivän sissikomppanioilla on saman tasoinen koulutus ja taisteluvälineet tämän päivän vaadittavaa tasoa ja ne saadaan ajoissa oikeaan paikkaan, on aivan herttaisen yhdentekevää, mitä sieltä Alakurtista tulee, vaikka sitten niitä mekanisoituja joukkoja, ne tuhotaan, ennemmin tai myöhemmin.
En usko taivaan isään, mutta tuohon uskon.

Paljon on muuttunut vuoden 97, mutta ainakin silloin oli AUK:ssa (tiedustelu) koulutus oli vielä melkoista rääkkiä muihin verrattuna ja välineissä/varusteissa (pl.rynkky) oltiin etuasemassa monella tapaa. Tuskin se on muuttunut. Todella paljon oltiin metsässä, jos ei omissa touhuissa, niin jäynäämässä jääkäreitä ja spolleja leireillänsä. Tuli käytyä Parolassakin tähystämässä panssarijoukkojen leiri.. tunnistaisin 2S1:n varmaan vieläkin äänestä, niin kovaa ja korkeelta se turbo vihelsi. Että kyllä meihin ainakin vielä silloin panostettiin tosissaan.
 
Paljon on muuttunut vuoden 97, mutta ainakin silloin oli AUK:ssa (tiedustelu) koulutus oli vielä melkoista rääkkiä muihin verrattuna ja välineissä/varusteissa (pl.rynkky) oltiin etuasemassa monella tapaa. Tuskin se on muuttunut. Todella paljon oltiin metsässä, jos ei omissa touhuissa, niin jäynäämässä jääkäreitä ja spolleja leireillänsä. Tuli käytyä Parolassakin tähystämässä panssarijoukkojen leiri.. tunnistaisin 2S1:n varmaan vieläkin äänestä, niin kovaa ja korkeelta se turbo vihelsi. Että kyllä meihin ainakin vielä silloin panostettiin tosissaan.

Minä muistan ne 80-luvun LVR:n metsäkeikat, valvomisineen, pitkine siirtymisineen, partioreissuineen, ahkiovedon, yli 30 kg: repun, lapin korvissa, vielä kuolinvuoteellanikin.
 
Paljon on muuttunut vuoden 97, mutta ainakin silloin oli AUK:ssa (tiedustelu) koulutus oli vielä melkoista rääkkiä muihin verrattuna ja välineissä/varusteissa (pl.rynkky) oltiin etuasemassa monella tapaa. Tuskin se on muuttunut. Todella paljon oltiin metsässä, jos ei omissa touhuissa, niin jäynäämässä jääkäreitä ja spolleja leireillänsä. Tuli käytyä Parolassakin tähystämässä panssarijoukkojen leiri.. tunnistaisin 2S1:n varmaan vieläkin äänestä, niin kovaa ja korkeelta se turbo vihelsi. Että kyllä meihin ainakin vielä silloin panostettiin tosissaan.
Havu on hihaan meidän oppilaalla tavoitteena. Ensimmäisen leirin jälkeen toteamus oli, että rankkaa mutta pärjättiin.
 
Lueskelin sotavanki - ketjua mutta laitan mietteitäni aiheesta tänne.

Omassa avausviestissäni tähän ketjuun pohdin omia tunteitani isänä kun vein nuorimmaisen varuskunnan portille ja katselin häntä sekä muita nuoria tulevia varusmiehiä. Nuoria poikia, jotka kyllä muutamaa kuukautta myöhemmin näyttävät jo miehiltä. Venäjän tilanne on laittanut ajattelemaan että nuo pojat saattavat olla muutamaan miespolveen ensimmäisten joukossa, jotka joutuvat maatamme taistellen puolustamaan.

Ukrainan sota - ketjussa oli videopätkä satojen muiden joukossa joka pysäytti minut. Olen sitä monta kuukautta pohtinut ja vaikutus on aina vain vahva. Pari nuorta ukrainalaissotilasta oli sotavankina ja kapinalliset terroristit pahoinpitelivät heitä, eivät ainakaan videolla järin vakavasti. Toinen pojista oli ulkonäöltään ja ryhdiltään, koko habitukseltaan niin oman poikani näköinen että ensimmäisellä silmäyksellä olisin saattanut heidät sekoittaa. Mielikuvitus teki varmaan tepposiaan mutta vaikutus oli varsin vahva.

Pojat olivat melko ryhdikkäitä ja kätkivät osan pelostaan mutta kehonkieli kertoi valtavasta pelosta tuntemattoman edessä. Mieleeni tuli vierailuni Auschwitzsissa. Suurimman vaikutuksen minuun teki siellä seinillä olevat valokuvat, jotka oli otettu vangeista kun heidät oli tuotu leirille. Kaikilla sama rohkeutta kuvastava ilme mutta silmät paljastivat suunnattoman epävarmuuden ja pelon tuntemattoman kohtalon edessä.

Tuon videon nähtyäni tunsin valtavaa raivoa ja jos olisi ollut niin, että oma poikani olisi ollut tuossa tilanteessa niin en tiedä kuinka olisin sen kestänyt. Olen tietenkin miettinyt asiaa siltä kannalta, että jos sotatilanne tulee niin miltä tuntuu jos oma jälkeläinen kaatuu tai haavoittuu. Varmasti elämän rankin kokemus mutta siinä on - ainakin näin etukäteen ajateltuna - mukana elementtejä jolla asia voidaan kääntää suruksi ja käsitellä sen mukaisesti.

En usko alatyylisen ilmaisun voimaan, mutta tuon videon tapahtumien tullessa mieleen niin en voi juuri muuta sanoa kuin että toivottavasti Venäjä saatana sortuu omaan paskaansa ja nuo toisten selän takaa uhoavat, raukkamaiset rotat - kapinallinen on liian kunniallinen sana - saadaan jokainen kaivettua koloistaan ja saavat ansaitsemansa.
 
Ymmärrän.. Kaveri sanoi kesällä, että vielä 7 vuotta ja me päästään viimeseen nostoväkeen kun spekuloitiin tilanteita. Mykistyin. Totesin, että mun poika täyttää silloin 19, että tulkoot nyt jos ovat tullakseen. En kestäisi ajatusta omasta pojasta sodassa, meen itte mieluummin. No sen suhteen näyttää nyt "hyvältä" just nyt...

Mutta näin perjantain kunniaksi kapinallisille vois keksiä sitten uuden nimen... Sepalusratisti. Ei irtoa nyt parempaa, vähän punkkua eka. Melko kylmiä jopa sadistisia paskiaisia tuntuvat videoiden perusteella olevan johtoa myöten, oikein rottakomppania...
 
Kun itse menin inttiin, isä muisteli vanhaa sanontaa että jokainen polvi joutuu kokemaan sodan. Hän oli ekaa sukupolvea, joka ei joutunut, ja häntä selvästikin painoi huoli siitä että me veljen kanssa jouduttaisiin tuo sodan taakka kantamaan. No rotaatio rullaa, ja nyt on oma vuoro olla huolissaan. Nyt tosin uutisten perusteella näyttää paljon pahemmalta kun omassa nuoruudessa.
 
Jep. pojalla oli ollut leiritäytteinen viime viikko. Hajoa-leiri ja jne. Taisi olla "tuplahajoa" leiri kun oli ollut oppilasjohtaja koko viikon:) (ei ollut ilmeisesti kovin vaikea kokemus sittenkään)... seuraavan kerran Pääsiäisenä lomille ja barettimarssi silloin suoritettuna. Hiukset taas millin siiliksi leikattuna ja kohti varuskuntaa menossa.
 
Hetki vielä menee ennen meidän perheen rotaatiota. Ehkä se omena ei kuitenkaan niin kauas ole pudonnut kuin välillä tuntuu.
Vähän toisella kymmenellä oleva poika kertoi saunassa dialogista, joka oli käyty kaupassa olleen asepukuisen kapteenin kanssa: "P: Kysyttiin kaverin kanssa että mitä se tekee armeijassa? K: Komentaa toisia. P: Onko tosi että arvomerkit pitää osata ennen kuin pääsee lomille? K: Ainakin minun aikanani oli niin."
 
Ampumaleiri takana ja tutkinto edessä ensi viikolla. Pyrkiminen RUKkiin edelleen avoinna, vaikka omasta mielestä mahdollisuuksia olisi. Koksut eivät ole tehneet parasta mahdollista vaikutusta joka vaikuttaa halukkuuteen. Tunnistan hiukan omia tuntojani mutta pitäydyn neuvoissani siinä, että kehotan seuraamaan omaa tuntemustaan.

Taisteluammunnat olivat olleet hyvä kokemus ja vaikka tiedustelijat pidetään fyysisesti hereillä, niin intoa riittää edelleen. Äänenpainot muuttuvat loma lomalta varmemmiksi :solthum:
 
Ampumaleiri takana ja tutkinto edessä ensi viikolla. Pyrkiminen RUKkiin edelleen avoinna, vaikka omasta mielestä mahdollisuuksia olisi. Koksut eivät ole tehneet parasta mahdollista vaikutusta joka vaikuttaa halukkuuteen. Tunnistan hiukan omia tuntojani mutta pitäydyn neuvoissani siinä, että kehotan seuraamaan omaa tuntemustaan.

Taisteluammunnat olivat olleet hyvä kokemus ja vaikka tiedustelijat pidetään fyysisesti hereillä, niin intoa riittää edelleen. Äänenpainot muuttuvat loma lomalta varmemmiksi :solthum:

Sano sille pojallesi että mu*kuista apukouluttajista ei kannata olla millänsäkään. Lainaan tähän väliin nimimerkin Honcho kirjoitusta tuolta reserviläistoiminta-osion paikallisjoukko-threadista:
"...olettaisin että olen fyysisiltä (ja henkisiltä) ominaisuuksiltani huomattavasti parempi heitinsotilas kuin rimpulana 60kg 20-vuotiaana."

Hyvin samankaltaisia asioita on itselläni ollut mielessä. 19-vuotiaana alokkaana oli itseluottamus aika lähellä nollaa vaikka paukut kouluttajien arvioiden mukaan Haminaan lähetettäväksi riittivätkin. Nyt kun yli puolet elämästä on tullut vietettyä reservissä niin itseluottamus on kasvanut sen verran että tuskin tällä asenteella pääsisi enää edes AUK:iin ;)
Ks. sigu.
 
Sano sille pojallesi että mu*kuista apukouluttajista ei kannata olla millänsäkään. Lainaan tähän väliin nimimerkin Honcho kirjoitusta tuolta reserviläistoiminta-osion paikallisjoukko-threadista:
"...olettaisin että olen fyysisiltä (ja henkisiltä) ominaisuuksiltani huomattavasti parempi heitinsotilas kuin rimpulana 60kg 20-vuotiaana."

Hyvin samankaltaisia asioita on itselläni ollut mielessä. 19-vuotiaana alokkaana oli itseluottamus aika lähellä nollaa vaikka paukut kouluttajien arvoin mukaan Haminaan lähetettäväksi riittivätkin. Nyt kun yli puolet elämästä on tullut vietettyä reservissä niin itseluottamus on kasvanut sen verran että tuskin tällä asenteella pääsisi enää edes AUK:iin ;)
Koksut yrittää vetää linjaa, että vain rukin kaverit on kovia... Nostaa vain aliupseerikoululaisten yritystasoa :camo:
 
Koksut yrittää vetää linjaa, että vain rukin kaverit on kovia... Nostaa vain aliupseerikoululaisten yritystasoa :camo:

Asenteella on iso merkitys. Lainaan tähän kohtaan omaa vanhaa postaustani foorumille:

"Muistan kun noin 21 vuotta sitten otimme parhaan kaverini kanssa yhteen sotilashierarkiaan liittyvässä asiassa kun olimme iltaa viettämässä. Kaveri oli ollut muutaman kuukauden varusmiehenä ja itse olin vasta astumassa palvelukseen lähitulevaisuudessa. Riita liittyi käskyihin ja niiden täyttämiseen tai täyttämättä jättämiseen. Minun näkökohtani oli, että alikessu on tykkimieheen nähden iso herra ja käskyjä tulee noudattaa. Jos käskyt ovat typeriä tai laittomia niin se on lähinnä käskyttäjän ongelma. Kaveri teilasi mielipiteeni ja käski puhua uudelleen sitten ku itse olen varusmiehenä.

Kaveri on edelleen reservin tykkimies ja minä reservin yliluutnantti. Tyhmiä käskyjä olen minäkin saanut ja joskus kokelasaikana jopa jälkikäteen nuorelle luutnantille käynyt sulkeisten jälkeen YlPalvO:sta näyttämässä että opetusavoneliöön voi todellakin komentaa myös nelirivistä. Töissä voi esimiehen kanssa diskuteerata vaikka jokaisesta "komentoasiasta" mutta sotilasorganisaation toiminta ei kriisitilanteessa kestä tällaista ja siksi armeijassa on oma toimintamallinsa.

Sukupolvien välinen ero näkyy myös siviilipuolella. Jos töissä esimies käskee "hypätä ilmaan" niin nuoriso kysyy miksi ja vanhemmat kysyvät että kuinka korkealle. Saa nähdä kuinka korkealle seuraavassa harjoituksessa käsketään "hypätä"."
 
Sukupolvien välinen ero näkyy myös siviilipuolella. Jos töissä esimies käskee "hypätä ilmaan" niin nuoriso kysyy miksi ja vanhemmat kysyvät että kuinka korkealle. Saa nähdä kuinka korkealle seuraavassa harjoituksessa käsketään "hypätä"."

Muistatteko mitä tarkoitettiin sotilaallisella kurilla? Sehän oli muistaakseni seuraavasti: "käskyjen ja määräysten järkähtämätöntä noudattamista!" Mahtaako nykynuorisolle siihen lisätty eteeni, että "keskustelun jälkeen..jne.."

Oi aikoja oi tapoja :)
 
Back
Top