Ruokahuolto

jormas2000

Kersantti
Ite olen 90-luvun lopun intti-konkareita ja silloin huolto perustui aikalailla siihen soppakanunaan ja sitä kautta toimitettuihin lämpöastia ruokiin. Keitinmalli M85 oli silloin huippua ja Lahdessa piti opetella sitä vanhempienkin kanssa toimimaan.

Mitenkähän tuo kenttähuolto on nykyjään hoidettu? MRE tyyppiset jutut komppania tasolla ja muuten "soppakeittiö"?
 
Teuvan keitintehtaan uusin kenttäkeittiö, FK 2000. Kenttäkeittiö FK2000 soveltuu jopa 500 hengen muonitukseen kaikissa olosuhteissa.
fk2000TaTV.jpg

http://www.teuvan.com/kenttakeittio-fk2000.html
 
Tälläinen tuli facessa vastaan.

Korpisoturin keittokirja

SISÄLTÄÄ :

* kalanvalmistustapoja

* lihankäyttöohjeita

* juustokikkoja

* marmelaadin mahdollisuuksia

* puuroa ja muita sentapaisia

* räiskälemuunnoksia

* juomakonsteja

* muita hyviä ohjeita.

Ohjeiden antajina Suomen Sotilaan keittokikka-
kilpailun osanottajat.

Koottu SUOME N SOTILAAST A v. 1944.

https://drive.google.com/file/d/0B_jaixR1fnQuZjZpcVZXOU8tVXc/view?pli=1
 
Onko sitä lämmintä ruokaa tarjolla joka päivä kahdesti tai edes kerran? Sota aikana tarkotan. Vai oisko omassa ryhmässä/joukkueessa edelleen tarvista ihmiselle joka osaa marjat ja sienet kerätä, kalat kokata ja riistaa käristää. Sitiboilaisuus lisääntyy joka päivä joten oletan että suurin osa on metässä niinku minä isossa kaupungissa eli täysin hukassa.
 
Pv:n maastoruoanlaittokonsepti on ihan toimiva ja syötävä muona on ravitsevaa ja osaava kokki saa siitä maistuvaa, kun viitsii tehdä kunnolla. Ruoanlaitto ei ole se ongelma, mutta taistelujen aikana jokaisen taistelijan saaminen muonahuollon piiriin voi olla lievästi sanoen haasteellista. Taskumuona on kova sana varmasti edelleen. Pv on mielestäni paneutunut joukkojen muonittamiseen riittävällä tarmolla, systeemi toimii.
 
Nykyiset suurvaltojen MRE:t ovat toimimaton ratkaisu kovempia taisteluvaiheita ajatellen. Kauhea määrä pieniä pakkauksia ja kaikkea mahdollista ripellystä. Ne on suunniteltu ajanvietteeksi nykyisiin puskasotiin. Meidän oloissa pitää olla pakillinen muonaa soppakanuunasta tai koko aterian kattava suuri säilykepurkki. MRE:t ja kotipitsan tilaukset voidaan jättää sodan rauhallisempiin vaiheisiin. Ovat henkistä huoltoa ruokkimisen ohella.
 
Nykyiset suurvaltojen MRE:t ovat toimimaton ratkaisu kovempia taisteluvaiheita ajatellen. Kauhea määrä pieniä pakkauksia ja kaikkea mahdollista ripellystä. Ne on suunniteltu ajanvietteeksi nykyisiin puskasotiin. Meidän oloissa pitää olla pakillinen muonaa soppakanuunasta tai koko aterian kattava suuri säilykepurkki. MRE:t ja kotipitsan tilaukset voidaan jättää sodan rauhallisempiin vaiheisiin. Ovat henkistä huoltoa ruokkimisen ohella.

Toki monella nykyisellä toiminta-alueella saattaa olla hyvinkin järkevää järjestää vuorokauden toinen lämmin ateria lähimmästä kotipitsasta tai kepappilasta. Kotipitsalle voi alistaa suurkeittiöitä toimituskyvyn kasvattamiseksi. Luulenpa, ettei kenttälounaasta oikein irtoa yli 5000 kilokaloria, mikä saattaa hyvinkin kulua intensiivisemmässä menossa.
 
Mutta nuo pienet pakkaukset mahdollistavat pienen välipalan syömisen silloin kun se on mahdollista. Minuutissa kahdessa vedät naamaan jotain pientä pakkausta, jos sattuu olemaan muutaman minuutin hiljaisempi hetki. Vähän myöhemmin kun taas ehkä taas on hiljaisempaa voit taas syödä pienen paketin jotain. Jne...
Mutta jos olet juuri avannut suuren säilykepurkin ja meinaat ruveta syömään mutta samalla hetkelle tulee vihollisen hyökkäys ja on pakko ryhtyä vastatoimiin niin sinne se tölkki jää syömättä. Esimerkiksi.
 
Mielestäni meidän taisteluvaiheen MRE:n pitäisi koostua 4-5 purkista per päivä. Vähän runsaat 1000 kcal jokaisessa. Sopivasti rasvalla kyllästetty hiilihydraatti vie kalorit jonnekkin 350-500 kcal/100g tasolle. Yhden purkin sisällön painoksi tulee noin 200-300 grammaa ja se on tarvittaessa syötävissä suoraan purkista ilman valmisteluja. Purkki kahdeksan tunnin välein riittää normaaliin reippailuun. Loput 1-2 purkkia on välipalaksi kovempaa rasitusta ajatellen.

Näiden lisäksi joukoille on toki syytä toimittaa kaikkea pientä puperrettavaa moraalin kohottamiseksi, mutta läpeensä väsyneet ja syyssateen kylvettämät miehet eivät jaksa piipertää pienten makeisrasioiden tai alamittaisten säilykkeiden kanssa. Miehille pitää olla tymäkkää ruokaa heti ja helposti saatavilla. Muutoin ilmenee turhaa kiukuttelua ja aiheetonta suorituskyvyn laskua.
 
Nykyinen kenttämuonitus rakentuu kolmen kokonaisuuden ympärille.

Kenttäkeittimet ovat edelleen voimissaan ja keittimellä tehty ateria on rahassa mitattuna selkeästi edullisin ratkaisu. Huonojakin puolia tietysti löytyy, joukon hajauttaminen on vaikeaa jos se on vain yhden huoltopalveluryhmän ja sen keittimen varassa.

Trangia ja sillä lämmitettävät ateriat otettiin käyttöön juuri siksi, että voidaan hajauttaa joukkoja kauemmas kenttäkeittimistä ja silti mahdollistaa talvella niin tärkeä lämmin ateria. Trangiaratkaisu vaatii paljon vettä trangian pesuun, mikä on huono juttu koska soturit joutuvat usein kantamaan vetensä. Trangia-ateriat ovat kalliimpia kuin keitinateriat ja ratkaisu vaatii joukolta paljon aikaa ruoan valmistuksesta aina siihen että trangia on pesty ja taas paketissa.

MRE-ateriat ovat pikkuhiljaa syrjäyttämässä trangiat. Etuna on veden vähäinen tarve, ruoanvalmistuksen nopeus ja se, että ruoanvalmistusvälineitä ei tarvitse erikseen ostaa. Ateriana MRE:t ovat kaikkein kallein ratkaisu.

Viime aikoina on tutkittu kaupallisten "herkkujen" käyttöä muonittamiseen. Siis sipsejä, suklaata, jne. Tavoitteena on ollut etsiä ratkaisu missä taistelija saisi eniten energiaa suhteessa kannettuun painokiloon. Nähtäväksi jää tuleeko Snickers-patukoista ja Taffelin sipseistä esim MRE:tä täydentävä muonituksen muoto.
 
Pidän purkkia huonona pakkausmetodina, pussi on parempi. Painaa vähemmän ja on mahdollista avata ja sulkea.
Kuitenkaan yhtä keinoa kaikkeen ei kannata etsia, jokaisella vaihtoehdolla on puolensa. Ison, mutta kohtuullisen tiiviisti ryhmitetyn joukon ruokkimiseen kenttäkeittiö on tehokas. MRE taas on hyvä varamuona, tai pienen erillisen joukon ruokkimiseen. Varsinkin jos ruokaa ei tarvitse kantaa mukana, vaan se kulkee ajoneuvossa. Kun ruoka pitää kantaa mukana, on "lisää vesi kuivamuona pussi" kevyt ja helppo vaihtoehto. Suklaapatukka lisänä sisältää paljon energiaa, eikä suklaan moraalia kohottavaa vaikutusta pidä vähällä, tai unohtaa.
 
Nostin esiin armeijan sivulta erään tähän liittyvän jutun vuodelta 2012.
Joku alan koulutuksen saanut varmaan selventää tuota kylmäketju-juttua, jonka olen korostanut. Mitä ihmettä, kyllähän rauhan aikana jaetaan jogurttia yms. purkkia, mutta minä kun luulin että se on kovassa tilanteessa makaroonia, perunaa ja nödepurkkia. Eihän nyt kylmäketju ole aiemminkaan voinut sotaan liittyä. Käsitän tuon jutun nimittäin niin, että siinä puhutaan sodan ajan tilanteesta.
Vai mitä en tajunnut?


"Kenttämuonituksen toteutusta rajoittaa tämänhetkinen riippuvuus kylmäketjusta, puutteellinen kyky lämpimän ruoan kuljetukseen ja suuritöinen kaluston puhtaanapito maastossa. Kenttämuonitusta uudistetaan hyödyntämällä tämän päivän teknisiä ratkaisuja ja toimintaa. Elintarvikelogistiikka rakennetaan kylmäketjusta riippumattomaksi uuden ruokalistan pohjalta. Kenttähygieniaa kehitetään ottamalla käyttöön kenttämuonituskaluston kenttäpesulinjasto ja hygienia-alustat. Kenttämuonituksen perusperiaate, kenttäkeitin, säilyy jatkossakin kustannustehokkaimpana ratkaisuna. Kaikissa tilanteissa pyritään varmistamaan taistelijan tarvitsema 3300 kcal tarve vuorokaudessa. Hajautetussa taistelussa toimivien joukkojen ruoanvalmistuskykyä parannetaan hankkimalla huomattava määrä retkikeittimiä. Jokaiselle taistelijalle hankitaan lisäksi henkilökohtainen termos lämpimän juoman saamisen turvaamiseksi."

Tässä juttu kokonaisuudessaan: (linkki ei jostain syystä wörkkinyt)

Kenttähuolto uudistuu - huolto taistelee ja tukee!
Lähivuosina toteutettava kenttähuollon uudistaminen perustuu maavoimien uudistettuun taistelutapaan, missä kenttähuoltojoukolla on operaatioiden mahdollistajina hyvin keskeinen rooli. Kenttähuollon tavoitteena on ylläpitää ja tarvittaessa palauttaa niin taistelijoiden taistelukyky kuin sotavarusteidenkin käytettävyys taistelukentällä.

Joukkojen vähentyminen korvataan kehittämällä suorituskykyä. Huoltojoukkojen osalta nykyistä parempaan suorituskykyyn päästään kehittämällä huoltotaktiikkaa, hyödyntämällä uusimmat tekniikan saavutukset, hankkimalla suorituskykyisempää materiaalia ja tehostamalla koulutusta. Lähivuosien kehittämisessä panostetaan nimenomaan alueellisten joukkojen kenttähuollon kehittämiseen. Hajauttaminen, liike, nopeat ryhmitysmuutokset ja harhauttaminen ovat leimaa-antavia.

Kenttähuollon uudistuksessa kehitetään johtamiseen, täydennyksiin, kuljetuksiin, kunnossapitoon, kenttälääkintään ja kenttämuonituksiin liittyviä toiminnallisuuksia.

Kenttähuolto perustuu nykyaikaiseen johtamiseen. Ajantasainen tilannekuva ja toimivat johtamisyhteydet, tilaus-toimitusketjun toimivuus ovat kenttähuollon perusta.

Täydennyksissä panostetaan konttilogistiikkaan ja sovelletaan elinkeinoelämän parhaita käytäntöjä ja tehokkaita toimintatapoja. Täydennysten lähtökohtana on koneellinen materiaalin käsittely. Kuormausratkaisuna ovat elinkeinoelämästä tutut standardikontit koukkuvetolaitteella. Materiaali pakataan pääsääntöisesti kuormalavoille jakovalmiiksi. Konteissa varastoitu materiaali on sääsuojassa ja helposti siirreltävissä uuteen paikkaan. Täydennykset toteutetaan arvioitujen täydennystarpeiden perusteella mahdollisimman vähin välilastauksin suoraan perille.

Traktorit palaavat kuljetuksiin uudistuneina monitoimilaitteina. Siviilielämän käytössä olevilla ”huonon tiestön” kuorma-autoilla ja traktorikalustolla saadaan varsin kustannustehokkaat kuljetusjärjestelyt. Autoilla kuljetetaan maksimissaan 16 tonnia painava kontti suoraan loppukäyttäjälle vaikkapa tuliasemaan. Maastoliikkuvuutta saadaan maantietraktoreilla, jotka jaksavat kiskoa tarvittavat kuormat vaikkapa tykin viereen. Samoilla traktoreilla käy kätevästi myös kuorman purkaminen, lumiolosuhteissa auraukset ja voimanulosoton ansiosta myös sähkövoiman varmistaminen.

Lääkintähuollon uudistus perustuu muun muassa Afganistanista saatuihin kokemuksiin. Kenttälääkinnässä panostetaan taistelijoiden kykyyn antaa välitön henkeä pelastava ensiapu. Taistelijoille hankitaan mieskohtainen ensiapupakkaus, joilla voidaan tyrehdyttää voimakas verenvuoto ja turvata hengitysteiden toiminta. Uutena kuhunkin jalkaväkiryhmään tulee taistelupelastaja, jolla on rivisotilasta parempi osaaminen etulinjan henkeä pelastavaan kenttälääkintään. Tilanteen niin salliessa varaudutaan käyttämään haavoittuneiden evakuointeihin myös helikoptereita. Osaamisen varmistamiseksi hankitaan rauhan ajan koulutukseen lääkintäsimulaattoreita ja koulutusvälineistöä sekä lisätään koulutusta.

Kenttämuonituksen toteutusta rajoittaa tämänhetkinen riippuvuus kylmäketjusta, puutteellinen kyky lämpimän ruoan kuljetukseen ja suuritöinen kaluston puhtaanapito maastossa. Kenttämuonitusta uudistetaan hyödyntämällä tämän päivän teknisiä ratkaisuja ja toimintaa. Elintarvikelogistiikka rakennetaan kylmäketjusta riippumattomaksi uuden ruokalistan pohjalta. Kenttähygieniaa kehitetään ottamalla käyttöön kenttämuonituskaluston kenttäpesulinjasto ja hygienia-alustat. Kenttämuonituksen perusperiaate, kenttäkeitin, säilyy jatkossakin kustannustehokkaimpana ratkaisuna. Kaikissa tilanteissa pyritään varmistamaan taistelijan tarvitsema 3300 kcal tarve vuorokaudessa. Hajautetussa taistelussa toimivien joukkojen ruoanvalmistuskykyä parannetaan hankkimalla huomattava määrä retkikeittimiä. Jokaiselle taistelijalle hankitaan lisäksi henkilökohtainen termos lämpimän juoman saamisen turvaamiseksi.

Huoltokomppania uudistetaan moduulirakenteiseksi, jolloin se käsittää huoltopalvelu-, täydennys-, kuljetus-, kunnossapito ja lääkintäjoukkueet. Moduulirakenteen pohjalta rakennettu huoltokomppania mahdollistaa joustavan tavan kohdentaa toimialajoukkueita, -ryhmiä ja -partioita huollon tarpeen mukaisiin tehtäviin.

Huoltojoukkojen tulee raskaiden huoltotehtävien ohella kyetä myös itse suojaamaan toimintansa. Tämän vuoksi on jo lähtökohtana pidettävänä, että kenttähuollon tehtävissä palvelevien on oltava taistelijoita niin fyysisiltä kuin psyykkisiltäkin ominaisuuksiltaan. Vaatimus on otettu huomioon uudistetuissa koulutusnormeissa. Taktisina keinoina suojan parantamisessa ovat mm. tulivoiman kehittäminen, hajauttaminen, maastouttaminen, linnoittaminen ja harhauttaminen.

Kenttähuollon uudistamiseen liittyvät materiaalihankinnat aloitetaan vuonna 2013 ja ne jatkuvat vuoteen 2017 asti.

Uudistuvan huoltokomppanian suorituskykyjä testataan Maapuolustuksen Logistiikkaharjoituksessa (MAALOG12) tällä viikolla osana Karjalan prikaatin johtamaa alueellista KAAKKO12-taisteluharjoitusta.
 
Trangia ja sillä lämmitettävät ateriat otettiin käyttöön juuri siksi, että voidaan hajauttaa joukkoja kauemmas kenttäkeittimistä ja silti mahdollistaa talvella niin tärkeä lämmin ateria. Trangiaratkaisu vaatii paljon vettä trangian pesuun, mikä on huono juttu koska soturit joutuvat usein kantamaan vetensä. Trangia-ateriat ovat kalliimpia kuin keitinateriat ja ratkaisu vaatii joukolta paljon aikaa ruoan valmistuksesta aina siihen että trangia on pesty ja taas paketissa.

Hieman omia näkökulmia trangiaruokailuun:
Trangian pesemiseen kuluu omien kokemuksieni mukaan parin havun heilautuksen lisäksi noin 2-3dl vettä. Pesuvesikin on mahdollista juoda, mikäli vettä ei ole hukattavaksi.
Nopeimmillaan olen käyttänyt 20 minuuttia nuudeli-tonnikala-aterian valmistamiseen ja nauttimiseen kesäkelissä. Retkikeittimien tärkeimpänä ominaisuutena pitäisin kykyä sulattaa vettä lumesta.
 
Eihän nyt kylmäketju ole aiemminkaan voinut sotaan liittyä. Käsitän tuon jutun nimittäin niin, että siinä puhutaan sodan ajan tilanteesta.
Vai mitä en tajunnut?

Niin minä sen olen käsittänyt, että kyllä kyllä sodanajan muonituskin olisi aiemmin rakennettu kylmäketjun varaa, jonka älyttömyyden pystyy jo yksinkertaisin soppakauhanheiluttaja ymmärtämään. Kylmäketju on kenttäoloissa silkkaa ripulia: onhan se kiva, että on Jakki-Makuvanukkaita ja eri herkkuja viikon jokaiselle päivälle, mutta sen myötä myös kaikki ateriat ovat rakennettu paljon "hienommiksi", eli liikkuvia osia (soppasodankäynnin tapauksessa raaka-aineita) on tungettu koneistoon ihan liikaa. Luonnollisesti suurin saatana on itse kylmäkontti, jos ja kun tämä härveli pettää eikä sitä jostain syystä saada kuntoon niin sitten syödään mitä syödään. Lisäksi kontti vaatii yhden auton lisää sitä siirtelemään ja on isona, kömpelönä mötikkänä vähän kettumainen jemmatakin.

Kylmäketjuttomuus kuulostaa näin kylmäketjullista kenttämuonitusta pyörittäneen korviin uskomattoman järkevältä ja hienolta asialta, kylmäkonttien hyöty-haittasuhde on aika hirvittävä.


Trangian pesemiseen kuluu omien kokemuksieni mukaan parin havun heilautuksen lisäksi noin 2-3dl vettä. Pesuvesikin on mahdollista juoda, mikäli vettä ei ole hukattavaksi.

Pesuveden juonti on ehdottoman fiksua, tätä kannattaa harrastaa varsinkin talvisin kun lumesta sulattaa pesuvedet niin saadaan vaivasta kaksinkertainen hyöty irti. Trangian käyttö kuten kaikki muutkin temput on semmoinen juttu jossa oppii paremmaksi tekemällä, yksinkertaiset kikat kuten reilusti vettä keitoksiin yms. voivat leikata aika paljon aikaa pois siitä tiskailusta. Mutta useimmat ruuathan tehdäänkin niiden omiin annospusseihin, jolloin mätäneviä kippojakaan ei tartte liiaksi stressata.

Trangian hyviin/huonoihin puoliin sen kummemmin puuttumatta sanoisin, että ei se käyttö niin hidasta ole, että voisi heikkoudeksi laskea. Aikaa siinäkin menee, että joukkue järjestetään soppapöntöille ja siellä sitten jonotellaan ja puuhastellaan, siinä kun täytyy useampi aikataulu sovittaa yhteen. Oikeassa paikassa erinomaisia vaihtoehtoja molemmat, väärässä taas ei niinkään.
 
Niin minä sen olen käsittänyt, että kyllä kyllä sodanajan muonituskin olisi aiemmin rakennettu kylmäketjun varaa, jonka älyttömyyden pystyy jo yksinkertaisin soppakauhanheiluttaja ymmärtämään. Kylmäketju on kenttäoloissa silkkaa ripulia: onhan se kiva, että on Jakki-Makuvanukkaita ja eri herkkuja viikon jokaiselle päivälle, mutta sen myötä myös kaikki ateriat ovat rakennettu paljon "hienommiksi", eli liikkuvia osia (soppasodankäynnin tapauksessa raaka-aineita) on tungettu koneistoon ihan liikaa. Luonnollisesti suurin saatana on itse kylmäkontti, jos ja kun tämä härveli pettää eikä sitä jostain syystä saada kuntoon niin sitten syödään mitä syödään. Lisäksi kontti vaatii yhden auton lisää sitä siirtelemään ja on isona, kömpelönä mötikkänä vähän kettumainen jemmatakin.
Kylmäketju? Oikeasti? Sodassa? Komppaniatasalla?
Kyllä minä olin ainakin varautunut syömään samaa kuin viime sodissa. Perunavelliä, hernekeittoa, papusoppaa, makaronisoppaa ja mitä kaikkea, joskus lihaa purkeista joukossa. Kuitenkin kuiva-aineista tai jostain säilyvästä.
Minä en pysty uskomaan tätä :confused::confused::confused:. Vika ei ole sinussa, vaan minussa. Kylmäketju...
 
Käytännössä kylmäketju komppaniatasalla tarkoittaa, että kaikki muonitusryhmän tarvitsemat raaka-aineet säilytetään yhdessä ja samassa kylmäkontissa, joka voi olla irrallinen tai esimerkiksi ryhmän ajoneuvossa kiinteästi (esim. Atego tai Sprinter-alustan perseessä kylmäkoppi.) ja spadeilta alaspäin lämpö- ja eristeastioissa yms. jotka estävät myös talvella ruoan jäätymisen ja kesällä hidastavat pilaantumista. En ole millään tavalla aihealueen asiantuntija, mutta SA-muonahuolto käsittääkseni nykyisellään on rakennettu pitkälti siviilimaailman tarjonnan varaan. Kukaan ei varmaan tilanteen ollessa päällä lähde erikseen niitä vanukkaita metsästämään maanpuolustajille, vaan käytännössä otetaan sitä mitä on tarjolla edullisesti ja tarpeeksi suurissa määrissä. Käsittääkseni rauhan aikanakin PV:n ruokahuolto pyörii osittain erilaisten tarjouserien mukaan, eli osa tavarasta on pian vanhaksi menevää ja siten edullisempaa.

MRE-tyyppisillä ruoilla on myös kääntöpuolensa, sillä yksittäisiin annoksiin (esim. 2000kcal, 24h yms.) pakattuna ne vievät talousryhmän raaka-aineisiin verrattuna aika megalomaanisen määrän tilaa. Positiivisena puolena toki kulkevat sitten pääasiassa loppukäyttäjien mukana ja ovat usein syötävissä myös ilman varsinaista valmistamista (pl. pakastekuivatut pussiateriat) MRE-tyyppiset ateriat eivät mielestäni ole millään tavalla hankalia käyttää, vaan nimenomaan hyviä siinäkin mielessä, että useista osista koostuvan kokonaisuuden voi pakata niin, että välipalat ovat esim. tetsarissa tai puvun taskuissa saatavilla sekunneissa ja pääruoat vaikkapa päivärepussa kunnollista ruokataukoa odottamassa.
 
Hieman omia näkökulmia trangiaruokailuun:
Trangian pesemiseen kuluu omien kokemuksieni mukaan parin havun heilautuksen lisäksi noin 2-3dl vettä. Pesuvesikin on mahdollista juoda, mikäli vettä ei ole hukattavaksi.
Nopeimmillaan olen käyttänyt 20 minuuttia nuudeli-tonnikala-aterian valmistamiseen ja nauttimiseen kesäkelissä. Retkikeittimien tärkeimpänä ominaisuutena pitäisin kykyä sulattaa vettä lumesta.

Veden sulattaminen lumesta ei toimi kovinkaan hyvin. Kattilallisesta tiiviisti pakattua lunta tulee pieni liru vettä kattilan pohjalle ja touhu on hidasta.
 
Kyllä minä olin ainakin varautunut syömään samaa kuin viime sodissa. Perunavelliä, hernekeittoa, papusoppaa, makaronisoppaa ja mitä kaikkea, joskus lihaa purkeista joukossa.
Tämähän passaa sitten hyvin yhteen uudistusten kanssa! Nykyisessä systeemissä monipuoliset vihannes-tuoreliha-maitotuote-herkut ovat korvattu lähinnä nötkötti-makaroonilla, veden määrää säätelemällä voidaan valmistaa joko herkullinen keitto tai pata, ja kasvisruokailijoita varten liha on helppo jättää pois ;).
Yksinkertaisuudessaan nykyisen mallin mukaan mitään helposti pilaantuvaa (eli aikalailla kaikki paitsi edellä mainitut purkkilihat ja kuivaherkut) ei kentällä käsitellä tai keitellä. Tämä helpottaa sopantekijöiden lisäksi myös EJP:n ja ETP:n (Elintarvikkeiden JakoPaikka ja TäydennysPaikka, näin spadesalaisuuksiin vihkiytymättömille) ja koko huoltoketjun toimintaa. Tuplavoitto, sanoisin!

Talvihan toisaalta sitten antaa mahdollisuuden luovuuteen: http://sa-kuva.fi/static/04/37/40437_r500.jpg
 
Back
Top