Ruokapaikat ja reseptit

Vonka

Supreme Leader
Vinkkejä Suomesta, missä kannattaa poiketa, kun sattuu ohi ajamaan. Sitä kun on paikoilla melkoinen hinta- ja laatuhaitari ja mikään ei ota aivoon enempää kuin syödä huonoa kalliilla.

Helsingissä ongelmaa ei pitäisi olla (vuoden lopussa 1426 ravintolaa, mistä valita), mutta se juuri tuo melkoisen kirjon valintoihin. Siksi pitää täsmentää vinkit. Aloitan kolmen kärjellä. Näissä kaikissa on aina tilaakin, koska ovat muutaman kilsan päässä keskustan "paalupaikoilta".

Paras hampurilainen ja raaka-aineet: Lihakauppias Roslund, Teurastamon portti, Sörnäinen (parilagrilli myymään ohessa).
http://www.roslund.fi/Teurastamon-Portti/

Paras etninen ja paras brunssi: Sandro. Kolmas linja Kalliossa.

Paras italialainen: Monte Etna, Sörnäisten Kurvi.

Nämä meni nyt tänne Pitkänsillan työläispuolelle, mutta Eirasta löytyy sitten lisää:


Gourmet Pitkänsillan eteläpuolella:

http://www.hs.fi/kulttuuri/Amerikka...auki+metsässä/a1408238565048?ref=hs-art-top-7
 
Jos ajatte Pori-Ilomantsi-tietä Virtain ohi, poiketkaa Perinnekylässä Herraskosken kanavan vieressä (200m tiestä juuri ennen Alavus- ja Kuru-käännöksiä). Siellä on upea hämäläinen pitopöytä päiväsaikaan, myös viikonloppuisin.
 
Rosburger on kyllä oikein mainio. 5/5.
 
Suositelkaapa jotain hyvää intialaista ruokamestaa PK-seudulla?
 
Ei Roslundillakaan kaikki ihan Härmästä ole... :)
Hietsun Roslund on erinomainen lihakauppa, mutta käy kurkkaamassa hallin toisessa päässä niin ymmärrät miksi lihaa kannattaa tuoda Ranskasta asti. Esim. tammenterhoilla syötetty mustajalkasian kyljykset tai vähintään 8 viikkoa homeisena raakakypsynyt härän etuselkä. Polvia heikottaa. Nämä kundit on erikoistuneet, eivätkä myy vähän kaikkea. Tälle rohkeudelle haluan nostaa hattua. Hedonistina ymmärrät kun näet. Jos Suomessa edelleen viljeltäisi Virgiiniaa olisi se todennäköisesti julistettu maailman parhaaksi ja aromaattisimmaksi ja siitä olisi jo kehitetty maailman vähänikotiinisin lajike joka kasvaa kahdessa viikossa valmiiksi. ;)

Pekka Puska & muut ukk kumppanit keksivät yya-henkisen rasvahysterian jonka lopputuloksena Suomeen kehitettiin aivan omanlainen anorektinen ripuliporsas jossa ei ole kuin kuivaa "proteiini kuitua". Naudanlihassa taas 99 % lihan vähittäiskauppiaista on raakakypsytys tuntematon käsite. Ja mikäs on ollessa kun asiakkaat kyselee, että onkos tämä nyt varmasti tuoretta. Jos pihvin pinta alkaa näyttää orastavia raakakypsymisen merkkejä se kiireenvilkkaa upotetaan oranssiin ABC marinaatiin jossa se kypsyy muutamassa tunnissa harmaaksi köntsäksi. No nyt on raakakypsää.

Sellainen asia kuin herkullinen raakakypsynyt naudan tai lampaan rasva on täysin tuntematon käsite Suomessa ja niin se on sianläskinkin osalta. Jo heti Ruotsin puolella alkaa saamaan jonkunlaista läskiä kaupasta. Mitä etelämmäs mennään sitä olennaisempi osa lihaa sen hyvälaatuinen rasva on.

Äääh. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan mutta antaa olla. Ruoka-asioissa Berlusconi oli aivan oikeassa.
 
Hietsun Roslund on erinomainen lihakauppa, mutta käy kurkkaamassa hallin toisessa päässä niin ymmärrät miksi lihaa kannattaa tuoda Ranskasta asti. Esim. tammenterhoilla syötetty mustajalkasian kyljykset tai vähintään 8 viikkoa homeisena raakakypsynyt härän etuselkä. Polvia heikottaa. Nämä kundit on erikoistuneet, eivätkä myy vähän kaikkea. Tälle rohkeudelle haluan nostaa hattua. Hedonistina ymmärrät kun näet. Jos Suomessa edelleen viljeltäisi Virgiiniaa olisi se todennäköisesti julistettu maailman parhaaksi ja aromaattisimmaksi ja siitä olisi jo kehitetty maailman vähänikotiinisin lajike joka kasvaa kahdessa viikossa valmiiksi. ;)

Pekka Puska & muut ukk kumppanit keksivät yya-henkisen rasvahysterian jonka lopputuloksena Suomeen kehitettiin aivan omanlainen anorektinen ripuliporsas jossa ei ole kuin kuivaa "proteiini kuitua". Naudanlihassa taas 99 % lihan vähittäiskauppiaista on raakakypsytys tuntematon käsite. Ja mikäs on ollessa kun asiakkaat kyselee, että onkos tämä nyt varmasti tuoretta. Jos pihvin pinta alkaa näyttää orastavia raakakypsymisen merkkejä se kiireenvilkkaa upotetaan oranssiin ABC marinaatiin jossa se kypsyy muutamassa tunnissa harmaaksi köntsäksi. No nyt on raakakypsää.

Sellainen asia kuin herkullinen raakakypsynyt naudan tai lampaan rasva on täysin tuntematon käsite Suomessa ja niin se on sianläskinkin osalta. Jo heti Ruotsin puolella alkaa saamaan jonkunlaista läskiä kaupasta. Mitä etelämmäs mennään sitä olennaisempi osa lihaa sen hyvälaatuinen rasva on.

Äääh. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan mutta antaa olla. Ruoka-asioissa Berlusconi oli aivan oikeassa.

En ole Hietalahdessa juuri käynyt, vaan Teurastamolla, kun on lähempänä. Mutta juuri siksi tämä vinkkiketju onkin hyvästä. Menen ihan kohta hakemaan tammenterhoilla syötettyjä mustajalkasian kyljyksiä tai jotain muuta kivaa.

Pekka Puska on vähentänyt monen suomalaisen elämänlaatua, millä seikalla on huomattavia negatiivisia vaikutuksia psykofyysiseen kokonaisuuteen.
 
Kun olin vielä pikkubaikal, niin kotona pantiin aina orrelle vuosikas hieho. Se oli kellarissa riippumassa ja siitä lohnittiin sahalla ja kirveellä tarvisliha. Pinta oli violetintummansininen. Lämpötila oli muutama aste plussalla. Ei siitä kukaan mahaansa sairastanut. Ruokinta: kaura, ohra, heinä. Sitten laitumella kesäkuun alusta - siunattuun hamaran iskuun. Väitän, että oli saatanan hyvää lihaa.

Siat taas saivat perunaa ja ohraa plus ruoantähteitä. Marraskuun peijaisissa ihmeteltiin puolivaaksaista selkäpintaa...liha ei ollut mitään hevetin kinnaketta, joka paistinpannulla menee köppyrään van ihan sitä ihtiään sikaa.

Nuori hirvi körnötti sulassa sovussa hiehon kanssa. Ilman koiran laukottamista ammuttu hirvi, nuori sellainen, kylmällä säällä jahdattu ja huolella teurastettu jne. ja onhan hyvää lihaa. Maksat, kieli ja sydän....hörpsis.

Syksyllä linnut roikkuivat isompien seurassa. Kaikkea metsänviljaa aina vuodentulon mukaan. Karpalo-pihlajanmarja-puolukka antoivat kyytiä lihaemmeille. Sienisalaatit ja raparperit, viinimarjatuotteet jne. Punajuuri ja hyväsukuinen peruna...näillä sitä on baikal kasvateltu. Ruisleipää unohtamatta.
 
Baikal perhana, pakko mennä laittamaan siivu lihaa rukiisen päälle, kuola valuu näppäimistölle. Samanlaisia muistoja menneistä, oikein hyviä muistoja.
 
Kun olin vielä pikkubaikal, niin kotona pantiin aina orrelle vuosikas hieho. Se oli kellarissa riippumassa ja siitä lohnittiin sahalla ja kirveellä tarvisliha. Pinta oli violetintummansininen. Lämpötila oli muutama aste plussalla. Ei siitä kukaan mahaansa sairastanut. Ruokinta: kaura, ohra, heinä. Sitten laitumella kesäkuun alusta - siunattuun hamaran iskuun. Väitän, että oli saatanan hyvää lihaa.

Siat taas saivat perunaa ja ohraa plus ruoantähteitä. Marraskuun peijaisissa ihmeteltiin puolivaaksaista selkäpintaa...liha ei ollut mitään hevetin kinnaketta, joka paistinpannulla menee köppyrään van ihan sitä ihtiään sikaa.

Nuori hirvi körnötti sulassa sovussa hiehon kanssa. Ilman koiran laukottamista ammuttu hirvi, nuori sellainen, kylmällä säällä jahdattu ja huolella teurastettu jne. ja onhan hyvää lihaa. Maksat, kieli ja sydän....hörpsis.

Syksyllä linnut roikkuivat isompien seurassa. Kaikkea metsänviljaa aina vuodentulon mukaan. Karpalo-pihlajanmarja-puolukka antoivat kyytiä lihaemmeille. Sienisalaatit ja raparperit, viinimarjatuotteet jne. Punajuuri ja hyväsukuinen peruna...näillä sitä on baikal kasvateltu. Ruisleipää unohtamatta.

Hittolainen, Veikko Huovinen elää sittenkin ja kirjoittaa tänne nimellä Baikal.
 
Itse olen tänä kesänä rikastuttanut ruokavaliotani itse kasvattamillani aasialaisilla keittiökasveilla. Siemeniä saa esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen nettikaupasta. Erityisesti pinaattikiinankaali (bok choy) on ollut positiivinen tuttavuus sekä kasvuvoimansa että monikäyttöisyytensä ansiosta. Toisin noiden kasvattamisesta ns. tavallisena suomalaisena kesänä minulla ei ole vielä kokemusta.
 
Hittolainen, Veikko Huovinen elää sittenkin ja kirjoittaa tänne nimellä Baikal.
Tjaaan niinpä niin. Lyyrillisyyttäkään ei pidä unohtaa, virkkoi Sepe.

Baikalin voi liittää Huoviseen, vain tässä eineskuvaelmansa runollisuudessaan. Kun taas herran fanitus-avatar puolestaan kertoo, että niin kaukana ollaan Huovisesta muuten kuin olla ja voi.

Huovinen ja Kari Suomalainen olivat niitä kansansuosikkeja jotka saivat Kekkosen raivonvaltaan, mutta minkäs teit. Hulluksi ei voinut julistaa kun sen itse tekivät ihan piruttaan ja äärioikeistolais syytteet menivät syteen nekin. Ei auttanut kuin sallia nämä taiteen ainoat valopilkut muuten punaisenpimeässä kslovakiassamme. Kirottu yhden totuuden ravitsemusjumala, kepun oma P Puska, onnistui politisoimaan jopa ruuan. o_O
 
Tjaaan niinpä niin. Lyyrillisyyttäkään ei pidä unohtaa, virkkoi Sepe.

Baikalin voi liittää Huoviseen, vain tässä eineskuvaelmansa runollisuudessaan. Kun taas herran fanitus-avatar puolestaan kertoo, että niin kaukana ollaan Huovisesta muuten kuin olla ja voi.

Huovinen ja Kari Suomalainen olivat niitä kansansuosikkeja jotka saivat Kekkosen raivonvaltaan, mutta minkäs teit. Hulluksi ei voinut julistaa kun sen itse tekivät ihan piruttaan ja äärioikeistolais syytteet menivät syteen nekin. Ei auttanut kuin sallia nämä taiteen ainoat valopilkut muuten punaisenpimeässä kslovakiassamme. Kirottu yhden totuuden ravitsemusjumala, kepun oma P Puska, onnistui politisoimaan jopa ruuan. o_O

Mehevä kieli on Huovista. Sanoisinko, että siitä kuivakka länsisuomalaisuus on aika kaukana.

Huovisen sivalluksissa oli aikansa opponentin voimaa. Lentsun pohmeloinen ministeri Toropainen, joka kasvot nykien lateli YYA-liturgiaa... Yhdessä novellissa vallattiin Islanti itsetuntosyistä, jotta olisi meilläkin ollut joku nuolemassa saappaitamme ja kansa, joka lukisi Savon Sanomia kylmä rinki perssilmässä... että mitä ne suomalaiset meistä nyt...

"Taiteilijoiden rauhanjuna" oli myös huikea. Siinä Matti ja Liisa menivät Lapinlahden asemalta rauhanjunaan. Lopussa Matti pienessä hutikassa viittasi sille kintaalla huomattuaan, mistä oli kyse. Hän oli oikeita rauhanmiehiä, Kollaan mies.

Koska tämä on ruokaketju, mainitsen vielä yhden perusteoksen eli Rasvamaksan.
 
Kynsilaukassa tulee käytyä emännän kanssa aina vuosipäivänä ( käytännössä vuosipäivää lähimpänä lauantaina ). Miljöö ranskalaistyyppinen bistro, ravintola on auki joka päivä, eikä se sulkemisaikakaan ole ihan minuutilleen. Jos pitää valkosipulista, niin sinne vaan... Itse en voi vastustaa heidän valkosipulikeittoaan, parasta mitä olen missään saanut ( ml. ulkomaat ).
 
Eestin Herkut nimisestä firmasta saa Pöltsamaan kange sinappia, joka on aivan ylivertaista verrattuna kotimaisiin tuubitöhniin. Annostelussa kannattaa olla skarppina, koska tavara on oikeasti aika kankeaa... Samasta paikasta saa virolaista must vormileib nimistä hieman samantyyppistä limppua kuin saaristolaisleipä, mutta vähemmillä lisä- ja säilöntäaineilla, joten lahden toiselta puolen tuodussa ruuassa on sen omat maut eikä niitä luoda erilaisilla myrkyillä.
 
Virolaisilla on vähän saaterin hyvää metvurstia. Maatilamyyntinä saa metvurstia, erilaisia savutuotteita, kinkkuja, lampaanviuluja, juustoja. Eikä niitä voi verrata samana päivänä elintarveteollisuuden bulkkituotantoon. Suosittelen lämpimästi. Kotivoita en kehota ostamaan, koska siinä on sellainen varpaidenvälistä tuttu tuoksu ja maku on kuin mummon huusista. Se on ihan normia, koska kotivoi ei vaan vastaa nykymakutottumuksia.

Villisikahan on sitten lihaa, joka iskee kuin miljoona volttia. Virolaiset tekevät siihen mielellään sellaisen hyvin suurustetun pippurisen ja sinappisen kastikkeen, joka perunoiden kyytipoikana suorastaan asemoi ruoan kulkemisen nielussa kohti mahaporttia. Suolakurkku ja punajuuri sopivat oheen todella hyvin. Punaviini mallia täyteläinen ja kuivahko livestää makunystyrät oikeaan asentoon ja tuore virolainen valkoinen vehnäleipä suorastaan vaatii vankkaa puraisua siihen samaan matkaan. Virolainen maalaisruoka on taivaallista. Onneksi NL ei kyennyt tappamaan sitä sukupuuttoon. Sitten kehotan vielä ottamaan jälkiruoaksi sikäläisiä räiskäleitä hunajakuorella. Virolaiset ovat siis mainiota kansaa.
 
Virosta on tullut haettua lähinnä nestemäisiä elintarvikkeita sillä en olisi arvannut Virosta löytyvän tuollaisia kulinaristisia aarteita. Useasti olen erään virolaisen ruokakaupan ohi kulkenut mutta ikinä en ole raaskinut mennä kun ensimmäisenä silmään on pilkahtanut lähinnä sipsipussit, mutta näiden suosituksien jälkeen täytyy käydä tutkailemassa.
 
Potkaise hyvä mies sipsipussit helvettiin ja tutustu virolaiseen maalaisruokaan. Voittaa nimittäin naimisen heittäen.
 
Back
Top