Ruokapaikat ja reseptit

Kun olin vielä pikkubaikal, niin kotona pantiin aina orrelle vuosikas hieho. Se oli kellarissa riippumassa ja siitä lohnittiin sahalla ja kirveellä tarvisliha. Pinta oli violetintummansininen. Lämpötila oli muutama aste plussalla. Ei siitä kukaan mahaansa sairastanut. Ruokinta: kaura, ohra, heinä. Sitten laitumella kesäkuun alusta - siunattuun hamaran iskuun. Väitän, että oli saatanan hyvää lihaa.

Siat taas saivat perunaa ja ohraa plus ruoantähteitä. Marraskuun peijaisissa ihmeteltiin puolivaaksaista selkäpintaa...liha ei ollut mitään hevetin kinnaketta, joka paistinpannulla menee köppyrään van ihan sitä ihtiään sikaa.

Nuori hirvi körnötti sulassa sovussa hiehon kanssa. Ilman koiran laukottamista ammuttu hirvi, nuori sellainen, kylmällä säällä jahdattu ja huolella teurastettu jne. ja onhan hyvää lihaa. Maksat, kieli ja sydän....hörpsis.

Syksyllä linnut roikkuivat isompien seurassa. Kaikkea metsänviljaa aina vuodentulon mukaan. Karpalo-pihlajanmarja-puolukka antoivat kyytiä lihaemmeille. Sienisalaatit ja raparperit, viinimarjatuotteet jne. Punajuuri ja hyväsukuinen peruna...näillä sitä on baikal kasvateltu. Ruisleipää unohtamatta.

Piti lopettaa lukeminen, etten söisi itseäni iltasella tärviölle.
Hyvä liha on kyllä harvinaisuus josta nauttii mielellään.

Olen käynyt Helsingin lihaexperteillä hakemassa herkkua http://www.lihaexpertit.fi/
Matkalla Porvooseen on Tyysterin lihasavustamo http://www.lihansavustamo.com/
Pohjassa loistava West Chark http://www.westchark.fi/fi/

Teen tasaisesti pyhiinvaellusretkiä noihin paikkoihin. Ongelmana on rahanmeno, en vain itselleni mitään.:D
 
Virolaisilla on vähän saaterin hyvää metvurstia. Maatilamyyntinä saa metvurstia, erilaisia savutuotteita, kinkkuja, lampaanviuluja, juustoja. Eikä niitä voi verrata samana päivänä elintarveteollisuuden bulkkituotantoon. Suosittelen lämpimästi. Kotivoita en kehota ostamaan, koska siinä on sellainen varpaidenvälistä tuttu tuoksu ja maku on kuin mummon huusista. Se on ihan normia, koska kotivoi ei vaan vastaa nykymakutottumuksia.

Villisikahan on sitten lihaa, joka iskee kuin miljoona volttia. Virolaiset tekevät siihen mielellään sellaisen hyvin suurustetun pippurisen ja sinappisen kastikkeen, joka perunoiden kyytipoikana suorastaan asemoi ruoan kulkemisen nielussa kohti mahaporttia. Suolakurkku ja punajuuri sopivat oheen todella hyvin. Punaviini mallia täyteläinen ja kuivahko livestää makunystyrät oikeaan asentoon ja tuore virolainen valkoinen vehnäleipä suorastaan vaatii vankkaa puraisua siihen samaan matkaan. Virolainen maalaisruoka on taivaallista. Onneksi NL ei kyennyt tappamaan sitä sukupuuttoon. Sitten kehotan vielä ottamaan jälkiruoaksi sikäläisiä räiskäleitä hunajakuorella. Virolaiset ovat siis mainiota kansaa.

Juu, lihatuotteet ovat erinomaisia. Luonnonsuoleen tehty villisikamakkara on hieman muutakuin nämä lisäaineita ja jauhoja täynnä olevat kotimaiset ”A-luokan makkarat”. Vähän niin kuin vertaisi sianruokaa Eliten keittiön tuotoksiin. Korkean lihaprosentin villisikamakkara grillin kautta höystettynä Põltsamaa kange sinepilla ja melkein lisäaineettomalla jääkylmällä ja tuopin huurruttavalla oluella alashuuhdeltuna on kulinaristinen nautinto, vaikka onkin kovin yksinkertainen ruoka. Eestin Herkustahan löytyy myös erilaisia pateita hyvin edullisesti sekä myöskin makkaroita ja nakkeja. Ja sitä must vormileib limppua ihan oikeasti suosittelen! Pitääkin taas joku päivä käydä herkkuostoksilla, sillä kuola alkoi valumaan, kuten alla olevalla herralla.

53667.jpg
 
Virolaisilla on vähän saaterin hyvää metvurstia. Maatilamyyntinä saa metvurstia, erilaisia savutuotteita, kinkkuja, lampaanviuluja, juustoja. Eikä niitä voi verrata samana päivänä elintarveteollisuuden bulkkituotantoon. Suosittelen lämpimästi. Kotivoita en kehota ostamaan, koska siinä on sellainen varpaidenvälistä tuttu tuoksu ja maku on kuin mummon huusista. Se on ihan normia, koska kotivoi ei vaan vastaa nykymakutottumuksia.

Villisikahan on sitten lihaa, joka iskee kuin miljoona volttia. Virolaiset tekevät siihen mielellään sellaisen hyvin suurustetun pippurisen ja sinappisen kastikkeen, joka perunoiden kyytipoikana suorastaan asemoi ruoan kulkemisen nielussa kohti mahaporttia. Suolakurkku ja punajuuri sopivat oheen todella hyvin. Punaviini mallia täyteläinen ja kuivahko livestää makunystyrät oikeaan asentoon ja tuore virolainen valkoinen vehnäleipä suorastaan vaatii vankkaa puraisua siihen samaan matkaan. Virolainen maalaisruoka on taivaallista. Onneksi NL ei kyennyt tappamaan sitä sukupuuttoon. Sitten kehotan vielä ottamaan jälkiruoaksi sikäläisiä räiskäleitä hunajakuorella. Virolaiset ovat siis mainiota kansaa.

Tallinnan Olde Hansessa on tullut popsittua villisikaa joskus. Siinä oli vain seurueella joku kokoraja, jolle tehtiin "keskiaikapöytä" takavuosina. Haarukka piti pyytää erikseen, koska keskiajalla ei ollut haarukkaa. Veitset tuotiin, sellainen pieni puukko.
 
Tallinnan Olde Hansessa on tullut popsittua villisikaa joskus. Siinä oli vain seurueella joku kokoraja, jolle tehtiin "keskiaikapöytä" takavuosina. Haarukka piti pyytää erikseen, koska keskiajalla ei ollut haarukkaa. Veitset tuotiin, sellainen pieni puukko.

Juu, nuo tunnetaan nimellä ”syömingit”. Olde Hansa on erinomainen ruokapaikka, vaikka onkin hinnoiteltu turisteille. Se vaalea kaneliolut muuten on ihan tavanomaista Saku Originaalia höystettynä jonkinlaisella ripauksella kanelia. Hyvin toimiva sekoitus kuitenkin. Makkaroista ja oluesta puheenollen pitääkin tässä jonain päivänä paistaa bratwursteja sekä perunoita pannulla ja ottaa noiden kylkiäiseksi hapankaalia ja kylmää Sakua. Taas kerran aika yksinkertaista, mutta hyvää.
 
Juu, nuo tunnetaan nimellä ”syömingit”. Olde Hansa on erinomainen ruokapaikka, vaikka onkin hinnoiteltu turisteille. Se vaalea kaneliolut muuten on ihan tavanomaista Saku Originaalia höystettynä jonkinlaisella ripauksella kanelia. Hyvin toimiva sekoitus kuitenkin. Makkaroista ja oluesta puheenollen pitääkin tässä jonain päivänä paistaa bratwursteja sekä perunoita pannulla ja ottaa noiden kylkiäiseksi hapankaalia ja kylmää Sakua. Taas kerran aika yksinkertaista, mutta hyvää.

Pomo maksoi. Vieraanamme oli virolaiskirjailija Ulo Tuulik, joka kertoi "Suomen sillasta" kylmän sodan aikana ja muisteli Väinö Linnaa, jota piti sympaattisimpana ja vaatimattomimpana kollegana, jota koskaan oli tavannut.

Tästä tulikin taas yksi vihje mieleen. Jos joskus käyt Kölnissä, joen rannassa on Haxenhaus, jossa voi tilata vaikka metrin bratwurstia. Metri paistetaan kiekoksi pottujen päälle, salaatti on aika säälittävä nysälautasen reunalla. Kylmää tarvitaan sitten kyytipojaksi vähän enemmän.

Päffgen Kölsch on paras lager. Nimikkoravintolassa on oma panimo. Lasin alustaan tehdään
tilauskirjanpito. Tarjoilija ottaa kynän korvan takaa ja piirtää viivan Kölsciä kohti. Kölschiä myydään monissa kniepeissa myös metreittän. Metrin mittaiseen lautaan on tehty kolo 11 Kölsch-lasia varten. Nuukat saksalaiset arvostavat sitä, että saavat 11 Kölschiä 10 hinnalla.

Kölnissä ylensä tilataan ja juodaan Kölschiä. "Bierin" tilaaja voi saada lasiinsa jotain hassua ja tulla ulostuijotetuksi kneipesta. Koeteltu tapa ansaita tarjoilijan halveksunta on tilata vaikka Reinin viiniä panimokapakassa, vedestä puhumattakaan.

Minä tilasin kerran veden. "Stilles wasser". Jätkä toi ilmettä muuttamatta lasin Kölschiä.

Tuossa on puoli metriä bradea. Ihan akkain annos.

3ee0b5eead0f11e28ce622000a9f13a7_7.jpg
 
Back
Top