Heikkilä kirjoitti:
Näin ei saa tehdä, jos se impulssi eroaa nollasta niissä pisteissä, jotka jätät integroinnin ulkopuolelle.
Totta kai integrointiväli muuttuu, mikäli voiman vaikutusaika muuttuu. Tällöin impulssi levitetään pidemmälle ajalle. Ts. rekyylituuppaus kestää pidempään, mutta keskimääräinen voima pienenee. Tähän perustuvat ne kaikenlaiset bufferit, hydrauliset jousipakat sun muut rekyylivaimentimet, joita aseisiin jälkimarkkinoilla kaupataan.
Muutenkin olisi järkevää ottaa integrointivälin alkupisteeksi se hetki, jolloin nalli laukeaa ja loppupisteeksi se hetki, kun iskuvasara on levossa ja vireessä latausliikkeen päätteeksi valmiina iskemään seuraavaan nalliin. Eli vertailu tehdään aina samoilla reunaehdoilla ja koko lataussyklin yli.
Niinpä, mutta jos se lataussykli kestää pidempään, tehdään vertailu pidemmän
aikavälin yli.
Lataussykliä voidaan myös tarkastella osittain, kuten esim. sitä vaihetta kun liikkuvat iskevät taakse. On suuri ero siinä, tapahtuuko se teräs terästä vasten vai hidastaako joku jousi tai bufferi liikkuvat vähemmän äkkinäisesti.
Ei minun tarvitse tätä itselleni todistaa, mutta voin lähettää sen exceltaulukon yv:nä jos et itse jaksa tehdä sellaista.
Tekaisinkin jo (ihme juttu, miten tällaiset jutut jäävät päälle...:blush
Normaalijakauman käppyrä on siitä hämäävä tässä tapauksessa, että se ei koskaan ole nolla. Mutta kyllä se toimii, kunhan integrointivälit arvioi oikein.
Mites olisi tällainen esitystapa:
Delta t on siis aikaväli ajanhetkestä t1 ajanhetkeen t2. Impulssi on aina keskimääräisen voiman ja vaikutusajan tulo, vaihteli voima miten tahansa. Jos vaikutusaika muuttuu ja impulssi pysyy samana, keskimääräisen voiman täytyy myös muuttua.
Esitän anteeksipyyntöni, mikäli tämä alkaa kuulostaa liian akateemiselta. :angel: