Säästöt eivät romuta puolustusvoimia - epäpätevät upseerit tekevät sen jo

[Iso-Mursu]

Tuntuu että tämän päivän akateemiset ihmiset eivät ole kiinnostuneita sitoutumaan yhteen ja samaan työnantajaan loppuelämäkseen.

Voisiko tiettyihin upseerin virkoihin pätevöityä siviiliuran jälkeen? Aikuisopiskeluna esimerkiksi?

Upseeriksi siviiliuran jälkeen? Minkä ikäisenä ja mihin tehtävään?

Ei siviiliuran jälkeen, vaan uran aikana.

Esimerkiksi tietoturvainsinööri. On ollut ensiksi uran alkuvaiheen jossain siviilifirmassa duunissa. Ja kun edessä olisi vaihto toiseen firmaan ja ylennys niin ilta/aikuisopintoina suoritettu upseerikurssi mahdollistaisi sitten siirron it-rynnäkköjoukkueen MAT1-kouluttajaksi.

Ja jos panoksia olisi muuhunkin, niin sitten vaihtoa hommissa taas toiseen firmaan.

Ideana siis se että ns. akateeminen/korkeakoulutuksen vastaan ottamiseen kykenevä henkilö voisi käydä jossain vaiheessa nousujohteisessa urassaan käydä tekemässä uraa PV:n puolella.

Tässä ideassanihan on tietysti se ongelma, että Millog ja Leijona-soppa on ulkoistettuja.

Meinaat, että sivustatulija ylennettäisiin siviiliansioidensa perusteella suoraan vaikkapa everstiluutnantiksi? :a-smiley:

Sopii epäillä, että tuolle on jotain muutakin esteitä kuin Millog osakeyhtiö.

Jos taas sotilasarvo olisi yliluutnantti, niin päälle nelikymppinen siviilissä uraputkessa ollut asiantuntija ei lähde yliluutnantin palkalla yhtään mihinkään. Eihän niissä hommissa saa edes työsuhde Audia..

Pientä hiomista tuossa ideassa olisi :angel:

Mutta tosiasia on se että ihmiset vaihtavat nykyään aika helposti firmaa joko ylennyksien perässä tai haasteiden. Itse olen 34 vuotias ja olen viimeisen 7 vuoden aikana työskennellyt 3 eri yrityksessä. Kaikki siirrot ovat olleet pitkälle kiinni mielekkäistä haasteista tai ylenemisestä.

Jotenkin vain mietin että 23-vuotias herra kadetti voi haluta jotain muutakin joskus elämältään. Tai reservinupseeri/aliupseeri voisi olla jossain vaiheessa kiinnostunut käymään muutaman vuoden mielekkään pestin PV:n puolella. Rakennusinsinööri pioneeriupseeriksi?

Tai kun tuolla Maanpuolustuskorkeakoulun julkisissa oppilastöissä puhuttiin laivantarkastuspartioiden puutteissa esimerkiksi sitä että puuttuu Merivoimilta osaamista jolla tunnistaa mahdolliset alkeellisimmatkin väärennökset kansainvälisissä rahtikirjoissa?

Täällä haukutaan kun upseerit eivät osaa tehdä jonkun NLAW:n elinkaarikustannuslaskelmia ja hankintoja oikein.

Varsinaisesti ei-akateeminen esimerkki. Suht noheva kaveri on päätynyt jonkun vartioliikkeen palkkalistoille. Hommat alkaa olla nähty, niin voisiko värväytyä spolle puolen hommiin vaikka jonnekkin PV:n varikolle.

 

[JOKO]

Upseeriksi siviiliuran jälkeen? Minkä ikäisenä ja mihin tehtävään?

Ei siviiliuran jälkeen, vaan uran aikana.

Esimerkiksi tietoturvainsinööri. On ollut ensiksi uran alkuvaiheen jossain siviilifirmassa duunissa. Ja kun edessä olisi vaihto toiseen firmaan ja ylennys niin ilta/aikuisopintoina suoritettu upseerikurssi mahdollistaisi sitten siirron it-rynnäkköjoukkueen MAT1-kouluttajaksi.

Ja jos panoksia olisi muuhunkin, niin sitten vaihtoa hommissa taas toiseen firmaan.

Ideana siis se että ns. akateeminen/korkeakoulutuksen vastaan ottamiseen kykenevä henkilö voisi käydä jossain vaiheessa nousujohteisessa urassaan käydä tekemässä uraa PV:n puolella.

Tässä ideassanihan on tietysti se ongelma, että Millog ja Leijona-soppa on ulkoistettuja.

Miksi heidän pitäisi olla upseereja? Insinööri insinöörinä ja upseeri upseerina.

Upseerien koulutuksen osalta olisi mielestäni syytä harkita koulutuksen alkupään keventämistä ja resurssien siirtämistä jatkokoulutuksen puolelle. Intin päälle korkeintaan vuoden kadettikoulu ja sitten töihin. Vuosien saatossa nohevimmat laitettaisiin palkalliseen jatkokoulutukseen, joka avaisi pääsyn seuraavalle portaalle. Jatkokoulutus selvinä lyhyinä pätkinä, joissa keskitytään uuteen sotatehtävään ja sen vaatimaan osaamiseen. Terve asevoimien organisaatio kapenee ylöspäin mentäessä, jolloin koulutukseen suunnatuista resursseista saataisiin tällä tavalla huomattavan paljon irti. Koulutus voidaan selvästi hioa tehtävän vaatimusten mukaiseksi. On turha kouluttaa alempia upseereja kovin pitkän kaavan mukaan, kun sotahommat ovat pohjimmiltaan aika yksinkertaisia.

Tieteellisen työn pitäisi kokonaan olla oman osastonsa heiniä. Tämä osasto hoitaisi tutkimuksen ja kehityksen. Tämän viimeisimmän osaamisen perusteella järjestettäisiin upseerien koulutus. Jatkokoulutuksessa olevat upseerit eivät käyttäisi aikaa vinkuintian kehitysmaasotien tutkimiseen ulkomaisista sanomalehdistä, vaan opiskelisivat tutkimusosaston valmiiksi pureskellut tietopaketit. Tämän tietovyörytyksen päälle sotapelivaihe, jossa osaaminen ja ymmärrys laitetaan koetukselle tietokonetta sekä kurssitovereita vastaan. Väitöskirjojen sepustamisesta luovuttaisiin kokonaan.

 

[Mosuri]

Kun tätä keskustelua on seurannut niin herää kyllä kysymyksiä.

-Jotkut ovat olleet huolissaan siitä, että koulutus on muuttunut "liian akateemiseksi" kenttäsotilaille. Herää nyt kysymys pitäisikö niiden kenttäsotilaiden olla aliupseereita? Eiköhän se luutnantti vaiheen pitäisi olla nuoren upseerin uralla muutaman vuoden pituinen jakso jolloin opitaan käytännössä hommat siihen komppanian päällikön tasalle asti.

Väittäisin, että tavanomaisen varusmieskoulutuksen pitäisi olla lähinnä aliupseereiden heiniä. Asejärjestelmien (esim. laivatykkien, Crotale vaunujen jne..) käyttämisen pitäisi olla aliupseereiden tai miehistön tehtäviä.

Ihmettelen myös kuinka teknistyminen johtaa mukamas entistä suurempaan kadetti upseerien määrään. Eikö nimenomaan aliupseereiden ja erikoisupseerien määrän tulisi kasvaa? Jos johtamisjärjestelmät ovat kehittyneitä niin, ne nimenomaan vapauttavat johtajia tekemään sitä johtamistyötä. Ainakin ilmatorjunnassa reaaliakaisen ilmatilannekuvan saaminen kenttäkelpoisesta päätteestä tarkoitti sitä, että upseeristoa vapautui kartan ja radion äärestä suunnittelemaan sitä toimintaa. Sergei jaos ei todellakaan tarvinnut mitään upseeria sitä toimintaa johtamaan vaan kone tikitti ja piti tulitoimintaa yllä vaikka upseereita ei olisi kilometrien säteellä.

Kadettikoululla on myös se ikävä puoli, että se "karsii" sellaiset ihmiset, jotka eivät valmistuneen kadettiupseerin mielestä sovi upseeriksi. Keskimääräisessä suomalaisessa komppaniassa on 20 eri persoonallisuustyyppiä, mutta suomalaiset upseerit edustavat 2-3 persoonallisuustyyppiä. No joku voi todeta, että puolustusvoimilla on oikeus ottaa sellaisia ihmisiä palvelukseensa kuin se haluaa. Mielestäni pitemmällä aikavälillä pitää miettiä ovatko puolustusvoimien "halut" perusteltuja? Ilkeäisin jopa väittää, että puolustusvoimien palvelukseen hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä joille varma työpaikka ja vähäiset muutokset ovat tärkeitä- ovatko tuollaiset ihmiset todellakin niitä joita halutaan kaikista vastuullisimpiin tehtäviin uuden vuosituhannen taistelukentille? Valitaanko miehet sen takia, että he olisivat loistavia "kenttämiehiä" kapteenin tasolle asti? Onko kadiksesta tullut "kloonitehdas" joka tehtävänä on monistaa "henkisesti kuohittuja Jango Fettin" kopioita?

Aikoinaan oli työkavereina pari miestä, jotka olivat jättäneet kadettikoulun kesken. Toinen oli käynyt vuoden verran ja toinen kaksi vuotta kadista. Kumpikin miehistä oli hyvin analyyttisiä kavereita, fyysisesti rohkeita, aloitekykyisiä ja pystyivät tekemään päätöksiä. Heiltä kuitenkin puuttui sellainen "räyh-henkinen" itseään korostava ja ylisuoriutuva käytös. Ei kummaltakaan itseluottamusta puuttunut mutta se ehkä ilmeni eri tavalla tyypillisellä kadetilla.

Uskoisin, että yhä tulevaisuudessa sodan ajan upseerin rooli alkaa muistuttamaan tiedustelu-upseerin hommia. Upseeri toimii tietovirtojen solmukohdassa tekemässä päätöksiä, suunnittelemassa ja yleensäkkin analysoimassa tilannetta. Toki se perse nousee aivan ensimmäisen mosatrampin tasolle tai menee vaikka Viipurin kehätielle jos tilanne vaatii.

(No joku voi miettiä, että hetkinen tuohan muistuttaa ihan SAS:n tai Deltan upseerien tehtäviä, joissa perinteinen "johtaminen" on muuttunut lähinnä pitkälle koulutettujen miesten itsenäisten tiimien koordinoinniksi ja tietojen analysoimiseksi.)

Kannattaa muistaa, että nykyinen sotilasarvojärjestelmä ja koko sotilaskoulutusjärjestelmä on kehitetty jo noin 100 vuotta sitten. Nykyisen sotilaskoulutusjärjestelmän tulisi olla yhteensopiva nykyisen yhteiskunnan kanssa ja sen tulisi vastata nykyisen sotakentän haasteisiin.

 

[adam7]

Vaikka olen kutakuinka kaikesta muusta eri mieltä edellä olevan kirjoittajan kanssa, joka mm. saa postata ruotsiksi, toisin kuin minä ( totta ), niin noissa edellä olevissa pohdinnoissa olen kyllä aika samaa mieltä, yleisellä tasolla, kirjoittajan kanssa.

Aikanaan Haminassa minulle kirkastui että näkökulmastani oli selvää että kadikseen menisi vain kahdessa tapauksessa; jos ei oikein muualle pääsisi tai jos olisi realistiset mahdollisuudet olla aivan parhaimmistossa. Vaikka näistä yksi olisi ollut vaihtoehto, ei se kadis kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska mielekkäämpi koulutus oli jo fikassa, järkättynä ennen palvelukseenastumista. Rukkikomppaniasta lähti kadikseen kai kolmisen kundia, jotka eivät olleet komppanian pisteytyksessä kovinkaan korkealla. Kuuluivat käsitykseni mukaan tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Yksi kaverini joka pääsi rukin aivan hilkulla läpi, kävi loman vuoksi kokeissa, ja pääsi varapaikalle ja sittemmin hänelle tarjottiin paikkaa, kuulemma peruutusten vuoksi. Vaikka oli/on kaveri, ei todellakaan olisi ollut sopiva käytännön eikä teoriahommiin. Kaveri ei mennyt, omaksi ja meidän onneksi, perhesyistä.

Samaan aikaan PV rehenteli kadettien korkealla tasolla.

No nämä omat kokemukset ovat ajassa kaukaisia ja otos on äärimmäisen pieni ja olen vakuuttunut että silloin haki myös näitä jotka pyrkivät parhaimmistoon, eikä vaan pitkän leivän perään. Tarkoitus ei siis ole mollata kadettiupseereja vaan kertoa omista ajallisesti kaukaisista kokemuksista jotka eivät ole mitenkään edustavia.

Kysymys kuitenkin herää, tarkoittaako tuo tutkimus, että kadikseen ei haeta korkeilla p-arvoilla? Onko tuo "akateemisuus" eufemismi korkealle p-arvolle?

Hieman ihmetyttää ketjussa esiintyvä "akateemisyyden" vastustus. Kun tiedämme että sotaväessä arvostelut pohjatuvat useaan osa-alueeseen, niin en näe ongelmaa että saadaan "akateemisia" mukaan.


Hieman iltapäivälehtien juttujen tarkempi kuvaus on tässä

Suomalaisupseereista ei ole clausewitzlaisiksi strategeiksi

23.04.2012

KTM Mika Aallon väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisupseereiden valmiuksia toimia puolustusvoimien strategisissa johtotehtävissä. Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun tehdyn tutkimuksen taustalla on kaikkien aikojen merkittävimmän sotateoreetikon, preussilaisen kenraalimajuri Carl von Clausewitzin (1780–1831) sota- ja strategiateoria Vom Kriege.

Clausewitzin alkuperäisen näkemyksen mukaisesti myös Mika Aallon tutkimuksessa strategista kyvykkyyttä tarkastellaan persoonallisuusteoreettisesta näkökulmasta.

Tutkimuksen taustalla on puolustusvoimien edellisen komentajan, amiraali Juhani Kaskealan vuonna 2005 esittämä toive, että puolustusvoimia koskevat ongelmat pitäisi nostaa avoimesti esiin, jotta ne voitaisiin korjata.

Aallon tutkimuksen perusteella suomalaisupseereiden strategiset valmiudet eivät ole erityisen hyvät verrattaessa niitä esimerkiksi tyypillisiin akateemisen taustan omaaviin ihmisiin. Keskeinen syy ongelmaan näyttää olevan Maanpuolustuskorkeakoulun epäakateemisia hakijoita suosiva pääsykoejärjestelmä.

Sen seurauksena upseereiksi on, varsinkin vuonna 2001 tehdyn upseerikoulutusjärjestelmäuudistuksen jälkeen, valikoitunut henkilöitä, joilla on vain kohtuulliset valmiudet akateemiseen opiskeluun ja toimimiseen strategisina johtajina.

Maanpuolustuskoulutukseen valikoituvat vääränlaiset henkilöt Mika Aallon mukaan ongelman merkitys korostuu erityisesti kahdesta syystä. Täsmälleen samaa aikaan, kun kadettien akateeminen taso on laskenut, on Maanpuolustuskorkeakoulun virallinen status akateemisena yliopistona noussut merkittävästi. Siten Maanpuolustuskorkeakoulua voidaan pitää tiedeyliopistona, jolta kuitenkin puuttuvat akateemiset opiskelijat.

Lisäksi erityisesti Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusten mukaan nykyaikainen sodankäynti edellyttää myös muilta kuin vain varsinaisella strategisella tasolla toimivilta upseereilta hyviä akateemis-strategisia valmiuksia.

Siten myös käytännölliset syyt tukevat näkemystä, jonka mukaan Maanpuolustuskorkeakouluun näyttää valikoituvan vääränlaisia henkilöitä nykyaikaisen sodankäynnin tarpeisiin koulutettaviks
Koska suomalaisupseereiden strategisten valmiuksien lasku ajoittuu juuri siihen vaiheeseen, kun niiden pitäisi nousta, asia aiheuttaa puolustusvoimille monenlaisia, suuriakin ongelmia. Aallon mukaan puolustusvoimat on tällä hetkellä paljon vakavammassa kriisissä kuin se itse tietää.

Esimerkiksi puolustusvoimille viime aikoina asetetut säästötavoitteet ovat miltei merkityksettömiä verrattuna maanpuolustuskyvyn romahdukseen, johon upseerikunnan epäpätevöityminen näyttää johtavan jo lähitulevaisuudessa.

Alla olevassa linkissä on osoite josta voi tilata väitöksen sähköpostilla.




http://www.aalto.fi/fi/current/news/view/2012-04-23/

 

[Mosuri]

Kysymys kuitenkin herää, tarkoittaako tuo tutkimus, että kadikseen ei haeta korkeilla p-arvoilla? Onko tuo "akateemisuus" eufemismi korkealle p-arvolle?

Hieman ihmetyttää ketjussa esiintyvä "akateemisyyden" vastustus. Kun tiedämme että sotaväessä arvostelut pohjatuvat useaan osa-alueeseen, niin en näe ongelmaa että saadaan "akateemisia" mukaan.

Muutama vuosi takaperin eräs kirjoittaja ihmetteli Sotilasaikakausilehdessä, että poliisin palvelukseen hakeutuu akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Kirjoittajaa hämmästytti aivan suunnattomasti, miksi kadettikouluun ei hae akateemisesti koulutettuja ihmisiä.

(Varmasti kirjoittajan hämmästystä lisäsi se, että poliisissa kaikki joutuvat tekemään useamman vuoden hommia miehistötehtävissä. Mitä perkelettä- kuinka joku RUK:n käynyt ja akateemisesti koulutettu voi palvella miehistössä...):huh:

 

[vehamala]

poliisissa kaikki joutuvat tekemään useamman vuoden hommia miehistötehtävissä.
Mitä perkelettä- kuinka joku RUK:n käynyt ja akateemisesti koulutettu voi palvella miehistössä...):huh:

Juurikin näin, Suomen tutkintokeskeisessä yhteiskunnassa ei ole juurikaan sijaa ammattitaidolle, kokemukselle, oikealle asioiden osaamiselle...

 

[AKE-ukki]

Kaikkihan poliisin virat eivät vaadi poliisin perukoulutusta esim. monet ylemmät virat ovat suoraan akateemis/lakimies-pohjaisia virkoja ja siten kenttätyö on heille vierasta. Tästä on seurannut syvä juopa kenttämiesten ja ylemmän johdon välillä.

 

[Creidiki]

Sotatiede on tieteelle vähän samaa kuin sotilamusiikki musiikille. Jos minä väitän keksineeni ikuisen pariston tai laskukaavan jolla 2+2=5 täytyisi minun kyetä puolustamaan löytöäni julkista arviointia vastaan, hörhöt ja huijarit piiloutuvat salailun taakse.

Sotatieteilijä voi iloisesti esittää teorian, että joukon suorituskyky nousee 150% pukemalla taistelijat balleriinahameisiin eikä ole minkäälaista velvoitetta tukea väitettä tai ainakin tutkimus on julistettu salaiseksi.

Tälläkin foorumilla esitetään mielipiteitä että Maanpulustus(ammatti)korkeakoulussa akateemisesti koulutettuja miehiä asetetaan sodanajan joukoissa komppanianpäällikön tasolle Whiskey Tango Foxtrot? Eikä tämä ole sama asia kuin laittaa rakennusinsinööri kirvesmiehen hommiin? Sutta on luvassa.

 

[Iso-Mursu]

Sotatiede on tieteelle vähän samaa kuin sotilamusiikki musiikille. Jos minä väitän keksineeni ikuisen pariston tai laskukaavan jolla 2+2=5 täytyisi minun kyetä puolustamaan löytöäni julkista arviointia vastaan, hörhöt ja huijarit piiloutuvat salailun taakse.

Sotatieteilijä voi iloisesti esittää teorian, että joukon suorituskyky nousee 150% pukemalla taistelijat balleriinahameisiin eikä ole minkäälaista velvoitetta tukea väitettä tai ainakin tutkimus on julistettu salaiseksi.

Tälläkin foorumilla esitetään mielipiteitä että Maanpulustus(ammatti)korkeakoulussa akateemisesti koulutettuja miehiä asetetaan sodanajan joukoissa komppanianpäällikön tasolle Whiskey Tango Foxtrot? Eikä tämä ole sama asia kuin laittaa rakennusinsinööri kirvesmiehen hommiin? Sutta on luvassa.

Sotatieteissä taitaa todistamisessa olla se ongelma, että jonkun teorian todistaminen vaatisi jonkin sortin sotaa?

Nimimerkki hyvän vähän akateeminen

 

[Tvälups]

Sotatiede on tieteelle vähän samaa kuin sotilamusiikki musiikille.

Aika karusti todettu.

Vaan huolto/viesti pelaa samoilla säännöillä niin rauhan kuin kapinan aikana.
Siksiköhän pv niin uutterasti ajaa näiden ulkoistamista? Ei ylläpidetä osaamista kun senhän voi sangen kätevästi ostaa kumppanilta kriisin uhatessa-iskiessä päälle.

 

[Iso-Mursu]

Sotatiede on tieteelle vähän samaa kuin sotilamusiikki musiikille.

Aika karusti todettu.

Vaan huolto/viesti pelaa samoilla säännöillä niin rauhan kuin kapinan aikana.
Siksiköhän pv niin uutterasti ajaa näiden ulkoistamista? Ei ylläpidetä osaamista kun senhän voi sangen kätevästi ostaa kumppanilta kriisin uhatessa-iskiessä päälle.

Luulisihan sitä äkkiä että huolto olisi tuon "firman" erityisosaamisalue. Vaatii kuitenkin jonkun verran hommaa saada sodanajan jutut toimimaan oloissa kuin oloissa.. Ainakin veikkaisin näin

 

[Tvälups]

Tehtävänkuvaus on huollolla sama niin sa- kuin ra-oloissa. Volyymi on se mikä muuttuu radikaalisti ylöspäin.

Njaa, lienen kiroillut jo sudettimen aikana mutta jatkan valitsemallani linjalla; taisteleva osa ei tiedä/tajua mitään niistä realiteeteista jotka iskevät käkättimeen kovassa tilanteessa. Syy ei ole kouluttajien vaan vika löytyy ylemmästä tahosta.

Toistetaan vielä kerran: Valtakunnallinen sotaharjoitus vuonna käpy ja miekka (olikohan -94?). Määrätty joukkoja ja huollon osia kuljettamaan mukanaan ohjesäännön määräämät ampumatarvikkeet (simuloitiin hiekkalaatikoin). Harjoitus nyykähti alkuunsa koska miehistö ei mahtunut ajoneuvoihinsa a-tarvikkeiden/pion-materiaalin vallatessa tilat.
Ratkaisu: poistettiin häiritsevä tekijä eli nuo määrävahvuuksien mukaiset tarvikkeet.

-Jo vain kulki harjoitus mukavasti ja ennakkoon laadittujen bumaskojen mukaisesti...

Niin sodit kuin harjoittelet: Lippaallinen paukkupatruunoita ja liki loppumaton varasto leukalaukauksia voittanee sitten sodan.


Enkä kritisoi vain vittuilun vuoksi vittuillakseni.

Ellei toiminta onnistu määrävahvuisen kaluston mukaisesti niin joko
a)on kevennettävä määrävahvuuksia
b)on lisättävä kuljetuskapasiteettia
c)a+b
d)homma on funtsittava uusiksi ihan perusteellisesti
...
ö)ei jummijammi voi olla todellista, että evp ou tvälläri on se joka tätä asiaa koetti/koettaa järkiperäistää!

 

[Iso-Mursu]

Tuotahan tuo tahtoo olla.

Joskus kun on ollut "muonittamassa" noin 2000 hengen porukkaa maastoissa pari viikkoa, niin voi elintarvikkeiden jakopaikalta sanoa että 2+5 henkeä oli aivan liian vähän siihen hommaan että jokainen soppakeitin sai edes jotain muuta keitettävää kuin vettä.

Vuorokaudessa liikkui jatkuvasti valtavia määriä ruokaa lihaksilla liikuteltuna.

Kaikkineensa ukot nukahteli maitokärryjä siirtäessään, kavereita tuli jätettyä vahingossa jumiin kylmäkontteihin kun ei jaksanut varmistaa onko siellä enää muita jne..

Ei ollut PV:n hommia mutta antoi aika hyvin kuvaa siitä mitä homma olisi kovemmassa tilanteessa.

 

[adam7]

Vuonna 94 harjoitus oli Leijona -94, josta on 18 vuotta.

Harjoituksessa tuo kai oli ainoa tapa jatkaa nimenomaan harjoitusta. Jos tuosta ei kahdeksassatoista vuodessa ole muutosta tehty, niin silloin saa olla huolissaan.

Niissä harjoituksissa jossa itse olen ollut viime aikoina on kyllä sekä painotettu että harjoiteltu tätä logistiikan hallintaa + huoltopuolelta on ollut yleensä äijä kertomassa logistiikan tarvitsemista tavaramääristä. En nyt mene detskuihin, mutta ei tuolla logistiikkapuolella ole tarkoitettu keksiä pyörää uudelleen.

 

[baikal]

Olen kerran ollut tilaisuudessa aimiloida 80 miehen (sissin) tavaramäärää, joka oli "varattu" sotaanlähtöä varten. Silmät aukesivat niinkuin pöllön pojalla. SE on pojat valtava reteli, joka pitää liikkua, kun sotajoukko lähtee liikenteeseen. Onko sitä harjoiteltu koskaan missään? Kenties. Käsi ylös, joka on harjoitellut?

Suunnitelmia on helppo tehdä ja tavoitteita voidaan asetella, hommassa kuin hommassa. Se tahtoo olla niin, että mitä kauemmas mennään organisaation karvakäsiosastolta, sitä loihakammin ollaan pihalla kuin lumiukot realitysta.

"käyttäkää vapaana olevaa kuljetuskalustoa"
"organisoikaa ohikulkevista ajoneuvoista tarpeisiinne"

 

[Iso-Mursu]

Olen kerran ollut tilaisuudessa aimiloida 80 miehen (sissin) tavaramäärää, joka oli "varattu" sotaanlähtöä varten. Silmät aukesivat niinkuin pöllön pojalla. SE on pojat valtava reteli, joka pitää liikkua, kun sotajoukko lähtee liikenteeseen. Onko sitä harjoiteltu koskaan missään? Kenties. Käsi ylös, joka on harjoitellut?

Suunnitelmia on helppo tehdä ja tavoitteita voidaan asetella, hommassa kuin hommassa. Se tahtoo olla niin, että mitä kauemmas mennään organisaation karvakäsiosastolta, sitä loihakammin ollaan pihalla kuin lumiukot realitysta.

"käyttäkää vapaana olevaa kuljetuskalustoa"
"organisoikaa ohikulkevista ajoneuvoista tarpeisiinne"

Joskus kattelin Kainuun Rajavartiolaitoksen tyhjennettyjä varastoja. Siellä on ollut rompetta sen verran että uskon että niitä olisi ollut vittumainen kantaa pitkin Kainuun korpia Keltaisen varalle.

Tavoiteaikoja on kyllä helppo laittaa, mutta toisaalta ilman tavoiteaikoja on hankala johtaa

 

[koponen]

SE on pojat valtava reteli, joka pitää liikkua, kun sotajoukko lähtee liikenteeseen. Onko sitä harjoiteltu koskaan missään? Kenties. Käsi ylös, joka on harjoitellut?

On. Hep. Ja harjoitellaan, aika useinkin siellä ja täällä.

Se tahtoo olla niin, että mitä kauemmas mennään organisaation karvakäsiosastolta, sitä loihakammin ollaan pihalla kuin lumiukot realitysta.

Ja toisaalta karvakäsiosastolla ei ole aina riittäviä tietoja arvioida kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Ikuinen ongelma. Perussotaosaamiseen liittyen minä olen nähnyt paljonkin hetkiä kun on tapahtunut positiivisia kohtaamisia ihan kesken hyvän harjoittelun. Jopa niin, että henkilöstöryhmät ja persoonat ovat hiertäneet, mutta sotahommat ovat luistaneet ja kehittyneet.

"käyttäkää vapaana olevaa kuljetuskalustoa"
"organisoikaa ohikulkevista ajoneuvoista tarpeisiinne"

Tuon kouluttajan voisitte laittaa sinne paljon puhuttuun luiskaan. Ei tunnu olevan osaaminen tehtävän tasalla.

Vakavasti puhuen, voi olla että välivuosikymmeninä on sodan oppi hetkittäin unohtunut, mutta sodankäynnin materiaalinen luonne ja ilmentymät ovat hyvinkin pinnalla niissä paljon parjatuissa sotakouluissa. Sieltä niitä tuntuu valuvan hereästi myös ihan ressuharjoitteluun, ainakin niissä yhteyksissä kun olen itse kokenut. Kv. porukoilla on varmasti kokemusta vesipullojen määrästä majoituksessa, vaikka ulkona olisi kirpeämpikin keli. Vastaavasti moni muu yksityiskohta pakottaa miettimään sotajoukon toimintaa ja suorituskykyä ihan eri kantilta kun kevyt metsäkävely viikonloppuna.

Huollon ja viestin (/johtamisjärjestelmien) tosiolevainen on juurikin sitä, että rauhan aikana harjoitellaan kovilla suoritteilla helpotetussa tilanteessa, muiden osalta (useimmiten) simuloidaan erittäin paljon helpotetuissa olosuhteissa. Siksi ongelmanratkaisua harrastetaan enemmän ja perusteellisemmin juurikin näissä oikeilla suoritteilla toimivissa puuhissa. Samaa kitkaa soisi tuotavan riittävästi ja laadukkaasti kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Miettikääs mikrotasolla sitä "ruokavääpeliä", joka horjuu hämärän rajamailla kun muu porukka fiilistelee päivän "kovaa treeniä" teltoilla. Tai niitä viestimies viitosia, jotka lähtevät purkamaan kenttäkaapeleita kun muut kauhovat nödemuusia.

 

[baikal]

SE on pojat valtava reteli, joka pitää liikkua, kun sotajoukko lähtee liikenteeseen. Onko sitä harjoiteltu koskaan missään? Kenties. Käsi ylös, joka on harjoitellut?

On. Hep. Ja harjoitellaan, aika useinkin siellä ja täällä.

Se tahtoo olla niin, että mitä kauemmas mennään organisaation karvakäsiosastolta, sitä loihakammin ollaan pihalla kuin lumiukot realitysta.

Ja toisaalta karvakäsiosastolla ei ole aina riittäviä tietoja arvioida kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Ikuinen ongelma. Perussotaosaamiseen liittyen minä olen nähnyt paljonkin hetkiä kun on tapahtunut positiivisia kohtaamisia ihan kesken hyvän harjoittelun. Jopa niin, että henkilöstöryhmät ja persoonat ovat hiertäneet, mutta sotahommat ovat luistaneet ja kehittyneet.

"käyttäkää vapaana olevaa kuljetuskalustoa"
"organisoikaa ohikulkevista ajoneuvoista tarpeisiinne"

Tuon kouluttajan voisitte laittaa sinne paljon puhuttuun luiskaan. Ei tunnu olevan osaaminen tehtävän tasalla.

Vakavasti puhuen, voi olla että välivuosikymmeninä on sodan oppi hetkittäin unohtunut, mutta sodankäynnin materiaalinen luonne ja ilmentymät ovat hyvinkin pinnalla niissä paljon parjatuissa sotakouluissa. Sieltä niitä tuntuu valuvan hereästi myös ihan ressuharjoitteluun, ainakin niissä yhteyksissä kun olen itse kokenut. Kv. porukoilla on varmasti kokemusta vesipullojen määrästä majoituksessa, vaikka ulkona olisi kirpeämpikin keli. Vastaavasti moni muu yksityiskohta pakottaa miettimään sotajoukon toimintaa ja suorituskykyä ihan eri kantilta kun kevyt metsäkävely viikonloppuna.

Huollon ja viestin (/johtamisjärjestelmien) tosiolevainen on juurikin sitä, että rauhan aikana harjoitellaan kovilla suoritteilla helpotetussa tilanteessa, muiden osalta (useimmiten) simuloidaan erittäin paljon helpotetuissa olosuhteissa. Siksi ongelmanratkaisua harrastetaan enemmän ja perusteellisemmin juurikin näissä oikeilla suoritteilla toimivissa puuhissa. Samaa kitkaa soisi tuotavan riittävästi ja laadukkaasti kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Miettikääs mikrotasolla sitä "ruokavääpeliä", joka horjuu hämärän rajamailla kun muu porukka fiilistelee päivän "kovaa treeniä" teltoilla. Tai niitä viestimies viitosia, jotka lähtevät purkamaan kenttäkaapeleita kun muut kauhovat nödemuusia.

Vahvensin. Kiusallisen totta. Inhimillistä on kuitenkin arvioida "ylempien tasojen kykyjä ja tuumailuja", kun törmää seinään annettujen palikoiden kanssa. Toisaalta on niinkin, että osa koulutusta voi olla sekin, että annetaan ongelmia ratkottavaksi. Vituskäyrä nousee, mutta jotain tapahtuu myös kehityskäyrällä.

Jos nyt sota-ajan huoltoa ajattelen tänä päivänä, ja jos oletuksena on, että "jos sota syttyy se pian ohi on" eli ei puhuta edes kuukausista, niin tavarapeli on mielestäni ja käsittääkseni hyvin mutkatonta. Tykistön ammushuolto on oikeastaan ainoa, jota hieman aina epäilen, tonnimäärät ovat sodan oloissa ajettaviksi hirmuiset, jos meinataan ampua eikä kutitella. En tunne asiaa, mutta ehkä siihenkin on olemassa joku konstailematon vaihtoehto.

Mulla on ollut kauan hauteilla topikki, jossa arvioitaisiin joukon toimintaedellytyksiä riippumattomana ja itsenäisenä yksikkönä, irti huollosta ja oman informaationsa varassa. Saattaa olla vaan vähän liian haastava aihe. Mielenkiintoinen silti.

 

[koponen]

Tajusin ihan sattumalta erään kohtaamani reserviläiskoulutuksen heikkouden: ressujen oletetaan olevan niin vähän koulutuksessa, että annetaan käytännössä pelkästään ratkaistavissa olevia haasteita. Joskus vähän vaikeamman kautta, mutta kuitenkin.

Motivaation ja sotilasitsetunnon kannalta harvoin harjoitteleville näin toisaalta sopiikin olla, mutta ahkerasti treenautettaville tarvittaisiin ilman muuta ehtoja voi perse -hetkiä. Siis niitä, että koko kehikko romuttuu, ja tarvitaan oikeaa ja kovaa johtamista, ehkä poikkeuksellisiakin oivalluksia ja aloitteita.

Voi olla että jossain muualla näin onkin, mutta itselleni on ollut liian suppea osa rekisteristä käytössä. Ei sillä etteikö olisi niinkin ollut kovia ja opettavaisia harjoituksia, mutta siviilityössä on ollut välillä selvästi rajumpaa. Ja sodankäynnin vasta kuvittelisikin olevan rajua...

Liittyy aiheeseen kouluttaja-aineksen ja akateemistuvan koulutuskulttuurin kautta, mutta voisi olla omankin keskustelunsa paikka.

 

[Iso-Mursu]

SE on pojat valtava reteli, joka

Mulla on ollut kauan hauteilla topikki, jossa arvioitaisiin joukon toimintaedellytyksiä riippumattomana ja itsenäisenä yksikkönä, irti huollosta ja oman informaationsa varassa. Saattaa olla vaan vähän liian haastava aihe. Mielenkiintoinen silti. [/size]

Sinäänsä mielenkiintoinen aihe.

Tosin tuollaisessa topikissa vaikuttaisi paljon se että olisiko kyseessä operatiivinen joukko, uusi alueellinen joukko vai uusi paikallinen joukko.

Ja vuodenaika.

Uusi paikallinen joukko varmaan voisi tietyissä olosuhteissa tukeutua jonkin verran toiminta-alueensa paikkakunnan varastoihin.

Ongelmina olisi heti se että paikkakunnan ruokavarastot, varaosat jne ovat kaikki normaalioloissa heti tilattava kauempaa. Joskus jopa suoraan tehtailta asti.

Ruokapuolen pitää riittää myös paikaillisille siviileille. Se ei paljoa lämmitä näin keväälläkään jos K-kaupan hyllyssä on ketjumääräyksenä sushi kamoja ja avokarbo hedelmiä thaikuista. Hyllyistä voi helposti puuttua hyvin säilyvää ja trangioilla valmistettavia ruoka-aineksia tai niitä on hyvin vähän.

Paikallisesta eräliikkeestä ei saa takavarikoitua montaakaan otsalamppua jne.

Ammuspuolella varmasti riittäisi helposti se määrä tavaraa joka on perustamiskeskuksessa mukaan laitettu.

Nyt tuli hyvin ajatuksen virtaa, mutta hankalahan tilanne olisi.