JR49
Respected Leader
Tämä on paras systeemi selaamiseen, vertailevan tutkimuksen jälkeen.
Kuva-arkiston syövereissä pääsee kyllä ihan omaan tunnelmaansa. Homma tulee iholle. Mikä määrä tilannekuvia, maisemakuvia kerran menetystä, kuvia sotilaiden ja siviilien arjesta jne jne. Tällaiset tunnelmakuvat, paikat jossa kerran on tapahtunut jotain huikean ristiriitaista nykypäivään nähden, niiden takia harrastan sotahistoriaa.
Mikkelin Hallitustori. Värikuva on vanha sekin, nykyisin taustalla olisi Kauppakeskus Stella. Nykyisin tuossa keskellä olevassa rakennuksessa toimii erinomainen ravintola. Suosittelen sitä ja sen muikkuannoksia. Kuvan oikeassa laidassa olemme seisoskelleet vaimon kanssa juuri kihloihin mentyämme. Vähän enemmän oikealle kuvan ulkopuolelle jää Suomi-grilli, jonka muistavat kaikki Savon Prikaatin käyneet. Stoppariin on muuten samassa korttelissa kuin nuo rakennukset, vain toisella puolella.
Tuosta olen mennyt jo aivan lapsukaisena tuhansia kertoja. Kuten ihmiset tänäkin päivänä. Ja kuinka moni heistä muistaa tätä historiaa, tuskin kukaan.
Mutta jotkut meistä muistavat, mitä miehet kerran tekivät ja kansa koki. Joidenkin tehtävä on toimia kansakunnan muistina. Muistaa heitä, jotka vaipuivat, ja muistaa heitä, jotka selvisivät vain vaipuakseen vanhuksina, rakennettuaan kuitenkin nykyisyyden meille.
Useimpien side tänään eläviin on häilyvän seitinohut kuin haudan kynttilälyhdyn lepattava liekki, joka anoo: -Älä unohda, minä olin kerran.
Minä lupaan. En unohda.
Kuva-arkiston syövereissä pääsee kyllä ihan omaan tunnelmaansa. Homma tulee iholle. Mikä määrä tilannekuvia, maisemakuvia kerran menetystä, kuvia sotilaiden ja siviilien arjesta jne jne. Tällaiset tunnelmakuvat, paikat jossa kerran on tapahtunut jotain huikean ristiriitaista nykypäivään nähden, niiden takia harrastan sotahistoriaa.
Mikkelin Hallitustori. Värikuva on vanha sekin, nykyisin taustalla olisi Kauppakeskus Stella. Nykyisin tuossa keskellä olevassa rakennuksessa toimii erinomainen ravintola. Suosittelen sitä ja sen muikkuannoksia. Kuvan oikeassa laidassa olemme seisoskelleet vaimon kanssa juuri kihloihin mentyämme. Vähän enemmän oikealle kuvan ulkopuolelle jää Suomi-grilli, jonka muistavat kaikki Savon Prikaatin käyneet. Stoppariin on muuten samassa korttelissa kuin nuo rakennukset, vain toisella puolella.
Tuosta olen mennyt jo aivan lapsukaisena tuhansia kertoja. Kuten ihmiset tänäkin päivänä. Ja kuinka moni heistä muistaa tätä historiaa, tuskin kukaan.
Mutta jotkut meistä muistavat, mitä miehet kerran tekivät ja kansa koki. Joidenkin tehtävä on toimia kansakunnan muistina. Muistaa heitä, jotka vaipuivat, ja muistaa heitä, jotka selvisivät vain vaipuakseen vanhuksina, rakennettuaan kuitenkin nykyisyyden meille.
Useimpien side tänään eläviin on häilyvän seitinohut kuin haudan kynttilälyhdyn lepattava liekki, joka anoo: -Älä unohda, minä olin kerran.
Minä lupaan. En unohda.