lYleislavettia voitiin käyttää myös ilmatorjuntaan
Minulle on jostain jäänyt käsitys, että Madsen oli aika lataushäiriöherkkä ase. Lähde on oma takaraivo
Palokankaan kiitettyssä kirjassa olisi pitänyt olla toiset 250 sivua että olisi kaikki detaldit mahtunu. Yleislavetti oli nimenomaan it -tarkoitukseen suunniteltu mutta sitä voitiin käyttää myös suora-ammuntaan. Kompromissien tapaan kuvien perusteella ei soveltunut kumpaan-
kaan: Ylösnostettuna ilmatorjuntaa varten kolmijalka oli liian matala ja suora-ammuntaan kokoonpantuna taas liian korkea. Varsinaisessa pst -lavetissa putki oli suoraan pyörien akselin päällä.
20 -luvun it-aseiden tapaan mittakaavassa suurennettu pikakivääri. 30 -luvun alussa hankittiin onneksi ainoastaan 6 kpl, sillä niiden sarjatuli ei oikeastaan toiminut kuin pari laukausta kerrallaan. 3 kpl isojen sukellusveneiden kansiaseina, loput meni VMV:lle. Jv -aseen
tapaan liikkuvat osat meni eteen ammunnan loputtua ja patruuna jäi piippuun. Tämä ei ollut hyvä juttu, sillä ase kuumeni ammuttaessa ja sirpalekranaatilla oli räjähdysvaara. Sotien aikana sattuikin lukuisia putkiräjähdyksiä. Tästä johtuen aseen "Tuli seis!" oli ominta-
keinen: ampujan apulainen tempaisi vauhdilla lippaan irti kesken sarjan. Liikkuvat meni silloin eteen ilman kranaattia. Tykissähän ammus tarttuu kuparisesta johtorenkaasta kiinni rihloihin eikä tule pois rk:n tavoin, kun ase jälleen viritetään.
Palokangas väittää isänsä suullisesti kertomaan perustuen, että URR käytti niitä Talvisodassa. Madsen olisi kyllä ollut hyvä pst -ase, mutte ne saatiin maahan vasta sodan päätyttyä. Aseita tuli lisää Välirauhan ja Jatkosodan aikana; yhteensä kaikkiaan 350 kpl. Jossain
vaiheessa sodan aikana tuli uusi malli, jossa liikkuvat jäivät taakse ammunnan keskeytyessä ja osa vanhoistakin aseista muutettiin tähän standardiin. Oli lähinnä rannikkojoukkojen ja Laivaston it -ase. Käytössä mm Teikarinsaaren puolustuksessa sekä Suursaaren valtauk-
sessa. Ja myös puolustuksessa. Muistan 80 -luvulla kun vanha rakennusmestari kertoi tulittaneensa siellä saksalaisia Pohjoiskorkean laelta Madsenilla.
Jäi rt:n ja Laivaston käyttöön (tai paremminkin murheeksi) sotien jälkeen. 1970-80 luvuilla asemiesten painajainen. Laivastoasemilla voitiin edes selittää: "No se lähipuolustushan on ainoastaan poikien kakkostehtävä. Kyllä se voidaan harjoitella ainoastaan kylmäharjoit-
teina ilman kovapanosammuntoja." Kuten
@AKE-ukki kertoi. Mutta toisin oli laivoilla, jossa Madsenit olivat it-aseina. Niillä oli pakko ampua. Ongelmana sodan aikana ladatut patruunat, joilla tuli paljon laukeamattomia. Ase kuumeni ammuttaessa ja laukeamattoman sat-
tuessa kohdalle saattoi patruunan ruuti räjähtää jolloin ase laukesi itsestään tai sitten sirpalekranaatti räjähti putkessa tuhoisin seurauksin. Aseen sanottiinkin olevat yhtä vaarallinen käyttäjilleen kun viholliselle. Rauhan aikana saikin ampua ainostaan harjoituskranaattia,
jossa ei ollut räjähdysainetäytettä.
Laukeamaton patruuna jäi kiinni piipun rihloihin ja sen sai pois vain hylsyn ulosvetäjällä. Ensin piti varusmiehet hätistää toiselle puolelle laivaa ja sen jälkeen toinen asemies veti liikkuvat taakse. Otteen oli syytä pitää, sillä jos iskuri pääsi lyömään patruunaan lukon ollessa
auki ei kummallakaan asemiehellä enää ollut maallisia murheita. Joskus koko patruuna jäi silti putkeen ja joskus hylsy irtosi kranaatista ja ulos tuli ainoastan hylsy täynnä ruutia. Se tietysti levisi kuuman lukon osien päälle lisäten jännitystä asemiehen "tylsään" päivään.
Joku neropatti keksi 1960 -luvulla että ase voidaan modernisoida ja saada lisää tulinopeutta vaihtamalla palautusjouset tymäkämmiksi. Näinhän tietysti kävikin mutta homma kaatui lukuisiin häiriöihin. Kun tulinopeus on kaikkien sarjatuliaseiden keskeinen ominaisuus, oli
tehdaskin aikanaan tätä vuorenvarmaan ajatellut. Häiriöt loppuivat kun vanhat jouset vähin äänin palautettiin paikoilleen.
Tässä siis neljä ensiksi mieleen tullutta Madsenin häiriötä. Mitähän niistä veli
@JR49 mahtoi tarkoittaa?
Jääkärit eteenpäin!
