Salaliitot

1700 vuotta vanhat lisko muumiot. Sattumalta sijoittuvat samalla ajanjaksolle kuin Nasca linjat Perun autiomaassa. Mielenkiintoinen. Tämä ei ole tavallinen ufo pläjäys vaan tiedekonfressi missä valtion virkamiehet todistavat muumiot oikeaksi.

Huvittavaa tässä on se miten nämä tohtorit ovat oikeasti vihaisia huijaus vihjeistä pressitilaisuudessa.

 
Viimeksi muokattu:
Onneksi on lyhyt keskittymiskyky a la Trump, eihän tuommoista jaaristusta jaksa pari minuuttia kauemmin.
 
Tämä nyt ei ole puhtaasti salaliitto, mutta menköön:
Kaikkitietävä twitter välitti äsken teorian, mikä voisi selittää miksi Fermin Paradoksi pitää paikkansa
(Jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja, ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradanolisi pitänyt jo olla asutettuna 5–50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa.)

--> Jokainen riittävän kehittynyt sivilisaatio on löytänyt cryptovaluutat, mallia bitcoin, ja sitten apinan raivolla polttanut kaikki energiavarantonsa louhiessaan valuuttaa...
 
OldSkool kirjoitti:
Tämä nyt ei ole puhtaasti salaliitto, mutta menköön:
Kaikkitietävä twitter välitti äsken teorian, mikä voisi selittää miksi Fermin Paradoksi pitää paikkansa
(Jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi tätä ei ole havaittu? Pelkästään omassa galaksissamme Linnunradassa pitäisi olla miljardeja ja taas miljardeja planeettoja, ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradanolisi pitänyt jo olla asutettuna 5–50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa.)

--> Jokainen riittävän kehittynyt sivilisaatio on löytänyt cryptovaluutat, mallia bitcoin, ja sitten apinan raivolla polttanut kaikki energiavarantonsa louhiessaan valuuttaa...
Klikkaa laajentaaksesi...
https://m.kauppalehti.fi/uutiset/bi...hkoa-kuin-suurin-osa-maailman-maista/btPXJjSZ
... eli, jos virtuaalivaluutan louhiminen kasvaa tätä vauhtia niin sähköntarve globaalisti räjähtää... Olkiluoto XVIII tulille ja äkkiä ...
 
Cmdr. David Fravor and Lt. Cmdr. Jim Slaight were on a routine training mission 100 miles out into the Pacific when the radio in each of their F/A-18F Super Hornets crackled: An operations officer aboard the U.S.S. Princeton, a Navy cruiser, wanted to know if they were carrying weapons.

“Two CATM-9s,” Commander Fravor replied, referring to dummy missiles that could not be fired. He had not been expecting any hostile exchanges off the coast of San Diego that November afternoon in 2004.

Commander Fravor, in a recent interview with The New York Times, recalled what happened next. Some of it is captured in a video made public by officials with a Pentagon program that investigated U.F.O.s.

“Well, we’ve got a real-world vector for you,” the radio operator said, according to Commander Fravor. For two weeks, the operator said, the Princeton had been tracking mysterious aircraft. The objects appeared suddenly at 80,000 feet, and then hurtled toward the sea, eventually stopping at 20,000 feet and hovering. Then they either dropped out of radar range or shot straight back up.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.nytimes.com/2017/12/16/...&gwh=3E379894C145AC6B649DBD19ACD32223&gwt=pay

The Pentagon, at the direction of Congress, a decade ago quietly set up a multimillion-dollar program to investigate what are popularly known as unidentified flying objects—UFOs.

The “unidentified aerial phenomena” claimed to have been seen by pilots and other military personnel appeared vastly more advanced than those in American or foreign arsenals. In some cases they maneuvered so unusually and so fast that they seemed to defy the laws of physics, according to multiple sources directly involved in or briefed on the effort and a review of unclassified Defense Department and congressional documents.

The Advanced Aviation Threat Identification Program, whose existence was not classified but operated with the knowledge of an extremely limited number of officials, was the brainchild of then-Senate Majority Leader Harry Reid (D-Nev.), who first secured the appropriation to begin the program in 2009 with the support of the late Senators Daniel Inouye (D-Hawaii) and Ted Stevens (R-Alaska), two World War II veterans who were similarly concerned about the potential national security implications, the sources involved in the effort said. The origins of the program, the existence of which the Pentagon confirmed on Friday, are being revealed publicly for the first time by POLITICO and the New York Times in nearly simultaneous reports on Saturday.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.politico.com/magazine/story/2017/12/16/pentagon-ufo-search-harry-reid-216111
 
Huomattavin asia tässä on Pentagonin läheinen suhde Robert Bigelowiin. Miehellä on miljardeja lompakossa, ja hän omistaa Bigelow Aerospace Co lisäksi yksityisen firman, joka tutkii UFO tapauksia. Hän osti surullisen kuuluisan Skinwalker Ranchin tutkijoiden toimesta, joten kysymys kuuluu kuinka paljon hän tietää Jenkkien hyshys ohjelmista tämän aihepiirin ympärillä, Oma arvaus on todella paljon.
 
Lokakuussahan oltiin Usassa viimeksi ufojahdissa, tosin silloin hävittäjät eivät saaneet kohteesta havaintoja, ja se jäi epäselväksi oliko kyseessä marsilainen vai eksyksissä oleva häivekonepilotti Area 51:seltä.
https://www.verkkouutiset.fi/mystee...taivaalla-f-15-havittajat-eivat-tavoittaneet/
verkkouutiset kirjoitti:
Mysteerikonetta jahdattiin USA:n taivaalla: F-15-hävittäjät eivät tavoittaneet
KASPERI SUMMANEN | 18.11.2017 | 09:15- päivitetty 18.11.2017 | 08:59
Tunnistamaton valkoinen lentokone herätti hämmennystä Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltojen taivaalla koettiin lokakuun lopulla kummia. Erikoisesta tapauksesta liikkuu runsaasti huhuja ja tarinoita. Varmaa on ainoastaan se, että tunnistamaton lentokone pyöri vilkkaasti liikennöidyssä ilmatilassa matkustajakoneiden keskellä ja että se onnistui katoamaan paikalta, vaikka sen perään pantiin hävittäjäkoneita. Selvää on myös, ettei kyse ollut tavallisesta tapauksesta, jossa ilman transponderia lentävä pienkone eksyy väärään paikkaan.

Tapauksen faktoja tässä kertaavan War Zonen mukaan tilanne alkoi paikallista aikaa puoli viideltä iltapäivällä. Pian useiden matkustajakoneiden lentäjät ilmoittivat kohteesta hieman yli 10 kilometrin lentokorkeudessa. Mysteerikone lensi ilman sen sijainnin siviili-ilmavalvonnalle ilmoittavaa transponderia eikä se vastannut radiokutsuihin. Muun muassa tämän linkin takaa löytyvät Seattlen lennonjohdon radionauhoitukset vahvistavat havainnot.

Lennonjohdon ja eri matkustajakoneiden miehistöjen keskustelujen perusteella havaittua konetta ei kyetty seuraamaan tutkassa. Se ei myöskään näkynyt siviilikoneiden törmäyksien ehkäisemiseen tarkoitetussa TCAS-järjestelmässä. Useiden eri lentoyhtiöiden pilottien ja ilmavalvonnan väliset keskustelut erikoisesta vierailijasta kestivät kaikkiaan puolisen tuntia.

Mysteerikone oli aina liian etäällä matkustajakoneista, jotta sen tyyppiä olisi voitu vahvistaa. On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että kyseessä olisi jonkinlainen salainen amerikkalaiskone. Niitä testataan tavallisesti öisin ja ilmavoimien koelentoalueilla kaukana siviililiikenteestä.


142. lentueen F-15C nousee ilmaan Portlandista. USAF photo/Staff Sgt. John Hughel
Hävittäjät ilmaan

Yhdysvaltojen ilmapuolustuksesta vastaava NORAD vahvistaa War Zonelle, että Portlandin 142. hävittäjälentueen F-15C-hävittäjät hälytettiin ilmaan etsimään ”valkoista lentokonetta, 10-12 kilometrin lentokorkeudessa”. NORAD:n mukaan hävittäjät tulivat paikalle ja etsivät kohdetta. Sitä ei kuitenkaan tavoitettu.

Se, ettei konetta havaittu on jossain määrin erikoista. 142. lentueen F-15-koneet on varustettu maailman kenties tehokkaimmalla AN/APG-63V3-ilmasta ilmaan tutkajärjestelmällä ja huipputarkoilla Sniper-maalinosoituslaitteilla. On kuitenkin vaikea tietää, kertooko tämä mysteerikoneen nopeudesta ja muista ominaisuuksista vai yksinkertaisesti siitä, että hävittäjät tulivat paikalle liian myöhään. Niiden lähtöajasta ei ole tietoa.

Yhdysvaltojen ilmailuhallinto FAA on ilmavalvontaa niukkasanaisempi. FAA vahvistaa tapahtuneen, mutta kieltäytyy kertomasta asiasta enempää. War Zone pitää varmana, että tapauksesta on käynnissä jonkinlainen tutkinta. Vähintään matkustajakoneiden vauhdilla samassa lentokorkeudessa lentävä tunnistamaton lentokone otetaan Yhdysvalloissa varmasti äärimmäisen vakavasti. Jutussa pidetään myös mahdollisena, etteivät Yhdysvaltojen viranomaiset paljasta tapauksesta kaikkea, mitä ne tietävät.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Nyt tuli kuuminta hottia!

Kioskilla (Päijät-Hämeen maakuntakomppanian Varmistin-lehti 4/17) kerrotaan, että sakemanni on ollut mukana pommittamassa Suomea talvisodan aikana ja Suomessa on tuolloin ollut saksalaisia alasammuttuja lentäjiä sotavankeina, kuten linkissä olevassa teoslainauksessa kerrotaan. Jostain kumman syystä aseveljeyden lämmitessä saksalaisten kanssa tämä asia on aktiivisesti unohdettu. Lainauksen kertojana on jälleen majuri, joten luotettavuus on siis taattu. Majuritakuulla ja aluetoimistosta.

Mitäpä luulette, mikä on tarinan opetus? It goes like this:

http://www.maakuntakomppania.fi/resources/Varmistin4_17.pdf

"ALUETOIMISTO

SAKSALAISLENTÄJÄT SUOMEA POMMITTAMASSA?
Lähde: Päijät-Häme Suomen asialla (Lahden Sotaveteraanipiiri ry., Heinola 1982, Itä-Hämeen Kirjapaino Offset)

Viime vuosina on ”väännetty kättä” joidenkin tutkijoiden kesken siitä, että oliko Suomi Saksan liittolainen toisessa
maailmansodassa vai ei. Ja, jos oli, niin milloin liittolaisuus alkoi ja milloin päättyi. Vai oliko Suomi Saksan aseveli vai ei.
No, oli miten oli, sekä liittolaisuus että aseveljeys tuo aina tullessaan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä ihmetyksen aiheita
myöhemmille sukupolville ainakin historian tutkimuksen kokonaisuudessa.

Saksa tarjosi toukokuussa 1939 Suomelle tietynlaisia turvatakuita. Suomi kieltäytyi. Berliinissä kieltäytymistämme pidettin yltiöpäisyytenä. Turvatakuisiin olisivat kuuluneet takuusopimukset Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa. Sopimuksiin olisivat kuuluneet mm. rauhanomaiset kyseisten alueiden miehitykset, joiden tarkoituksena oli torjua Neuvostoliiton mahdollista uhkaa. Kun Baltian maat ja Pohjoismaat eivät hyväksyneet Berliinin turvatakuita, niin siitä voidaan katsoa seuranneen ”rangaistus”: Molotov–Ribbentrop-sopimus
allekirjoitettiin elokuussa 1939 ja Baltian maat – Suomi mukaan lukien – luokiteltiin kuuluvaksi Neuvostoliitonetupiiriin. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 389)

Saksan ja Neuvostoliiton mielestä Suomi oli sotilaallisesti lähes suorituskyvytön maa. Saksalle Suomen alue oli operatiivista
etumaastoa. Saksa painosti Suomea pitkin syksyä -39 suostumaan heidän ehtoihinsa. Painostukseen kuului mm. erilaisten materiaalien tuontirajoituksia. Myös diplomatian painostuskeinot olivat monenkirjavia: esimerkiksi 6.12.1939 saksalaiset jäivät pois Suomen Berliinin lähetystön järjestämiltä itsenäisyyspäivän vastaanotolta ja Hitler teki selväksi, kuinka olimme syntisiä ja petollisia entisiä auttajiamme kohtaan. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 389)

Kolmannen valtakunnan ilmavoimat olivat sekaantuneet Espanjan sisällissotaan jo vuonna 1935. Suomen painostamiseen
vuoden -39 myöhäissyksyllä kuului myös Hitlerin esittämä suora uhkaus tasavallan presidenƫ Kyösti Kalliolle, että
Saksa ryhtyy ilmasotatoimiin Suomea vastaan, jos se ei solmi rauhaa Neuvostoliiton kanssa tammikuun 1940 kuluessa.
Saksalaisilla oli jo kyllin kokemusta ilma-aseellansa sekaantua maansa ulkopuolisella alueella sotatoimiin: Espanjassa.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena joulukuussa -39 saksalaiset lentäjät alkoivat pommittaa tiettyjä pistemaaleja
ja siltoja sekä rautateitä Suomen sisämaa-alueilla. Pommituksiin Riihimäellä ja Lahdessa kuuluivat laakapommitukset.
Niiden jälkeen koneet palasivat tekemään tarkkuuspommituksia. Lahdessa erityisenä kohteena oli Lahden radioasema,
jota pommitettiin 27.12.1939 ja 12.1.1940. Lahdessa väitetään olleen ”asiamies”, joka väliti tietoja pommitusilmavoimille
pommituksien tuloksista. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 390)

Helmikuun 1. päivänä 1940 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen valmistelut etenkin Karjalan Kannaksen alueilla;
Suomalaisten raskaita aseita, pesäkkeitä ja bunkkereita tuhottin raskaalla tykistöllä, panssariaseilla ja syöksypommituksin.
Merkillepantavaa ovat kokeneiden kaaderiupseereiden kertomukset siitä, että ilmaiskujen tarkkuus ja toteutustavat
muuttuivat oleellisesti helmikuun alusta alkaen: selkeästi tarkemmiksi aikaisempaan nähden. Välirauhan aikana,
vuoden 1941 kesällä, Neuvostoliitto perusteli tappioitaan vahvistamalla sen, että heillä ei ollut käytössään maataistelukoneita
ja syöksypommittajia eikä niitä varten koulutettua henkilökuntaa. Eli kysymys kuuluu, että olivatko saksalaiset
meitä vastassa sekä henkilöstöineen että lentokoneineen talvisodan aikana? (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 390-391)

Missä ovat todisteet saksalaislentäjistä? On niitä joitakin. Päijäthämäläinen pioneerikomppania 37 oli rakentanut Uttiin parakkikylän sotavankien vastaanottoleiriä varten. Alueen vartiomiehet ilmoiƫtivat Erillispataljoona 31:n miehille, jotka rauhan tultua hiihtomarssivat Utin lentokentän alueen läpi kohta Kouvolaa, että heillä on sotavankeina 16 saksalaislentäjää. Vuoden -40 huhtikuussa virallinen sensuuri
kumosi kaikki tiedot saksalaissolaiden osallistumisista talvisotaan. Vaikeneminen asiasta oli tässäkin kohtaa kultaa. Samana vuonna Suomi ja Saksa tekivät kauppasopimuksen. Se takasi Saksalle Suomen kuparin ja nikkelin saannin. Myös suomalaisia vastaan operoineiden lentäjien kerrotaan puhuneen toimistaan talvisodassa. Saksan ilmavoimien arkistoista ei ole toistaiseksi löytynyt vahvistusta heidän ilmavoimiensa,
tai edes sen osan, komentamisesta talvisotaan Neuvostoliiton avuksi. Syynä tähän ovat vajavaiset arkistot. Vai olisiko kyseessä ollut tietoinen teko: käskyyn perustuen mitään kirjallista ei asiasta tehty? (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 391)

Eikö ollutkin eriskummallinen yksityiskohta sotahistoriastamme?
Majuri Kalle Laaksonen
Sektorijohtaja
Hämeen aluetoimisto
Panssariprikaati"
 
Myrskyhiiri kirjoitti:
Nyt tuli kuuminta hottia!

Kioskilla (Päijät-Hämeen maakuntakomppanian Varmistin-lehti 4/17) kerrotaan, että sakemanni on ollut mukana pommittamassa Suomea talvisodan aikana ja Suomessa on tuolloin ollut saksalaisia alasammuttuja lentäjiä sotavankeina, kuten linkissä olevassa teoslainauksessa kerrotaan. Jostain kumman syystä aseveljeyden lämmitessä saksalaisten kanssa tämä asia on aktiivisesti unohdettu. Lainauksen kertojana on jälleen majuri, joten luotettavuus on siis taattu. Majuritakuulla ja aluetoimistosta.

Mitäpä luulette, mikä on tarinan opetus? It goes like this:

http://www.maakuntakomppania.fi/resources/Varmistin4_17.pdf

"ALUETOIMISTO

SAKSALAISLENTÄJÄT SUOMEA POMMITTAMASSA?
Lähde: Päijät-Häme Suomen asialla (Lahden Sotaveteraanipiiri ry., Heinola 1982, Itä-Hämeen Kirjapaino Offset)

Viime vuosina on ”väännetty kättä” joidenkin tutkijoiden kesken siitä, että oliko Suomi Saksan liittolainen toisessa
maailmansodassa vai ei. Ja, jos oli, niin milloin liittolaisuus alkoi ja milloin päättyi. Vai oliko Suomi Saksan aseveli vai ei.
No, oli miten oli, sekä liittolaisuus että aseveljeys tuo aina tullessaan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä ihmetyksen aiheita
myöhemmille sukupolville ainakin historian tutkimuksen kokonaisuudessa.

Saksa tarjosi toukokuussa 1939 Suomelle tietynlaisia turvatakuita. Suomi kieltäytyi. Berliinissä kieltäytymistämme pidettin yltiöpäisyytenä. Turvatakuisiin olisivat kuuluneet takuusopimukset Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa. Sopimuksiin olisivat kuuluneet mm. rauhanomaiset kyseisten alueiden miehitykset, joiden tarkoituksena oli torjua Neuvostoliiton mahdollista uhkaa. Kun Baltian maat ja Pohjoismaat eivät hyväksyneet Berliinin turvatakuita, niin siitä voidaan katsoa seuranneen ”rangaistus”: Molotov–Ribbentrop-sopimus
allekirjoitettiin elokuussa 1939 ja Baltian maat – Suomi mukaan lukien – luokiteltiin kuuluvaksi Neuvostoliitonetupiiriin. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 389)

Saksan ja Neuvostoliiton mielestä Suomi oli sotilaallisesti lähes suorituskyvytön maa. Saksalle Suomen alue oli operatiivista
etumaastoa. Saksa painosti Suomea pitkin syksyä -39 suostumaan heidän ehtoihinsa. Painostukseen kuului mm. erilaisten materiaalien tuontirajoituksia. Myös diplomatian painostuskeinot olivat monenkirjavia: esimerkiksi 6.12.1939 saksalaiset jäivät pois Suomen Berliinin lähetystön järjestämiltä itsenäisyyspäivän vastaanotolta ja Hitler teki selväksi, kuinka olimme syntisiä ja petollisia entisiä auttajiamme kohtaan. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 389)

Kolmannen valtakunnan ilmavoimat olivat sekaantuneet Espanjan sisällissotaan jo vuonna 1935. Suomen painostamiseen
vuoden -39 myöhäissyksyllä kuului myös Hitlerin esittämä suora uhkaus tasavallan presidenƫ Kyösti Kalliolle, että
Saksa ryhtyy ilmasotatoimiin Suomea vastaan, jos se ei solmi rauhaa Neuvostoliiton kanssa tammikuun 1940 kuluessa.
Saksalaisilla oli jo kyllin kokemusta ilma-aseellansa sekaantua maansa ulkopuolisella alueella sotatoimiin: Espanjassa.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena joulukuussa -39 saksalaiset lentäjät alkoivat pommittaa tiettyjä pistemaaleja
ja siltoja sekä rautateitä Suomen sisämaa-alueilla. Pommituksiin Riihimäellä ja Lahdessa kuuluivat laakapommitukset.
Niiden jälkeen koneet palasivat tekemään tarkkuuspommituksia. Lahdessa erityisenä kohteena oli Lahden radioasema,
jota pommitettiin 27.12.1939 ja 12.1.1940. Lahdessa väitetään olleen ”asiamies”, joka väliti tietoja pommitusilmavoimille
pommituksien tuloksista. (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 390)

Helmikuun 1. päivänä 1940 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen valmistelut etenkin Karjalan Kannaksen alueilla;
Suomalaisten raskaita aseita, pesäkkeitä ja bunkkereita tuhottin raskaalla tykistöllä, panssariaseilla ja syöksypommituksin.
Merkillepantavaa ovat kokeneiden kaaderiupseereiden kertomukset siitä, että ilmaiskujen tarkkuus ja toteutustavat
muuttuivat oleellisesti helmikuun alusta alkaen: selkeästi tarkemmiksi aikaisempaan nähden. Välirauhan aikana,
vuoden 1941 kesällä, Neuvostoliitto perusteli tappioitaan vahvistamalla sen, että heillä ei ollut käytössään maataistelukoneita
ja syöksypommittajia eikä niitä varten koulutettua henkilökuntaa. Eli kysymys kuuluu, että olivatko saksalaiset
meitä vastassa sekä henkilöstöineen että lentokoneineen talvisodan aikana? (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 390-391)

Missä ovat todisteet saksalaislentäjistä? On niitä joitakin. Päijäthämäläinen pioneerikomppania 37 oli rakentanut Uttiin parakkikylän sotavankien vastaanottoleiriä varten. Alueen vartiomiehet ilmoiƫtivat Erillispataljoona 31:n miehille, jotka rauhan tultua hiihtomarssivat Utin lentokentän alueen läpi kohta Kouvolaa, että heillä on sotavankeina 16 saksalaislentäjää. Vuoden -40 huhtikuussa virallinen sensuuri
kumosi kaikki tiedot saksalaissolaiden osallistumisista talvisotaan. Vaikeneminen asiasta oli tässäkin kohtaa kultaa. Samana vuonna Suomi ja Saksa tekivät kauppasopimuksen. Se takasi Saksalle Suomen kuparin ja nikkelin saannin. Myös suomalaisia vastaan operoineiden lentäjien kerrotaan puhuneen toimistaan talvisodassa. Saksan ilmavoimien arkistoista ei ole toistaiseksi löytynyt vahvistusta heidän ilmavoimiensa,
tai edes sen osan, komentamisesta talvisotaan Neuvostoliiton avuksi. Syynä tähän ovat vajavaiset arkistot. Vai olisiko kyseessä ollut tietoinen teko: käskyyn perustuen mitään kirjallista ei asiasta tehty? (Päijät-Häme Suomen asialla, s. 391)

Eikö ollutkin eriskummallinen yksityiskohta sotahistoriastamme?
Majuri Kalle Laaksonen
Sektorijohtaja
Hämeen aluetoimisto
Panssariprikaati"
Klikkaa laajentaaksesi...
Mutta kannattaa muistaa myös, että Mannerheim-linja murtui vasta, kun Neuvostoliitto pyysi Saksalta apua Molotov-Ribbentrop -paktin hengessä. Puna-armeijan aselajien yhteistoiminta kertoi selkeästi siitä, että saivat apua niin esikunnissa kuin kentälläkin. Ja vain saksalaisilla oli käsissään tietotaito, jolla suomalaisten puolustus kyettiin murtamaan!

Tätä kerrottiin sekä talvisodan aikana että välittömästi sen jälkeen, kuten myös muutamissa teoksissa Kannaksen läpimurtoon liittyen (sarjassamme kevyttä&kirjavaa muistelmateosta yms. vastaavaa).
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top