Kiinteillä asemilla voi olla merkitystä mutta mielestäni Ukraina antaa ehkä hieman väärän kuvan. Kiinteiden asemien läpi kun tulee murto niin se asema menettää merkityksensä. Silloin pitäisi olla syvyydessä toinen, kolmas, neljäs... linja. Toivo on silloin oikeastaan siinä, että kenellä loppuu miehet, ammukset ja materiaali ensin kesken. Puolustajalta vai hyökkääjältä. Tämä on ryssän tapa sotia ja emme voi vastata siihen mielestäni koska meillä ei vain riitä materiaalia kulutussotaan.
Suomella on kyllä syvyyttä mutta mielestäni Ukraina on osoittanut myös sen, että vihollista ei kyllä kannata kovinkaan syvälle laskea koska on veristä touhua saada se sieltä pois. Päin vastoin tavoite pitäisi olla viedä taistelu vihollisen alueelle ja pakottaa se reagoimaan ja jakamaan joukkojaan. Ukrainassa ryssä määrää tahtia ja kun se määrää tahtia se voi siirtää joukkojaan aika vapaasti luoden painopisteitä. Puolustajan kun on oltava vahva joka puolella. Hyökkääjälle riittää, että se on vahva yhdessä tai parissa paikassa. Kunnon murto ja linja siirtyy 30km niin siinä ei silloin lämmitetyt kasematit auta ja lämmitä.
Suomessakin uskoisin, että siviilien evakuoiminen jäisi pitkälti siviileille itselleen. Kuten se on Ukrainassakin. Vaatisi valtavia resursseja alkaa siirtää ihmisiä samaan aikaan kun pitäisi pysäyttää vihollinen. Tehtäisiinkö se ennakoivasti jo vihollisuuksien varautumisen yhteydessä? Saattaa olla mutta mihin syvyyteen?
Suurimpina haasteina ehkä näkisin sen, että vaikka meillä on tehokas ja pystyvä armeija niin tilanne jossa joutuisimme istuttamaan miehiä metsässä valmiina useita kuukausia ja mitään ei tapahtuisi niin se olisi yhteiskunnalle kallista mutta välttämätöntä. Eli tilanne jossa naapuri vaikka uhkaa voimankäytöllä ja siirtelee Suomen vastaiselle rajalle miehiä ja kalustoa mutta ei kuitenkaan toteuta mitään. Suomen olisi siihen reagoitava. Asevelvollisuusarmeijalla ja reservillä siihen voidaan reagoida mutta siviiliyhteiskunta ottaa siitä kyllä pitkässä juoksussa nokkaansa.
Paljon on vielä tekemistä niin varautumisen suhteen kuin monen muunkin asian suhteen.
