Vaikka näitä sekavia ajattelijoita on näköjään demareissakin, yleensä he ovat junttaantuneet Itsenäisyyspuolueen ja Piraattipuolueen riveihin.
Yhteistä on vahva ideologia, jossa kiistetään rikkomukset ja väärinkäytökset, joita Venäjä tekee. Yhdysvaltain lisäksi myös EU on mörkö. Osa ihan vilpittömästi uskoo, että Venäjä tuo ihmisarvoisuutta kamalaan rahamaailmaan, on vaihtoehto. Se, että Venäjä on epäsuvaitsevainen nationalistinen kleptokratia, jota johtaa pesunkestävä gangsteri, ei merkitse mitään. Uskoisinitsekin,että kyse on samasta nostalgiasta kuin Venäjän sisällä - vahvasta Neuvostoliiton kaipuusta.
Missä määrin kannattaa oppia kritiikistä? Miten moni meistä ennen kriisiä oli huolissaan Goldman Sachsin kaltaisten lobbareiden tunkemisesta vallan ytimiin? Miten moni meistä näki heikon Obaman saavuttaneen vaalivoiton George W. Bushin politiikan tähden? Eivätkö juuri Bushinkin perheen bisnekset sekaantuneet operaatioihin? Eikö perhe- ja sisäpiirin tuomiovaltaa käytetty mielenkiintoisella tavalla jopa presidentinvaaleissa? Olivatko sotahaukat Rumsfeld, Cheney ja Wolfowiz esimerkillisä kansainväliset oikeudet huomioonottavia hallintomiehiä? Eikö Amerikassakin leimattu pettureiksi erimielisiä? Näin kävi asetarkastaja Scott Ritterille, joka yritti vain kertoa totuuden ennen vuotta 2003.
Mutta Venäjä nykytilassa ei ole vaihtoehto. Näiltäputinisteilta puuttuu kaikki analyyttisyys ja tapa yrittää tarkastella sitä, mitä tapahtuu todella. Kyse on uskonnosta siinä, missä taistolaisuus oli uskonto.
Ja kyllä, Vasemmistoliitto on selkeämpi linjauksiltaan. Se ei pidä NATOsta mutta tuskin näkee Venäjää köyhän pienen ihmisen paratiisina tai sen suhtautumista vähemmistöihin mallikkaana.
Toinen selkeä on Kansallinen Kokoomus. Se pitää NATOsta, lännestä ja rahasta toivoo jatkuvaa suoraa nousua, joka ei lopu ikinä.
Kaikki muut luikeroivat jollain lailla.