SDR-Radiot ja niiden käyttö. (Software Defined Radio)

Hanski

Ylipäällikkö
Siis mitä tämmöisiä radioita Suomessa on muka otettu käyttöön? Eikös meillä ole käytössä Israelilaiset radiot?
Hyvin lyhyenä vastauksena:
M18 on uusi viestijärjestelmä, jolla muodostetaan viestiyhteydet esim. komppaniatasalta ylöspäin ja komppanian sisällä eri joukkueisiin. Komppanian viestiasemat ovat asennettu peräkärryihin. M18:n ydinkomponentit ovat taktinen reititin (periaatteessa ihan normaali IP-reititin MIL-speksien mukaisilla liittimillä, paksulla alumiinikuorella ja mattavihreällä värillä), SDR-radioyksikkö ja näitä ohjaava käyttöpääte (taitaa olla ihan tavallinen ruggeroitu Windows-läppäri). Paketti täydentynee vielä adaptiivisella antennilla.

SDR-radio (Software Defined Radio) on kuuminta hottia militääriviestiliikenteessä. Siinä perinteinen kiinteä radio-osa on korvattu pienellä tietokoneella ja siihen liitettävillä eri taajuusalueiden ohjelmisto-ohjatuilla radio-osilla. Homman hauskuus on siinä, että radioon voi ladata tarpeiden mukaan erilaisia aaltomuotoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tavallinen analoginen FM, jolla voidaan liikennöidä esim. perinteisten venttiseiskojen kanssa, digitaalinen hyppivätaajuukisinen, jolla liikennöinti onnistuu mm. nykyisten Tadiran-radioiden kanssa ja paikannusaaltomuoto, jolla voidaan luoda GPS:stä riippumaton paikannussignaaliverkko. Aaltomuotoja voi kehittää tarpeiden mukaan ja mikään ei estä, että esimerkiksi sota-aikaa varten olisi täysin omat viholliselle tuntemattomat aaltomuodot.

Adaptiivinen antenni on myös hauska värkki. Siinä antennin säteilykuvio muodostetaan elektronisesti tarpeiden mukaan. Komppanian viestiasemassa esimerkiksi toinen puoli antennista voisi olla optimoitu viestialueella olevan joukkueen vastuualueen mukaan toisen puolen toimiessa linkkiantennin tapaan ja hoitaessa yhteyksiä pataljoonaan. Elektronisella säteilykuviolla minimoidaan hajasäteily (=vihollisen kuuntelumahdollisuudet) ja maksimoidaan halutun yhteystavan toimivuus. Tekniikka on läheistä sukua AESA-tutkien signaalikuvion hallinnalle.
 
:solthum:Kiitoksia Hanskille erinomaisesta selostuksesta! :solthum:

Miten näiden softaradioiden LPI ja ELSO-sietokyky on? Siis juu, ymmärrän, että teoriassa varmaan miltei rajaton, mutta miten käytännössä on asian laita? Pärjäävätkö tai ylittävätkö esim. näiden Tadiranien kyvyt? Entä mikä se kantama on? Periaatteessa taas toki teoriassa varmaan miltei rajaton, mutta miten käytännössä esim. Tadiraneihin verrattuna?

Eikö komppanian viestiasema peräkärryssä ole vähän liian haavoittuva? Jos se on kaputt niin komppania on kaputt viestintänsä kanssa? Eikö noissa ole kuitenkin ad hoc-verkko-ominaisuutta, joten tarvittaessa esim. joka ryhmän/partion radio voisi reitittää muuta liikennettä eteenpäin jota verkossa kulkee jne.? Jolloin yhden tämmöisen "solmun" tuhoaminen vaan käytännössä hajauttaa viestinnän verkostomaisesti kiertämään pienempien pisteiden kautta piste pisteeltä? Riittääkö se? Vai miten tuo on tehty ja huolehdittu, ettei tuo sano kaputt? Eikö olisi järkevämpää - siis joukon oman viestiaseman sijaan pistää maastoon pystyyn piiloon puolikiinteitä viestiasemia, jotka toimivat automaattisesti ja luoda sitä kautta tavallaan koko taistelualueelle oma "verkkoalue"? Jos LPI on käytössä niin eihän noita paikanna siltikään millään ja jos on järkevät suojausjutut tehty ja ehkä ansoitukset ja etätuhosysteemit ja valvontasysteemit niin ei pelkoa vihollisen käsiin joutumisesta vaarantavana tekijänäkään ole. Toki tämmöisen rinnalle pitäisi sitten olla vielä tuo ad hoc verkottuva systeemi, jos kuitenkin se "solu" posahtaa paskaksi niin viestintä voisi silti toimia jotenkuten. Vai onko näiden "peräkärryjen" idea juurikin tämä minkä tässä selitinkin? :D
 
Adaptiivinen antenni on myös hauska värkki. Siinä antennin säteilykuvio muodostetaan elektronisesti tarpeiden mukaan. Komppanian viestiasemassa esimerkiksi toinen puoli antennista voisi olla optimoitu viestialueella olevan joukkueen vastuualueen mukaan toisen puolen toimiessa linkkiantennin tapaan ja hoitaessa yhteyksiä pataljoonaan. Elektronisella säteilykuviolla minimoidaan hajasäteily (=vihollisen kuuntelumahdollisuudet) ja maksimoidaan halutun yhteystavan toimivuus. Tekniikka on läheistä sukua AESA-tutkien signaalikuvion hallinnalle.

Arvaanko oikein, että tuo systeemi haistelee koko ajan, että mikä olisi optimaalinen signaalikuvio milläkin hetkellä? Olettaisin, että meteorologiset seikat vaikuttavat signaaliin, joten tuo säätää sitä jatkuvasti, etenkin jos signaali on hyvin kapea. Ja jos tuo systeemi kykenee tuohon, niin silloin se signaali saa olla todella kapea (en tiedä voiko se olla niin kapea).
 
:solthum:Kiitoksia Hanskille erinomaisesta selostuksesta! :solthum:

Miten näiden softaradioiden LPI ja ELSO-sietokyky on? Siis juu, ymmärrän, että teoriassa varmaan miltei rajaton, mutta miten käytännössä on asian laita? Pärjäävätkö tai ylittävätkö esim. näiden Tadiranien kyvyt? Entä mikä se kantama on? Periaatteessa taas toki teoriassa varmaan miltei rajaton, mutta miten käytännössä esim. Tadiraneihin verrattuna?
LPI (Low Probability of Intercept) on ihan riippuvainen käytettävästä aaltomuodosta. Huonoimmillaan se on LV-217M -tasoa, jos käytetään analogista FM -aaltomuotoa. Täysin Tadiraneja vastaava taso saadaan yhteensopivalla digitaalisella hyppivätaajuisella aaltomuodolla. Lentokoneisiin ja laivoihin yhteydenpito onnistuu LINK16-aaltomuodolla ja LPI on taas kyseisen speksin mukainen. Tämän jälkeen kenttä onkin täysin avoin uusille aaltomuodoille ja paremmalle LPI:lle. Natolla on varsin suuret yhteiset ponnistukset aaltomuotojen kehittämiseksi. Tämä ei ole halpaa, mitä monimutkaisempi aaltomuoto, sitä enemmän siihen kuluu suunnittelu- ja testaustunteja.

Aaltomuodoista paikannusaaltomuoto on aika mielenkiintoinen. Esimerkiksi lähettämällä DGPS-signaalia tunnetuista kiintopisteistä, voidaan luoda kokonaan satelliiteista riippumaton paikannus, joka on kuitenkin yhteensopiva GPS-vastaanottimien kanssa. Komppanian viestiasema voi kuunnella DGPS-signaalia ja saada sitä kautta tarkan sijainnin itselleen.

ELSO-kyky pitää purkaa osiin, jotta vastaaminen on mahdollista. Ensinnäkin taktinen reititin mahdollistaa perinteiset valokaapeliyhteydet, joten viestiasema voi olla ylöspäin yhtä suojattu kuin valokaapeliyhteydet. Radioyhteyksillä ELSO-kyky riippuu käytettävästä aaltomuodosta ja (M18-viestiasemien välillä) adaptiivisen antennin asetuksista. Sanoisin, että ELSO-kyvystä saadaan niin hyvä kuin se nykytekniikalla on mahdollista. Kyky riippuu enemmän softaan käytetyistä panoksista kuin fyysisistä komponenteista.

Kantama voidaan säätää tarpeen mukaan. Vähän yksinkertaistettuna: normaalitilanteessa viestiasemalla pidetään yhteyttä komppaniatasolla VHF-radiomoduulilla ja kantama on tyypillinen VHF:n 10-15 km. Viestiasemalle annetaan kuitenkin tehtäväksi ottaa yhteys 100 km päässä olevaan kaukopartioon. Viestialiupseeri kaivaa taskustaan HF-radiomoduulin, vaihtaa radio-osan ja radio-osan virransyötön kaapeliin, josta tulee enemmän jerkkua. Samalla adaptiivista antennia säädetään pitkälle yhteysvälille haluttuun suuntaan. Voilá, yhteys 100 km päähän onnistui kuin Strömsössä!


Eikö komppanian viestiasema peräkärryssä ole vähän liian haavoittuva? Jos se on kaputt niin komppania on kaputt viestintänsä kanssa? Eikö noissa ole kuitenkin ad hoc-verkko-ominaisuutta, joten tarvittaessa esim. joka ryhmän/partion radio voisi reitittää muuta liikennettä eteenpäin jota verkossa kulkee jne.? Jolloin yhden tämmöisen "solmun" tuhoaminen vaan käytännössä hajauttaa viestinnän verkostomaisesti kiertämään pienempien pisteiden kautta piste pisteeltä? Riittääkö se? Vai miten tuo on tehty ja huolehdittu, ettei tuo sano kaputt? Eikö olisi järkevämpää - siis joukon oman viestiaseman sijaan pistää maastoon pystyyn piiloon puolikiinteitä viestiasemia, jotka toimivat automaattisesti ja luoda sitä kautta tavallaan koko taistelualueelle oma "verkkoalue"? Jos LPI on käytössä niin eihän noita paikanna siltikään millään ja jos on järkevät suojausjutut tehty ja ehkä ansoitukset ja etätuhosysteemit ja valvontasysteemit niin ei pelkoa vihollisen käsiin joutumisesta vaarantavana tekijänäkään ole. Toki tämmöisen rinnalle pitäisi sitten olla vielä tuo ad hoc verkottuva systeemi, jos kuitenkin se "solu" posahtaa paskaksi niin viestintä voisi silti toimia jotenkuten. Vai onko näiden "peräkärryjen" idea juurikin tämä minkä tässä selitinkin? :D
Periaatteessa normaalia verkonhallintaa... Verkkojen muodostamiseen voi käyttää kaupallista verkonhallintasoftaa, jos halutaan tai voi olla, että tämäkin on koodattu Elektrobitillä. (En tiedä, miten M18 verkonhallinta on toteutettu, mutta jos sitä itse suunnittelisin, tekisin kaikista viestiasemista identtisiä ja komppaniankomentopaikalla toimiviin viestiasemiin lataisin sopivan kaupallisen verkonhallintasoftan. Jos yksittäinen asema tippuu pois, verkonhallinnan toimenpitein asema korvataan toisilla joko automaattisesti tai manuaalisesti. Jos verkonhallinta-viestiasema tippuu pois, korvaava voitaisiin tehdä jostain muusta viestiasemasta).

Nimenomaan M18:ssa on ideana, että viestiasemat eivät ole kiinteitä tai puolikiinteitä. Tässä astuu kuvaan viestitaktiikka. Asemat vaihtavat paikkaansa ja antennien säteilykuvioita säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä lisää odotettavissa olevaa elinaikaa ja tekee viholliselle viestitiedustelun hankalammaksi.

Arvaanko oikein, että tuo systeemi haistelee koko ajan, että mikä olisi optimaalinen signaalikuvio milläkin hetkellä? Olettaisin, että meteorologiset seikat vaikuttavat signaaliin, joten tuo säätää sitä jatkuvasti, etenkin jos signaali on hyvin kapea. Ja jos tuo systeemi kykenee tuohon, niin silloin se signaali saa olla todella kapea (en tiedä voiko se olla niin kapea).
Todennäköisesti juuri näin. Adaptiivista antennia ei taida vielä olla Suomessa käytössä, joten tarkkoja toimintaperiaatteita Suomen järjestelmästä ei ole tiedossa tai ne eivät ole julkisia. Toisaalta kyseessä on softalla tehty järjestelmä, jonka ominaisuudet muuttuvat uudella softalla. Voi olla, että Adaptiivinen Antenni v. 1.0 tarjoaa vasta säädeltävän säteilykuvion ja versio 2.1 SP2 tuo mukanaan bugikorjausten lisäksi signaalikuvion automaattisen säädön...

@setämies Tämä keskustelu polveilee aika kauas alueellisista joukoista. Olisiko mahdollista siirtää näitä radiojuttuja vaikka uuteen SDR-radiot ketjuun?
 
Ihan mielenkiintoista tekstiä ;)
 
@Hanski kirjoittaa asiaa liittyen SDR-tekniikkaan. Kaikkia juttuja ei ihan suoraan M18 ole, mutta mikään ei estä niiden lisäämistä tulevaisuudessa.

Adaptiiviseksi antenniksi voi ilmeisesti lukea korkeimmalla IV bandilla tällä hetkellä tuotannossa olevan "levy"-antennin. Nykyisessä kokoonpanossa HF/VHF-yhteydet toteutetaan niillä Tadiranin kenttäradioilla jotka kytketään Taktiseen Reitittimen. Paikannusaaltomuotoa on kehitelty/testattu jo sieltä PVn ohjelmistoradiodemonstraattorin ajoilta (2005-). Tätä ei ole käytössä vielä voi olla että satelliittipaikannuksen käytön vain yleistyessä tarvetta ei koskaan tulekaan.

Tuolta Elektrobitin sivuilta löytyy todella hyvät infot käyttöön tulevasta laitteistosta.
 
M18 korvaa siis vanhat YVI1M/2 kalustot. Välivaiheen malli on M12 jossa käytetään molempien ominaisuuksia ja olikohan ensi vuonna kun M18 tulee koulutuskäyttöön.

Tiedonsiirtokapasiteetista sen verran että YVI2 yhden linkkijänteen max kapasiteetti on 2Mbps ja jo M18 dataradiolla (band I) päästään 5-10 Mbps nopeuteen ja huomattavasti suurempiin käyttäjämääriin. M18 linkkijänteillä sitten 20-40 Mbps nopeuksiin.
 
(Tämä viesti alkaa jo lähestyä insinööripornoa, mutta sallittakoon se kuitenkin... :))

M18-viestiasemaa tai muuta SDR-radiota varustettuna adaptiivisella antennilla voisi periaatteessa käyttää erinomaisena ELSO-aseena. Viestiaseman voisi laittaa emuloimaan vihollisen viestiasemaa ja antennin suunnata riittävällä teholla ja keilan kapeudella haluttuun suuntaan. Viestiasema toimisi kuuntelumoodissa hyvänä SIGINT-alustana ja lähetinmoodissa sillä voisi halvaannuttaa vastapuolen viestiliikenteen. Kapea keila ja suuri lähetysteho tekee ELSO-vaikuttamisesta sofistikoituneempaa kuin esim. vastapuolen raakaan voimaan keskittyvä ELSO. Raaka voima on joskus ihan hyvä ominaisuus, mutta sillä häiritsee helposti omankin viestiliikenteen.
 
Tuo viestiperävaunuhan oli alkujaan tarkoitus sijoittaa Hiluxin lavalle.
muistaaksen painoa tuli vain liikaa ja siitä jouduttiin luopumaan.

Enemmän asiasta tietävät kertokoot

Edit. Siis nuo laitteet oli alkujaan tarkoitus modata sinne lavalle, myöhemmässä vaiheessa sitten päädyttiin erilliseen peräkärryyn
 
Kyllä, viime syksynä kertausharjoituksissa potkiskelimme M18-Hiluxin takapyöriä... Vähän yllättävää, että Hiluxin kantokyky loppui kesken, mutta lopulta syy oli ihan selvä. Intin Hiluxien runkoa on vahvistettu, viestiaseman kyydissä olisi ollut 4-5 sotakarjua á 100 kg ja koko M18-laitteisto. Tässä vaiheessa alkoi Hiluxin kantokyky olla kuulemma rajamailla.

Voitko kertoa lisää tuosta Hiluxista? Minua kiinnostaa siis se, että eikö tuota viestiasemaa olisi mitenkään saatu Hiluxin tai vaikka Defenderin päälle? Vai mahtoivatko rahoitustilanne taktiset käyttöperiaatteet vaikuttaa tähän, että viestiasemaa voidaan hinata otto-Hiluxin perässä?

Onko tuossa viestiasemassa muuten oma sähköntuotto, vai tarvitseeko se erillisen generaattorin? Olisiko Hiluxissa tuotettu sähkö Hiluxin koneella?
 
Voitko kertoa lisää tuosta Hiluxista? Minua kiinnostaa siis se, että eikö tuota viestiasemaa olisi mitenkään saatu Hiluxin tai vaikka Defenderin päälle? Vai mahtoivatko rahoitustilanne taktiset käyttöperiaatteet vaikuttaa tähän, että viestiasemaa voidaan hinata otto-Hiluxin perässä?

Onko tuossa viestiasemassa muuten oma sähköntuotto, vai tarvitseeko se erillisen generaattorin? Olisiko Hiluxissa tuotettu sähkö Hiluxin koneella?
Ei siinä sinällään ihmeempää kerrottavaa ole. Kyseessä oli M18-proto ja auto oli tupaten täynnä kalustoa. Käyttöpääte oli takapenkillä ja tavaratila täynnä laitteita. Liitännät oli tehty siististi auton kylkeen ja katto oli hupaisan täynnä antenneja. Muistelisin, että lavalla oli myös voimakone, en tosin ole siitä varma.

Minusta peräkärry on parempi ratkaisu viestiasemalle. Kantavuuden kanssa ei tule haasteita, veturiksi voi aina etsiä parhaan / riittävän hyvän maasturin ja siviilistä on saatavissa riittävä määrä korvaavia vetureita.

Vielä EDIT: peräkärry on myös halvempi, mikä ei ole rahatilanteen kannalta ollenkaan huono asia.
 
Viimeksi muokattu:
Voitko kertoa lisää tuosta Hiluxista? Minua kiinnostaa siis se, että eikö tuota viestiasemaa olisi mitenkään saatu Hiluxin tai vaikka Defenderin päälle? Vai mahtoivatko rahoitustilanne taktiset käyttöperiaatteet vaikuttaa tähän, että viestiasemaa voidaan hinata otto-Hiluxin perässä?

Onko tuossa viestiasemassa muuten oma sähköntuotto, vai tarvitseeko se erillisen generaattorin? Olisiko Hiluxissa tuotettu sähkö Hiluxin koneella?

Peräkärry onkin käytännöllinen siinä vaiheessa, kun on onnistuttu jäämään kiinni lumeen tai liejuun, ja pitää peruutella.

Onko tuossa setissä niin paljon painoa, ettei Transporter 4WD tai Crafter 4WD sitä kantaisi? No, eipähän enää liikuta Pulla-UAZ:lla.
 
Okei, kiitoksia tiedoista @Hanski @VUps !

Onko tuossa setissä niin paljon painoa, ettei Transporter 4WD tai Crafter 4WD sitä kantaisi? No, eipähän enää liikuta Pulla-UAZ:lla.

Mistäköhän saisi neliveto-Transporterin lukoilla, 10 tuuman maavaralla ja vinssillä varusteltuna? (Ok, lukot saa ja varmasti vinssinkin.)

Yritän sanoa, että ko. ratkaisun liikkuvuus voi olla riittämätön sodankäyntiä ajatellen: entä jos Perämetsän alueellisen taisteluosaston alueella ei ole keritty auraamaan kinoksia, ja lunta on tullut 15 senttiä yön aikana ja päivän aikana tulee toinen mokoma? Ei hyvä lähtökohta Hiluxillekaan, mutta neliveto-Transporterin maavara (engl. "ground clearance") on vain 16,5 cm. Hiluxissa on sentään yli viisi cm lisää.
 
Taisi olla viellä jonkun antennin kanssa ongelmia kuinka sen sijoittaa fiksusti.
Kyllä oman käsityksen mukaan tuo oli alkujaan tarkoitus toteuttaa tuolle hilux alustalle ja siihen oli rahat varattuna. kyllähän laitteiden hinnat olivat jo ennestään tiedossa, paino ym asioita ei vain oltu osattu ottaa huomioon. Tietysti siinä voi olla jotain muutakin mikä on hyshys mutta ymmärykseni mukaan tuo peräkärry ratkaisu oli paras testien ym jälkeen.
 
Lentokoneisiin ja laivoihin yhteydenpito onnistuu LINK16-aaltomuodolla ja LPI on taas kyseisen speksin mukainen.
LINK16 ei ole LPI-systeemi, vaan hypytyksellä pyritään siinä vain vaikeuttamaan ELSO:a huomattavasti. Esimerkiksi VIIRI ja SAHTI olivat puolestaan täysiverisiä LPI:tä, myös ilmeisesti toki hyvällä ELSO-suojautumisellakin.
 
Tiedonsiirtokapasiteetista sen verran että YVI2 yhden linkkijänteen max kapasiteetti on 2Mbps ja jo M18 dataradiolla (band I) päästään 5-10 Mbps nopeuteen ja huomattavasti suurempiin käyttäjämääriin. M18 linkkijänteillä sitten 20-40 Mbps nopeuksiin.
Minäkin kiinnitin tähän huomiota. Tuo datakapasiteetin kasvu vaikuttaa kovin vaatimattomalta. Siinä missä YVI1 olisi tyyliin 56kbs modeemiyhteys ja YVI2 olisi tyyliin 3G:n alkuaikojen tehot, niin M18 pitäisi kyllä olla sitten oikeasti sitä 4G+ tasoa. Miten on mahdollista, että tiedonsiirtokapasiteettikyky on kasvanut vain 10-20x?!?!?!? Senhän pitäisi kasvaa 100-200x!!! Missä mättää?

Siis 4G-verkkokin pystyy jokaiselle kuluttajallekin tarjoamaan 100 Mbs leikiten, vaikka taajuuskaista on todella kapea ja muita käyttäjiä pilvin pimein siellä. Miten on, edes teoreettisesti mahdollista, että M18 ei pysty sitten tarjoamaan vastaavantasoista nopeutta, vaikka taajuuksia on käytettävissä täysin rajattomasti ja muita käyttäjiä ei nyt kovin paljoa samoilla taajuuksilla liiku edes (siis vrt. 4G verkkoon)!?! Pelkästään tuo, että tilaajaliittymiä ei ole kovin paljoa kuitenkaan (verrattuna 4G verkkoon) tarkoittaa, että kapasiteettia ei laskennan jne. puolesta tarvita kovinkaan paljoa. Ja jos radio on softapuolen härpäke, pitäisi pystyä leikiten tarjoamaan "vaikka ja mitä". Mikä mättää?
 
M18-viestiasemaa tai muuta SDR-radiota varustettuna adaptiivisella antennilla voisi periaatteessa käyttää erinomaisena ELSO-aseena. Viestiaseman voisi laittaa emuloimaan vihollisen viestiasemaa ja antennin suunnata riittävällä teholla ja keilan kapeudella haluttuun suuntaan. Viestiasema toimisi kuuntelumoodissa hyvänä SIGINT-alustana ja lähetinmoodissa sillä voisi halvaannuttaa vastapuolen viestiliikenteen. Kapea keila ja suuri lähetysteho tekee ELSO-vaikuttamisesta sofistikoituneempaa kuin esim. vastapuolen raakaan voimaan keskittyvä ELSO. Raaka voima on joskus ihan hyvä ominaisuus, mutta sillä häiritsee helposti omankin viestiliikenteen.
Olisi sulaa hulluutta OLLA KÄYTTÄMÄTTÄ noita viestiasemia vähintäänkin elektroniseen tiedusteluun. En tiedä, miten on asia suunniteltu tehtäväksi, mutta veikkaisin, että tuo on kyllä huomioitu ja vaikka kaikkia asemia ei siihen voida eikä kannata käyttää, niin varmasti etulinjan asemia siihen tultaisiin käyttämään.

Lisäksi herää hyvin hyshyshyshys kysymys, siis ihan puhdasta teoreettista pohdintaa, heh:
Näitä softaradioita ja niiden verkkoahan pystyisi käyttämään aivan lapsellisen helposti ilmavalvontaan. Joko siis aktiiviseen (eli tutkina) tai passiiviseen (eli lentokoneiden lähetteiden tiedusteluun ja paikantamiseen) TAI CELLDAR-tyyppisesti, eli että verkosto kuuntelee radioheijastuksia ja niiden puutteesta ja puutteen siirtymästä johtuen kykenee paikallistamaan stealth-koneita. Tuskin tämäkään vaihtoehto on jätetty pois laskuista kun tuota systeemiä on suunniteltu.
 
Peräkärry on sinällään hyvä, koska se voidaan kuskata millä tahansa minne tahansa missä tarvitaan. Teitä piisaa Suomessa kyllä. Mutta miten sen suojaus? Kaipa joku sirpalesuojaus edes siihen tulee kunnollinen? On aika noloa, jos yksi pieni ilmaräjähteen sirpale tekee koko komppanian viestiliikenteen mahdottomaksi?

Miten virransyöttö on varmistettu? Mukana kulkee aggregaatti? Autossa tms. olisi itsessään moiset kyvyt, joten se olisi sikäli parempi juttu kyllä, mutta silloin taas jouduttaisiin tukeutumaan siihen yhteen autoon AINA ja kaikkialla.
 
@Hanski kirjoittaa asiaa liittyen SDR-tekniikkaan. Kaikkia juttuja ei ihan suoraan M18 ole, mutta mikään ei estä niiden lisäämistä tulevaisuudessa.

Adaptiiviseksi antenniksi voi ilmeisesti lukea korkeimmalla IV bandilla tällä hetkellä tuotannossa olevan "levy"-antennin. Nykyisessä kokoonpanossa HF/VHF-yhteydet toteutetaan niillä Tadiranin kenttäradioilla jotka kytketään Taktiseen Reitittimen. Paikannusaaltomuotoa on kehitelty/testattu jo sieltä PVn ohjelmistoradiodemonstraattorin ajoilta (2005-). Tätä ei ole käytössä vielä voi olla että satelliittipaikannuksen käytön vain yleistyessä tarvetta ei koskaan tulekaan.

Tuolta Elektrobitin sivuilta löytyy todella hyvät infot käyttöön tulevasta laitteistosta.
@peelo viittaa näihin sivuihin, täältä löytyy paljon infoa M18:sta:
http://www.elektrobit.com/wireless/defense/eb_tactical_wireless_ip_network
 
Minäkin kiinnitin tähän huomiota. Tuo datakapasiteetin kasvu vaikuttaa kovin vaatimattomalta. Siinä missä YVI1 olisi tyyliin 56kbs modeemiyhteys ja YVI2 olisi tyyliin 3G:n alkuaikojen tehot, niin M18 pitäisi kyllä olla sitten oikeasti sitä 4G+ tasoa. Miten on mahdollista, että tiedonsiirtokapasiteettikyky on kasvanut vain 10-20x?!?!?!? Senhän pitäisi kasvaa 100-200x!!! Missä mättää?

Siis 4G-verkkokin pystyy jokaiselle kuluttajallekin tarjoamaan 100 Mbs leikiten, vaikka taajuuskaista on todella kapea ja muita käyttäjiä pilvin pimein siellä. Miten on, edes teoreettisesti mahdollista, että M18 ei pysty sitten tarjoamaan vastaavantasoista nopeutta, vaikka taajuuksia on käytettävissä täysin rajattomasti ja muita käyttäjiä ei nyt kovin paljoa samoilla taajuuksilla liiku edes (siis vrt. 4G verkkoon)!?! Pelkästään tuo, että tilaajaliittymiä ei ole kovin paljoa kuitenkaan (verrattuna 4G verkkoon) tarkoittaa, että kapasiteettia ei laskennan jne. puolesta tarvita kovinkaan paljoa. Ja jos radio on softapuolen härpäke, pitäisi pystyä leikiten tarjoamaan "vaikka ja mitä". Mikä mättää?

Kirjoitin "linkkijänne" eli sen yksittäisen verkon viestiasemien välisen runkoyhteyden max-kapasiteetti. YVI1 ja 2 omaa molemmat 2Mbps ja tämä jaetaan käyttäjien kesken vielä niin että yksi käyttäjä ei ilmeisesti voi saada koko kaistaa käyttöönsä (piirikytkentäinen). M18 IP-verkossa koko kapasiteetti voi olla varmaankin yhden käyttäjän käytössä tai sitten jaettuna useille. Käytännössä yhden runkoverkon viestiaseman kautta voi kulkea satojen Mbps mahdollisesti jopa tuhansien datamäärä. Eli asema koostuu linkkijänteistä, valokaapeli-, parikaapeliyhteyksistä ja radioista. Käytännön tiedonsiirtokapasiteetin kehitys on ollut huomattavasti suurempi kuin 10-20x.

Tiedonsiirtokapasiteetti ei ole myöskään sotilas viesti systeemien tärkein ominaisuus.
 
Back
Top