Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Bear Grylls on hiukan pinteessä. Uhkaa saada sakot keitettyään ja syötyään sammakon Bulgariassa kansallispuistossa.
https://www.foxnews.com/world/bear-grylls-faces-possible-fine-after-killing-boiling-frog-in-bulgaria
https://www.foxnews.com/world/bear-grylls-faces-possible-fine-after-killing-boiling-frog-in-bulgaria
British adventurer Bear Grylls may be in hot water.
The famous survivalist is facing a possible fine for killing and boiling a frog in Bulgaria in 2017, reports said Friday.
Grylls was filming an episode of his Running Wild series with "Dancing With the Stars" dancer Derek Hough, when the pair was seen killing, gutting and cooking the frog on a camping stove, Agence France-Presse reported. The incident occurred at Rila National Park, a protected area in south-western Bulgaria, the report said.
SUPREME COURT BEGINS NEW TERM SHORT-HANDED, WITH A FOCUS ON FROGS
"It is evident from the film material that during the shooting there were breaches to the regulations and rules of conduct in protected areas: entering and swimming in the water basin of the Karakashevo lake, lighting a fire, and catching and killing an animal," the Bulgaria environment ministry said in a statement obtained by the outlet.
CLICK HERE TO GET THE FOX NEWS APP
The series' production company faces a possible fine of between $567 to $5672, while Grylls and Hough could face fines between $283 to $2836, the report said.
The famous survivalist is facing a possible fine for killing and boiling a frog in Bulgaria in 2017, reports said Friday.
Grylls was filming an episode of his Running Wild series with "Dancing With the Stars" dancer Derek Hough, when the pair was seen killing, gutting and cooking the frog on a camping stove, Agence France-Presse reported. The incident occurred at Rila National Park, a protected area in south-western Bulgaria, the report said.
SUPREME COURT BEGINS NEW TERM SHORT-HANDED, WITH A FOCUS ON FROGS
"It is evident from the film material that during the shooting there were breaches to the regulations and rules of conduct in protected areas: entering and swimming in the water basin of the Karakashevo lake, lighting a fire, and catching and killing an animal," the Bulgaria environment ministry said in a statement obtained by the outlet.
CLICK HERE TO GET THE FOX NEWS APP
The series' production company faces a possible fine of between $567 to $5672, while Grylls and Hough could face fines between $283 to $2836, the report said.
Meillä on kylä ketju ”1918 Vapaus tai kansalaissota”, mutta, mutta, mutta.
Sotaorvot
Vuoden 1918 sodan jälkeen orpous kosketti sekä punaisten että valkoisten puolta. Kaikenkaikkiaan sota jätti n. 20 000 joko kokonaan tai osaksi huoltajansa menettänyttä lasta. Orpous kosketti enemmän punaista puolta, jonka osuus orpolasten määrästä oli n. 90 %. Aivan täysin orvoiksi jäi toistatuhatta lasta. Nämä turvattomat punaisen puolen lapset olivat pääosin köyhistä oloista, eteläisen Suomen maalaistyöväestöstä.
Keväällä 1918 suhtautuminen punaorpoihin oli pelokasta ja vihamielistä. Tämä näkyi hyvin Köyhäinhoitolehden päätoimittajan Bruno Sarlinin kirjoituksessa: "Orpojen lasten onnellinen ratkaisu on yhteiskunnallemme erinomaisen tärkeä monesta syystä. On muistettava, että nyt on kysymys kymmenistä tuhansista orvoista. Jos sellainen armeija imee katkeruuden kalkin sieluunsa, on yhteiskunnallinen vaara suuri. Ja orpojen lasten hyvä kasvatus tulee sittenkin huokeammaksi kuin vankiloiden ylläpito. Sen lisäksi se on maan vastaista työvoimaa, joka näistä lapsista nousee." Hän kyllä välitti punaorpojen kohtalosta, mutta piti ongelmaa vain sosiaalistamisongelmana. Hänen mielipiteensä olivat jyrkkiä, kun oli kyse punaorpojen äideistä. Hän mm. totesi : "Vielä on suuri vaara punaisten naisissa... Suurelta osin noitten naisten kodit ja niissä annettu kasvatus on syynä hirvittävän kauheaan sisällissotaamme... Yhteiskunnan ehdoton velvollisuus tästä lähtien on oleva, etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa julkeaa raakuuttaan sekä kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen koko sielunelämän."
Sarlinin mielestä köyhäinhoitoviranomaisten olisi pitänyt puuttua asioihin ja luoda luja kontrolli. Lapset olisi pitänyt erottaa vanhemmistaan kasvatuskoteihin, jos tilanne olisi vaatinut sitä. Sarlinin mielipiteet eivät kuitenkaan ratkaisseet punaorpokysymystä.
Aikalainen Väinö Hakkila kirjoitti elokuussa 1918 punaisista seuraavaa: "Perheen huoltajat on vangittu, omaisuus anastettu tai pantu takavarikkoon, lapset työnnetty vaivaistaloon ja äidit saavat katsoa mistä löytävät turvaa... Että täten työttömyyden ja sanomattoman puutteen vallitessa paljon ihmisiä sortuu on selvä, vallankin kun yhteiskunnan puolelta on avustus olosuhteisiin katsoen heikkoa ja riittämätöntä. Yhteiskunta on kuiteinkin siinä määrin tylsistynyt tuntemaan köyhälistön hätää ja kurjuutta, ettei edes viattomien lasten kärsimykset voi tällä kertaa herättää riittävän suurta myötätuntoa, ennenkuin avunanto on liian myöhäistä." Hakkila oli sosiaalidemokraatti ja häntä on pidetty vangittujen punaisten "puolustusasianajajana". Tämä ote kuvaili punaisen puolen näkemystä punaisten ja heidän omaistensa olosuhteista yhteiskunnassa, kun taas Sarlinin näkemys oli enemmän valkoisen puolen, joskaan ei kaikkien näkemys asiasta.
Sosiaalihallitus aloitti tiedonkeruun orvoista heti, kun sota oli päättynyt, ja toukokuussa asetettiin turvattomien lasten huoltokomitea miettimään sotaorpojen huoltoa. Seuraavaksi oli vuorossa huoltojärjestelmän päättäminen, jossa päädyttiin seuraavaan: valkoisten puolen orvoille ei katsottu olevan soveliasta saada avustusta köyhäinhoidon kautta, vaan heille myönnettiin valtion eläke, joka turvasi leskien ja orpojen elämän. Punaorpojen ja heidän perheidensä avustus järjestettiin sen sijaan köyhäinhoidon kautta. Sotaorpokomitea katsoi punaorpojen parhaaksi hoitomuodoksi joko omat tai kasvatuskodit köyhäinhoidon avustuksella. Lisäksi kuntien tuli pitää huolta mm. vaatetusavun, päivähoitolaitosten ja koulukeittoloiden järjestämisestä. Tärkein oli kuitenkin oppivelvollisuuden toteutuminen punaorpojen keskuudessa.
Jos punaorpo jouduttiin ottamaan huostaan, tapahtui se siten, että lapsi sijoitettiin joko yksityishoitoon tai "pienkotiin" (maksimi 20 lasta). Kaupunkilaisorvot tuli kasvattaa kaupunkilaisympäristössä ja maalaisorvot maalaisympäristössä. Komitea ehdotti myös, että orpojen hoitoa varten koulutettaisiin sopivaa henkilökuntaa. Punaorvoille alettiin etsiä sopivia kasvatuskoteja valkoisten puolelta ja keväällä niitä oli löydetty jo n. 1500, joista suurin osa sijaitsi Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Valtio rahoitti sotaorpojen huoltoa, mutta avun piirissä oli vain noin puolet sotaorvoista, koska varsinkin työväenliike sekä eräät punaorpojen äidit eivät halunneet turvautua apuun, vaan halusivat yrittää selviytyä yksin. Köyhäinapuun turvautuneet perheet koostuivat yleensä äidistä ja useammasta lapsesta. Punaisen puolen perheet olivat köyhempiä kuin valkoisen, mutta noin puolet valkoisten perheistä luokiteltiin köyhiksi. Esimerkiksi Suomen työläisten avustustoimikunta auttoi yli 12 000 punaista perhettä. Tämän lisäksi orpoja auttoivat mm. konsuli Karl Pentzin, joka lahjoitti Oulun kaupungille 50 000 mk ravinnon hankkimiseksi köyhille ja etenkin lapsille. Mervi Kaarninen on tehnyt tutkielman punaorpojen sijoittumisesta yhteiskuntaan ja tullut siihen tulokseen, että punaorpojen elämänkaari ei poikennut muiden työläislasten elämänkaaresta. Heissä ei näkynyt mitään erityistä sosiaalista poikkeavuutta tai ongelmia. Täysorvot olivat kuitenkin poikkeus, koska heillä esiintyi useita ongelmia, mutta on mahdotonta tietää johtuiko se punaorpoudesta. Miespuolisilla punaorvoilla oli kuitenkin yksi ominaispiirre, joka erotti heidät muista: 25 % heistä erosi kirkosta, mikä saattaa viitata yhteiskunnalliseen protestiin. Sosiaalinen nousu ei ollut yhtä yleistä punaorpojen keskuudessa kuin muilla samanikäisillä työläislapsilla. Syynä saattoi olla lapsuudessa koetut vaikeat ajat tai muita työläisiä vahvempi työläisidentiteetti, mikä rajoitti pyrkimyksiä sosiaaliseen nousuun.
Lasten kärsimys jatkui sodan jälkeen
“Toisinaan taas hän huusi avuttomana missä on minun poikani. Antakaa hänet syliini. Tahdon kuolla yhdessä hänen kanssaan.”
Riihimäkeläisen naisen toive saada nähdä poikaansa ei toteutunut. Murhenäytelmää seurannut nimimerkki KAS kirjoitti muistelmissaan, että nainen ammuttiin pian pyyntöjensä jälkeen. Häneltä jäi kertojan mukaan leirillä mukana ollut pieni poika.
Selviytyikö poika hengissä, ei tiedetä. Moni lapsi kuitenkin selviytyi, mutta monen lapsen äiti tai isä ei.
Filosofian tohtori Mervi Kaarnisen tutkimusten mukaan Suomessa oli 15 000–20 000 alle 15-vuotiasta sotaorpoa vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.
– Lukujen laaja haarukka johtuu siitä, että vuoden 1919 tilastot eivät olleet täydellisiä. Lisäksi perhekäsite oli tuolloin hyvin monimuotoinen, joten orpojen laskentatapa vaihteli, kertoo Mervi Kaarninen.
Sotaorvoista noin tuhat oli valkoisten jälkeläisiä, loput punaisten. Arviolta 20 000 orvosta noin tuhat oli täysorpoja.
Väheksyntää ja kerjuuta
Punaisten lapset saivat kärsiä isiensä ja äitiensä aatteen vuoksi pitkään sisällissodan jälkeen. Esimerkiksi osa opettajista kohteli kaikkia punalapsia kouluissa paikoin kurjasti. Mervi Kaarnisen Punaorvot 1918 -kirja antaa hyvän kuvan lasten kohtaloista.
“Kouluajan muistan hyvin. Meillä oli alakoulussa opettajana lotta. Hyvin innokas. Hän piti koulussa lottapukua, että sitä ei päässyt unohtamaan. -- Hän teki selvän eron. Punikkien lapset, vaikka olisi kuinka hyvin osannut läksyt, eivät hyviä numeroita saaneet. Luokan muutamat valkoiset lapset olivat kuin prinsessoja."
Punalapsista kovin kohtalo oli orvoilla. Useat joutuivat elättämään itsensä kerjuulla. Vuoden 1918 syksyllä arvioitiin, että tuhansia lapsia liikkui kerjuumatkalla ympäri Suomea. Lapsia oli ovilla ja ravintoloissa, kaduilla ja maanteillä, liikehuoneistoissa, rautatievaunuissa. Viranomaisten mielestä lasten kerjuu oli kehittynyt järjestelmälliseksi ammattikerjuuksi.
Kaarnisen kirjan esimerkki pienen pojan nelivuotisesta vaelluksesta läpi Suomen on lähes uskomaton.
“Pieni kulkijapoika on mieroa kierrettyään päätynyt Helsingin pitäjän köyhäintalolle. 12-vuotias poikanen kyseltäessä ilmoitti itsestään ja kohtalostaan seuraavasti: Kansalaissodan aikana poistui hänen isänsä kotoaan, joka sijaitsi Kajaanin Alakylässä. Poikanen arveli, että isä meni sotaan. Kun aikaa kului, eikä isä palannut ja ruoka loppui, jätti poikanenkin tyhjän kodin. Hänellä ei ollut äitiä eikä sisaruksia elossa. Aluksi hän suuntasi Rovaniemelle. Sieltä hän kääntyi etelään, kunnes saapui Uudellemaalle.
Siis lähes neljä vuotta on tämä 8-vuotiaana kotoaan lähtenyt poika, joka sanoo nimekseen Erkki, kierrellyt mieroa. Epäilemättä on tämä pieni vaeltaja saanut lähes neljä vuotta kestäneellä matkallaan kovaakin kokea, mutta pärjännyt vain on.”
Tuskin kukaan tietää, kuinka monta syyrialaista lasta vaeltaa parhaillaan orpona yksinään sodan nälkiinnyttämässä maassa. Tämän päivän Suomessa kahdeksanvuotiaan pisin yksinään kuljettu matka lienee kotoa kouluun ja takaisin.
Vuonna 1920 Ståhlberg avioitui kirjailija Ester Elfvingin kanssa. Yhteisiä lapsia heille ei syntynyt, mutta edellisestä liitostaan Ståhlbergilla oli kuusi lasta, Elfvingillä yksi. Kirjallisuuden lisäksi juuri lapset olivat lähellä Ester Ståhlbergin sydäntä: vuonna 1922 hän perusti sisällissodan lapsiuhreja auttaakseen Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen, josta myöhemmin muodostui Pelastakaa lapset -järjestö.
Pelastakaa Lapset ry:n perustaminen
Lastensuojeluharrastuksiaan Ester Ståhlberg jatkoi perustamalla 1922 kansainvälisen Save The Children Federationin Suomen osaston Koteja Kodittomille Lapsille -nimisenä. Järjestö on myöhemmin vaihtanut nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi.
Se auttoi muun muassa sotaorpoja lapsia saamaan kasvatuskoteja sekä organisoi kesäsiirtoloita ja kesäkoteja kaupunkilaislapsille. Se kilpaili aluksi Ståhlbergin poliittisen kilpailijan, kenraali Mannerheimin nimeä kantavan lastensuojeluliiton kanssa. Käytännössä työnjako järjestöjen välillä toteutui paikallisella tasolla nopeasti. Muodolliset välitkin lieventyivät 1930-luvulla poliittisten intohimojen laannuttua punamultahallitusten aikana.
Ester Ståhlbergin johdolla Pelastakaa Lapset -järjestöstä kasvoi valtakunnallinen sosiaalialan kansalaisjärjestö, joka organisoi edelleen kesä- ja sijaiskoteja sekä välittää adoptioita. Ståhlberg toimi myös Kansainvälisen lastenavun Suomen toimikunnassa 1920–1929.
Sotaorvot
Vuoden 1918 sodan jälkeen orpous kosketti sekä punaisten että valkoisten puolta. Kaikenkaikkiaan sota jätti n. 20 000 joko kokonaan tai osaksi huoltajansa menettänyttä lasta. Orpous kosketti enemmän punaista puolta, jonka osuus orpolasten määrästä oli n. 90 %. Aivan täysin orvoiksi jäi toistatuhatta lasta. Nämä turvattomat punaisen puolen lapset olivat pääosin köyhistä oloista, eteläisen Suomen maalaistyöväestöstä.
Keväällä 1918 suhtautuminen punaorpoihin oli pelokasta ja vihamielistä. Tämä näkyi hyvin Köyhäinhoitolehden päätoimittajan Bruno Sarlinin kirjoituksessa: "Orpojen lasten onnellinen ratkaisu on yhteiskunnallemme erinomaisen tärkeä monesta syystä. On muistettava, että nyt on kysymys kymmenistä tuhansista orvoista. Jos sellainen armeija imee katkeruuden kalkin sieluunsa, on yhteiskunnallinen vaara suuri. Ja orpojen lasten hyvä kasvatus tulee sittenkin huokeammaksi kuin vankiloiden ylläpito. Sen lisäksi se on maan vastaista työvoimaa, joka näistä lapsista nousee." Hän kyllä välitti punaorpojen kohtalosta, mutta piti ongelmaa vain sosiaalistamisongelmana. Hänen mielipiteensä olivat jyrkkiä, kun oli kyse punaorpojen äideistä. Hän mm. totesi : "Vielä on suuri vaara punaisten naisissa... Suurelta osin noitten naisten kodit ja niissä annettu kasvatus on syynä hirvittävän kauheaan sisällissotaamme... Yhteiskunnan ehdoton velvollisuus tästä lähtien on oleva, etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa julkeaa raakuuttaan sekä kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen koko sielunelämän."
Sarlinin mielestä köyhäinhoitoviranomaisten olisi pitänyt puuttua asioihin ja luoda luja kontrolli. Lapset olisi pitänyt erottaa vanhemmistaan kasvatuskoteihin, jos tilanne olisi vaatinut sitä. Sarlinin mielipiteet eivät kuitenkaan ratkaisseet punaorpokysymystä.
Aikalainen Väinö Hakkila kirjoitti elokuussa 1918 punaisista seuraavaa: "Perheen huoltajat on vangittu, omaisuus anastettu tai pantu takavarikkoon, lapset työnnetty vaivaistaloon ja äidit saavat katsoa mistä löytävät turvaa... Että täten työttömyyden ja sanomattoman puutteen vallitessa paljon ihmisiä sortuu on selvä, vallankin kun yhteiskunnan puolelta on avustus olosuhteisiin katsoen heikkoa ja riittämätöntä. Yhteiskunta on kuiteinkin siinä määrin tylsistynyt tuntemaan köyhälistön hätää ja kurjuutta, ettei edes viattomien lasten kärsimykset voi tällä kertaa herättää riittävän suurta myötätuntoa, ennenkuin avunanto on liian myöhäistä." Hakkila oli sosiaalidemokraatti ja häntä on pidetty vangittujen punaisten "puolustusasianajajana". Tämä ote kuvaili punaisen puolen näkemystä punaisten ja heidän omaistensa olosuhteista yhteiskunnassa, kun taas Sarlinin näkemys oli enemmän valkoisen puolen, joskaan ei kaikkien näkemys asiasta.
Sosiaalihallitus aloitti tiedonkeruun orvoista heti, kun sota oli päättynyt, ja toukokuussa asetettiin turvattomien lasten huoltokomitea miettimään sotaorpojen huoltoa. Seuraavaksi oli vuorossa huoltojärjestelmän päättäminen, jossa päädyttiin seuraavaan: valkoisten puolen orvoille ei katsottu olevan soveliasta saada avustusta köyhäinhoidon kautta, vaan heille myönnettiin valtion eläke, joka turvasi leskien ja orpojen elämän. Punaorpojen ja heidän perheidensä avustus järjestettiin sen sijaan köyhäinhoidon kautta. Sotaorpokomitea katsoi punaorpojen parhaaksi hoitomuodoksi joko omat tai kasvatuskodit köyhäinhoidon avustuksella. Lisäksi kuntien tuli pitää huolta mm. vaatetusavun, päivähoitolaitosten ja koulukeittoloiden järjestämisestä. Tärkein oli kuitenkin oppivelvollisuuden toteutuminen punaorpojen keskuudessa.
Jos punaorpo jouduttiin ottamaan huostaan, tapahtui se siten, että lapsi sijoitettiin joko yksityishoitoon tai "pienkotiin" (maksimi 20 lasta). Kaupunkilaisorvot tuli kasvattaa kaupunkilaisympäristössä ja maalaisorvot maalaisympäristössä. Komitea ehdotti myös, että orpojen hoitoa varten koulutettaisiin sopivaa henkilökuntaa. Punaorvoille alettiin etsiä sopivia kasvatuskoteja valkoisten puolelta ja keväällä niitä oli löydetty jo n. 1500, joista suurin osa sijaitsi Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Valtio rahoitti sotaorpojen huoltoa, mutta avun piirissä oli vain noin puolet sotaorvoista, koska varsinkin työväenliike sekä eräät punaorpojen äidit eivät halunneet turvautua apuun, vaan halusivat yrittää selviytyä yksin. Köyhäinapuun turvautuneet perheet koostuivat yleensä äidistä ja useammasta lapsesta. Punaisen puolen perheet olivat köyhempiä kuin valkoisen, mutta noin puolet valkoisten perheistä luokiteltiin köyhiksi. Esimerkiksi Suomen työläisten avustustoimikunta auttoi yli 12 000 punaista perhettä. Tämän lisäksi orpoja auttoivat mm. konsuli Karl Pentzin, joka lahjoitti Oulun kaupungille 50 000 mk ravinnon hankkimiseksi köyhille ja etenkin lapsille. Mervi Kaarninen on tehnyt tutkielman punaorpojen sijoittumisesta yhteiskuntaan ja tullut siihen tulokseen, että punaorpojen elämänkaari ei poikennut muiden työläislasten elämänkaaresta. Heissä ei näkynyt mitään erityistä sosiaalista poikkeavuutta tai ongelmia. Täysorvot olivat kuitenkin poikkeus, koska heillä esiintyi useita ongelmia, mutta on mahdotonta tietää johtuiko se punaorpoudesta. Miespuolisilla punaorvoilla oli kuitenkin yksi ominaispiirre, joka erotti heidät muista: 25 % heistä erosi kirkosta, mikä saattaa viitata yhteiskunnalliseen protestiin. Sosiaalinen nousu ei ollut yhtä yleistä punaorpojen keskuudessa kuin muilla samanikäisillä työläislapsilla. Syynä saattoi olla lapsuudessa koetut vaikeat ajat tai muita työläisiä vahvempi työläisidentiteetti, mikä rajoitti pyrkimyksiä sosiaaliseen nousuun.
Lasten kärsimys jatkui sodan jälkeen
“Toisinaan taas hän huusi avuttomana missä on minun poikani. Antakaa hänet syliini. Tahdon kuolla yhdessä hänen kanssaan.”
Riihimäkeläisen naisen toive saada nähdä poikaansa ei toteutunut. Murhenäytelmää seurannut nimimerkki KAS kirjoitti muistelmissaan, että nainen ammuttiin pian pyyntöjensä jälkeen. Häneltä jäi kertojan mukaan leirillä mukana ollut pieni poika.
Selviytyikö poika hengissä, ei tiedetä. Moni lapsi kuitenkin selviytyi, mutta monen lapsen äiti tai isä ei.
Filosofian tohtori Mervi Kaarnisen tutkimusten mukaan Suomessa oli 15 000–20 000 alle 15-vuotiasta sotaorpoa vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.
– Lukujen laaja haarukka johtuu siitä, että vuoden 1919 tilastot eivät olleet täydellisiä. Lisäksi perhekäsite oli tuolloin hyvin monimuotoinen, joten orpojen laskentatapa vaihteli, kertoo Mervi Kaarninen.
Sotaorvoista noin tuhat oli valkoisten jälkeläisiä, loput punaisten. Arviolta 20 000 orvosta noin tuhat oli täysorpoja.
Väheksyntää ja kerjuuta
Punaisten lapset saivat kärsiä isiensä ja äitiensä aatteen vuoksi pitkään sisällissodan jälkeen. Esimerkiksi osa opettajista kohteli kaikkia punalapsia kouluissa paikoin kurjasti. Mervi Kaarnisen Punaorvot 1918 -kirja antaa hyvän kuvan lasten kohtaloista.
“Kouluajan muistan hyvin. Meillä oli alakoulussa opettajana lotta. Hyvin innokas. Hän piti koulussa lottapukua, että sitä ei päässyt unohtamaan. -- Hän teki selvän eron. Punikkien lapset, vaikka olisi kuinka hyvin osannut läksyt, eivät hyviä numeroita saaneet. Luokan muutamat valkoiset lapset olivat kuin prinsessoja."
Punalapsista kovin kohtalo oli orvoilla. Useat joutuivat elättämään itsensä kerjuulla. Vuoden 1918 syksyllä arvioitiin, että tuhansia lapsia liikkui kerjuumatkalla ympäri Suomea. Lapsia oli ovilla ja ravintoloissa, kaduilla ja maanteillä, liikehuoneistoissa, rautatievaunuissa. Viranomaisten mielestä lasten kerjuu oli kehittynyt järjestelmälliseksi ammattikerjuuksi.
Kaarnisen kirjan esimerkki pienen pojan nelivuotisesta vaelluksesta läpi Suomen on lähes uskomaton.
“Pieni kulkijapoika on mieroa kierrettyään päätynyt Helsingin pitäjän köyhäintalolle. 12-vuotias poikanen kyseltäessä ilmoitti itsestään ja kohtalostaan seuraavasti: Kansalaissodan aikana poistui hänen isänsä kotoaan, joka sijaitsi Kajaanin Alakylässä. Poikanen arveli, että isä meni sotaan. Kun aikaa kului, eikä isä palannut ja ruoka loppui, jätti poikanenkin tyhjän kodin. Hänellä ei ollut äitiä eikä sisaruksia elossa. Aluksi hän suuntasi Rovaniemelle. Sieltä hän kääntyi etelään, kunnes saapui Uudellemaalle.
Siis lähes neljä vuotta on tämä 8-vuotiaana kotoaan lähtenyt poika, joka sanoo nimekseen Erkki, kierrellyt mieroa. Epäilemättä on tämä pieni vaeltaja saanut lähes neljä vuotta kestäneellä matkallaan kovaakin kokea, mutta pärjännyt vain on.”
Tuskin kukaan tietää, kuinka monta syyrialaista lasta vaeltaa parhaillaan orpona yksinään sodan nälkiinnyttämässä maassa. Tämän päivän Suomessa kahdeksanvuotiaan pisin yksinään kuljettu matka lienee kotoa kouluun ja takaisin.
Vuonna 1920 Ståhlberg avioitui kirjailija Ester Elfvingin kanssa. Yhteisiä lapsia heille ei syntynyt, mutta edellisestä liitostaan Ståhlbergilla oli kuusi lasta, Elfvingillä yksi. Kirjallisuuden lisäksi juuri lapset olivat lähellä Ester Ståhlbergin sydäntä: vuonna 1922 hän perusti sisällissodan lapsiuhreja auttaakseen Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen, josta myöhemmin muodostui Pelastakaa lapset -järjestö.
Pelastakaa Lapset ry:n perustaminen
Lastensuojeluharrastuksiaan Ester Ståhlberg jatkoi perustamalla 1922 kansainvälisen Save The Children Federationin Suomen osaston Koteja Kodittomille Lapsille -nimisenä. Järjestö on myöhemmin vaihtanut nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi.
Se auttoi muun muassa sotaorpoja lapsia saamaan kasvatuskoteja sekä organisoi kesäsiirtoloita ja kesäkoteja kaupunkilaislapsille. Se kilpaili aluksi Ståhlbergin poliittisen kilpailijan, kenraali Mannerheimin nimeä kantavan lastensuojeluliiton kanssa. Käytännössä työnjako järjestöjen välillä toteutui paikallisella tasolla nopeasti. Muodolliset välitkin lieventyivät 1930-luvulla poliittisten intohimojen laannuttua punamultahallitusten aikana.
Ester Ståhlbergin johdolla Pelastakaa Lapset -järjestöstä kasvoi valtakunnallinen sosiaalialan kansalaisjärjestö, joka organisoi edelleen kesä- ja sijaiskoteja sekä välittää adoptioita. Ståhlberg toimi myös Kansainvälisen lastenavun Suomen toimikunnassa 1920–1929.
VanhaPate
Ylipäällikkö
Ajassa kiinni! 
”Maahanmuuttoviraston viestintäjohtaja Klaus Kaartinen kertoo, että ilmeen uudistaminen maksoi ”muutamia kymmeniä tuhansia euroja”.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e269cce2-f7fa-485a-a6b1-6d71b4a669ba
”Maahanmuuttoviraston viestintäjohtaja Klaus Kaartinen kertoo, että ilmeen uudistaminen maksoi ”muutamia kymmeniä tuhansia euroja”.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e269cce2-f7fa-485a-a6b1-6d71b4a669ba
Leaderwolf
Respected Leader
Kymmeniä tuhansia euroja tuosta "ilmeestä"? Are you shitting me?Ajassa kiinni!
”Maahanmuuttoviraston viestintäjohtaja Klaus Kaartinen kertoo, että ilmeen uudistaminen maksoi ”muutamia kymmeniä tuhansia euroja”.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e269cce2-f7fa-485a-a6b1-6d71b4a669ba
Pitäähän markkinointiin nyt panostaa..
VanhaPate
Ylipäällikkö
Veikkaisin, että alle 60 000 egee.
Loyd
Kenraali
On ilo kierrättää ja viedä parhaat vaatteet pelastusarmeijaan. Olivatpa iloisia kun vein käyttämättömät niken lenkkarit.
Huonompikuntoiset vien uffin laatikkoon.
Soppaa saippuaa ja sielunhoitoa.
Jos haluaa auttaa, niin pelastusarmeija on mielestäni hyvä kohde. Sinne annettu tuki käytetään suomessa.
Toimintaa esim seuraavat:
lapsiperheiden taloudellinen tuki.
lasten päiväkoti- ja leiritoiminta.
syrjäytyneiden nuorten auttaminen.
vanhusten asumis- ja hoivapalvelut.
keräyksiin liittyvä avustustoiminta.
vähävaraisten opiskelijoiden ruoka-apu.
leipäjonojen ruokajakelu.
työttömien neuvonta- ja keskusteluapu.
vankilatyö.
kodittomien miesten ja naisten asuntopalvelutoiminta.
päihdeongelmaisten kuntoutus.
Huonompikuntoiset vien uffin laatikkoon.
Soppaa saippuaa ja sielunhoitoa.
Jos haluaa auttaa, niin pelastusarmeija on mielestäni hyvä kohde. Sinne annettu tuki käytetään suomessa.
Toimintaa esim seuraavat:
lapsiperheiden taloudellinen tuki.
lasten päiväkoti- ja leiritoiminta.
syrjäytyneiden nuorten auttaminen.
vanhusten asumis- ja hoivapalvelut.
keräyksiin liittyvä avustustoiminta.
vähävaraisten opiskelijoiden ruoka-apu.
leipäjonojen ruokajakelu.
työttömien neuvonta- ja keskusteluapu.
vankilatyö.
kodittomien miesten ja naisten asuntopalvelutoiminta.
päihdeongelmaisten kuntoutus.
"MYÖS Suomessa syntyneet tytöt voivat THL:n mukaan joutua ympärileikkauksen uhreiksi. Heidät saatetaan leikata esimerkiksi ulkomaanmatkalla. Tosin tämä on Suomessa harvinaisempaa kuin muissa Euroopan maissa. Suomessa riski joutua ympärileikatuksi koskee THL:n arvion mukaan kuitenkin 650–3 000 tyttöä.
Heikinheimo pitää tärkeänä ennaltaehkäisynä, että myös lastenlääkäri nostaa synnytyksen jälkeen kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä keskustelussa asian esiin.
”Samalla, kun tarkastetaan sydän, lonkat ja genitaalialue, lääkärillä on mahdollisuus korostaa, ettei tyttöjen ympärileikkaus ole Suomessa sallittu ja että lapsi on täydellinen sellaisena kuin hän on”, lastenlääkäri Timo Hytinantti Husista kuvaa.
Ympärileikkausta ei ole erikseen kielletty Suomen rikoslaissa, mutta sen on katsottu täyttävän aina törkeän pahoinpitelyn kriteerit. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, tyttöjen ympärileikkauksia ei ole käsitelty myöskään oikeudessa Suomessa.
Jos epäily toimenpiteestä tai sen riskistä tulee esiin Suomessa, ammattilaisen on kuitenkin tehtävä sekä lastensuojelu- että rikosilmoitus. "
Olisi kiva tietää minkälainen meteli noususi feministien keskuudessa jos joku suomalainen tekisi lapselle näin.
Kuvaa/piirrosta ei voi esittää sivulla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisen_sukupuolielinten_silpominen
Suomessakin kymmenien naisten ympärileikkausompeleet leikataan vasta, kun lapsi on jo syntymässä
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006014654.html
”Samalla, kun tarkastetaan sydän, lonkat ja genitaalialue, lääkärillä on mahdollisuus korostaa, ettei tyttöjen ympärileikkaus ole Suomessa sallittu.”
Osastolääkäri Oskari Heikinheimo muistaa viime vuosilta yhden keskustelun, jossa heräsi epäilys, että synnyttävä nainen olisi nuoruudessaan viety kotimaahan ympärileikattavaksi.Heikinheimo pitää tärkeänä ennaltaehkäisynä, että myös lastenlääkäri nostaa synnytyksen jälkeen kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä keskustelussa asian esiin.
”Samalla, kun tarkastetaan sydän, lonkat ja genitaalialue, lääkärillä on mahdollisuus korostaa, ettei tyttöjen ympärileikkaus ole Suomessa sallittu ja että lapsi on täydellinen sellaisena kuin hän on”, lastenlääkäri Timo Hytinantti Husista kuvaa.
Ympärileikkausta ei ole erikseen kielletty Suomen rikoslaissa, mutta sen on katsottu täyttävän aina törkeän pahoinpitelyn kriteerit. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, tyttöjen ympärileikkauksia ei ole käsitelty myöskään oikeudessa Suomessa.
Jos epäily toimenpiteestä tai sen riskistä tulee esiin Suomessa, ammattilaisen on kuitenkin tehtävä sekä lastensuojelu- että rikosilmoitus. "
Olisi kiva tietää minkälainen meteli noususi feministien keskuudessa jos joku suomalainen tekisi lapselle näin.
Kuvaa/piirrosta ei voi esittää sivulla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisen_sukupuolielinten_silpominen
Suomessakin kymmenien naisten ympärileikkausompeleet leikataan vasta, kun lapsi on jo syntymässä
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006014654.html
Viimeksi muokattu:
Tämä tyttöjen ympärileikkailu on kyllä sen luokan kulttuuriperseily, ettei minua kiinnosta feministien kanta asiaan pätkääkään. Kyseessä on yksi pahimmista ja törkeimmistä teoista ihmistä kohtaan ja minun lakikokoelmassa ei tässä kohtaa löydy minkäänlaista selittelyn sijaa. Tekijät haistakoot perusteluineen pitkän vuohenpaskan.
Kyllä tuohon pitäisi oikeasti ottaa kunnolla kantaa, viranomaisten tahotta.
”Kotouttamisen” yhteydessä tehdä selväksi että jos vaikka matkalla kotimaahan, sattuu veitsi vahingossa lipsahtamaan.
Ja se ei osukaan sormeen vaan jalkojen väliin.
Niin puhutaan, lapseen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, joka johtaa lapsen/lasten huostaan ottoon ja vanhemman/vanhempien vankila tuomioon.
Mieluusti ulkoistettuna palveluna rajojemme ulkopuolella, kilpailutuksen ainoa kriteeri on hinta.
Eihän tuosta tarvitse kuin avartaa ”telamiinan keskireikää” sopivan kokoiseksi.
Kuorihan on lasikuitua ja panos TNT:tä, joten pitäisi onnistua jopa suomessa.
Siihen vain muovi vahvike, jossa on kierre, niin homma on kunnossa.
Ja sytyttimessä on 8g rautaa joten se on ”Tarjallekin sopiva”.
Muta eikö telamiinat ole Tarjan toimetta ”varastoitu Kittilään”.
Suomihan voisi ostaa vankein hoito palvelut naapurimaasta.
Olisi varasti hinnaltaan sopiva ja kohtelukin asiallista.
Ja kun maksettaisiin lasku ajallaan niin ei lähtisi ehdonalaisuuteen säästösyistä ennen aikojaan.
D
Deleted member 2762
Guest
Nyt pitää pistää kehut Sawonmaalle, tällasia niiden työpaikkailmoitusten pitäisi olla
@Ikarus ja @JR49
Laitetaan linkki myös.
https://media.licdn.com/dms/image/C...t=KzAjJr_4hprEjgoeGcANsAGHHerIk7m6pGUC0ZYo_Vc
@Ikarus ja @JR49
Laitetaan linkki myös.
https://media.licdn.com/dms/image/C...t=KzAjJr_4hprEjgoeGcANsAGHHerIk7m6pGUC0ZYo_Vc
Last edited by a moderator: