OIkeastaan tossa Fauda-sarjassa sydäntä lämmittää eniten israelilaisten vakaumus lähettää kaikki, ja siis todellakin kaikki resurssit pelastamaan yhtäkin omistaan, olosuhteista riippumatta... ja se on aina ollut sama vastaus, valtion perustamisesta lähtien.
Myöskin tämä peilautuu meidän kokemukseemme idässä, että vangiksi ei voi joutua, koska meillä on aika selkeä käsitys mitä siitä seuraa.
Jotenkin asiaan liittyen vuonna 1994 Haminassa Kirkkojärven marssi -niminen kilpailu suoritettiin vähälumisen tilanteen takia jalan. Olin silloin Kirveskomppaniassa, nyt lakkautettu, oli silloin "Kärjen" lisäksi toinen pyssylinjan kivääri-sherpa -komppania, ja olin joukkueen viimeinen mies, varajohtaja.
Ketään ei jätetä, ja koska olin käskettynä viimeinen mies kirjaimellisesti, sain ihmetellä vähän sitä touhua ja huojumista viimeisillä kilometreillä, mutta ketään ei todellakaan jätetä, vaikka kaverit pitää kantaa. Minulla on vieläkin kultamitali tallessa, Sissikomppanian neljä joukkuetta ilmeisesti kohtasivat vielä erikoisempia vastoinkäymisiä loppumetreillä koska jäivät meidän taakse nätisti nipussa. Yleensä Sissik voittaa mennen tullen siis, ja suksilla meillä ei olisikaan ollut mitään jakoa.
Mut saappaillapa oli! Hieno päivä lisäksi, aurinkokin vilkaisi helmikuussa poikiaan.