Tästä mohikaanin heitosta tuli pakottava tarve mussuttaa. Miksi ihmeessä kansalaisten tunnistaminen on luovutettu pankkien tehtäväksi. Kyllä tunnistamisen monopoli pitäisi olla vain ja ainoastaan valtiolla. Vuodesta 2000 lähtien henkilökorttiin on sisältynyt kansalaisvarmenne, jolla tunnistautuminenen onnistuu digimaailmassa.Ihmettelen, ettei tästäkin ole tehty tasa-arvokysymystä: eihän köyhillä voi olla varaa henkkareihin, apuva! Mutta ehkä jo huomisessa lehdessä tämäkin puute on ehditty korjaamaan.
Ensimmäinen henkilön sähköiseen tunnistamiseen tarkoitettu sirukortti luovutetaan pääministeri Paavo Lipposelle 1.12.1999. Sen jälkeen kortin anominen on mahdollista jokaiselle Suomen kansalaiselle. Kortti maksaa 200,- mk ja se haetaan kuten tavallinenkin henkilökortti paikalliselta polisiiviranomaiselta. Kortin mukana henkilö saa sähköisen identiteetin, eli ainutlaatuiset tunnistetiedot.
Tietysti tämäkin projekti piti sössiä heti alkuunsa. Jos varmenteen käyttöönoton yhteydessä olisi muutettu kortit ilmaiseksi, niin käyttäjämäärät olisi olleet ihan eri luokkaa.
Kansalaisvarmenne – Wikipedia
Valtio on käyttänyt sähköiseen henkilökorttiin kymmenen vuoden aikana noin 20 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 HST-korttia hyödynnettiin verohallinnon ja Kelan palveluissa noin 500 kertaa eli promillessa tapahtumista. Kustannukset yhtä sähköistä allekirjoitus- tai tunnistustapahtumaa kohti olivat tällöin Tietoviikon laskelmien mukaan noin 4 000 euroa.
Itsellä ei tällä hetkellä ole mitään voimassaolevaa henkilötodistusta ja olen vakaasti päättänyt seuraavan parturireissun yhtedessä käydä passikuvassa ja hankin sähköisen henkilökortin ja oman pienenä protestina alan käyttämään ainoastaan sitä palveluissa, joihin pitää tunnistautua.
Ugh.