Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Nato-optio, kuten neljä turvallisuuspilariakin oli se, mitä piti esittää, koska muutakaan ei ollut. Ei kai valtio voi pitää julkilausuttuna kantanaan ja strategianaan, että meillä ei oikeastaan ole ryssän vastaan mitään, koska kansa ja puolueet eivät halua.
Nato-optio syntyi vahingossa median keksimänä, ja Niinistö keksi pilarit, koska kuten sanottua, mitään muutakaan ei ollut.
Muuan noita pisti lippalakin takoperin päähänsä ja kansa kiljui riemusta. Vyssä on demokvaattinen vavtio ja me ollaan ikuisia ystäviä. Baltit on tyhmiä kun ne liittyi meidän ystävää kiusaavaan jävjestöön.
Kyllä me saatiin just sitä mitä pyydettiin, erityisasema ryssän kyljessä. Täällä päivitellään, että eikö Ukraina saa ryssän kätyreitä ja korruptiota kuriin? Meillä kiljuset valitaan edelleen piikkipaikoille, koska.... niin, miksi?
Nato-optio syntyi vahingossa median keksimänä, ja Niinistö keksi pilarit, koska kuten sanottua, mitään muutakaan ei ollut.
Muuan noita pisti lippalakin takoperin päähänsä ja kansa kiljui riemusta. Vyssä on demokvaattinen vavtio ja me ollaan ikuisia ystäviä. Baltit on tyhmiä kun ne liittyi meidän ystävää kiusaavaan jävjestöön.
Kyllä me saatiin just sitä mitä pyydettiin, erityisasema ryssän kyljessä. Täällä päivitellään, että eikö Ukraina saa ryssän kätyreitä ja korruptiota kuriin? Meillä kiljuset valitaan edelleen piikkipaikoille, koska.... niin, miksi?
Juuri näin. Ei ole omakaan pesämme pirtti puhdas valkoinen, ei kannata toisia neuvoa. Viimeisin itsenäistymispäivä taisi olla 24222. Kun oli pakko.
Kolmen viikon kainuun ja pohjoisen turnee takana. Voi veljet, että teki hyvää poistua välillä etelän vetelien parista. Tuli taas kerran huomattua miten eri maailmassa sitä voi näinkin pienessä maassa ihmiset elää. Tietynlainen ahdaskatsoisuus ja nurkkakuntaisuus porskuttaa edelleen hyvin heimosuomessa. Turkulaisvitsit vähenivät onneksi eksponenttiaaalisesti mitä pohjoisemmaksi pääsi. Jos jotain tarttui kotiintuomisiksi niin vanhan ajan hyvät tavat ja hötkyilyn puute rasittumiseen saakka 
Rahat meni ja maksa piippaa, mutta oli reissu arvoisensa. Yhden thaimaan matkan hinnalla voi matkustella kotisuomessakin, eikä ainakaan vielä heppi vuoda. Ja kaikista moitteista huolimatta vr tarjosi hyvät matkat.
Rahat meni ja maksa piippaa, mutta oli reissu arvoisensa. Yhden thaimaan matkan hinnalla voi matkustella kotisuomessakin, eikä ainakaan vielä heppi vuoda. Ja kaikista moitteista huolimatta vr tarjosi hyvät matkat.
Kotimaan matkustelusta kirjoitti hauskasti joku polkupyöräretkien ystävä. En muista tarkasti, mutta se meni jotenkin niin, että idässä on hiekkatie, soratie, ylämäki, mutka ja uusi ylämäki ja vitelikko, risukko rääseikkö ja vitulikko ja ainoa palvelu on juopon karhun pitämä turpiinvetopaikka 187 km:n päässä. Leivonnainen on joku ränttänen, rönttönen, röntsy, lörtsy tai perse.
Vettä et näe edes viittä sekuntia, vaikka ajaisit Pielisen ympäri, koska tien ja järven välissä on aina joku perkaamaton ryteikkö.
Rannikolla lännessä on asvaltti, jonka vieressä asvaltoitu pyörätie koko matkan ja kahvila tai kioski vähän päästä, jota pitävät enkeli tai mummo. Leivos on joku Muumin kaneli ja meri näkyy koko ajan.
Pohjoinen on kuin itä mutta maisemilla. Kauppa on 200 km:n päässä ja meni kiinni eilen. Ainoa ruokapaikka on enää puolen tunnin päässä, mutta luultavasti kiinni, kun ehdit sinne.
Onhan se vähän noinkin, mutta motoristina olen ajanut kaikkialla ja pärjään. Raatteen tiellä edestäni ylitti karhu tien. Lieksassa baarin naiset kyselivät, että kai yöksi jään. Lapissa poimin hillaa puolen kilon purkin sivulaukkuun tien varresta.
Olen rannikollakin ollut, tietysti. Asunkin, etelässä.
Etelä-Pohjanmaalla on suoria teitä ja latoja. Kerran pysähdyin katsomaan nähtävyyttä. Se oli Kusikivi. Nimittäin 18. heinäkuuta 1752 Ruotsin kuningas oli käynyt sen takana kusella.
Minusta Suomi on mahtava joka nurkaltaan. Tietenkään minua ei saa lopullisesti Helsingistä kuin jalat edellä, mutta olen aika kiintynyt moneen paikkaan.
Vettä et näe edes viittä sekuntia, vaikka ajaisit Pielisen ympäri, koska tien ja järven välissä on aina joku perkaamaton ryteikkö.
Rannikolla lännessä on asvaltti, jonka vieressä asvaltoitu pyörätie koko matkan ja kahvila tai kioski vähän päästä, jota pitävät enkeli tai mummo. Leivos on joku Muumin kaneli ja meri näkyy koko ajan.
Pohjoinen on kuin itä mutta maisemilla. Kauppa on 200 km:n päässä ja meni kiinni eilen. Ainoa ruokapaikka on enää puolen tunnin päässä, mutta luultavasti kiinni, kun ehdit sinne.
Onhan se vähän noinkin, mutta motoristina olen ajanut kaikkialla ja pärjään. Raatteen tiellä edestäni ylitti karhu tien. Lieksassa baarin naiset kyselivät, että kai yöksi jään. Lapissa poimin hillaa puolen kilon purkin sivulaukkuun tien varresta.
Olen rannikollakin ollut, tietysti. Asunkin, etelässä.
Etelä-Pohjanmaalla on suoria teitä ja latoja. Kerran pysähdyin katsomaan nähtävyyttä. Se oli Kusikivi. Nimittäin 18. heinäkuuta 1752 Ruotsin kuningas oli käynyt sen takana kusella.
Minusta Suomi on mahtava joka nurkaltaan. Tietenkään minua ei saa lopullisesti Helsingistä kuin jalat edellä, mutta olen aika kiintynyt moneen paikkaan.
Ilmeisesti vähän vanhahko kuvaus, kun pinnoite löytyy jopa Hyrynsalmelta Kuhmoon ja Kuhmosta Hukkajärven kylään saakka, kunnes se muuttuu soratieksi ja alkaa rajavyöhyke. Paluumatkalla voi kiertää saunajärven kautta, pinnoite sielläkin. Ja paljon tuon korvempaan ei idässä pääse.
Lapissa taas Lokkaankin menee pinnoitettu yksikaistainen tie.
Eihän nykyään, jos menee mihinkään maalikylään, tarvitse soraa ajaa, mutta suorin tie edelleen fillaristille voi olla sora aina aika ajoin.
Opin ajamaan soralla 1970-luvun lopussa eikä minua haittaa kääntää 1100-kuutioista moottoripyörää soralle tänä päivänäkään. Pyörän pitää vain antaa etsiä itse tiensä. Ei saa väkisin jäykkänä yrittää. Rento ohjaus. Olen oikaissut joskus aika isojakin paloja niin.
Suomessa on olemassa myös toisenlainen Suomi pääteiden ulkopuolella, ja se alkaa jo Vantaalta.
Tästä filmistä tulee hyvälle tuulelle. Tässä yksi kaveri pysyy koko maan läpi pikkuteillä. Hyvän mielen puolituntinen. Katselusuositus.
Eikös siellä saunajärvellä ollut talvisodan aikaan punainen pinnoite? Venäläisten jättämä tai tekemä. Toki Suomalaiset hieman auttoivat.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Nuoret ovat nuoria, joskus hieman hassuine haaveineen. Mutta jo tuo että tyttärelläsi on tavoite ja suunnitelma, on positiivista ja kasvuunhan aikaa on. Ilman taiteita elo melko tylsää olisi, ei sitä tiedä vaikka tuota kautta oma lokero antoisaan elämään löytyisi. Tsemppiä sinulle vanhemmuuteen.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tuo on juuri sitä, mikä meidän vanhempien rooteliin kuuluu. Myös ja erityisesti silloin, kun päätökset eivät jälkikasvua tyydytä. "Paska-Isi" -kertsiin kuulumisen ottaisin suosiollisena huomionosoituksena. Ite pidin jälkikäteen ajatellen, ainakin ajoittain liiankin kovaa kuria pojille.
Toisaalta, nyt kun kumpikin ex-rääpäle on +25, olemme asiasta useampaankin kertaan puhuneet aloitteestani. Molemmat mielestäni vilpittömästi ovat kertoneet, että vaikka ei aina kivaa ollut ja joskus jopa harmitti, vammoja ei ole lapsuudesta päänuppiin jäänyt.
Pidetään lapsistamme hyvää huolta. Isompaa tehtävää meillä ei ole.
Huom, kummitytöllä. Vähän sekavasti taisin ilmaista.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Kyllähän tuo toiseen kertaan lukemalla, asiayhteydestään selvä oli että kummitytöstäsi kirjoitit. Vaan minullapa on pää tehty hikisestä napanöyhdästä ja ymmärrys sen mukaan.
Oli toki. Muuten, kun kävin taistelupaikalla muutama vuosi takaperin, niin joku (varmaan ryssä, siinähän on neuvostomuistomerkki lähellä) oli töhrinyt muistomerkkiä jollain tervalla.
kimmo.j
Greatest Leader
Muistan kun parhaan kaverini kanssa touhusimme lapsena ja nuorena.
Isäni ja kaverini nyt edesmennyt isä joutuivat suitsimaan touhuamistamme. Suitsiminen oli tuimaa tuijotusta, tai puheella ohjaamista.
Myöhemmin olen kiittänyt sekä isääni, että kaverin isää, siitä että he meitä kasvattivat. Me tarvitsisimme sitä.
Ja vaikka meiltä kielettiin kaikenlaista kivaa, vammoja ei jäänyt
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tuo kuulostaa terveeltä lapsuudelta, jossa lapsi saa olla lapsi ja aikuisen duuni on mm. rajoja asettamalla turvallinen ympäristö kasvulle luoda.Muistan kun parhaan kaverini kanssa touhusimme lapsena ja nuorena.
Isäni ja kaverini nyt edesmennyt isä joutuivat suitsimaan touhuamistamme. Suitsiminen oli tuimaa tuijotusta, tai puheella ohjaamista.
Myöhemmin olen kiittänyt sekä isääni, että kaverin isää, siitä että he meitä kasvattivat. Me tarvitsisimme sitä.
Ja vaikka meiltä kielettiin kaikenlaista kivaa, vammoja ei jäänyt
Jonkun lyhyen pätkän olen koulukotilasten ja integraatioryhmien kanssa aikanaan touhunnut ja vahvasti painottuneesti - kuten tutkimuksistakin. Esiin tulee vanhemmuuden ja vakauden puute lapsen kasvuympäristössä, päihde- ja muine ongelmineen. Tuosta epävakaudesta, herkän perusturvallisuuteen vaikuttavan kasvuvaiheen aikana synnytettyyn, ei ole helppoa pois ponnistaa vaikka mitä tukitoimia yhteiskunnan suunnalta rikkimenneisiin ohjattaisiin -->
Tämä sairaus, mutta ei vanhemmuuteen kykenemättömien aikuisten toimesta vaan ihan poliittisin päätöksin. On mielestäni koulumaailmaan ideologisten ajureiden kautta epävakautta tuonut. Nyt "ratkaisuna" juuriongelmiin, huudetaan lisää resursseja terapia- ja muihin tuen muotoihin.
Kun kuulen jonkun käyttävän esim. käsitettä "inkluusio", laajemmin positiivisessa merkityksessä kasvuvaiheessa olevien lasten kouluympäristöön liittyen ja vaikeuksissa olevien lasten etujen ajamiseen. Poistan varmistimen välittömästi (ritsasta, muu saattaisi olla laitonta).
Erilaiset kosteasilmäiset ja myötätuntonsa turpeudessa omaa persoonaansa rakentavat huokailijat, ovat nuorillemme paljon pahaa tehneet.
Torni
Kapteeni
Kusikivi sijaitsee Kurikassa.
Aikoinaan siinä pari kertaa pysähdytty kaverien kanssa kuselle paikannimen velvoittamana, kun ollaan oltu menossa Mietaalle kemuihin.
Olin eilen illalla aikani kuluksi ajelemassa Kyrönjokilaakson peltomaisemia Sjoki/Nurmo/Ylistaro/Ilmajoki akselilla.
Mielestäni pala kauneinta Suomea tuollaisena heinäkuisena iltana.
Tuttu reitti. Olen kerran majoittunut Koskenkorvassa Tehtaanjohtajan talossa.