Ei oikein tiedä aina, pitääkö itkeä vain nauraa...
Puhelin soi.
- Mitä meinasit tehdä tänään?
- En mithän.
- Niin sullahan on syysloma.
- Niin. Siks justhin en mithän meinannukkhan.
- No pitäisi tädin pihasta hakia pari puuta, mitkä metsuri on kaatanu. Ei karsinu, vaan jätti siihen.
- No mutta en aatellu tehä mittään.
- No pari tuntia, ko joku pari puuta.
- Jaa. No jos sitten vanahaa akkaa jeleppisi, vaikka se ei koskaa ole ko vittuillu.
Pääsen Y-pisteeseen.
- Niin ajetaan ensin vähän maita tuosta takapihalta.
- Mitä vittua!
- Niin pari kuormaa vain, kun kerkesin läjätä.
- Kai se on pakko sitten.
Kaheksan tuntia ja 20+ traktorikuormaa myöhemmin
- Nin pitäsi tehä ne raput tuohon rinteeseen.
- Varmaan pitäs.
- Nin ko joko vois tehä niin tai näin.
- Arvopa sie sitä, nin mie lähen kotia pieksämhän eukon ja läpit. Jos neth ei mithän ole tehneit, nin varmhan ovat suunnitelheit.
- Mutta huomenna neth puut.
- No vittu pakko kaisson.
Aamulla ihan helevetin vittuuntuneena väännyn lopulta jaakopinpainin jälkeen takaisin.
- Siivothan tuo lavon pääty.
- Entäs ne puut?
- No jäläkhin.
- Mullon tiukka aikataulu.
Ja määräajan päästä.
- Mie lähen nyt.
- Mutta täss'n vielä hommaa!
- Vitusti kiinnostaa.
- Milloin sulla loppuu ne muut hommat?
- Eipä tiijjä.
- Mie huomenna soitan!
- Soita vain. Eri asia, jos vastatthan.