Sivarit kriisiajan tehtävissä -sijoittuminen

@Jere Sumell On heko ja sitten on suko kun hälytetään ilmavaara. Jos olet käynyt intin niin pitäisi tietää nämä lyheteet. Vai käytetäänkö nykyään jotain muuta?
Ei komeillä, joilla tiede ie lopulta edes anna lopullisia vastauksia sähkötekniikan kandin vasta tutkinnon jäkeen, niin mit sitä armejaa käytiin 5 päivää ja risat, niin hyvänpäiväntutttu lukiosta Alikersanttina silloinen ,niin inttiä ja toddttiin että tämä kulttuuripersoona ei sovellu armeijaan, niin varuskuntataksillahan meikäläiset yksilöt lähetetään lopulta kustumuksen mukaisiin hommiin.
 
Ei komeillä, joilla tiede ie lopulta edes anna lopullisia vastauksia sähkötekniikan kandin vasta tutkinnon jäkeen, niin mit sitä armejaa käytiin 5 päivää ja risat, niin hyvänpäiväntutttu lukiosta Alikersanttina silloinen ,niin inttiä ja toddttiin että tämä kulttuuripersoona ei sovellu armeijaan, niin varuskuntataksillahan meikäläiset yksilöt lähetetään lopulta kustumuksen mukaisiin hommiin.
Hyvä niin.
 
Parempaa kulttuuria joka tapauksessa...
 
Keskittyisin enemmänkin kulttuurivientiin, joka on Suomen kansantalouden ja kulttuurin edistämiseksi Suomen edun mukaista, ja samalla saadaan Suomi-brändiä kulttuurin saralla maailmalla tunnetuksi. Klassisessa musiikissa esimerkiksi ammattimaisempi vientiala, mitä perinteisessä pop/rock -populaarikulttuurin osalta, vaikka onhan nykyisinkin esim. metallimusiikkia jos ajatellaan, niin sekin kehittynyt yhä ammattimaisempaan suuntaan. Otan nyt tämän musiikkiviennin esimerkkinä, kun viime aikoina olen profiloitunut klassisen musiikin saralla kotikaupungissani katusoittajana ja joitain julkisia järjestettyjä esiintymisiä viime kesältä. Ei muuta kuin vienti vetämään, niin Suomen BKT nousee kiitettävästi.
 
On kai niille sivareillekin kriisiajan tehtäviä. Palo- ja pelastustoimi, väestönsuojelu, ensiapu ja ympäristönsuojelu tulevat näkemään äksöniä asevoimia todennäköisemmin ilmastonmuutoksen seurauksena sivärit pitäisi vain kouluttaa ja organiseerata näihin tehtäviin.
 
Tästä saisi veivattua kunnon huumori- säikeen, mutta taidan jättää osaltani tähän.
 
Keskittyisin enemmänkin kulttuurivientiin, joka on Suomen kansantalouden ja kulttuurin edistämiseksi Suomen edun mukaista, ja samalla saadaan Suomi-brändiä kulttuurin saralla maailmalla tunnetuksi. Klassisessa musiikissa esimerkiksi ammattimaisempi vientiala, mitä perinteisessä pop/rock -populaarikulttuurin osalta, vaikka onhan nykyisinkin esim. metallimusiikkia jos ajatellaan, niin sekin kehittynyt yhä ammattimaisempaan suuntaan. Otan nyt tämän musiikkiviennin esimerkkinä, kun viime aikoina olen profiloitunut klassisen musiikin saralla kotikaupungissani katusoittajana ja joitain julkisia järjestettyjä esiintymisiä viime kesältä. Ei muuta kuin vienti vetämään, niin Suomen BKT nousee kiitettävästi.
Joo, siitä vaan rupeat viemään jos sinulla on tuote jolle löytyy "ostajia".
 
On kai niille sivareillekin kriisiajan tehtäviä. Palo- ja pelastustoimi, väestönsuojelu, ensiapu ja ympäristönsuojelu tulevat näkemään äksöniä asevoimia todennäköisemmin ilmastonmuutoksen seurauksena sivärit pitäisi vain kouluttaa ja organiseerata näihin tehtäviin.
Tähän liittyen on todella erikoista, että laki ei mahdollista siviilipalvelusmiesten käyttämistä virka-aputehtäviin.
 
Tässä nyt itsellenikin tullut se käsitys ihan vedoten alkupään vastauksiin alkuperäiseen ongelman asetteluun, että ehkä meitä sivareitakaan enää ainakaan nykyisin lähettäisi sähköjäniksen tavoin vetokisälleinä ihan eturintamaan "helpoiksi" saaliiksi.äjä

Tässä tuossa kommentteja lukien tuli mieleen yksi vaiettu aihe kanssa Suomen sotahistoriankirjoituksessa, mitä pidän näin miesnäkökulmasta metsästäjä-keräilijää ihmisen vanhimpana ammattina mielelläni, kun poissuljen naisten perinteisen myyntiartikkelin, vaikkakin korkean moraalin naisten ensimmäinen kauppiasammatti oliki käsityökauppias, kadun miehilläkin kauppiasammatti tuli asesepän tajuttua, että yhä tehokkaampia metsätysaseita voisi myydä ajan säästämisen ja resurssien vapautumisen muihin toimintoihin, kuin ravinnon hankkimiseen itselle ja omalle lähiyhteisölle, niin miehillä tuli asekauppias aseseppien toimesta ennen naisten käsityöharrastaneisuudesta perheen hoidon ohessa kotirintamalla se käsityökauppias, mikä oli naisilla lienee se varhaisin?

Metsäkaartilaiset ovat tosiaan, mikä tuli tuosta eräästä kommentista juolahti johtopäätöksenä mieleen, niin vaiettu aihe Suomen sotahistoriankirjoituksessa. Varmaankin, mitä Suomi ja suomalainen elää metsästä, niin tarvittiin paljonkin eränkulkutaitoa ja primaarisia keinoja ja käyttäytymismalleja metsäkaartilaisena, ja voin vain kuvitella, kuinka luonnon antimista, mitä nämä poimivat sieltä metsän siimeksestä, kuinka siitä valmistettiin jaloa alkoholijuomaa, mitä myös elokuvamaailmassa esitettiin jo siinä 50-luvun Tuntemattomassa, että sotilaatkin valmistivat luonnossa omaa juomaansa, jotta maaliset arkipäivän huolet unohtuisivat edes toviksi ja rohkeus sodankäyntiin lisääntyisi. Metsäkaartilaisetkin tajusivat tämän taidon uskoakseni, mitä viinan valmistus kotioloissa, kotimaisen luonnon antimista varmasti oli myös arkipäivää, mitä se on jo isiemme pojat vanha suomalainen kansanperinne. Nykyisinhän kiljunkin valmistus omaan tarkoitukseen on laillista kiitos viimeisimmän alkoholilainsäädännön muutoksen ansiosta.
 
Tässä nyt itsellenikin tullut se käsitys ihan vedoten alkupään vastauksiin alkuperäiseen ongelman asetteluun, että ehkä meitä sivareitakaan enää ainakaan nykyisin lähettäisi sähköjäniksen tavoin vetokisälleinä ihan eturintamaan "helpoiksi" saaliiksi.äjä

Tässä tuossa kommentteja lukien tuli mieleen yksi vaiettu aihe kanssa Suomen sotahistoriankirjoituksessa, mitä pidän näin miesnäkökulmasta metsästäjä-keräilijää ihmisen vanhimpana ammattina mielelläni, kun poissuljen naisten perinteisen myyntiartikkelin, vaikkakin korkean moraalin naisten ensimmäinen kauppiasammatti oliki käsityökauppias, kadun miehilläkin kauppiasammatti tuli asesepän tajuttua, että yhä tehokkaampia metsätysaseita voisi myydä ajan säästämisen ja resurssien vapautumisen muihin toimintoihin, kuin ravinnon hankkimiseen itselle ja omalle lähiyhteisölle, niin miehillä tuli asekauppias aseseppien toimesta ennen naisten käsityöharrastaneisuudesta perheen hoidon ohessa kotirintamalla se käsityökauppias, mikä oli naisilla lienee se varhaisin?

Metsäkaartilaiset ovat tosiaan, mikä tuli tuosta eräästä kommentista juolahti johtopäätöksenä mieleen, niin vaiettu aihe Suomen sotahistoriankirjoituksessa. Varmaankin, mitä Suomi ja suomalainen elää metsästä, niin tarvittiin paljonkin eränkulkutaitoa ja primaarisia keinoja ja käyttäytymismalleja metsäkaartilaisena, ja voin vain kuvitella, kuinka luonnon antimista, mitä nämä poimivat sieltä metsän siimeksestä, kuinka siitä valmistettiin jaloa alkoholijuomaa, mitä myös elokuvamaailmassa esitettiin jo siinä 50-luvun Tuntemattomassa, että sotilaatkin valmistivat luonnossa omaa juomaansa, jotta maaliset arkipäivän huolet unohtuisivat edes toviksi ja rohkeus sodankäyntiin lisääntyisi. Metsäkaartilaisetkin tajusivat tämän taidon uskoakseni, mitä viinan valmistus kotioloissa, kotimaisen luonnon antimista varmasti oli myös arkipäivää, mitä se on jo isiemme pojat vanha suomalainen kansanperinne. Nykyisinhän kiljunkin valmistus omaan tarkoitukseen on laillista kiitos viimeisimmän alkoholilainsäädännön muutoksen ansiosta.

Yksi mielenkiinnon ja hämmästelyn aihe kirjoitustyylissäsi ovat ylipitkät ja monipolviset lauserakenteet, jotka eivät varsinaisesti helpota tekstin lukemista, vaan suorastaan mielestäni eri tavoin vaikeuttavat hahmottamasta viestisi varsinaista sisältöä, sillä tälläisestä katkeamattomasta tekstistä, tai muusta vasataavasta esitysasusta, ei oikein jää varsinaisia yksityiskohtia mieleen, eli lukijan kiinnostus herpaantuu kesken kaiken, varsinkin jos kesken pitkän kirjoituksen vaihtaa vielä aihetta, sillä tässä samassa voi tietenkin pohtia useampaa asiaa yhdellä kertaa, sillä asiat ovat yleensä aina monimutkaisia ja saattavat eri tavoin linkittyä toisiinsa, vaikka tähänkin on varmasti hyviä vastaperusteluja, joten kuitenkin pohtisin että kirjoitatko vaikeita lauserakenteita tieten tahtoen kätkeäksesi todelliset mielipiteesi, vai onko tämä sittenkin vain jokin taiteellinen tehokeino tai muu opittu esitystapa, koska kirjoitat muuten varsin huolellista tekstiä joten vaikea uskoa että esitystapa ihan sattumaakaan olisi, ennemminkin tarkaan harkittu viestintätapa.
 
Komppaan @SatSotHist , en ole kehdannut mainita mitään kun ajattelin että kirjoittajalla dysleksia tai jotain. Mutta Jeren teksit on äärimmäisen vaikea lukea eikä lauseen loppuun päästessä enää muista mistä alku kertoi.
 
 
Kiitos palautteesta!

Suomen kielen kirjallisen viestinnän osalta tosiaan olen saanut ennenkin palautetta ylipitkistä lauserakenteista, joissa sitten viljellään vähän epämääräisesti välimerkkejä. Lupaan yrittää kiteytetymmin täällä keskustelussa jatkossa pitää tämän palautteen mielessä, ja kehittää vastaustekstejäni.

Kaikki kuitenkin on ihan päivänvalon kestävää tekstiä, niinkuin netinkäytossäni hyvän netiketin mukaan pysyvistä väreistä niin netissä, ja oikeassa reaalielämässä pidänkin palaavien asiakkaiden lisäksi, niin asiasta otettu opista vaari!
 
Back
Top