Sodan kuvan muutos

Tähystäjä

Eversti
En löytänyt varsinaista ketjua tästä, joten päätin aloittaa uuden. Modet voi siirtää parempaan paikkaan, jos sellainen löytyy. Ylipäätään tuntuu että foorumilla keskitytään monesti erilaisiin likkukanvarsiin ja se kuuluisa "iso kuva" unohtuu. Ketjun tarkoituksena siis pohtia millaista todennäköinen Suomea koskettava sota on 2010-luvulla ja siitä eteenpäin. Mitä on muuttunut edellisiin vuosikymmeniin verrattuna ja mikä on pysynyt ennallaan, mitkä opit pätevät edelleen ja mitkä eivät. Kyse on siis eräänlaisesta taustapohdinnasta kun mietitään vaikka maavoimien uuden taistelutavan taustalla olevia tekijöitä sekä myös meri- ja ilmavoimien kehitystä.

Tässä muutamia amatöörin pohdintoja evästykseksi:

1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.

Edellyttää puolustajalta hyvää tiedustelua ja tilannekuvaa, nopeampaa reagointia, liikkuvuutta, taistelunkestävyyttä. Esim. kaukovaikutteisilla aseilla ja maavoimien uudella tst-tavalla pyritään vastaamaan tähän haasteeseen. Myös poliittisten päättäjien havahduttava tähän, komentoketjua tulisi virtaviivaistaa mahdollisessa kriisitilanteessa, jotta kyettäisiin tarvittavan nopeisiin päätöksiin.

2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.

Edellyttää käytännössä vähintään ulkomaisen humanitäärisen avun saamista. Muutoin yhteiskunta on mahdollista saada polvilleen pelkästään kriittinen infrastruktuuri tuhoamalla. Sotilaiden taistelu loppuu nopeasti, jos kotirintamalla kuollaan nälkään. Myös mahdolliset biologiset on huomiotava tässä yhteydessä.

3. Ilmavoimat, ilmatorjunta ja ilmasuojelu entistäkin tärkeämmässä asemassa. Viime sodissa on nähty mihin nykyaikaiset ilmavoimat täsmäaseineen parhaimmillaan pystyvät. Mikäli vastustaja saavuttaa täydellisen ilmaherruuden, omien joukkojen liike ja huolto pysähtyvät lähes täysin. Jos viestiyhteydet ja komentokeskukset tuhotaan, joukkojen johtaminen on lähes mahdotonta.

Edellyttää entistäkin suurempia satsauksia ilmapuolustukseen. Myös naamiointiin ja harhautuksiin panostettava. Viestiyhteydet on varmistettava moninkertaisesti ja joukkojen kyettävä itsenäiseen toimintaan vastustajan ilmauhkan alaisina. ELSO-toimintaan panostettava.

4. Erikoisjoukkojen ja epätavanomaisen sodankäynnin merkityksen korostuminen. Vastustaja tulee varmasti käyttämään erikoisjoukkoja tärkeiden strategisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös verkkohyökkäykset ja erilaiset psykologiset operaatiot huomiotava ja niihin varauduttava.

Edellyttää panostuksia sotilaspoliisitoimintaan ja verkkopuolustukseen. Omien erikoisjoukkojen tulisi olla jatkuvassa sodanajan valmiudessa, harmaata vaihetta ei näiden joukkojen osalta enää ole.

5. Merivoimien rooli edelleen merkittävä. Mikäli Suomi onnistutaan asettamaan merisaartoon, edellytykset sodankäynnille loppuvat nopeasti. Ulkomaisen avun toimittaminen Suomeen muuttuu tällöin erittäin hankalaksi. Myös maihinnousun riski edelleen huomioitava, vrt. Mistral-alusten osto.

Edellyttää tehokasta rannikkopuolustusta sekä merivoimille IT- ja suto-kykyisiä aluksia, jotka pystyvät oikeasti merikuljetusten turvaamiseen.

Mielestäni edellä luetellut kohdat asettavat kyseenalaiseksi Suomen mahdollisuudet uskottavaan itsenäiseen puolustukseen 2020-luvulla sotilaallisesti liittoutumattomana. Omat resurssit eivät vain riitä tähän kaikkeen.

Varsinainen kysymys on siis että mitä keinoja Suomella on tulevaisuudessa vastata yllä lueteltuihin haasteisiin, sekä miten muuten sodan kuva tulee tulevaisuudessa merkittävältä osin muuttumaan?
 
Tähystäjä kirjoitti:
1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.

Edellyttää puolustajalta hyvää tiedustelua ja tilannekuvaa, nopeampaa reagointia, liikkuvuutta, taistelunkestävyyttä. Esim. kaukovaikutteisilla aseilla ja maavoimien uudella tst-tavalla pyritään vastaamaan tähän haasteeseen. Myös poliittisten päättäjien havahduttava tähän, komentoketjua tulisi virtaviivaistaa mahdollisessa kriisitilanteessa, jotta kyettäisiin tarvittavan nopeisiin päätöksiin.

Totta John Boydin OODA nousee ensimmäisenä mieleen.

Tähystäjä kirjoitti:
2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.

Edellyttää käytännössä vähintään ulkomaisen humanitäärisen avun saamista. Muutoin yhteiskunta on mahdollista saada polvilleen pelkästään kriittinen infrastruktuuri tuhoamalla. Sotilaiden taistelu loppuu nopeasti, jos kotirintamalla kuollaan nälkään. Myös mahdolliset biologiset on huomiotava tässä yhteydessä.

Mitä se ulkopuolinen apu sitten olisi? Kunnostaisiko joku ulkomainen taho esim. vaurioitunutta sähkönjakelua? Tuskinpa vain! Säilykkeitä satamiin ja ylijäämäkypärät päässä palloilevia kreikkalaisia väestönsuojelu vapaaehtoisia?

Kyllä se suomalaisen yhteiskunnan kriisinsietokyky luodaan nyt ja tulevaisuudessa Suomessa. Tähän prosessiin vain pitää saada kaikki sellaiset viranomaiset, laitokset ja yritykset joiden toiminta on välttämätöntä poikkeusoloissa. Nykyisten järjestelyjen ammottavat puutteet ovat tulleet esille viime vuosien myrskytuhojen aikana.

Tähystäjä kirjoitti:
3. Ilmavoimat, ilmatorjunta ja ilmasuojelu entistäkin tärkeämmässä asemassa. Viime sodissa on nähty mihin nykyaikaiset ilmavoimat täsmäaseineen parhaimmillaan pystyvät. Mikäli vastustaja saavuttaa täydellisen ilmaherruuden, omien joukkojen liike ja huolto pysähtyvät lähes täysin. Jos viestiyhteydet ja komentokeskukset tuhotaan, joukkojen johtaminen on lähes mahdotonta.

Edellyttää entistäkin suurempia satsauksia ilmapuolustukseen. Myös naamiointiin ja harhautuksiin panostettava.

Kyllä juurikin näin. Toisaalta herää kysymys missä viipyvät valemaalikomppaniat, ilmasuojelukomppaniat yms. osastot jotka voitaisiin varustaa helposti ja miehittää yli 30 v. ressuilla?

Tähystäjä kirjoitti:
Viestiyhteydet on varmistettava moninkertaisesti ja joukkojen kyettävä itsenäiseen toimintaan vastustajan ilmauhkan alaisina. ELSO-toimintaan panostettava.

Suomessa sotilailla on käytössään koko maan kattava valokaapeliverkosto joka tarjoaa hyvän ja käytännössä tuhoutumattoman viestiverkon. Koko komentoverkon romahtaminen vihollisen toimenpiteiden vuoksi vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Tähystäjä kirjoitti:
4. Erikoisjoukkojen ja epätavanomaisen sodankäynnin merkityksen korostuminen. Vastustaja tulee varmasti käyttämään erikoisjoukkoja tärkeiden strategisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös verkkohyökkäykset ja erilaiset psykologiset operaatiot huomiotava ja niihin varauduttava.

Tuntuu, että poliitikot ja osa sotilaistakin nukkuu sikeää unta noiden erikoisoperaatioiden osalta. Olen tänne foorumille jotain skenaarioita kirjoittanutkin. Tuskin tarvitsee miettiä miltä maailman silmissä vaikutamme kun muutama maakuntajoukkojen tunnuksiin pukeutunut hemmo heittää käsikranaatteja vaikka erään etnisen vähemmistön lastentarhaan.

Moskovan kerrostaloräjähdykset, Georgian sota yms. pitäisi ottaa vakavina varoituksiina siitä, että nykyisinkin uhri voidaan saattaa näyttämään hyökkääjältä.

Tähystäjä kirjoitti:
Omien erikoisjoukkojen tulisi olla jatkuvassa sodanajan valmiudessa, harmaata vaihetta ei näiden joukkojen osalta enää ole.

No kannatta muistaa, että sodan ajan valmius noiden joukkojen osalta tarkoittaa vähän eri asiaa kuin "ovat tavoitettavissa ja saadaan tunneissa paikalle".

Tähystäjä kirjoitti:
5. Merivoimien rooli edelleen merkittävä. Mikäli Suomi onnistutaan asettamaan merisaartoon, edellytykset sodankäynnille loppuvat nopeasti. Ulkomaisen avun toimittaminen Suomeen muuttuu tällöin erittäin hankalaksi. Myös maihinnousun riski edelleen huomioitava, vrt. Mistral-alusten osto.

Edellyttää tehokasta rannikkopuolustusta sekä merivoimille IT- ja suto-kykyisiä aluksia, jotka pystyvät oikeasti merikuljetusten turvaamiseen.

Tuo "meriliikenteen suojaaminen merivoimien päätehtävänä" on lähinnä kylmän sodan jälkeisiin määrärahataisteluihin kehitetty uhkakuva. Todellisuudessa jo rannikon suojaaminen maihinnousujen varalta on aivan tarpeeksi vaativa tehtävä.

Tuohon meriliikenteen suojaamisen suurvallan päättäväisiä hyökkäyksiä vastaan meidän resurssimme eivät tule koskaan riittämään. Ruotsin avustuksella voidaan liikennettä toki ehkä saada läpi Ahvenanmaan pohjoispuolitse. Kaikki kuvitelmat siitä, että Suomen merivoimat onnistuisivat suojaamaan saattueita Tanskan salmista vaikka Vuosaaren satamaan vihollisen hyökätessä rynnäkkökoneilla ja sukellusveneillä ovat melkoista roskaa.
 
Tähystäjä kirjoitti:
1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.
Vastauksesi olivat hyvät, mutta lisäisin niihin:
Edellyttää myös puolustukselta keinoja hidastaa vihollisen toimintaa. Kun viholliselta viedään vauhdin etu pois, se on iso voitto meille. Tätä varten tarvittaisiin yhä suurta määrää paikallisjoukkoja, massiivisia miinoituksia/hävityksiä/murrosteita, koska meillä ei milloinkaan voi olla riittävän paljon riittävästi suojattuja ja riittävän tulivoimaisia ja riittävän liikkuvia joukkoja vihollista vastaan.

2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.
Tässä olen vähän erimieltä. Pitäisi määrätä kaikkeen kaksinkertaiset varmistukset ja kriittisiin osiin kolminkertaiset. Esimerkiksi omakotitaloissa pitäisi olla ilman sähköä toimiva lämmitys- ja ilmastointijärjestelmä varalla, sekä polttoainetta puoleksi vuodeksi tms. varastossa. Niin ikään pitäisi pitää manuaalisia/analogisia järjestelmiä uberhienojen verkottuneiden digitaalisten systeemien rinnalla.

3. Ilmavoimat, ilmatorjunta ja ilmasuojelu entistäkin tärkeämmässä asemassa. Viime sodissa on nähty mihin nykyaikaiset ilmavoimat täsmäaseineen parhaimmillaan pystyvät. Mikäli vastustaja saavuttaa täydellisen ilmaherruuden, omien joukkojen liike ja huolto pysähtyvät lähes täysin. Jos viestiyhteydet ja komentokeskukset tuhotaan, joukkojen johtaminen on lähes mahdotonta.
Valemaalit ja naamiointi on avainasemassa, sekä vihollisen tiedustelun torppaaminen. Ilmapuolustukseen ei tarvita magiaa eikä massiivisesti rahaa, vaan sopivasti järkevää ja sekalaista kalustoa. Spyder-MR, NASAMS ja Pantsir vaikkapa, sekä tietty Ito2005M ja Stinger, jne. jne.

4. Erikoisjoukkojen ja epätavanomaisen sodankäynnin merkityksen korostuminen. Vastustaja tulee varmasti käyttämään erikoisjoukkoja tärkeiden strategisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös verkkohyökkäykset ja erilaiset psykologiset operaatiot huomiotava ja niihin varauduttava.

Edellyttää panostuksia sotilaspoliisitoimintaan ja verkkopuolustukseen. Omien erikoisjoukkojen tulisi olla jatkuvassa sodanajan valmiudessa, harmaata vaihetta ei näiden joukkojen osalta enää ole.
Juuri täsmälleen näin. Lisäksi muistuttaisin edelleenkin rinnaisten järjestelmien käytöstä kriittisten osien suojaamiseksi ja toimintavarmuuden takaamiseksi.

5. Merivoimien rooli edelleen merkittävä. Mikäli Suomi onnistutaan asettamaan merisaartoon, edellytykset sodankäynnille loppuvat nopeasti. Ulkomaisen avun toimittaminen Suomeen muuttuu tällöin erittäin hankalaksi. Myös maihinnousun riski edelleen huomioitava, vrt. Mistral-alusten osto.

Edellyttää tehokasta rannikkopuolustusta sekä merivoimille IT- ja suto-kykyisiä aluksia, jotka pystyvät oikeasti merikuljetusten turvaamiseen.
Mahdotonta, pitää unohtaa kokonaan, resurssit eivät riitä millään. Ehkä ulkopuolinen apu voisi hoitaa tämän riittävän hyvillä suhteilla? Tai sitten ei.

Mielestäni edellä luetellut kohdat asettavat kyseenalaiseksi Suomen mahdollisuudet uskottavaan itsenäiseen puolustukseen 2020-luvulla sotilaallisesti liittoutumattomana. Omat resurssit eivät vain riitä tähän kaikkeen.
Kyse on vain halusta. Rahaa kyllä on ja tietotaitoa. Kaikkeen muuhun ainakin. Karu tosiasia vaan on, että huolimatta kauniista puheista, tahtoa maanpuolustuksen resurssointiin järkevästi ei ole.
 
hessukessu kirjoitti:
Tähystäjä kirjoitti:
1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.
Vastauksesi olivat hyvät, mutta lisäisin niihin:
Edellyttää myös puolustukselta keinoja hidastaa vihollisen toimintaa. Kun viholliselta viedään vauhdin etu pois, se on iso voitto meille. Tätä varten tarvittaisiin yhä suurta määrää paikallisjoukkoja, massiivisia miinoituksia/hävityksiä/murrosteita, koska meillä ei milloinkaan voi olla riittävän paljon riittävästi suojattuja ja riittävän tulivoimaisia ja riittävän liikkuvia joukkoja vihollista vastaan.
Eli ratkaisu on sama kuin venäläisillä 1812 ja 1941. Ihminen on tottunut kaiken nopeampaan toimvuuteen ja kun asiat takkuavat niin myös vaikutus on nopeampi. Katsokaa vaikka tietokoneen käyttäjiä. Kuka heistä ei olisi tuskaillut hitaan koneen tai yhteyden kanssa. Teinejä ei kovin montaa saisi istumaan päiväkausia C64:n ja kasettiaseman kanssa.

Tähystäjä kirjoitti:
2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.
hessukessu kirjoitti:
Tässä olen vähän erimieltä. Pitäisi määrätä kaikkeen kaksinkertaiset varmistukset ja kriittisiin osiin kolminkertaiset. Esimerkiksi omakotitaloissa pitäisi olla ilman sähköä toimiva lämmitys- ja ilmastointijärjestelmä varalla, sekä polttoainetta puoleksi vuodeksi tms. varastossa. Niin ikään pitäisi pitää manuaalisia/analogisia järjestelmiä uberhienojen verkottuneiden digitaalisten systeemien rinnalla.
II ms:n pituisia sotien tapauksessa yhteiskunta sopeutuu niihin. Ei II ms:aa vartenkaan ollut riittäviä varmuusvarastoja kellään. Kysymys on siis vain sopeutumiskyvystä. Kykenevätkö suomalaiset sopeutumaan ja tekemään sen riittävän nopeasti.
Myös sotavoimat ovat teknisempiä. Mikä merkitsee aiempaa suurempaa huoltotarvetta ja Rommelin Afrikan ongelmien moninkertaistatumista.
 
Minusta Tähystäjä listasi asiat aivan oivallisesti. Meriliikenteen turvaaminen sitten...millaisella potentiaalilla se voidaan turvata? Voidaanko turvata sittenkään, vaikka sijoitettaisiin kolminkertainen pompsi euroja siihen hommaan?

Millainen asevoima "turvaisi" Suomen itsemääräämisoikeutta mm. seuraavassa skenaariossa:

- ilmatilaloukkauksia, provokaatioita, erikoisjoukkotoimintaa, sabotaasia, verkkohyökkäyksiä, kyberiä, häirintää, ja päälle päätteeksi hyökkääjä ampuu erilaisia ohjustimia pitkin maita ja mantuja "ennalta ehkäistessään valkobandiittien hyökkäyshaluja". Aasinsillan sille verukkeelle rakensimme iha ite, meillä on kaukovaikutteisia aseita, toki kategorisesti, mutta ompa vainen kuitenkin. Joku rahtilaiva voi upota...onnettomuudessa Itämerellä....suomalaisten mielipiteisiin vaikutetaan rankalla propagandalla....

TORJUNTAVOITAPPA TUOKIN YM. SKENAARIO. Toki voimme lepytellä itseämme, että "armeijamme seisoo kiväärit jalalla edelleen lyömättömänä ja uljaana"....mutta mutta. Ja paljonko tuon ym. skenaarion toteuttaminen maksoikaan per hilloa hyökkääjälle? Ei paljon paskaakaan. Ottiko se poliittisia riskejä paljoakaan toteuttaessaan tuota sinfoniaa? Ei paskaakaan, öljyä ja kaasua inuavat "kumppanimme niissä pöydissä, joissa mekin istumme päättämässä" painostavat meitä antamaan periksi korkeintaan.

Noh, nykyiset systeemit mahdollistavat "puolueettoman valtion puolueettomuuden varmistamisen" ilman että ainoatakaan panssarivaunua edes tekohengitetään käyntiin, ilman ainoankaan ressun kutsumista Sortavalaan tai ainoankaan krysanteemin haukahtamista. Ei tarvitse liekinheittimien puhallella, ei raketinheitinten vorahdella, ei tarvi nuoren pojan massoittain juoksennella pitkin suon laitoja henkensä kaupalla.

Raakaa baikalilta, dissatkaa toki, vaatikaa lähteitä ja osoitteita. Sanoisin: käyttäkää järkiainettanne.
 
Niin, jatkan hieman. Tuosta edellisestä vuodosta:

yhteiskunta viranomaisineen ei suinkaan ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan ns. uusien uhkien kanssa. Rohkenen jopa väittää, että viranomaiset ovat varmasti paremmin kartalla kuin useimmat meistä foorumin kirjoittajista. Meillä on asevoimaa perinteiseen kähinään ja meillä on varmasti kohtuu kattava valmius ym. temppujen hoitamiseksi. Olisinko tehnyt jotain toisin? Olisin yhden asian, nimittäin silloin kun viisarit olivat oikeassa asennossa piti perustaa kodinturvasysteemi, olipa sen nimi mikä tahansa sitten. Se olisi kuitenkin osavastaus monenlaiseen harmiin, joihin voidaan törmätä. Onko parempi, jos viranomaiset kattavasti hoitaisivat kaiken? Olisihan se. Mutta mistä resurssi?

Eli pullat ovat käsittääkseni uunissa niinkuin pitääkin. Jos jotain vielä niin onhan niitä kriittisiä huoltovarmuuteen liittyviä juttuja, joiden suhteen pitäisi kenties olla avokätisempi. Ja jotain pitäisi vaatia joiltain yrityksiltä enemmän, viittaan sähköyhtiöihin, elintarveteollisuuteen ja farma-puolen asioihin, joitain yksityiskohtaisia tavarapeliin liittyviä juttuja kuten akut ja patterit, jotkut varaosaskaalat ja ruokaomavaraisuus.
 
Kodinturvan perustamatta jättäminen oli emämunaus poliitikoilta. Ei niinkään veli baikalin kuvailemasta syystä, vaan siksi, että siirtyminen valikoivaan asevelvollisuuteen ja edelleen ammattiarmeijaan ja liittoutumiseen naton kanssa olisi ollut kansan silmissä hyväksyttävämpää kun olishan meillä ollut se kodinturva kuitenkin omaista vapaaehtoisista... eli pilasivat hyvät tsäänssit ottaa sakeleen kohti tavoitettaan ja kusivat muroihinsa.
 
noska kirjoitti:
Edellyttää myös puolustukselta keinoja hidastaa vihollisen toimintaa. Kun viholliselta viedään vauhdin etu pois, se on iso voitto meille. Tätä varten tarvittaisiin yhä suurta määrää paikallisjoukkoja, massiivisia miinoituksia/hävityksiä/murrosteita, koska meillä ei milloinkaan voi olla riittävän paljon riittävästi suojattuja ja riittävän tulivoimaisia ja riittävän liikkuvia joukkoja vihollista vastaan.
Eli ratkaisu on sama kuin venäläisillä 1812 ja 1941. Ihminen on tottunut kaiken nopeampaan toimvuuteen ja kun asiat takkuavat niin myös vaikutus on nopeampi. Katsokaa vaikka tietokoneen käyttäjiä. Kuka heistä ei olisi tuskaillut hitaan koneen tai yhteyden kanssa. Teinejä ei kovin montaa saisi istumaan päiväkausia C64:n ja kasettiaseman kanssa.
Venäläiset eivät kyllä tehneet noin 1941. Ei paikallisjoukkojen puolustus- kulutus- ja hidastustaistelu tarkoita paikoillaan seisomista määrätyissä asemissa tai epätoivoisia URAA-rynnäköitä vihollista päin.

hessukessu kirjoitti:
Tässä olen vähän erimieltä. Pitäisi määrätä kaikkeen kaksinkertaiset varmistukset ja kriittisiin osiin kolminkertaiset. Esimerkiksi omakotitaloissa pitäisi olla ilman sähköä toimiva lämmitys- ja ilmastointijärjestelmä varalla, sekä polttoainetta puoleksi vuodeksi tms. varastossa. Niin ikään pitäisi pitää manuaalisia/analogisia järjestelmiä uberhienojen verkottuneiden digitaalisten systeemien rinnalla.
II ms:n pituisia sotien tapauksessa yhteiskunta sopeutuu niihin. Ei II ms:aa vartenkaan ollut riittäviä varmuusvarastoja kellään. Kysymys on siis vain sopeutumiskyvystä. Kykenevätkö suomalaiset sopeutumaan ja tekemään sen riittävän nopeasti. Myös sotavoimat ovat teknisempiä. Mikä merkitsee aiempaa suurempaa huoltotarvetta ja Rommelin Afrikan ongelmien moninkertaistatumista.
No joo, mutta tarkoitan, että jos meillä on alunperinkin rakennettu järjestelmät sellaisiksi, että ne on varmistettu jne. niin ollaan paljon paremmassa asemassa kuin jos moisia varmistuksia ei ole. Mikäli silloin saadaan vielä lisäaikaa ja kriisi alkaa kasautumaan pikkuhiljaa, voidaan noita varmistuksia ehtiä parantamaan ja varastoimaan entistä enemmän mm. puuta polttoaineeksi jne.
 
Tää on hyvää pohdintaa. Muutama juttu tulee mieleen.

Tähystäjä kirjoitti:
Tässä muutamia amatöörin pohdintoja evästykseksi:

1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.

Edellyttää puolustajalta hyvää tiedustelua ja tilannekuvaa, nopeampaa reagointia, liikkuvuutta, taistelunkestävyyttä. Esim. kaukovaikutteisilla aseilla ja maavoimien uudella tst-tavalla pyritään vastaamaan tähän haasteeseen. Myös poliittisten päättäjien havahduttava tähän, komentoketjua tulisi virtaviivaistaa mahdollisessa kriisitilanteessa, jotta kyettäisiin tarvittavan nopeisiin päätöksiin.

Näkisin, että iso ongelma on nimenomaan poliittinen päätöksenteko, varsinkin kansainvälisissä asioissa. Sen nopeudesta saa viitteitä vaikka seuraamalla tätä nykyistä kriisiä. Ei ole nähtävissä, että ihmisten tekemä päätöksenteko nopeutuisi merkittävästi, joten tällä on tiettyjä implikaatioita mm. liittoumien suhteen.

Tähystäjä kirjoitti:
2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.

Tähän jätän lievästi eriävän mielipiteen. Verkottuneisuus ja monimutkaisuus voivat toki lisätä haavoittuvuutta, mutta ne myös lisäävät kykyä ja resursseja vastata monimutkaisiin ongelmiin.

Yhteiskunta on toki luultavasti jossain määrin haavoittuvampi, mutta "korttitaloteoriaan" en oikein usko. Melko samanlaisia argumentteja välittömästä romahduksesta sodan tuhojen vuoksi esitettiin jo 1900-luvun alussa - kuinkas sitten kävikään. Ihmiset ja yhteiskunnat ovat yllättävän sitkeitä, jos motivaatio sitkeyteen vaan löytyy.


Tähystäjä kirjoitti:
4. Erikoisjoukkojen ja epätavanomaisen sodankäynnin merkityksen korostuminen. Vastustaja tulee varmasti käyttämään erikoisjoukkoja tärkeiden strategisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös verkkohyökkäykset ja erilaiset psykologiset operaatiot huomiotava ja niihin varauduttava.

Tästä nostaisin esille erityisesti nuo psykologiset ja verkko-operaatiot. Ne ovat meille erittäin vaarallisia, koska ne antavat "liittolaisillemme" liikaa tekosyitä hidastella avun lähettämistä niin kauan, että orkesteri on jo lakannut soittamasta. Koska kohta 1, tähän ei ole muutenkaan mitenkään kovin kauaa aikaa - jos psykologisilla operaatioilla saadaan hidastettua avun lähettämistä edes pari päivää, niillä voi olla suurempi vaikutus kuin melkein millään erikoisjoukkoiskulla.

Tähystäjä kirjoitti:
5. Merivoimien rooli edelleen merkittävä. Mikäli Suomi onnistutaan asettamaan merisaartoon, edellytykset sodankäynnille loppuvat nopeasti. Ulkomaisen avun toimittaminen Suomeen muuttuu tällöin erittäin hankalaksi. Myös maihinnousun riski edelleen huomioitava, vrt. Mistral-alusten osto.

Edellyttää tehokasta rannikkopuolustusta sekä merivoimille IT- ja suto-kykyisiä aluksia, jotka pystyvät oikeasti merikuljetusten turvaamiseen.

Saatan olla väärässä, mutta käsittääkseni nykyaikaiset meritorjunta-aseet tarkoittavat käytännössä sitä, että Itämeren kokoinen ja Itämeren paikalla oleva merialue olisi tositilanteessa kuolettavan vaarallinen mille tahansa pinta-alukselle

Jos Ruotsi jostain syystä - esimerkiksi psykologisten operaatioiden onnistuessa - kieltäytyy sallimasta materiaalin kauttakulkua alueensa kautta (ja mahdollisesti kieltäytyy esim. Merenkurkun suojaamiseen osallistumisesta), olemme nähdäkseni ns. liemessä.

Tähystäjä kirjoitti:
Mielestäni edellä luetellut kohdat asettavat kyseenalaiseksi Suomen mahdollisuudet uskottavaan itsenäiseen puolustukseen 2020-luvulla sotilaallisesti liittoutumattomana. Omat resurssit eivät vain riitä tähän kaikkeen.

Iso ongelma on vain siinä, että esimerkiksi kohtien 1, 4 ja 5 vuoksi liittoutumisen uskottavuus ei nähdäkseni ole kovin suuri. Mielestäni yksin kohdan 5 vuoksi ihan minimivaatimus Suomen liittoutumiselle on se, että Ruotsi on eksplisiittisesti samassa sotilasliitossa.

Tähystäjä kirjoitti:
Varsinainen kysymys on siis että mitä keinoja Suomella on tulevaisuudessa vastata yllä lueteltuihin haasteisiin, sekä miten muuten sodan kuva tulee tulevaisuudessa merkittävältä osin muuttumaan?

Tähän pitää kirjoittaa pidempi vastaus paremmalla ajalla. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että setä Baikalin turinoissa tuosta ylempää löytyy monia viisauden jyviä.
 
baikal kirjoitti:
Niin, jatkan hieman. Tuosta edellisestä vuodosta:

yhteiskunta viranomaisineen ei suinkaan ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan ns. uusien uhkien kanssa. Rohkenen jopa väittää, että viranomaiset ovat varmasti paremmin kartalla kuin useimmat meistä foorumin kirjoittajista. Meillä on asevoimaa perinteiseen kähinään ja meillä on varmasti kohtuu kattava valmius ym. temppujen hoitamiseksi. Olisinko tehnyt jotain toisin? Olisin yhden asian, nimittäin silloin kun viisarit olivat oikeassa asennossa piti perustaa kodinturvasysteemi, olipa sen nimi mikä tahansa sitten. Se olisi kuitenkin osavastaus monenlaiseen harmiin, joihin voidaan törmätä. Onko parempi, jos viranomaiset kattavasti hoitaisivat kaiken? Olisihan se. Mutta mistä resurssi?

Eli pullat ovat käsittääkseni uunissa niinkuin pitääkin. Jos jotain vielä niin onhan niitä kriittisiä huoltovarmuuteen liittyviä juttuja, joiden suhteen pitäisi kenties olla avokätisempi. Ja jotain pitäisi vaatia joiltain yrityksiltä enemmän, viittaan sähköyhtiöihin, elintarveteollisuuteen ja farma-puolen asioihin, joitain yksityiskohtaisia tavarapeliin liittyviä juttuja kuten akut ja patterit, jotkut varaosaskaalat ja ruokaomavaraisuus.

Totuuden sanoja. Netissä jokainen on pirun viisas, mutta virkamies tyhmä. Tosielämässä virkakoneistokin voi tietää jotakin varautua johonkin.

Kuitenkin Neuvostoliiton romahtaessa Suojeluskunnat olisi pitänyt perustaa uudelleen. Nimeksi vaikka Miinanpolkijat ry. tai Hiipivät hintit konglomeraatti, jos se Suojeluskunnat oli niin allergisoiva nimitys. Aika oli oikea, henki oli otollinen. Suojeluskunnat olisi haalinut riveihinsä juuri sen aktiivisen reservin osan, josta pv on (tai sen tulisi olla) kiinnostunut. Olisi saatu se nopeasti reagoiva paikallistason organisaatio, jota nykyaika uhkineen kaipaa - myös rauhanajan katastrofien varalle.

Mutta tuo huoltovarmuus. Jesus poijjaat, jos paska iskee tuulettimeen, niin ihmeet vielä nähdään. Tuossa VN päätös huoltovarmuuden tavoitteista 21.8.2008. Keskimäärin 5 kk varastot tuontipolttoaineita, kuitenkin 1/5 varastoista voi sijaita ulkomailla (Ruotsissa, Venäjällä vai Norjassa?). Vuoden varasto leipäviljaa. Valkuaista elukoille. Siemenviljaa ja nurmirehun siementä vuoden sato.

Toteutuminen olisi kiva tietää. Joskus lueskellut landelehdestä, että viljan osalta voi välillä olla melko tiukkaa, kun varastointi taitaa olla osin yksityisten hoteissa. Polttoainevarastoa ainakin käytetään välillä pienempänä.

Iso kysymys tulee lannoitteista. Jokipii oli aikoinaan sitä mieltä, että talvella 1942 Suomen olisi ollut pakko liittyä sotaan, koska kesäksi ei enää olisi ollut apulantoja eli sato olisi jäänyt todella pieneksi. Nytkinhän käytiin jo nälkäkatastrofin partaalla kevättalvella 1942 ja sotavankileireissä mentiin jo sinne katastrofin puolelle.

Ylipäänsä mietityttää mitä tapahtuisi tiedonkululle, jos konflikti alkaisi. Toimisiko kännykkä? Ilmeisesti, kun lankapuhelintakaan ei enää ole olemassa. Mutta minne ja miten kännykällä voisi soittaa?

Tai netti? Olisiko vielä vapaassa käytössä, rajoitettu www.united-finland-is-strong.fi portaaliin vai peräti kokonaan kiinni? Tai mitkä osat toimisivat? Miten Soneran satelliittiyhteys, mokkulat, @450-verkko, valokuituverkko tai puhelinkaapeli?

Sanomalehdet, televisio ja radio tietenkin toimisivat, sillä pitäisihän ihmisille saada oikeaa tietoa asioiden tilasta.
 
Pätkitään:

Tähystäjä kirjoitti:
1. Kaikki tapahtuu nopeammin. Joukkojen liikkeet ovat nopeampia, tieto liikkuu nopeammin, haluttu asevaikutus saavutetaan nopeammin.

2. Yhteiskunta on aiempaa verkottuneempi ja haavoittuvaisempi. Ihmiset ovat hyvin riippuvaisia infrastruktuurista (vesi,sähkö, kaukolämpö, tietoliikenne, kuljetukset jne...). Siviiliyhteiskunta ei tule kestämään ilman ulkopuolista apua II ms:n pituisia ajanjaksoja sotatilaa. Varmuusvarastoja ei ole siinä määrin kuin kylmän sodan aikana.

3. Ilmavoimat, ilmatorjunta ja ilmasuojelu entistäkin tärkeämmässä asemassa. Viime sodissa on nähty mihin nykyaikaiset ilmavoimat täsmäaseineen parhaimmillaan pystyvät. Mikäli vastustaja saavuttaa täydellisen ilmaherruuden, omien joukkojen liike ja huolto pysähtyvät lähes täysin. Jos viestiyhteydet ja komentokeskukset tuhotaan, joukkojen johtaminen on lähes mahdotonta.

4. Erikoisjoukkojen ja epätavanomaisen sodankäynnin merkityksen korostuminen. Vastustaja tulee varmasti käyttämään erikoisjoukkoja tärkeiden strategisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös verkkohyökkäykset ja erilaiset psykologiset operaatiot huomiotava ja niihin varauduttava.

5. Merivoimien rooli edelleen merkittävä. Mikäli Suomi onnistutaan asettamaan merisaartoon, edellytykset sodankäynnille loppuvat nopeasti. Ulkomaisen avun toimittaminen Suomeen muuttuu tällöin erittäin hankalaksi. Myös maihinnousun riski edelleen huomioitava, vrt. Mistral-alusten osto.

Mielestäni edellä luetellut kohdat asettavat kyseenalaiseksi Suomen mahdollisuudet uskottavaan itsenäiseen puolustukseen 2020-luvulla sotilaallisesti liittoutumattomana. Omat resurssit eivät vain riitä tähän kaikkeen.

Varsinainen kysymys on siis että mitä keinoja Suomella on tulevaisuudessa vastata yllä lueteltuihin haasteisiin, sekä miten muuten sodan kuva tulee tulevaisuudessa merkittävältä osin muuttumaan?

1. Totta. Kuitenkin myös mahdollisuus meille. Tulipallomeri yhdistettynä HIMARSeihin. Vihulainen rämpii läpi räjähtävän tyhjyyden, joka syöttää reaaliaikaista tietoa nopeasti liikkuviin raketinheittimiin, jotka ajavat tuhatta ja sataa tuliasemiin, sylkevät tytärammuksia sisältävät rakettinsa maaliin ja kiitävät kotipesään lataamaan ja odottamaan uusia tulikomentoja. Harmi, ettei ole niitä HIMARSeja.

2. Verkottuminen voi tarkoittaa myös sitä, että se haavoittunut pullonkaula saadaan kierrettyä toista kautta. Kuitenkin perusasioista on pakko pitää huolta ja siinäpä se ongelma onkin. Miten huolehtia kaupunkien lämmityksestä? Vettä voi jakaa autoilla ja valoa saa kynttilästä (myös lohtua ikävään riutuvalle kotirintaman naisväelle), mutta kerrostaloissa harvemmin on takkoja tai keskuslämmitysuuneja. Haastavaa.

Hlökohtaisesti tietysti pieraisen mokomille ongelmille, kun lämmitän taloa oman metsän haloilla (n.3 v:n varasto), pihassa on kaivo, sähköä saa aggregaatilla, johon on polttoainetta puolentoista kuutiota, juurekset kasvaa omassa maassa ja lampaat, kanit ja kanat omalla maalla. Maataloustuen loppuminenkaan ei harmittaisi, kun sellaista ei tähänkään saakka ole tullut.

3. Totta. Tilannekuvan ylläpitäminen eri tavoin, IT, ELSO, valelaitteet ja tilanteenmukainen toiminta ovat Helvetin tärkeitä nykyisessä sodankäynnissä. Mutta ei se ilma-asekaan kaikkivoipa ole.

4. Erikoisjoukkoihin olisi yksi vastaus Suojeluskunnat. Mutta kun ei ole, niin Harry Potteria lainaten "ALITUINEN VALPPAUS!" Avainkohteet miehitetään itse, siviiliväestö mobilisoidaan vakoojien varalle ja sitten pidetään sormet ristissä. Tietysti maahan muuttaneilta voisi kysyä toimintaohjeita Mogadishu-malliin.

5. Lieneekö merenkäyntiä Ahvenanmaan eteläpuolella? Ruotsiin kai meidän on taas pakko luottaa, tai sitten on vallattava maayhteys Narvikiin tai Göteborgiin. Missä määrin muuten tarvittaisiin suomalaisten omaa kuljetuskalustoa ja missä määrin voitaisiin luottaa yksityisiin toimijoihin? Isot öljy-yhtiöt myyvät varmasti mielellään sotaa käyvälle länsimaalle menovettä, mutta miten se tänne tuodaan? Tuovatko sen Shellin tankkerit vai Suomen valtion (vuokraamat) tankkerit?

Lopputulos:

Militia-malli Suomeen. Lyhyt (6kk) asevelvollisuus joko armeijassa tai väestönsuojelussa (=siviilipalvelus). Armeijan valinneilla säännölliset kertausharjoitukset. Suojeluskunnat takaisin, jolloin todellinen aktiiviporukka sitoutetaan toimintaan ja vasteaikaa lyhennetään. Ihannevaltio olisi Albanian ja Spartan sekoitus, mutta siihen ei taideta päästä.

Tulipallomeri on jees. Miinoja siellä, NLAWja täällä, tarkka-ampujia tuolla ja tulenjohtajia joka paikassa. Kaikki saavat ja välittävät reaaliaikaista tilannekuvaa. Meillä on raketinheittimiä (HIMARS/MLRS) niin paljon, että niiden tulialueet menevät päällekäin koko itärajan pituudelta. Ja niille on rypäleammuksia ja miina-ammuksia ja ihan kaikkia ammuksia.

Ilmapuolustus on se ongelma, mutta luotamme tilannekuvaan, hajauttamiseen, valemaaleihin ja it:n ja ilmavoimien järkevään kehittämiseen.

Kuitenkin sekä nykytilanteessa että erilaisissa tulevaisuuden näkymissä suurin uhka on valtion lamauttava ylllätyshyökkäys. Jopa liittoutumisen jälkeen riittävän röyhkeä ja laaja sekä oikea-aikainen ja onnistunut yllätysisku voisi riittää.
 
hessukessu kirjoitti:
noska kirjoitti:
Edellyttää myös puolustukselta keinoja hidastaa vihollisen toimintaa. Kun viholliselta viedään vauhdin etu pois, se on iso voitto meille. Tätä varten tarvittaisiin yhä suurta määrää paikallisjoukkoja, massiivisia miinoituksia/hävityksiä/murrosteita, koska meillä ei milloinkaan voi olla riittävän paljon riittävästi suojattuja ja riittävän tulivoimaisia ja riittävän liikkuvia joukkoja vihollista vastaan.
Eli ratkaisu on sama kuin venäläisillä 1812 ja 1941. Ihminen on tottunut kaiken nopeampaan toimvuuteen ja kun asiat takkuavat niin myös vaikutus on nopeampi. Katsokaa vaikka tietokoneen käyttäjiä. Kuka heistä ei olisi tuskaillut hitaan koneen tai yhteyden kanssa. Teinejä ei kovin montaa saisi istumaan päiväkausia C64:n ja kasettiaseman kanssa.
Venäläiset eivät kyllä tehneet noin 1941. Ei paikallisjoukkojen puolustus- kulutus- ja hidastustaistelu tarkoita paikoillaan seisomista määrätyissä asemissa tai epätoivoisia URAA-rynnäköitä vihollista päin.
Tarkoitin vain tuota hidastamista. En keinoa millä sitä toteutettiin.
hessukessu kirjoitti:
tarkoitan, että jos meillä on alunperinkin rakennettu järjestelmät sellaisiksi, että ne on varmistettu jne. niin ollaan paljon paremmassa asemassa kuin jos moisia varmistuksia ei ole. Mikäli silloin saadaan vielä lisäaikaa ja kriisi alkaa kasautumaan pikkuhiljaa, voidaan noita varmistuksia ehtiä parantamaan ja varastoimaan entistä enemmän mm. puuta polttoaineeksi jne.
Toki varautuminen on aina eduksi ja edistää erityisesti kykyä selviytyä lyhyempien sotien ja kriisien yli. Ne kun ovat vieläpä todennäköisempiä ja niiden aikana ei sopeutumsita paljoa ehdi tapahtua. Ja itse asiassa ilamn niiden yli pääsemistä ei sodasta koskaan voikaan tulla pitkä.
 
Deeiii kirjoitti:
Näkisin, että iso ongelma on nimenomaan poliittinen päätöksenteko, varsinkin kansainvälisissä asioissa. Sen nopeudesta saa viitteitä vaikka seuraamalla tätä nykyistä kriisiä. Ei ole nähtävissä, että ihmisten tekemä päätöksenteko nopeutuisi merkittävästi, joten tällä on tiettyjä implikaatioita mm. liittoumien suhteen.
Päätöksenteon hitauden lisäksi on ongelmana myös se, että useimmat päätökset mahdollistavat vain minimitoimenpiteet. Eli sen lisäksi että päätökset ovat liian hitaita ovat ne todennäköisesti myös alimitoitettuja.
 
EK kirjoitti:
2. Verkottuminen voi tarkoittaa myös sitä, että se haavoittunut pullonkaula saadaan kierrettyä toista kautta.
Viime Tapaninmyrskyn vaikutukset kertovat karua kieltä siitä verkottumsien todellisesta tilasta.
 
noska kirjoitti:
Deeiii kirjoitti:
Näkisin, että iso ongelma on nimenomaan poliittinen päätöksenteko, varsinkin kansainvälisissä asioissa. Sen nopeudesta saa viitteitä vaikka seuraamalla tätä nykyistä kriisiä. Ei ole nähtävissä, että ihmisten tekemä päätöksenteko nopeutuisi merkittävästi, joten tällä on tiettyjä implikaatioita mm. liittoumien suhteen.
Päätöksenteon hitauden lisäksi on ongelmana myös se, että useimmat päätökset mahdollistavat vain minimitoimenpiteet. Eli sen lisäksi että päätökset ovat liian hitaita ovat ne todennäköisesti myös alimitoitettuja.

Jep. Sitten kun otetaan vielä huomioon se, että jos puhutaan toimenpiteistä ydinaseistettua ja sotilaallisesti merkittävää suurvaltaa vastaan, joka ikinen täysjärkinen poliitikko joka ikisessä konfliktiin vielä faktisesti osallistumattomassa maassa puhuu lähtökohtaisesti minimitoimenpiteiden puolesta. Joko avoimesti tai kierrellen, ts. pelaten aikaa ja toivoen, että kriisi on ohi ennen kuin siihen joutuu avoimesti ja peruuttamattomasti sitoutumaan. Eikä tämä ole kyynistä pessimismiä - tämä on realistista tilannearviointia, jota minäkin vaatisin poliitikoilta jos täällä keskusteltaisiin sodan julistamisesta Venäjälle esim. Latviaan tai vaikka Viroon kohdistuvien alueloukkausten ja "humanitaarisen intervention" vuoksi.

Tähän kun yhdistetään se, että näiden ajateltavissa olevien liittoumien sopimusvelvotteiden nimelliseen täyttämiseen riittää lasti huopikkaita, niin vaikea on tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että vain itsenäinen puolustus voi ylipäätään olla uskottava. Ihan jo maantieteellisten ja sotavoimallisten rajoitteiden vuoksi esimerkiksi NATO ei edes halutessaan meitä kykene auttamaan merkittävän paljon enempää kuin Iso-Britannia ja Ranska kykenivät auttamaan Puolaa vuonna 1939.

Tietenkään itsenäinen puolustus ei riitä, jos uhkakuvana on valloitushyökkäys, mutta pienimuotoisemman poliittisen intervention ja/tai rajansiirron vaikeuttamiseen siitä mielestäni vielä olisi. Ja valloitushyökkäykset taitavat olla jo aika lailla pois muodista, ellei puhuta erittäin arvokkaiden resurssien haltuunotosta.
 
baikal kirjoitti:
Niin, jatkan hieman. Tuosta edellisestä vuodosta:

yhteiskunta viranomaisineen ei suinkaan ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan ns. uusien uhkien kanssa. Rohkenen jopa väittää, että viranomaiset ovat varmasti paremmin kartalla kuin useimmat meistä foorumin kirjoittajista. Meillä on asevoimaa perinteiseen kähinään ja meillä on varmasti kohtuu kattava valmius ym. temppujen hoitamiseksi. Olisinko tehnyt jotain toisin? Olisin yhden asian, nimittäin silloin kun viisarit olivat oikeassa asennossa piti perustaa kodinturvasysteemi, olipa sen nimi mikä tahansa sitten. Se olisi kuitenkin osavastaus monenlaiseen harmiin, joihin voidaan törmätä. Onko parempi, jos viranomaiset kattavasti hoitaisivat kaiken? Olisihan se. Mutta mistä resurssi?

Eli pullat ovat käsittääkseni uunissa niinkuin pitääkin. Jos jotain vielä niin onhan niitä kriittisiä huoltovarmuuteen liittyviä juttuja, joiden suhteen pitäisi kenties olla avokätisempi. Ja jotain pitäisi vaatia joiltain yrityksiltä enemmän, viittaan sähköyhtiöihin, elintarveteollisuuteen ja farma-puolen asioihin, joitain yksityiskohtaisia tavarapeliin liittyviä juttuja kuten akut ja patterit, jotkut varaosaskaalat ja ruokaomavaraisuus.

Aikoinaan noista myrskytuhojen hoitamisesta oli oma ketjunsa. Täytyy kyllä sanoa, että se keskustelu ei ollut hedelmällistä- oikeastaan jatkuvasti keskustelu kampeutui suuntaan "pullamössö kansalaiset ei osaa mitään", "ahneet sähköyhtiöt sitä ja tätä" ja "viranomaiset ei voineet kun mutku, sitku ja letku". Lisäksi ongelmana oli se, että osa foorumilaisista oli pelkästään tiedotusvälineiden varassa siitä mitä tuhoalueilla oli oikeasti tapahtunut. Uutisointi oli monin osin ala-arvoista tyyliin "Tango prinssin pakasteet suli..."

Lukusuosituksena voin antaa antaa seuraavan teoksen Myrskyn silmässä - Suomi ja uudet kriisit. Erityisesti luku kahdeksan Asta-myrsky 2010: "Ei aihetta valtakunnallisille toimenpiteille"

Onhan se selvää, että suomalaisessa järjestelmässä viranomainen ei korjaa sähköverkkoja. Sen sijaan teiden raivaus, tiedustelu ja viestiverkkojen ylläpito on sellaisia asioita jotka ovat viranomaisten vastuulla. Myöskään viranomaisten tilannekuva ongelmista on turha syyttää sähköyhtiöitä yms. yksityisiä organisaatiota. Rehellisesti täytyy sanoa, että vapaaehtoiset pystyivät elämään tilanteen vaatimusten mukaisesti. esim vapepan porukat kartoittivat sähkölinjavaurioita. Sen sijaan paikalliset pelatusviranomaiset jätettiin ilman valtakunnalisen tason apua "käymään omaa talvisotaansa" osittain huonon tilannekuvan voimin.

Lisäksi pitäisi panostaa siihen, että kuntien virkamiehiä ja työntekijöitä voidaan käyttää myös poikkeusoloissa. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että muutama työpäivä vuodessa käytetään poikkeusolojen tehtävien harjoitteluun. Noin esimerkin vuoksi esim. kunnan teknisen puolen työntekijä (autokuski ja karkeiden töiden tekijä), sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja muodostavat poikkeusoloissa "Sossu 1- kenttäryhmän". Joka kiertelee vanhusten, vammaisten yms. luona kartoittamassa tilannetta ja auttamassa. Kunnantalon vahtimestarista tulee kunnan poikkeusolojen johtokeskuksen vartioryhmän päällikkö joka hoitaa turvatoimia ja kulunvalvontaa. Kunnantalon talkkari taas huolehtii poikkeusoloissa johtokeskuksen VSS-laitteista ja varavoimasta. jne... Asia on hoidettava niin, että noita poikkesolojen organisaatioita voidaan ottaa joustavasti käyttöön, eikä vasta sitten kun pommikoneet sahaa taivaalla.
 
Harhaa, sanon minä. Suuri kuva ei ole muuttunut mihinkään. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Välineet sekä taktiikka kehittyvät ja kehityksessä pitää pysytellä mukana. Mitään merkittävää ei kuitenkaan ole tapahtunut sitten ydinaseen ja sakujen salamasodan. Nekään eivät pohjimmiltaan luoneet uusia taktisia tai strategisia kuvioita, vaan sovelsivat vanhoja uusilla välineillä.

Meidän ei edes tarvitse lähteä mukaan jokaiseen kilpavarustelun yksittäiseen haaraan. Aivan hyvin voimme pysytellä sivussa ja seurata muiden aikaansaannoksia. Joidenkin välineiden osalta joudumme vastaamaan kehitykseen hankinnoilla, mutta useasti riittää oman taktiikan, koulutuksen ja ymmärryksen hiominen.
 
Deeiii kirjoitti:
noska kirjoitti:
Deeiii kirjoitti:
Näkisin, että iso ongelma on nimenomaan poliittinen päätöksenteko, varsinkin kansainvälisissä asioissa. Sen nopeudesta saa viitteitä vaikka seuraamalla tätä nykyistä kriisiä. Ei ole nähtävissä, että ihmisten tekemä päätöksenteko nopeutuisi merkittävästi, joten tällä on tiettyjä implikaatioita mm. liittoumien suhteen.
Päätöksenteon hitauden lisäksi on ongelmana myös se, että useimmat päätökset mahdollistavat vain minimitoimenpiteet. Eli sen lisäksi että päätökset ovat liian hitaita ovat ne todennäköisesti myös alimitoitettuja.

Jep. Sitten kun otetaan vielä huomioon se, että jos puhutaan toimenpiteistä ydinaseistettua ja sotilaallisesti merkittävää suurvaltaa vastaan, joka ikinen täysjärkinen poliitikko joka ikisessä konfliktiin vielä faktisesti osallistumattomassa maassa puhuu lähtökohtaisesti minimitoimenpiteiden puolesta. Joko avoimesti tai kierrellen, ts. pelaten aikaa ja toivoen, että kriisi on ohi ennen kuin siihen joutuu avoimesti ja peruuttamattomasti sitoutumaan. Eikä tämä ole kyynistä pessimismiä - tämä on realistista tilannearviointia, jota minäkin vaatisin poliitikoilta jos täällä keskusteltaisiin sodan julistamisesta Venäjälle esim. Latviaan tai vaikka Viroon kohdistuvien alueloukkausten ja "humanitaarisen intervention" vuoksi.

Tähän kun yhdistetään se, että näiden ajateltavissa olevien liittoumien sopimusvelvotteiden nimelliseen täyttämiseen riittää lasti huopikkaita, niin vaikea on tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että vain itsenäinen puolustus voi ylipäätään olla uskottava. Ihan jo maantieteellisten ja sotavoimallisten rajoitteiden vuoksi esimerkiksi NATO ei edes halutessaan meitä kykene auttamaan merkittävän paljon enempää kuin Iso-Britannia ja Ranska kykenivät auttamaan Puolaa vuonna 1939.

Tietenkään itsenäinen puolustus ei riitä, jos uhkakuvana on valloitushyökkäys, mutta pienimuotoisemman poliittisen intervention ja/tai rajansiirron vaikeuttamiseen siitä mielestäni vielä olisi. Ja valloitushyökkäykset taitavat olla jo aika lailla pois muodista, ellei puhuta erittäin arvokkaiden resurssien haltuunotosta.
Itse ajattelin lähtökohtaisesti ihan kkotimaisia politiikkoja ja kotimaahan kohdistuvan uhan torjuntaan tarvittavaia päätöksiä ja toimenpiteitä. Kun keulaportti aukeaa niinkuin Estoniassa niin siinä ei äyskärillä tee enää mitään. Valitettavasti on muodostunut kuva että kotimaiset poliitikot alkabat miettiä siinä vaiheessa että pitäisikö ottaa sininen vai punainen äyskäri vai ihan rätillä pyyhkiä kosteutta pois.
 
Mosuri kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Niin, jatkan hieman. Tuosta edellisestä vuodosta:

yhteiskunta viranomaisineen ei suinkaan ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan ns. uusien uhkien kanssa. Rohkenen jopa väittää, että viranomaiset ovat varmasti paremmin kartalla kuin useimmat meistä foorumin kirjoittajista. Meillä on asevoimaa perinteiseen kähinään ja meillä on varmasti kohtuu kattava valmius ym. temppujen hoitamiseksi. Olisinko tehnyt jotain toisin? Olisin yhden asian, nimittäin silloin kun viisarit olivat oikeassa asennossa piti perustaa kodinturvasysteemi, olipa sen nimi mikä tahansa sitten. Se olisi kuitenkin osavastaus monenlaiseen harmiin, joihin voidaan törmätä. Onko parempi, jos viranomaiset kattavasti hoitaisivat kaiken? Olisihan se. Mutta mistä resurssi?

Eli pullat ovat käsittääkseni uunissa niinkuin pitääkin. Jos jotain vielä niin onhan niitä kriittisiä huoltovarmuuteen liittyviä juttuja, joiden suhteen pitäisi kenties olla avokätisempi. Ja jotain pitäisi vaatia joiltain yrityksiltä enemmän, viittaan sähköyhtiöihin, elintarveteollisuuteen ja farma-puolen asioihin, joitain yksityiskohtaisia tavarapeliin liittyviä juttuja kuten akut ja patterit, jotkut varaosaskaalat ja ruokaomavaraisuus.

Aikoinaan noista myrskytuhojen hoitamisesta oli oma ketjunsa. Täytyy kyllä sanoa, että se keskustelu ei ollut hedelmällistä- oikeastaan jatkuvasti keskustelu kampeutui suuntaan "pullamössö kansalaiset ei osaa mitään", "ahneet sähköyhtiöt sitä ja tätä" ja "viranomaiset ei voineet kun mutku, sitku ja letku". Lisäksi ongelmana oli se, että osa foorumilaisista oli pelkästään tiedotusvälineiden varassa siitä mitä tuhoalueilla oli oikeasti tapahtunut. Uutisointi oli monin osin ala-arvoista tyyliin "Tango prinssin pakasteet suli..."

Lukusuosituksena voin antaa antaa seuraavan teoksen Myrskyn silmässä - Suomi ja uudet kriisit. Erityisesti luku kahdeksan Asta-myrsky 2010: "Ei aihetta valtakunnallisille toimenpiteille"

Onhan se selvää, että suomalaisessa järjestelmässä viranomainen ei korjaa sähköverkkoja. Sen sijaan teiden raivaus, tiedustelu ja viestiverkkojen ylläpito on sellaisia asioita jotka ovat viranomaisten vastuulla. Myöskään viranomaisten tilannekuva ongelmista on turha syyttää sähköyhtiöitä yms. yksityisiä organisaatiota. Rehellisesti täytyy sanoa, että vapaaehtoiset pystyivät elämään tilanteen vaatimusten mukaisesti. esim vapepan porukat kartoittivat sähkölinjavaurioita. Sen sijaan paikalliset pelatusviranomaiset jätettiin ilman valtakunnalisen tason apua "käymään omaa talvisotaansa" osittain huonon tilannekuvan voimin.

Lisäksi pitäisi panostaa siihen, että kuntien virkamiehiä ja työntekijöitä voidaan käyttää myös poikkeusoloissa. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että muutama työpäivä vuodessa käytetään poikkeusolojen tehtävien harjoitteluun. Noin esimerkin vuoksi esim. kunnan teknisen puolen työntekijä (autokuski ja karkeiden töiden tekijä), sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja muodostavat poikkeusoloissa "Sossu 1- kenttäryhmän". Joka kiertelee vanhusten, vammaisten yms. luona kartoittamassa tilannetta ja auttamassa. Kunnantalon vahtimestarista tulee kunnan poikkeusolojen johtokeskuksen vartioryhmän päällikkö joka hoitaa turvatoimia ja kulunvalvontaa. Kunnantalon talkkari taas huolehtii poikkeusoloissa johtokeskuksen VSS-laitteista ja varavoimasta. jne... Asia on hoidettava niin, että noita poikkesolojen organisaatioita voidaan ottaa joustavasti käyttöön, eikä vasta sitten kun pommikoneet sahaa taivaalla.

Puuttumatta siihen kuka korjaa ja miten ja onko asiat hoidettu vai ei tulevaisuuden varalle, niin nuo myrskyt osoittivat aika selvästi, että verkko on enemmänkin puumainen rakennelma ja niitä kiertoteitä vahingoittuneiden kohtien kiertämiseen oli sittenkin puheista huolimatta sangen vähän. Niiden kiertotaiden tarkoitushan kuitenkin on vähentää vahingoista johtuvia seurannaisvaikutuksia ja helpottaa ja vähentää korjausurakkaa -kenen tehtävä se sitten missäkin tapauksessa on.
 
Hyviä vastauksia tullut melko paljon, aihe selvästikin herättää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.

Mitä tulee JOKO:n väitteeseen että mitään olennaista ei ole muuttunut sitten ydinaseen keksimisen, niin pidän tällaista ajattelua osittain vaarallisena. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää JOKO:n itsekin mainitsemaa sakujen salamasotaa, joka yllätti ranskalaiset lähes täysin tai vaikka irakilaisten toimintaa Persianlahden sodassa. Aiheeseen liittyen mielenkiintoinen videolinkki:4BvWHMIdD5I[/media]


Sodankäynnin perusperiaatteet ovat pysyneet samanlaisina jostain Sun Tzun päivistä lähtien, mutta sotilailla, ja ihmisillä yleensä, on paha tapa varautua aina siihen edelliseen sotaan.

Venäläiset eivät ole niin tyhmiä etteivätkö osaisi hyödyntää omia vahvuuksiaan meidän heikkouksiamme vastaan. Jos itse olisin venäläinen kenraali, niin pyrkisin jenkkien vuoden 2003 "Shock & Awe" -tyyppiseen operaatioon.

Homma voisi mennä jotakuinkin seuraavasti:
Järjestetään muutama attentaatti Suomessa asuvaa venäläisvähemmistöä kohtaan, josta syytetään Suomen hallituksen suojelemia "terroristeja". Tilanteen kiristyessä väitetään Suomen salakuljettaneen joukkotuhoaseita Itä-Suomeen iskuetäisyydelle Pietarista, sekä uhkaavaan Venäjän laivaston ja kauppamerenkulun toimintavapautta Suomenlahdella. Suomalaishävittäjien väitetään lentäneen uhkaavasti itärajan tuntumassa, tarvittaessa voidaan järjestää vaikka oman hävittäjän "tippuminen" tai väittää suomalaisten tulittaneen rajan yli à la Mainilan laukaukset.

Seuraa erikoisjoukkojen nopea isku poliittiisia päättäjiä ja sotilaallisia avainkohteita vastaan, tavoitteena häiritä poliittista päätöksentekoa ja liikekannallepanoa.Tämän jälkeen suoritetaan massiivinen tuli-isku maalta, mereltä ja ilmasta erityisesti pk-seudulla olevia avainkohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan, tavoitteena murtaa suomalaisten puolustustahto heti alkuunsa. Samanaikaisesti pari korkeassa valmiudessa olevaa mekanisoitua prikaatia aloittaa moottorimarssin kohti Helsinkiä tavoitteena edetä mahdollisimman pitkälle tappioista välittämättä. Näitä prikaateja tukee suuri määrä maataistelukoneita ja tst-hekoja. Yhtäaikaisesti päähyökkäyksen kanssa suoritetaan merijalkaväen maihinnousu Helsingin länsipuolelle sekä maahanlasku Mäntsälän tienoille, tavoitteena saada pk-seudulla olevat suomalaisjoukot saarroksiin. Ilmavoimien tukikohtia ja ilmapuolustusta moukaroidaan ballistisilla- ja risteilyohjuksilla sekä ilmar
ynnäköillä.
 
Last edited by a moderator:
Back
Top