(Sota)turismia Kuhmossa

JR49 kirjoitti:
@Nyypakka , melko lailla samoihin aikoihin tulemme taivaltamaan siellä :cool:. Lomaan lasketaan ei enää päiviä, vaan tekemättömiä työtehtäviä, joiden lukumäärä jokseenkin tiedossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mulla tarkentui jo sen verran, että lähden matkaan todennäköisesti maanantai-aamulla 5.6.
Jos törmätään niin tarjoan jaloa kahvia mukillisen :)
Minä lasken juurikin päiviä, että koulut loppuu. Ellei olisi normaalia kiireempi kevät, pystyisin lähtemään jo toukokuulla keskiviikko-sunnuntai ajaksi, mutta nyt on vähän ylimääräistä päänvaivaa duunin kanssa. Eli pitää kiltisti odottaa lomaa.
 
Nyypakka kirjoitti:
Mulla tarkentui jo sen verran, että lähden matkaan todennäköisesti maanantai-aamulla 5.6.
Jos törmätään niin tarjoan jaloa kahvia mukillisen :)
Minä lasken juurikin päiviä, että koulut loppuu. Ellei olisi normaalia kiireempi kevät, pystyisin lähtemään jo toukokuulla keskiviikko-sunnuntai ajaksi, mutta nyt on vähän ylimääräistä päänvaivaa duunin kanssa. Eli pitää kiltisti odottaa lomaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä on oikeestaan sen verran hyvä tilanne, että edellisistä vuosikymmenistä oppineena, en ole aikatauluttanut lomalle paljoakaan. Joten päivämäärät aika vapaat, ja lapsetkin aika isoja.
Pyrin lähtemään vielä toukokuun puolella, mutta riippuu lumisateista ;).
 
JR49 kirjoitti:
Juu, tuon suunnan ahventen esi-isät ovat olleet aikoinaan hyvin ravittuja. Kälkäsenkin ahvenet ovat saaneet nauttia oikein dolinilaista. Sain juuri historiapläjäyksen luettua, ja jos oikein muistan, niin osan ulosmurtautumisyritys torjuttiin juuri Kälkäsen jäälle.
@Nyypakka , melko lailla samoihin aikoihin tulemme taivaltamaan siellä :cool:. Lomaan lasketaan ei enää päiviä, vaan tekemättömiä työtehtäviä, joiden lukumäärä jokseenkin tiedossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tunsin muutamia sotilaspoikaveteraaneja, jotka olivat siivoamassa tst-alueita Jatkosodan aikana. Pari heistä ei syönyt kalaa koskaan sodan jälkeen. Olivat nimittäin syöneet ja siivoustalkoiden edetessä oli alkanut kala ällöttämään. Ruumiita oli ja paljon niissä vesistöissä.

Se oli sellaista teinipoikien kasvatusta siihen aikaan. :rolleyes:
 
baikal kirjoitti:
Tunsin muutamia sotilaspoikaveteraaneja, jotka olivat siivoamassa tst-alueita Jatkosodan aikana. Pari heistä ei syönyt kalaa koskaan sodan jälkeen. Olivat nimittäin syöneet ja siivoustalkoiden edetessä oli alkanut kala ällöttämään. Ruumiita oli ja paljon niissä vesistöissä.

Se oli sellaista teinipoikien kasvatusta siihen aikaan. :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...
Aivan. Eräällä Kannaksen sotahistoriamatkalla opas sanoi, että jostain syystä myös Suvannon alapuolisen vesistön kalakannat olivat olleet ennätysmäiset parina seuraavana vuonna Talvisodan jälkeen...
Teinipojilla olikin noissa siivousurakoissa sellainen savotta, ettei moni aikuinen mies olisi vaihtanut paikkaa, tuolloinkaan.
 
JR49 kirjoitti:
Aivan. Eräällä Kannaksen sotahistoriamatkalla opas sanoi, että jostain syystä myös Suvannon alapuolisen vesistön kalakannat olivat olleet ennätysmäiset parina seuraavana vuonna Talvisodan jälkeen...
Teinipojilla olikin noissa siivousurakoissa sellainen savotta, ettei moni aikuinen mies olisi vaihtanut paikkaa, tuolloinkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, ajat olivat aika karut. Ihmisten piti jo nuorena taipua moneksi.
 
Kerran tyhmyyttäni menin jollekin gore-sivustolle netissä ja pääsin näkemään kuvan ruumiista joka oli ammeeseen kuollut ja maannut siellä muutama viikko......enpä toiste tarvitse.....:eek:
 
Ainiin. Kilpelänkankaalla on joku pikku kävelyreitti, jonka varrelle osuu niin sota- kuin metsätyöperinteetkin. On minulla käymätön lenkki noin niinkuin lenkkinä. Eli menee käveltäväksi. :cool:
 
Paikkoja on loppujen lopuksi niin monta, ettei kaikkiin yhdellä reissulla riitä aika kunnolla tutustumaan.
En minäkään yleensä asioita liikaa aikatauluta ja suunnittele, mutta nyt taidan tehdä niin. Riittävän väljästi toki että ehtii nautiskella korpimaisemista.
 
baikal kirjoitti:
Ainiin. Kilpelänkankaalla on joku pikku kävelyreitti, jonka varrelle osuu niin sota- kuin metsätyöperinteetkin. On minulla käymätön lenkki noin niinkuin lenkkinä. Eli menee käveltäväksi. :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...
Se on tosiaan semmoinen pikku lenkki, sopiva koirankusetukseen, kun autoillessa siinä tulee pysähdyttyä. Ne tykistön ruhjomat kelohongat törröttävine sirpaleineen on jääneet mieleen.
 
Miten hyvin sodan jäljet ovat tuolla edelleen erotettavissa vai tarvitsekoo metallinpaljastimen jotta jotain löytyy? Maasta löytyvä sotaroju taitaa suoraan kuulua valtiolle?
 
RDF kirjoitti:
Miten hyvin sodan jäljet ovat tuolla edelleen erotettavissa vai tarvitsekoo metallinpaljastimen jotta jotain löytyy? Maasta löytyvä sotaroju taitaa suoraan kuulua valtiolle?
Klikkaa laajentaaksesi...
Luulenpa että tappelupaikoilla on niin paljon sirpaletta, että kaivelija kyllästyisi melko nopeasti. Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla, millaista kakofoniaa harava jossain Kilpelänkankaallakin pitäisi :)
Varmasti metsiin on aikanaan jäänyt mielenkiintoistakin tavaraa joista suurin osa on kerätty aikaa sitten pois. Romu on jäljellä ja suutariksi jääneitä heittimen ammuksia ei huvittaisi löytääkään. Jos siis kaivelu nyt ylipäätään sallittua olisi.
Jonkun kk-hylsyn kyllä häikäilemättömästi taskuuni korjaan muistoksi jos satun löytämään, sellaisia kun tykkään keräillä, mutta rikos ei liene kovin suuri :)
 
RDF kirjoitti:
Miten hyvin sodan jäljet ovat tuolla edelleen erotettavissa vai tarvitsekoo metallinpaljastimen jotta jotain löytyy? Maasta löytyvä sotaroju taitaa suoraan kuulua valtiolle?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllähän se lain mukaan kuuluu, mutta keräilytalous näyttää rehottavan tuollakin melko avoimesti; metallinilmaisinmiesten tonkimajälkiä ja esiin nostettuja löydöksiä näkyy paljon. Joissain paikoissa on sekalaista sotarojua aika paljonkin nähtävillä, isompana esimerkiksi Luvelahden rannassa seisova seulaksi ammuttu kenttäkeittiö. Kilpelänkangas taas on melko kliininen, sirpaletta ja hylsyä on toki jäljellä. Löytövaarassa sen sijaan näin kanervikossa köllöttelevän 122-millisen tykistön suutarin, eipä ollut kukaan sattunut pois korjaamaan.
 
Onhan siellä kuriositeettina muistaakseni juuri Kilpelänkankaalla piiskatykin jööti puussa kiinni, kelomänty on sillä tavoin merkattu. Löytövaarassa on palasia, joissa riittää kumpparin potkaisu, niin tulee pintaan melkoisesti sälää. :cool: Kerran istuin kannolla kittaamassa kahvia termarista ja silmä otti moton jäljessä kuinka kokonainen kasa patruunankampoja söhötti pyörän nostamassa kasassa. Kuusijoella löysin etsimättä kokonaisen ehjän kypärän, se oli vaan hapraaksi ruostunut ja jätin siihen.

Semmoisen neuvon antaisin kävijälle, jos kelpaa, että pitäkää mielessänne kuinka hyökkääjä pyrki jatkuvasti kohti länttä. Ja kuinka mottien puolustus oli järjestetty? Ja kuinka motti olisi ammuttu puolessa päivässä tomuksi, kun käytössä olisi ollut pari pstoa raskasta tykistöä runsain a-tarpein?
 
Minun mummon ensimmäinen mies kuoli Kuhmossa kaksi viikkoa ennen sodan loppua. Mummo oli juuri saanut vauvan. Mies olisi päässyt käymään kotona mutta yksi hyökkäys piti tehdä mottia vastaan ennen sitä. Suomalaisten tekemä savusumu kääntyi väärään suuntaan kesken avoimen pellon. Siihen sitten tuore isä jäi pellolle. Toisaalta eipä tässä itse oltaisi jos näin ei olisi käynyt.
 
Etelä-Pohjanmaalla on kohta satanut toukokuulla enemmän lunta kuin tammi-helmikuussa yhteensä. Jos Kuhmon kelit menee yhtään samassa suhteessa niin pilkkivehkeethän sinne saa kesäkuussa mukaan ottaa :D
 
Nyypakka kirjoitti:
Jos Kuhmon kelit menee yhtään samassa suhteessa niin pilkkivehkeethän sinne saa kesäkuussa mukaan ottaa
Klikkaa laajentaaksesi...

Ajoin tänä iltana reilun 200 km vedon etelä-kainuulla, tuotakin aluetta sivuten ja muutama toukokuun oikea lämmin päivä ja lumet ovat nitsevoo...jos vesisateella sulavat, niin sitten on ojissa kyllä tavaraa jonkin aikaa.
 
Oli tarkoitus ensi sunnuntaina ajella tuolla, mutta iski perhana kuumeflunssa ja olen saatanan äkäinen, kuten aina flunssassa pakotettuna neljän seinän sisään joutilaaksi. Jäänee sunnuntaikäynti väliin, sekin kyrsii.
 
Vuonna -90 harjoiteltiin metsäkoulussa pystykarsintaa ja männynviljelyä Raatteentien varressa. Viljelypaikka oli laikutettu eli kivennäismaa oli esillä. Kyllä siellä romua olisi ollut kerättävissä.
 
Isä muisteli jossain vaiheessa, että 1950-luvun alussa Kadettikoulussa ollessaan he olivat tehneet tutustumismatkan Raatteen tielle ja vielä tuolloin tien ympäristön suolammet olivat kuplineet vaaleanpunaista vaahtoa. En tiedä, kuinka paljon muisteluissa on liioittelua, mutta varmasti tuolloin on ollut taistelun jälkiä huomattavasti näkyvissä...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top