Tässä viiskymppiset lähestymässä ja karkuun. Haminan seudulla asuville kyssäri. Miehikkälässä on Salpa-linja museo, Virolahdella bunkkerimuseo ja tietysti Haminassa on RUK-museo. Onko muita noin niinkuin joukkoliikenteen avulla kuljettavia. Merikeskus Vellamo on jo käyntilistalla
Sotahistoriallinen matkailu
- Viestiketjun aloittaja Huhta
- Aloitus PVM
Vellamossa oli ainakin pari vuotta sitten vartiomoottorivene näytillä. En tiennytkään, millaisia kaunottaria ne olivat.
Vellamossa oli myös hyvä lounas.
arix
Respected Leader
JEE! Maanantaina starttaa perinteinen sotahistorianreissu Käsivarren suuntaan. 3. D:n eteneminen Rovaniemeltä Muonioon, Muonion taistelut ja eteneminen Sturmbock-linjalle. Ja tiistai-päivä Sturmbockin aluetta ihastellessa. Lämmintä säätä luvataan, joten mikä voisi mennä pieleen hyvässä seurassa?
Reissu takana. Jo vain oli rohki hyä.
Maanantaina Rovaniemeltä Pellon kautta Muonioon, eli seurattiinkin 11. Divisioonan jalanjälkiä. Eroa matkassa Google Mapsin mukaan 10 km, eli ei mitään merkitystä. Hieman poimittiin taistelupaikkoja, mutta varsinainen syventyminen alkoi vasta Muoniossa, jossa Liekopalosta lähtien haeskeltiin paikkoja ja katseltiin maisemia.
Tuossa tapahtui ensimmäinen taistelukosketus Muonion alueella 26.10. Saksalaisten asemia Kangosjärveltä haisteltiin ja kannattaa huomata, että uusi tie ei kulje kylän läpi, missä asemat ovat olleet. Seuraavana päivänä 27.10. divisioonan komentaja Heiskanen nakkasi ensin koko JR 50:n tekemään koukkausta Olostunturin maastoon 30 km pohjoiseen. Tavoitteena Muonio-Kittilä -tien katkaiseminen. Kohta perään lähtivät lyhyemmälle koukkaukselle 20 km ylöspäin Muonion kirkonkylän eteläpuolelle JR 8:n I ja II Pataljoona. Eli 27.-28.10. Kangosjärven länsipuolella, Olostunturin eteläpuolella on ollut viisi pataljoonaa paarustamassa. Lisäksi vielä III/JR 8 lähti koukkaamaan Kangosjärven länsipuolelta katkaistakseen Kangosjärvellä olleiden saksalaisten vetäytymistien hieman alempaa kuin nuo kaksi muuta saman rykmentin pataljoonaa.
Silmiä avaava kokemus on aina, kun käy paikanpäällä katsomassa maisemia. Kyllä se maasto vain on ollut melkoisen haastavaa. Ei ihme, että vaikka molemmat motitukset, sekä Kittilän suuntaan, että Tornion suuntaan onnistuivatkin, saksalaiset saivat lyötyä tien auki, etenkin kun kirkonkylässä oli tarkoitukseen käytettäväksi useampia pataljoonia. Saksalaisilla muuten oli taistelun alussa kaksi SS-Vuoristojääkärirykmenttiä ja (ilmeisesti) neljä muuta pataljoonaa alueella. Kittilän suunnasta alueelle ei ehtinyt kuin JK/3. D joka törmäsi saksalaisiin Kulkujärven länsipäässä. Tuo JK oli ensimmäinen Ounasjoen ylittänyt 3. D:n osasto tuossa vaiheessa ja on erikseen mainittava, että se ylitti Ounasjoen Kaukosessa 25.10. ja oli jo 26.10. Kulkujärvellä. Google Mapsin mukaan nykytiestöllä matkaa on 67 km ja on otettava huomioon matkalla olleet sekä miinoitukset että tien hävitykset kuin myös Kittilän tuhottu kirkonkylä.
Saksalaiset vetäytyivät 30.10. aamulla suunnitelman mukaisesti. Vahvan puolustuksen selittää se, että heillä oli Muoniossa 4000 tonnia tarvikkeita, jotka piti saada evakuoitua. Tämä onnistui.
JR 50 alkoi kotiuttaa sotilaita 31.10. jolloin JR 8 lähti jatkamaan etenemistä. Utkujärvellä tehty koukkaus ilmeisesti häiritsi saksalaisia sen verran, että Ylimuonio jäi polttamatta. 2.11. alkoi JR 8 kotiuttaa joukkojaan, joten tämän jälkeen sota muuttui "lasten ristiretkeksi". Lopputulos oli, että syntyi 1. D johon JR 1:n muodostivat aiemman 3. D:n joukot etenkin JR 11 ja JR 3:n muodostivat aiemmat 11 D:n joukot, etenkin JR 8. Lisäksi PionP 15 ja kaksipatteristoinen KTR 1.
Seuraava kohtaaminen oli Palojoensuulla, jossa saksalaisilla oli vahvat asemat. Suomalaiset pitivät tätä omana kokonaisuutenaan, mutta saksalaisille ne olivat vain Sturmbock-linjan etuvartio. 26.11. saksalaiset vetätyivät Sturmbockille ja olivat siellä tammikuun 11. päivään saakka. Täältä saksalaiset vetäytyivät vielä Ala-Kilpisjärvelle, jossa asemat olivat saksalaisten poistumiseen 27.4.1945 saakka.
Järämän alue Sturmbocklinjan länsipäässä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Kallioon louhitut tai kivikkorakkaan kaivetut juoksuhaudat, lukemattomat kk-pesäkkeet, tykkipesäkkeet ja korsut ovat vaikuttava näky. Kaikkein hämmästyttävintä on, että asemat päätettiin tehdä kesällä 1943, tiedusteltiin kevättalvella 1944 ja rakennettiin kesällä 1944. Ja tuohon saakka tie Norjaan oli Palojoensuusta lähtien niin huonossa kunnossa, että oli käytössä vain lumettomana aikana. Sehän oli rakennettukin vasta saksalaisten toimesta. Ei ihme, että sotavankeja ja Organisation Todtin porukkaa on tarvittu, Wehrmachtin pioneerien lisäksi. Paikalliset puhuvat jopa 4000 vangista, mutta Kastehelmi ja Rikkinen eivät usko, että vankeja olisi ainakaan samanaikaisesti ollut näin paljon töissä. Mahtavat näköalat, eli loistava paikka tähystää ja erinomainen ampuma-ala. Jokainen voi pohdiskella, miten sinne jyrkän rinteen päällä olevaan asemaan se 75 mm:n pst-tykki on aikoinaan saatu.
Sää suosi, tosin maanantai-iltana kun oltiin kävelty kolmisen tuntia Järämän asemissa, tuli rankka ukkos- ja raekuuro. Onneksi istuttiin jo autossa, matkalla majoitukseen. Kaikkia mahdollisia hyttysiä, paarmoja ja polttiaisia oli myös ihan riittävästi. Mutta oli hieno reissu ja suosittelen kohdetta. Myös sitä keskusta, joka tosin ei ole maanantaina auki.
Leaderdog
Kaukopartio
Tänään kävin Miettilässä:
Ps. Hernerokan kylkeen tarjottiin rieskaa, odotin kyllä pannaria ja mansikkahilloa, sinänsä rokka annos oli kyllä riittävän lihaisa ja runsas.
Kollaa- ja Simo Häyhä -museo on tarkoitettu sotahistoriasta kiinnostuneille - Jälkipeli.net
ETELÄ-KARJALA / RAUTJÄRVI – Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan, totesi luutnantti Aarne Juutilainen, ”Marokon kauhu”, kun häneltä kysyttiin, kestääkö Kollaa. Talvisodan kuuluisimpaan taisteluun liittyvä…
www.jalkipeli.net
Ps. Hernerokan kylkeen tarjottiin rieskaa, odotin kyllä pannaria ja mansikkahilloa, sinänsä rokka annos oli kyllä riittävän lihaisa ja runsas.
Viimeksi muokattu:
Kiitos hienosta selosteesta.
40 vuotta sitten olin muutaman päivän apumiehenä kuorma-autossa. Autoilija oli KTK:n kuskeja ja kertoi olleensa nuorukaisena Lapin reissulla pioneerien autonkuljettajana. Hän kertoi, että vaikeaa oli. Kun puron yli menevä silta ja tie oli tuhottu ja pioneerit tekivät tilapääsillan ja se laskettiin alkuperäisen viereen, uusi silta lensi silmille heti kun vain penkereeseen koski.