"SOTAHULLU"

[koponen]

Tätä foorumia lukevista moni on tavalla tai toisella aktiivinen sotilaallisen maanpuolustuksen suhteen. Onneksi joukkoon mahtuu sivareita, virkamiehiä ja vieraan vallan tiedusteluasiamiehiäkin, mutta olettaisin että ns. aktiivireserviläisiä on valtaväestöä suurempi osuus.

Teille - ja myös meille, itsekin edustan arvojani piilottelematta - kysymys: oletteko huomanneet yleisten asenteiden kiristyneen toimintaanne tai viestintäänne kohtaan?

Ikätoverien kanssa on helppo nähdä että asennemuutos yksilön tasolla on hidas, ellei peräti harvinainen. Nuoremmista ikäluokista kuitenkin tulee virtana ihmisiä, joiden maailmankuva sotilaallisiin ja valmiusasioihin liittyen on totaalisen erilainen. On toki monella muullakin tavalla. Näiden asenteiden yleistymisen myötä olen havainnut samankaltaisia asenteita peitellymmin omanneiden, vanhempien ihmisten rohkaistuneen tuomaan mielipiteitään esiin.

Onko siis tänään kohdattava "yleisen mielipiteen" muutos kielteiseen? Olemmeko me pian dinosauruksia, menneeseen takertujia harhaisine ajatuksinemme kansalaisten armeijasta ja henkilökohtaisesta uhrimielestä? Kohtaako toimintamme sotilaallisen osaamisen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi ensin laajan yleisön paheksuntaa, sitten kieltoja ja sanktioita?

Ja jos - mitä asialle pitäisi tehdä, vai onko virran voima liian vahva?

 

[Tvälups]

Tilanne on sama kuin "kultaisella" 1980-luvulla ja yleinen ilmapiiri alkaa kääntyä taas siihen, että muun muassa nuorisoidolit luistelevat vm-palveluksesta.
Sama sotahullun leima lyödään melko mieluusti myös ampuma-aseiden parissa harrastavien niskaan. Itse väitän kaikessa näkyvän ex-presidentin työn tulos. 12 vuodessa ehtii muokata paljon ilmapiiriä, ihan jo soluttamalla omahenkisiä virkamiehiä valtion virastojen johtopaikoille, joka taas aikaansaa heidän värväävän omahenkisiään jne...

 

[pstsika]

Tätä foorumia lukevista moni on tavalla tai toisella aktiivinen sotilaallisen maanpuolustuksen suhteen. Onneksi joukkoon mahtuu sivareita, virkamiehiä ja vieraan vallan tiedusteluasiamiehiäkin, mutta olettaisin että ns. aktiivireserviläisiä on valtaväestöä suurempi osuus.

Teille - ja myös meille, itsekin edustan arvojani piilottelematta - kysymys: oletteko huomanneet yleisten asenteiden kiristyneen toimintaanne tai viestintäänne kohtaan?

Kyllä. Ehkä kaikkein selvimmin siinä, että lainsäädännöllisesti toimintaa pyritään hankaloittamaan. En tiedä mikä on tavallisen kadunmiehen näkemys asiaan. Varmaan aika neutraali ja huvittuneen ivallinen. Ei varsinaisesti negatiivinen.

Ikätoverien kanssa on helppo nähdä että asennemuutos yksilön tasolla on hidas, ellei peräti harvinainen. Nuoremmista ikäluokista kuitenkin tulee virtana ihmisiä, joiden maailmankuva sotilaallisiin ja valmiusasioihin liittyen on totaalisen erilainen. On toki monella muullakin tavalla. Näiden asenteiden yleistymisen myötä olen havainnut samankaltaisia asenteita peitellymmin omanneiden, vanhempien ihmisten rohkaistuneen tuomaan mielipiteitään esiin.

Minun mielestäni oli varsin kuvaavaa, että alkusyksystä, tullessani Kaartin harjoituksista maastopuku päällä ja reppu pykälässä kotiin, joku pipopää kutsui minua lahtariksi. Tuo ei tuntunut kovinkaan pahalta, vaan itseasiassa motivoi entistä enemmän harjoittelemaan sotataitoja, koska minulla on näköjään selkeä viholliskuva olemassa. Pipopään ja hänen toveriensa kanta ei kovin paljon myöskään vaikuta. Jonkin verran se ärsyttää, koska ne tekevät kaikkensa hankaloittaakseen toimintaa, mutta muuten lainaan Caligulaa: Vihatkoon, kunhan pelkäävät!

Tietyllä tapaa tuollaiseen narkomaanilta näyttävän pipopään mielenilmaukseen suhtautuu halveksivasti, mutta toisaalta se herätää niin suurta inhoa, että tekisi mieli antaa selkään sellaiselle.

1. Onko siis tänään kohdattava "yleisen mielipiteen" muutos kielteiseen?

2. Olemmeko me pian dinosauruksia, menneeseen takertujia harhaisine ajatuksinemme kansalaisten armeijasta ja henkilökohtaisesta uhrimielestä?

3. Kohtaako toimintamme sotilaallisen osaamisen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi ensin laajan yleisön paheksuntaa, sitten kieltoja ja sanktioita?

1. On kohdattava. Asenteiden kiristyminen aseisiin ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön on kiristynyt. Tunnustamalla tosiasian voimme toimia se huomioonottaen.

2. Olemme liian vanhoillisia uuteen malliin. Tai ainakin minä taidan olla.

3. Mielestäni tuo on alkanut jo, mutta ei siinä laajuudessa, jota odotan pahimpana vaihtoehtona.

Ja jos - mitä asialle pitäisi tehdä, vai onko virran voima liian vahva?

Varautua pahimpaan. Minä alan pikkuhiljaa uskoa, että lopullinen tavoitetila on kieltää ainakin huomattava osa ampuma-aseista, rajoittaa entisestään vapaaehtoista sotilaskoulutusta, tuhota mahdollisuudet ammunnanharjoitteluun sekä yleisellä tasolla lisätä valvontaa ja kieltoja. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuuden ainoa oikeus on oikeus maksaa veroja.

 

[Peiper]

En ole huomannut, ja asun Helsingin Kalliossa.

 

[juhapar]

Ei erityisemmin Kainuussa eikä täällä eteläisellä Pohjois-Pohjamaalla. Kainuussa taitaa tietämättömät olla kirkumassa Talvivaaran lakkauttamista.

 

[juhapar]

Tätä foorumia lukevista moni on tavalla tai toisella aktiivinen sotilaallisen maanpuolustuksen suhteen. Onneksi joukkoon mahtuu sivareita, virkamiehiä ja vieraan vallan tiedusteluasiamiehiäkin, mutta olettaisin että ns. aktiivireserviläisiä on valtaväestöä suurempi osuus.

Teille - ja myös meille, itsekin edustan arvojani piilottelematta - kysymys: oletteko huomanneet yleisten asenteiden kiristyneen toimintaanne tai viestintäänne kohtaan?

Kyllä. Ehkä kaikkein selvimmin siinä, että lainsäädännöllisesti toimintaa pyritään hankaloittamaan. En tiedä mikä on tavallisen kadunmiehen näkemys asiaan. Varmaan aika neutraali ja huvittuneen ivallinen. Ei varsinaisesti negatiivinen.

Ikätoverien kanssa on helppo nähdä että asennemuutos yksilön tasolla on hidas, ellei peräti harvinainen. Nuoremmista ikäluokista kuitenkin tulee virtana ihmisiä, joiden maailmankuva sotilaallisiin ja valmiusasioihin liittyen on totaalisen erilainen. On toki monella muullakin tavalla. Näiden asenteiden yleistymisen myötä olen havainnut samankaltaisia asenteita peitellymmin omanneiden, vanhempien ihmisten rohkaistuneen tuomaan mielipiteitään esiin.

Minun mielestäni oli varsin kuvaavaa, että alkusyksystä, tullessani Kaartin harjoituksista maastopuku päällä ja reppu pykälässä kotiin, joku pipopää kutsui minua lahtariksi. Tuo ei tuntunut kovinkaan pahalta, vaan itseasiassa motivoi entistä enemmän harjoittelemaan sotataitoja, koska minulla on näköjään selkeä viholliskuva olemassa. Pipopään ja hänen toveriensa kanta ei kovin paljon myöskään vaikuta. Jonkin verran se ärsyttää, koska ne tekevät kaikkensa hankaloittaakseen toimintaa, mutta muuten lainaan Caligulaa: Vihatkoon, kunhan pelkäävät!

Tietyllä tapaa tuollaiseen narkomaanilta näyttävän pipopään mielenilmaukseen suhtautuu halveksivasti, mutta toisaalta se herätää niin suurta inhoa, että tekisi mieli antaa selkään sellaiselle.

1. Onko siis tänään kohdattava "yleisen mielipiteen" muutos kielteiseen?

2. Olemmeko me pian dinosauruksia, menneeseen takertujia harhaisine ajatuksinemme kansalaisten armeijasta ja henkilökohtaisesta uhrimielestä?

3. Kohtaako toimintamme sotilaallisen osaamisen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi ensin laajan yleisön paheksuntaa, sitten kieltoja ja sanktioita?

1. On kohdattava. Asenteiden kiristyminen aseisiin ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön on kiristynyt. Tunnustamalla tosiasian voimme toimia se huomioonottaen.

2. Olemme liian vanhoillisia uuteen malliin. Tai ainakin minä taidan olla.

3. Mielestäni tuo on alkanut jo, mutta ei siinä laajuudessa, jota odotan pahimpana vaihtoehtona.

Ja jos - mitä asialle pitäisi tehdä, vai onko virran voima liian vahva?

Varautua pahimpaan. Minä alan pikkuhiljaa uskoa, että lopullinen tavoitetila on kieltää ainakin huomattava osa ampuma-aseista, rajoittaa entisestään vapaaehtoista sotilaskoulutusta, tuhota mahdollisuudet ammunnanharjoitteluun sekä yleisellä tasolla lisätä valvontaa ja kieltoja. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuuden ainoa oikeus on oikeus maksaa veroja.

Suuri (tietämätön) yleisöhän se demokratiassa päättää asioista mielikuviensa, ei faktatiedon pohjalta. Kannattaa siis ihan oikeasti miettiä, millaisen kuvan harrastuksestaan antaa. Ihan oikeasti.

 

[baikal]

Hyvä avaus koposelta. Lyhyesti sanoisin: eipä kannata odottaa liikoja. Väestön pääosaa ei nappaa vähääkään. Yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ja muuttuu vaan edelleen. Mikä ekologinen lokero on arvostusmielessä maanpuolustusharrastuksella? Kilpailee varmaan aika marginaalisten lajien kanssa.

Purkaisin tätä mm. seuraavasti: miten virallinen taho huomioi toiminnan? Joo, prenikkaa lykkää. Rahaa ja resursseja? Niimpä.

Jokainen toiminta ja toiminto Suomessa kohtaa vähättelyn, tavalla tai toisella, se on meidän tapamme reagoida. Muheva valtavirta, keskiarvo, se on jotain tavoittelemisen arvoista.

 

[Tvälups]

Ero on melkoinen ihan kun asiaa miettii siitä kuinka pv möi 1988-2001 aseita keräilijöille.

2000-luvulla alettiin huutaa pv:n "yhteiskuntavastuusta" ja varsinkin sarjatuliaseiden myynti lyötiin jäihin.

 

[pstsika]

Väestön pääosaa ei nappaa vähääkään. Yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ja muuttuu vaan edelleen. Mikä ekologinen lokero on arvostusmielessä maanpuolustusharrastuksella? Kilpailee varmaan aika marginaalisten lajien kanssa.

Hemvärnet ketjussa toin tämän luvun esille:

Aiemmin esittämiäni lukuja vuodelta 2009:
18 000 eri sotun omaavaa kurssilaista
2 000 eri sotun omaavaa kouluttajaa.
Noissa on tietysti päällekäisyyksiä....

Eli yhteensä 20 000 osallistujaa MPK:n toiminnassa. Tällä välin muualla Suomessa:
Huumausainerikoksia yhteensä vuonna 2009 (käyttörikokset, perusmuotoiset, törkeät): 18 555 ja luku kasvaa siten, että vuonna 2011 määrä oli jo 20 270. Ja tämä ei siis ollut arvio, vaan kiinnijääneiden määrä. Tuohon varmaan voisi laittaa nollan perään ja en usko luvun silti olevan tarpeeksi suuri todellisuuteen nähden.

http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/PFBD/227E8FF154F52EE4C22579B3003A39E9/$file/Huumausainerikokset+2011_tilastoliite.pdf?OpenElement

Terve väestö terveessä yhteiskunnassa.

 

[juhapar]

Metsästyskortillisia henkilöitä viime vuonna 311 000 henkilöä. Eli marginaalista tuo maanpuolustus ainakin siihen nähden on.

 

[noska]

EI sitten 90-luvun puolivälin ole kukaan suoraan sotahulluksi todennut. Sitä ennen kyllä tiheään. Huomattavaa on että tuon diagnoosin tehneet eivät ole kantaansa ainakaan julkisesti tällä välin muuttaneet ja 90-luvun puolivälissäkin tuo huutelu alkoi kuulua lähinnä epätoivoiselta itkulta, kun ei enää suurten massojen suosio tullutkaan moisella. Viime aikoina kuitenkin tuo sama väki on muilla mielipiteillään päässyt vahvasti esille. Onkin siis odotettavissa, että sanainen arkku tältäkin osin aukeaa taas.

Amerikan tilannetta ei voi ihan suoraan verrata Suomeen, mutta oheisessa videossa on kyllä ihan tännekin yhteensopivia juttuja etenkin kohdista 03:55 ja 07:00 alkaen. (Ainakin toivon että suomalaiset koululaiset eivät ole ihan samalla tasolla kuin nuo loppupuolella).

http://youtu.be/jj1vDnvT4zc

 

[adam7]

kaverille tuli sotilasaikakausilehti kirjekuoressa. aiemmin kuulemma on tullut ilman.

eikö tämä ole kuten pornolehtiä toimitetaan? (jos niitä vielä on ja jos joku niitä tilaa)

tosin kuoressa oli isolla "upseeriliitto".

salausta, vai menikö vaan joku osoitetarra/leimakone rikki? eikö voi lähettää lehteä avoimesti? meneekö se vain "sotahulluille" ?

 

[koponen]

Onhan se kovin toisenlainen asetelma, jos pohtii asevelvollisuuden jälkeistä Suomea - siis sen verran pidemmälle, että viimeiset varusmiespalveluksen suorittaneet ovat reilu nelikymppisiä, vatsakkaita perheellisiä ja heidän muistelonsa "oikeiden ammattilaisten" saunailloissa pilkan aihe. Mikä on sotilaan arvostus silloin? Millainen on yksittäisen suomalaisen halu panostaa millään tavalla maan sotilaalliseen turvallisuuteen?

 

[Tvälups]

Suuntaus on yleiseurooppalainen. Asevelvollisuus ja koko ikäluokan sotilaallinen opetus koetaan ilmeisesti uhkana?
Jugoslavian hajoaminen sisällissotineen vahvistaa tätä epäilyä, mutta toisaalta eipä Suomessa saatu vastaavaa estetyksi vaikka sotilaskoulutusta ei kaikelle kansalle tarjottukaan.

 

[skärdis]

Hyvä avaus koposelta. Lyhyesti sanoisin: eipä kannata odottaa liikoja. Väestön pääosaa ei nappaa vähääkään. Yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ja muuttuu vaan edelleen. Mikä ekologinen lokero on arvostusmielessä maanpuolustusharrastuksella? Kilpailee varmaan aika marginaalisten lajien kanssa.

Voisi tietysti kysyä, että milloin vapaaehtoinen maanpuolustus on elänyt normaaliaikaa? Ehkä tämä 2000-luvun alku on ollut ensimmäinen kerta sitten viime sotien.

90-luku ei nimittäin ollut normaalia aikaa vaan hurmoksen aikaa. Henkinen vapautuminen alkoi varmaankin syksyltä 1989, kun Talvisota sai ensi-iltansa ja Neuvostoliitto korisi viimeisiään. Sen jälkeen kouluissa vieraili veteraaneja ja lottia, joita vielä 20 vuotta sitten oli keskuudessamme aivan eri tavalla kuin nykyään. Koululaistenkin isovanhemmat olivat sodan kokeneita.

Jossakin vaiheessa hypetys alkoi menemään joiltakin osin jo ylitse, kun esimerkiksi lukioiden kurssitarjontaan ängettiin kaikenmaailman turvakursseja rehtorimme järjestämänä ja mekin kurssille menemättömät kävimme lukiosta vierailulla Kontiorannassa. Siellä sitten lukiolaiset purkivat rynnäkkökiväärejä ja heittivät harjoituskäsikranaatteja. Kliimaksi saavutettiin 1995 Hornettien lasketuessa ja naisten asepalveluksen alkaessa.

Itse muistan havainneeni hämmästyttävän kuilun hypetyksen ja kasarmin todellisuuden välillä melkein heti pavelukseni aloitettuani vuonna 1996. Iso osa palvelustovereista ei sitä gappia joko älynnyt tai sitten ei vaan napannnut. Meinaan sitä, että massa-armeijan koulutus ja kalustohan osoittautui olevan täysin 60-lukuista. Kuuskekkoset päällä, nahkasaappat jalassa ja traktorin peräkärryssä istuessani tuli pikapikaa selväksi, että massa-armeijaa ei edes haluttu kouluttaa asiallisilla 90-luvun varusteilla ja ne TV:ssä ja paraateissa nähdyt kalustot olivat yhtä todellisia kuin K-kaupan Väiskin lihatiski virolaisille tv-katsojille. Enkä ollut ainoa, joka hämmästeli Ruotuväen sivuilla lentäneitä Hornetteja ja maavoimienkin teknoarmeijan esittelyjä.

Sittemmin kotiuttamisen aattona vääpelimme ilmoitti, ettei meitä todennäköisesti tulla kertauttamaan koskaan ja olimme häneen mukaan pelkkää perinteistä tykinruokaa, johon ei tulla panostamaan penniäkään. Se lupaus on toteutunut..

Tarkoitan sitä, että kansa ei ole niin tyhmää kuin luullaan. Jos maanpuolustus on niin hype, niin sen pitäisi sitten näkyä muussakin kuin juhlapuheissa. Kun alle 40:stä ukoista enemmistö ei ole käynyt kertaakaan kertausharjoituksissa ja asevelvollisuudestakin saa vapautuksen pelkällä ilmoituksella, niin ihmekös se on, että vapaaehtoisenkin maanpuolustuksen pohja ja arvostus rapautuu.

Kun samaan aikaan sodan kokeneet sukupolvet ovat jo poistuneet työelämästä, olemme kansainvälistyneet ym. niin varusmiespalveluksen käymättömyys ei ole työelämässäkään enää kerrassaan minkäänlainen ongelma. Ylipäätään kosketus sodan kokeneisiin polviin on entistä useammalta katkennut jo täysin.

Kun sitten vielä puolustusvoimatkin kohtelee riviressujaan kuin spitaalisia, niin ei todellakaan ole ihme, että ressutouhujenkin hohdokkuus on kaukana 90-luvusta.

Mikä sitten on reserviläistoiminnan tulevaisuus?

Ei se Suomesta ole kuolemassa ja herrakerhoissa jaetaan prenikoita tulevaisuudessakin. Ehkä reserviläistoiminnan arvostus ja kiinnostus sitä kohtaan voi kasvaakin, jos ja kun entistä harvempi suorittaa asepalveluksen. Siinä vaiheessa, kun yleinen asevelvollisuus todetaan kuolleeksi alkaa jokaisella reserviläisellä olemaan arvoa ja sijoituskin on tiedossa.

 

[baikal]

skärdis purki olennaisimman varmasti pakettiin, ei siinä paljon lisättävää liene. Korostan, että minä en ole vailla mitään arvostuksia tms. keneltäkään. Joko on tavoitteet kovasti matalalla tai sitten en muuten ole vailla päänsilitystä ja olalle hakkaamista. Sen vähän minkä teen ylipäätään niin suoritan ilman odotuksia yhtään mistään. Aihe sinällään kiinnostaa ja jollain tasolla aiheessa roikutaan mukana, mutta riipokset p-laitokseen ja ressukerhoihin menee poikki, ovat menneet jo.

 

[baikal]

Suuntaus on yleiseurooppalainen. Asevelvollisuus ja koko ikäluokan sotilaallinen opetus koetaan ilmeisesti uhkana?
Jugoslavian hajoaminen sisällissotineen vahvistaa tätä epäilyä, mutta toisaalta eipä Suomessa saatu vastaavaa estetyksi vaikka sotilaskoulutusta ei kaikelle kansalle tarjottukaan.

Niin, millä tavoin tämä aihe korreloituu mm. siihen, että Mouhijärven kaarti on paha juttu, kun ihmiset vittuuntuvat siihen, että valtio ulkoistaa turvapalvelut rikollisille?

 

[Iso-Mursu]

Suuntaus on yleiseurooppalainen. Asevelvollisuus ja koko ikäluokan sotilaallinen opetus koetaan ilmeisesti uhkana?
Jugoslavian hajoaminen sisällissotineen vahvistaa tätä epäilyä, mutta toisaalta eipä Suomessa saatu vastaavaa estetyksi vaikka sotilaskoulutusta ei kaikelle kansalle tarjottukaan.

Työhommissa tulee vastaan paljon parikymppisiä isäntiä ja emäntiä. Kyllä siellä tuntuu olevan iso ihmetys että joku haluaa mennä asepalvelukseen.

Ja kun kertoo 90-luvusta, ja siitä ettei oikein ollut edes mahdollisuutta siviilipalvelukseen, kun kerran koko ikäluokka meni harmaisiin. Oli sitten henkisiä kykyjä hommaan tai hyvä kun kelpas b-mieheksi

 

[koponen]

On jo osa "ikäluokkien parhaista voimista", jotka edustavat muuten samoja arvoja kuin 90-luvun vastineensa, mutta asevelvollisuus onkin livahtanut miinuspuolelle. Se jaksaa hämmästyttää aina yksilötasolla, mutta ei yhteiskunnan tasolla. Itse asiassa odottelen vahvasti milloin yläasteen tosiasiallinen vapaaehtoistaminen etenee seuraavan askeleen. Velvollisuus, ei koske minua...

 

[skärdis]

On jo osa "ikäluokkien parhaista voimista", jotka edustavat muuten samoja arvoja kuin 90-luvun vastineensa, mutta asevelvollisuus onkin livahtanut miinuspuolelle. Se jaksaa hämmästyttää aina yksilötasolla, mutta ei yhteiskunnan tasolla. Itse asiassa odottelen vahvasti milloin yläasteen tosiasiallinen vapaaehtoistaminen etenee seuraavan askeleen. Velvollisuus, ei koske minua...

Suunnasta olemme yksimielisiä, mutta vääjäämättömältä näyttävän kehityksen aikataulu lienee vaikeammin arvioitavissa.

Joko nyt kohtapuoliin ollaan sillä viimeisellä rajalla, josta ei ole paluuta ja yleisen asevelvollisuuden pohja murenee kuin kipsisakkaaltaan pohja? Vai vieläkö sinnitellään kymmenen tai parikymmentäkin vuotta eteenpäin?

Maanpuolustuksessa 20 vuotta on todella pitkä aika, sillä 20 vuoden kuluttua riviin astuvat alokkaat eivät ole vielä edes syntyneet. Ehkä heidän elontaipaleensa ensimmäiset merkit pukkaa näinä päivinä näkyviin.

Samassa 20 vuoden ajassa juuri nyt kotiutuvat etulinjan taistelijat tulevat 40 ikävuoden pyykille, jota pidetään viimiesistä takarajoista viimeisenä sota-ajan joukkoihin kuuluville. Todennäköisemmin puolet porukasta on viettänyt koko 20 vuotta ilman sijoitusta ja sijoitetutkin on pyyhitty sota-arkiston mappeihin jo 10 vuotta aikaisemmin.

Vaikka yleensä olenkin kärkkäästi tyrkyttämässä mielipiteitäni, niin tähän kysymykseen en osaa oikein sanoa mitään.