Ymmärrän nyt jotenkuten liikkumisen, joukkojen eri toiminnot, reservisysteemit, pioneerien käytön ym mutta esim. huoltoreittien toiminta on vielä aika hakusessa. Panssaripataljoonia vastaanottamassa kourallinen jääkärijoukkoja ja RVL:n jannut.
). Emme antaudu ehdoitta! 
Ai ei vai...? )
Nyt on hieman enemmän käsitystä TOAW nelosesta. Koska varsinaista tutoriaalia ei ymmärtääkseni ole, on oppimiskäyrä TOAW-nyypälle aika jyrkkä, mutta olen todennut parhaaksi keinoksi lukea ohjekirjaa ja pelata peliä ristiin rastiin, molemmat tukevat oppimista. Tosin siinä pelissä tulee turpaan, minulle ainakin tuli kun piti ottaa se kuutostie-skenaario heti ensimmäisenä
Tuo "Road to Helsinki 1990" lienee vaikeustasossaan aika korkealla, kuten realistista onkin senhetkiset voimasuhteet huomioiden. Skenaario on tehty hyvin ja huolella, mukana myös kaikkien rakastamat "makkaranpaistokomppaniat" kaupunkeja suojaamassa, näistä on hyötyä erityisesti siinä että pitävät silmällä alueita ja esim. räjäyttävät sillat kun punainen aalto lähestyy. Välillä punaisten panssarijyrällä oli niin hoppu että jokunen makkaranpaistoporukka pääsi hetkeksi "piiloon" etenemisreitin sivustoille josta ne myöhemmin tekivät myyräntyötä esim. pitkän kantaman tykistöä ja päämajoja kiusaten, mutta komppania on kuitenkin vain komppania.
Neuvostoliittoa ei ole ihan helppo pysäyttää, käytännössä voittoehdot näyttävät menevän niin että jos jotakuinkin "Kymijoen Kurskin" linjalla saisi pidäteltyä sitä pari viikkoa niin voitto tulisi. Käytännössä katsoen pelasin tuota ihan typerästi, kotiseuturakkauden vimmalla syöksyin ensimmäisenä valmiudessa olevilla jääkärijoukoilla ja panssareilla (T-72 ja T-55M) aina pieniin paikallisiin vastahyökkäyksiin sitä mukaa kun niitä tuli käyttöön jolloin pienen takaisinpäin tönäisyn jälkeen tietokone-Neukkula aina huomattavasti liikkuvampana, paremmin tuettuna ja luonnollisesti lukumäärältään ylivoimaisena rullasi sivustat kasaan ja saarrosti joukot ylivoimalla jatkaen vielä muilla yksiköillään eteenpäin. Rupesin pelaamaan järkevämmin vasta kun Baikalin PERKin läpi kumihanskojen läpsyessä rullanneita heikompia jalkaväkiprikaatien joukkoja alkoi virrata kentälle. Siitä junakuljetuksin sain puolijärkevän puolustuslinjan aikaan Kymijoen kohdalle, mutta se oli (kiitos parhaiden joukkojen tuhlaamisen heti alussa) aivan liian heikko alaosastaan jolloin puna-armeija mursi helposti läpi seiskatien kohdalta vaikka Kouvolan kohdilla sain pitkäksi aikaa hyvän vastarinnan aikaan (esim. läpi murtaneita panssarijoukkoja motitettiin ja tuhottiin kun ne olivat jo menettäneet kaiken muun kuin T-80-vaununsa). Tällaisessa skenaariossa vahvaa ja liikkuvaa vastustajaa vastaan korostuu se, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ja panssarintorjunta on todella iso haaste, mikä sekin lienee aika realistista 1990-vuosiluku huomioiden.
Peli on ehdottomasti maavoimiin keskittyvä, ilmasota on hyvin abstraktilla tasolla. Esim. tässä Road to Helsinki -skenussa Suomen lentokentät ovat muusta pelikentästä erillisenä "saarekkeenaan" jossa HävLLv:t "istuskelevat" ilmatorjunnan suojaamana. Kuvakkeita klikkaamalla voi määrittää niille roolin, Suomen kannalta ainoa järkevä on käytännössä "Air Superiority". Itselläni neuvostoilmavoimat iskivät kentille jatkuvasti ja ne ilmavoimat (MiG-21 ja Draken) eivät kovin monia päiviä millään merkittävällä vahvuudella lentäneet jonka jälkeen jokaisessa maataistelussa oli inhottavaa lisäharmia rynnäköivistä neukkukoneista, kun "näkymättömästi" toimivat omat ilmavoimat eivät ole enää uhkana. Tämäkin lienee kiusallisen realistista.
Alla vähän kuvia:
Panssarilautta Vaalimaalla
Katso liite: 18135
Joukkoja pääsee tarkastelemaan ryhmätasolle saakka. Makkaranpaistokomppanialla on Suomi-KP:t ja KESsit
Katso liite: 18136
Ilmavoimat näkyvät kentillään, sen aikaa kun nyt vielä ilmassa ovat:
Katso liite: 18137
Seuraava ruutukaappaus onkin näemmä ronskisti pidemmällä, homma jo käytännössä ratkaistu ja yksi jalkaväkiprikaati yrittää vielä pysäyttää panssaritulvaa käsillä (ei onnistunut
Katso liite: 18138
...No okei, antaudumme kohta ehdoitta. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Vihdoinkin, VIHDOINKIN Väykkä pääsee presidentiksi kaitsemaan uutta, rauhantahtoista ja demokraattista Suomen hallintoa... :O
Katso liite: 18139
(Sovitaan että Kaartin jääkärirykmentti teki lopulta voittoisan vastaiskun ja ajoi veli venäläisen takaisin Moskovan punaiselle torille
Kuva otettu skenaarion loputtua jolloin myös vihollisjoukkojen huoltotilanne näkyy kuvakkeista - musta neliö oikeassa yläkulmassa tarkoittaa joukkoa jolta on huolto poikki.
Kyllä tämä peli on juuri sitä mitä omasta pelikokoelmastani puuttuikin. Loistava tapa käydä menneitä sotia uusiksi ja kokeilla myös tällaisia "mitäs jos" -tilanteita monipuolisesti ja jotenkin realistisen tuntuisesti. Matikkaa pyörii taustalla erittäin paljon, tosi moni asia vaikuttaa toisiinsa mutta loogisesti, ja näitä ei itse tarvitse "mikromanageroida" oikeastaan koskaan.
Pitääköhän tämä nyt sitten ostaa itselle joululahjaksi
Nyt on hieman enemmän käsitystä TOAW nelosesta. Koska varsinaista tutoriaalia ei ymmärtääkseni ole, on oppimiskäyrä TOAW-nyypälle aika jyrkkä, mutta olen todennut parhaaksi keinoksi lukea ohjekirjaa ja pelata peliä ristiin rastiin, molemmat tukevat oppimista. Tosin siinä pelissä tulee turpaan, minulle ainakin tuli kun piti ottaa se kuutostie-skenaario heti ensimmäisenä
Tuo "Road to Helsinki 1990" lienee vaikeustasossaan aika korkealla, kuten realistista onkin senhetkiset voimasuhteet huomioiden. Skenaario on tehty hyvin ja huolella, mukana myös kaikkien rakastamat "makkaranpaistokomppaniat" kaupunkeja suojaamassa, näistä on hyötyä erityisesti siinä että pitävät silmällä alueita ja esim. räjäyttävät sillat kun punainen aalto lähestyy. Välillä punaisten panssarijyrällä oli niin hoppu että jokunen makkaranpaistoporukka pääsi hetkeksi "piiloon" etenemisreitin sivustoille josta ne myöhemmin tekivät myyräntyötä esim. pitkän kantaman tykistöä ja päämajoja kiusaten, mutta komppania on kuitenkin vain komppania.
Neuvostoliittoa ei ole ihan helppo pysäyttää, käytännössä voittoehdot näyttävät menevän niin että jos jotakuinkin "Kymijoen Kurskin" linjalla saisi pidäteltyä sitä pari viikkoa niin voitto tulisi. Käytännössä katsoen pelasin tuota ihan typerästi, kotiseuturakkauden vimmalla syöksyin ensimmäisenä valmiudessa olevilla jääkärijoukoilla ja panssareilla (T-72 ja T-55M) aina pieniin paikallisiin vastahyökkäyksiin sitä mukaa kun niitä tuli käyttöön jolloin pienen takaisinpäin tönäisyn jälkeen tietokone-Neukkula aina huomattavasti liikkuvampana, paremmin tuettuna ja luonnollisesti lukumäärältään ylivoimaisena rullasi sivustat kasaan ja saarrosti joukot ylivoimalla jatkaen vielä muilla yksiköillään eteenpäin. Rupesin pelaamaan järkevämmin vasta kun Baikalin PERKin läpi kumihanskojen läpsyessä rullanneita heikompia jalkaväkiprikaatien joukkoja alkoi virrata kentälle. Siitä junakuljetuksin sain puolijärkevän puolustuslinjan aikaan Kymijoen kohdalle, mutta se oli (kiitos parhaiden joukkojen tuhlaamisen heti alussa) aivan liian heikko alaosastaan jolloin puna-armeija mursi helposti läpi seiskatien kohdalta vaikka Kouvolan kohdilla sain pitkäksi aikaa hyvän vastarinnan aikaan (esim. läpi murtaneita panssarijoukkoja motitettiin ja tuhottiin kun ne olivat jo menettäneet kaiken muun kuin T-80-vaununsa). Tällaisessa skenaariossa vahvaa ja liikkuvaa vastustajaa vastaan korostuu se, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ja panssarintorjunta on todella iso haaste, mikä sekin lienee aika realistista 1990-vuosiluku huomioiden.
Peli on ehdottomasti maavoimiin keskittyvä, ilmasota on hyvin abstraktilla tasolla. Esim. tässä Road to Helsinki -skenussa Suomen lentokentät ovat muusta pelikentästä erillisenä "saarekkeenaan" jossa HävLLv:t "istuskelevat" ilmatorjunnan suojaamana. Kuvakkeita klikkaamalla voi määrittää niille roolin, Suomen kannalta ainoa järkevä on käytännössä "Air Superiority". Itselläni neuvostoilmavoimat iskivät kentille jatkuvasti ja ne ilmavoimat (MiG-21 ja Draken) eivät kovin monia päiviä millään merkittävällä vahvuudella lentäneet jonka jälkeen jokaisessa maataistelussa oli inhottavaa lisäharmia rynnäköivistä neukkukoneista, kun "näkymättömästi" toimivat omat ilmavoimat eivät ole enää uhkana. Tämäkin lienee kiusallisen realistista.
Alla vähän kuvia:
Panssarilautta Vaalimaalla
Katso liite: 18135
Joukkoja pääsee tarkastelemaan ryhmätasolle saakka. Makkaranpaistokomppanialla on Suomi-KP:t ja KESsit
Katso liite: 18136
Ilmavoimat näkyvät kentillään, sen aikaa kun nyt vielä ilmassa ovat:
Katso liite: 18137
Seuraava ruutukaappaus onkin näemmä ronskisti pidemmällä, homma jo käytännössä ratkaistu ja yksi jalkaväkiprikaati yrittää vielä pysäyttää panssaritulvaa käsillä (ei onnistunut
Katso liite: 18138
...No okei, antaudumme kohta ehdoitta. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Vihdoinkin, VIHDOINKIN Väykkä pääsee presidentiksi kaitsemaan uutta, rauhantahtoista ja demokraattista Suomen hallintoa... :O
Katso liite: 18139
(Sovitaan että Kaartin jääkärirykmentti teki lopulta voittoisan vastaiskun ja ajoi veli venäläisen takaisin Moskovan punaiselle torille
Hieno AAR!No niin - vaikka ajattelin että aloittaisin tutoriaalityyppisistä skenuista, niin pitihän sitä hakea jälleen isänmaallisessa hengessä revanssia hieman syvemmältä ruuhka-Suomen ulkopuolelta. Nimittäin otin skenaarioksi "Karelian Pine 1990" joka on käytännössä samassa Neuvostoliiton rynnäkköskenaariossa tapahtuvat taistelut Pohjois-Karjalan puolella. Skenaario on aivan erilainen luonteeltaan, rautatieverkko (joka on pelimekaniikassa paitsi äärimmäisen tehokas joukkojen kuljetuksessa, myös taustalla pyörivän huollon järjestelyssä) on kyllä oleellisien reittien varrella mutta muuten koko kartta on koruttomia korpimaisemia. Käytettävät joukot ovat molemmin puolin pienempiä, suomalaisilla alkuvaiheessa merkittävä rooli on sisseillä ja rajajoukoilla. Kartta rajautuu pohjoisessa Lieksan kohdille, Etelässä suurin piirtein Värtsilään. Käytännössä oleellista on että pystyy pitämään Joensuun hallussaan, ilman sitä peli on auttamattomasti menetetty. Pelaaja voi pyytää avukseen T-55-yksikköä reservistä (voittopistetappiota vastaan) tai skenaariontekijän huumorintajun osoituksena korjata Kontiorannan varuskunnassa muistomerkkinä olevan T-34:n taistelukäyttöön, sen enempää taistelupanssarivoimia ei täällä suunnalla ole käytettävissä. Myöskään omia ilmavoimia ei liikene tänne yhtään, ilmasuoja on Sergeiden ja hyvän kaivautumisen varassa. Tosin vihollisellakin heikommat ilmavoimat täällä, lähinnä Mi-24:ta ja jonkin verran Su-17:ta.
Alkutilanteessa yksittäinen jalkaväkiprikaati viivyttää Tohmajärven suunnalla vihollisen pääjoukkoa. Sitä tukeva tykistörykmentti möyhensi varsin ansiokkaasti neuvostoliittolaisen tykistörykmentin tuhoten siltä lähes kaiken kaluston. Rajavartiolaitoksen joukoilla on iso rooli pohjoisemmassa Tuupovaaran kohdilla, koska sieltäkin lähestyy vihollisen prikaati vielä täysin suojatonta Joensuun aluetta. Rajajoukot pääosin komppanian tai joukkueen vahvuisina pystyvät hyvin parveilemaan paljon vahvempien vihollisten ympärillä ja tosissaan hidastamaan sitä ja ajattamaan vihollisia pitkin metsiä pienien metsäsissiporukoiden perässä, jotta vahvistuslistalla luvatut jääkäriprikaati ja jalkaväkiprikaati ehtisivät paikalle. Totesin että kartan alaosan asutuskeskuksia ei oikein pysty pitämään hallussa. Myöskin Lieksa näytti liian vaikealta pitää moninkertaista ylivoimaa vastaan joten jätin sinne saapuneesta jalkaväkiprikaatista vain yhden pataljoonan pitämään sitä viivytysmielessä (sori Lieksalaiset!). Uimaharjuun jätin puolikkaan jalkaväkipataljoonan jälleen vain viivytyshengessä (sori Stora Enson sahatoiminta!). Kaikki muut joukot pl. sissit ja RVL:n tyypit kuljetin junayhteydellä linjalle Reijola-Kontiolahti jotta siihen saataisiin riittävän vahva puolustus pysäyttämään metsäteitä sissien kiusaamana lähestyvät neukkujen tankit ja panssarijalkaväki.
Katso liite: 18181
Katso liite: 18182
Neljän päivän sisällä (vuorolla 8...yksi vuoro puoli päivää näissä Suomi-skenuissa) alkaa Joensuun puolustus olla koossa, kun Tohmajärven kohdalla taistellut jalkaväkiprikaati on pääosin vedetty rautatiekuljetuksin sinne rajavartiolaitoksen jäädessä viivyttämään neuvostojoukkoja, lisäksi paikalle on tullut yksi jääkäriprikaati lännestä ja Lieksan suunnalta junalla siirtynyt (mutta yhden pataljoonan Lieksaan ja puolikkaan lisää Uimaharjuun jättänyt) jalkaväkiprikaati. Linjassa on siis n. puolitoista prikaatia keskinkertaisehkoa jalkaväkeä ja yksi tasokkaampaa jääkäriporukkaa. Tukena näille kolme tykistörykmenttiä - aika mukavasti. Kun vihollisjoukkoja alkoi valua tipoittain esiin metsistä, niin keskitin tykistön tulen erityisesti komentopaikkoja vastaan - näiden komentoryhmiä sekä kaikkien lähistöllä olevien yksiköiden huoltoa buustaavia huoltoryhmiä tuhoamalla tekee aika kivasti hallaa muutenkin huollollisesti haastavassa kartassa.
Katso liite: 18183
Jalkaväkiprikaateilla PST-puolella ykköstykkinä vain Mustit, jääkäreillä sentään kourallinen PSTOHJ 82:ia. Vastapuolella kovimpana pähkinänä toistasataa taistelupanssarivaunua suurin piirtein 1/3 kutakin tyyppiä T-64, T-72 ja T-80. Toisaalta ne vaunut rämpivät vielä pääosin metsäteitä sissien kiusattavana ja kuluttamassa vireyttään ja a-tarvikkeitaan ym joten näillä Joensuun puolustusjoukoilla oli reilusti aikaa kaivautua syvälle. Lisäksi Joensuun itäpuolelle hyvän esteen loi Pielisjoki/Kotalahti, pelissä tyyppiä "super river" joka tarkoittaa sitä että niiden ylitykseen tarvitaan pioneeriyksikkö losseja, siltoja ym rakentamaan. Tämän vesistön taakse uskaltauduin jättämään vähän heikomman puolustuksen, sellaista puolikkaan pataljoonan tasoa per 2,5 kilometriä vastaava heksa. Parhaat jääkärijoukot sekä vahvimmat monen pataljoonan vahvuiset jalkaväet suurimmalla Mustikeskittymällä laitoin Reijolan kohdalle koska vihollisen voimakkaimmat joukot lähestyivät sieltä Pyhäselkä-järven rantoja pitkin.
Katso liite: 18184
Suomalaisilla oli Reijolan kohdilla paikallinen ylivoima ja joukot olivat niin hyvin kaivautuneita, että neukut jäivät pataljoonillaan viereen odottamaan jotta saisivat riittävästi voimaa paikalle. Mikäs siinä, suomalaiset joukot olivat koostumukseltaan ennemmin hyvä alasin kuin mikään tehokas vasara (etenkaan tstpsv:ja vastaan) joten kaivauduin yhä syvemmälle, siirsin vielä hieman lisää voimaa pohjoisemmista kohdista Reijolan suuntaan ja käytin päiväkausia möyhentäessäni tykistöllä h-i-t-a-a-s-t-i hyökkäämään ryhmittyvän vihollisen herkullisimpia maaleja.
Etelämmässä tein aika paljon hallaa vielä toimintakunnossa olevilla Rajan joukkojen rippeillä mm. valtaamalla hetkellisesti pieniä kyliä takaisin, hyökkäilemällä vihollisen tykistöä vastaan ja välillä häiritsemällä Joensuun tienoolla olevien joukkojen huoltoa ottamalla haltuun rautateiden pätkiä heidän hyökkäysreittinsä varrelta.
Pelissä voi asettaa eri joukoille erilaisia tappionsietokäskyjä, käytännössä valitaan kolmen pallon systeemillä vaihtoehdoilla 1 pallo = pelkkää kahakointia, 2 palloa = kunnon taistelua, mutta vetäytyminen jos suuret tappiot uhkaavat ja 3 palloa = Taipaleenjoki-moodi jossa tapellaan tappioista välittämättä vastaan niin pitkään kunnes hermo pettää tai henki menee. Sissisodassa pienet joukkueen tai komppanian yksiköt ja 1 palloa on aika hyvä homma ja tällaisten pyöriminen selustassa tuntuu aika kuvaavalta sentyyppiseen taisteluun, etenkin koska huolto on mallinnettu sen verran hienosti. Tässä otettu Onkamo hetkellisesti haltuun suoraan huoltoreitiltä.
Katso liite: 18185
Hämmästyttävästi, tämä sissisota toimi Lieksan kohdilla niin hyvin että siellä olevat viholliset eivät päässeet edes ottamaan haltuunsa pelkiksi viivytyksiksi luulemiani Lieksaa ja Uimaharjua. Ne tuhlasivat aikansa joka puolella pyörivien sissien lannistamina, Uimaharjua lähestyvät joukot ehtivät koko skenaarion aikana vain sen lähistölle, Lieksan kupeeseen ilmestyi panssarijalkaväkipataljoona mutta se ei uskaltanut käydä edes hyökkäämään Lieksassa olevaa, erinomaisesti kaivautunutta puolikasta pataljoonaa (ja vieressä olevaa toista mokomaa) vastaan. Etenkään sen jälkeen kun katkoin selustasta sen huoltotiet täysin
Katso liite: 18187
Skenaarion lähestyessä loppuaan, aloitti vihollinen vihdoin kunnon rynnäkön Joensuun itäpuolella kun oli saanut yhä uusia joukkoja kehiin. Se jauhoi Reijolan kohdalla jalkaväkijoukkoja vastaan ja lopulta sai pienen murron aikaan siinä kohtaa. Jääkärit ottivat kuitenkin tämän kohdan välittömästi takaisin vastaiskulla. Kuvassa "combat planner" jolla voi suunnitella hieman monisyisemmät taistelutoimet.
Katso liite: 18186
Aivan lopuksi neukkula ryhtyi epätoivoiseen syöksyyn kaikella mahdollisella tätä vahvaa "tulppaa" vastaan. Homma meni lopulta aika jännäksikin, ja oltiin liikenteessä jo sillä intensiteetillä että kaikilla oli käskynä kolmen pallon mukaisesti pitää paikat hallussaan lähes hinnalla millä hyvänsä. Panssarit ja miehet vyöryivät vimmatusti suomalaisten asemia vastaan, mutta eivät päässeet kunnolla läpi. Ja sitten...aika (eli oikeastaan Kremlin kärsivällisyys ja maailmanpoliittinen tilanne?) oli loppunut kesken. Pelinjälkeinen kuva osoittaa yhä paperilla vahvojen (esim. panssarivaunuja ehjänä vielä vaikka kuinka paljon) vihollisvoimien totaalisen uupuneen tilan, siinä missä Soome Mees on vielä ihan kohtuuhyvässä tikissä, vihreän tai keltaisen laatikon osoittamana.
Katso liite: 18188
Ja niin siinä, hyvät ihmiset, kävi, että tällä kertaa ryssä iski päänsä Karjalan Mäntyyn varsin lujasti. Olipa viihdyttävä "revanssi" viime pelin totaalitappion lievittämiseksi. Kannatti näemmä tulla "maakuntakierrokselle"
Katso liite: 18189
)
Tajusin tehneeni virheen kun luin artikkelin kaupungistumisen ihanuudesta. Beekootee nousee ja kaikilla on kivaa. Ensi kerralla vedän puolustuslinjan Kehä 3:n tasalle (joukoilla määräys ampua kaikkea, joka yrittää liikkua sinne TAI sieltä pois
Käsi ylös virheen merkiksi. En muistanut noita pisteytettyjä heksoja. Honcho toimi siis kuten pitääkin.
