Sotatilan laki

Stamford

Alikersantti
En löytänyt suoraa keskustelua aiheesta ja jos moderaattorin mielestä tuli väärälle osiolle niin olkaa ystävällisiä ja siirtäkää.
Asiaan.
Tarkoituksena keskustella poikkeus -ja sotatilan laeista, miten nämä arkiasioihin ja asevelvollisen elämään vaikuttavat lähinnä harmaan vaiheen aikana. Ajatus keskustelulle syntyi kun eräässä artikkelissa törmäsin seuraavaan:

"Henkilö, joka jättää noudattamatta määräyksen saapua palvelukseen, syyllistyy rikoslain 45 luvussa tarkoitettuun luvattomaan poissaoloon tai karkaamiseen.

Molemmat teot ovat sodan aikana rauhan aikaa ankarammin rangaistavia. Sota-aikana karkaamisesta voidaan tuomita enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Myös palveluksen välttäminen on rangaistavaa. Palveluksen välttämistä on jos asevelvollinen vahingoittaa itseään tai terveyttään taikka sitä yrittää tai esittää sotilasviranomaiselle valheellisen tiedon. Jos palveluksen välttäminen tehdään liikekannallepanon aikana tarkoituksena pysyvästi tai pitkän aikaa karttaa asevelvollisuuden suorittamista, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lähde: Puolustusvoimat

Jotenkin tämä minun korvaani kuulostaa aika oudolta. Toimitaanko tosiaan näin hypoteettisessa tilanteessa että vaikka kokonainen kylällinen miehiä/naisia päättää että ei nyt maistu kun pilliin puhalletaan. Onko vankeus todella kovin rangaistus rintamakarkuruudesta?
 
En löytänyt suoraa keskustelua aiheesta ja jos moderaattorin mielestä tuli väärälle osiolle niin olkaa ystävällisiä ja siirtäkää.
Asiaan.
Tarkoituksena keskustella poikkeus -ja sotatilan laeista, miten nämä arkiasioihin ja asevelvollisen elämään vaikuttavat lähinnä harmaan vaiheen aikana. Ajatus keskustelulle syntyi kun eräässä artikkelissa törmäsin seuraavaan:

"Henkilö, joka jättää noudattamatta määräyksen saapua palvelukseen, syyllistyy rikoslain 45 luvussa tarkoitettuun luvattomaan poissaoloon tai karkaamiseen.

Molemmat teot ovat sodan aikana rauhan aikaa ankarammin rangaistavia. Sota-aikana karkaamisesta voidaan tuomita enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Myös palveluksen välttäminen on rangaistavaa. Palveluksen välttämistä on jos asevelvollinen vahingoittaa itseään tai terveyttään taikka sitä yrittää tai esittää sotilasviranomaiselle valheellisen tiedon. Jos palveluksen välttäminen tehdään liikekannallepanon aikana tarkoituksena pysyvästi tai pitkän aikaa karttaa asevelvollisuuden suorittamista, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lähde: Puolustusvoimat

Jotenkin tämä minun korvaani kuulostaa aika oudolta. Toimitaanko tosiaan näin hypoteettisessa tilanteessa että vaikka kokonainen kylällinen miehiä/naisia päättää että ei nyt maistu kun pilliin puhalletaan. Onko vankeus todella kovin rangaistus rintamakarkuruudesta?
Nämä pykälät on tehty syvän rauhan aikaan.
Jotenkin on vain sellainen fiilis,
että liikekannallepano täysimääräisenä olisi äärimäisen harvinainen. Ne miehet kyllä ilmoittautuvat keillä on annettavaa maanpuolustukseen.
 
Ne miehet kyllä ilmoittautuvat keillä on annettavaa maanpuolustukseen.

Tästä syystä pidän reservistä poistumista ja muuta jo rauhanaikana tapahtuvaa käsien pystyyn nostamista vain hyvänä asiana. Ehditään blokata SA-vahvuudesta ennakolta sopimaton aines pois ja korvata. Vaikea kuvitella että poistujista olisi mitään hyötyä. Itse en kehtaisi jäävätä itseäni ja en todellakaan ole mikään rohkea vaan siinä ominaisuudessa keskinkertainen. Olisi hirveää joutua rintamalle seurana 110% pakotettuja tappiomielialan lietsojia tai jengiä joka haluaa vain paeta ulkomaille. Kun tarvitsen nimenomaan sen samanhenkisen joukon siihen ympärille jolta saa henkistä voimaa ja toisinpäin.
 
Henkilö, joka jättää noudattamatta määräyksen saapua palvelukseen, syyllistyy rikoslain 45 luvussa tarkoitettuun luvattomaan poissaoloon tai karkaamiseen.
Myös palveluksen välttäminen on rangaistavaa.

Tulkintani mukaan tuollainen porukka hyväksyy sen, että joku muu kävelee sisään maahan ja ottaa haltuun kaiken sen minkä olemme rakentaneet ja mihin olemme oman elämämme keskttäneet.
Kysyn myös mielessäni, että onko tuo sama miesporukka valmis antamaan asuntonsa, vaimonsa ja tyttärensäkin valloittajan käsittelyyn?
On siinä kaiken maailman bandiiteilla juhlapäivät kun maasta löytyy noin lessukoita "miehiä" jotka ei muuhun kykene kuin antautumiseen.

Aseistakieltäytyjät ovat haitaksi Suomen valtiolle.


.
 
En löytänyt suoraa keskustelua aiheesta ja jos moderaattorin mielestä tuli väärälle osiolle niin olkaa ystävällisiä ja siirtäkää.
Asiaan.
Tarkoituksena keskustella poikkeus -ja sotatilan laeista, miten nämä arkiasioihin ja asevelvollisen elämään vaikuttavat lähinnä harmaan vaiheen aikana. Ajatus keskustelulle syntyi kun eräässä artikkelissa törmäsin seuraavaan:

"Henkilö, joka jättää noudattamatta määräyksen saapua palvelukseen, syyllistyy rikoslain 45 luvussa tarkoitettuun luvattomaan poissaoloon tai karkaamiseen.

Molemmat teot ovat sodan aikana rauhan aikaa ankarammin rangaistavia. Sota-aikana karkaamisesta voidaan tuomita enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Myös palveluksen välttäminen on rangaistavaa. Palveluksen välttämistä on jos asevelvollinen vahingoittaa itseään tai terveyttään taikka sitä yrittää tai esittää sotilasviranomaiselle valheellisen tiedon. Jos palveluksen välttäminen tehdään liikekannallepanon aikana tarkoituksena pysyvästi tai pitkän aikaa karttaa asevelvollisuuden suorittamista, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lähde: Puolustusvoimat

Jotenkin tämä minun korvaani kuulostaa aika oudolta. Toimitaanko tosiaan näin hypoteettisessa tilanteessa että vaikka kokonainen kylällinen miehiä/naisia päättää että ei nyt maistu kun pilliin puhalletaan. Onko vankeus todella kovin rangaistus rintamakarkuruudesta?


Mikä tässä mielestäsi on outoa?

Suomi on ratifioinut kaikenlaisia ihmisoikeussopimuksia.

Sopimuksen ratifioimalla käsittääkseni tarkoitetaan että sopimus hyväksytään ja sitä noudatetaan.

Vai ehdotatko että Suomen valtion pitäisi rikkoa antamansa sanan? Käsittääkseni osa noista rajoituksista nostettiin perustuslakiin sisälle, elikkä kuolemanrangaistuksen kielto.
 
Mikä tässä mielestäsi on outoa?

Suomi on ratifioinut kaikenlaisia ihmisoikeussopimuksia.

Sopimuksen ratifioimalla käsittääkseni tarkoitetaan että sopimus hyväksytään ja sitä noudatetaan.

Vai ehdotatko että Suomen valtion pitäisi rikkoa antamansa sanan? Käsittääkseni osa noista rajoituksista nostettiin perustuslakiin sisälle, elikkä kuolemanrangaistuksen kielto.

En tosiaan ajatellut sitä että kuolemanrangaistus ei tosiaan ole vaihtoehto edes sodan aikana, ainakaan juridisesti. Lähinnä vaan pohdin sitä että onko sotapoliisi voimaton tälläisen joukkokieltäytymisen sattuessa. Kuten joku tuossa aikaisemmin mainitsikin tämä reservistä kieltäytyminen on ihan hyvä juttu sen suhteen, saadaan ainakin pahimmat paskahousut karsittua jo etukäteen. Eisillä etteikö moista ilmenisi myös kovassa paikassa. Ja mistäpä sitä itsestäänkään voi tietää kestäisikö kasetti vai ei.
 
Aseistakieltäytyjät ovat haitaksi Suomen valtiolle.

En nyt kyllä aivan näin jyrkkää kantaa ottaisi tähän asiaan, koska aseistakieltäytyjä on virallisesti kaikkea aseettoman palvelun suorittamisen ja totaalikieltäytyjän välillä eli ensin on määriteltävä se, että mitä sanalla tarkoittaa.

Näen, että etenkin aseettoman palveluksen suorittaneista voi olla (ja on) tukitoimissa hyötyä kriisin koittaessa, samoin siviilipalveluksen suorittaneista on monissa tapauksissa hyötyä, mutta heidän kohdalla tiettyjä siviilipalvelua koskevia sääntöjä pitäisi minusta tiukentaa jos vastaavasti siirrytään siihen, että siviilipalveluksen kesto lyhenee entisestään (tällä hetkellä pituus taitaa olla edelleen 347 vrk:ta). Ja vaikka siviilipalvelusta ei lyhennettäisikään niin minusta järjestelmää olisi suotavaa muuttaa ja muokata ja siviilipalveluun kelpaavat paikat olisivat rajattuja, mitään "hengailua" kirjastossa en pidä järkevänä paikkana suorittaa siviilipalvelus vaikka siviilipalvelusmiehille/-naisille sellainen vastaavasti on on varmasti henkisesti mitä sopivin, onhan se leppoisaa ja rauhallista sisätyötä.

Siviilipalveluksen tulisi olla yhteiskuntaa (valtio & kunnat) hyödyttävä palvelus, ja ensisijaisesti siviilipalvelus tulisi suorittaa paikassa, josta saa käytännön kokemusta alalta, joka tukee tavalla tai toisella kriisiajan toimia, eli esim. väestösuojelu, vanhainkodit ja tietyissä tapauksissa sairaalat, päiväkodit laskisin lukuun alan vaativuuden tähden eli sellaisessa palveleminen voi olla henkisesti kasvattavaa ja jos mahdollista niin osan voisi kouluttaa työskentelemään suuronnettomuus- ja katastrofitilanteissa (öljyonnettomuudet tms.) ja tällöin tämä koulutus siis jatkuisi sen kuukauden mittaisen koulutusjakson jälkeen määrämittaisena (esim. 11 kuukautta) jaksona.

No mutta enpä oikein usko, että tällaiseen muutokseen siviilipalvelusmiehillä ja heidän asiaa ajavilla tahoilla on halua, koska he voivat katsoa tämän rajoittavan liikaa heidän oikeuksia.

vlad.
 
En tosiaan ajatellut sitä että kuolemanrangaistus ei tosiaan ole vaihtoehto edes sodan aikana, ainakaan juridisesti. Lähinnä vaan pohdin sitä että onko sotapoliisi voimaton tälläisen joukkokieltäytymisen sattuessa. Kuten joku tuossa aikaisemmin mainitsikin tämä reservistä kieltäytyminen on ihan hyvä juttu sen suhteen, saadaan ainakin pahimmat paskahousut karsittua jo etukäteen. Eisillä etteikö moista ilmenisi myös kovassa paikassa. Ja mistäpä sitä itsestäänkään voi tietää kestäisikö kasetti vai ei.


Niin, jos asiaa ajattelee juridiselta kannalta... puolustustilalaki antaa mahdollisuuksia kiertää tai ylittää perusoikeuksia, elikkä loukata niitä jossain määrin... Silti olisikin vaikea kuvitella, että ruvetaan teloittamaan porukkaa jossain kenttäoikeuksissa.

Suomessa voisin kuvitella että media-, kokoontumis-, ja yhdistymisvapauksia ainakin tullaan rajoittamaan. Ulkonaliikkumiskiellot, pidätykset, turvasäilö yms. Näitä aikanaan käytettiin jatkosodassa ja talvisodassa estämään kaikenlaista huliganismia.


Onhan esim. modernilla ajalla Amerikassa vapaaehtoisarmeija, ja siellä on kyllä kova sotalaki voimassa armeijan jäsenille, sekä kotimaassa että kenttäolosuhteissa. Elikkä jos töppöilee sen maan armeijassa, niin voi joutua suoraan sotaoikeuteen, vaikkei olisikaan koko maa edes sotatilassa. Onhan toki amerikassa myös yleisesti ottaen sallittu kuolemantuomio myös siviileille esim. murhasta.

Myös palvelukseen liittyvät joutuvat kirjoittamaan sopimuspaperille ihan mustaavalkoisella että liittyessään armeijaan he luopuvat omista oikeuksistaan määräajaksi. Elikkä amerikkalaissotilaat eivät nauti samoja heidän omia perustuslaillisia oikeuksia, elikkä käytännön esimerkki ei ole kovinkaan suuria kotirauhan oikeuksia. Tässä onkin aika suuri kontrasti ero, jos vertaa amerikkalaista siviilien nauttimaa kotirauhaa (esim teksasissa), jota saa puolustaa voimakeinoin kotiintunkeutuvaa rikollista vastaan... Armeijassa ei tuolla tavalla ole yksityisyyden suojaa esim. tarkastusten suhteen. Noh, onhan näin toki suomen intissäkin huumetarkastusten suhteen.


Toisaalta Suomessa ja oikeusvaltioissa on kielletty taannehtiva oikeus, ainakin rikoslain suhteen. Näitä tapauksia on ainakin tunnettuja 1918 teloituksia kun punaisia tuomittiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja tuomiot oli vastaava logiikka.

Elikkä taannehtivaan oikeuteen kuuluvat molemmat konseptit: rankaistaan jälkikäteen jostakin asiasta, joka ei ollut tekohetkellä rikos. Mutta myös se että tekohetken jälkeen, säädetään uusi laki, jonka myötä tuleekin ankarampi rangaistus verrattuna tekohetkellä voimassa olleeseen lakiin.

Taannehtivan oikeuden kielto rikosasioissa on tarkoitettu estämään diktatuurin muodostumista. (käsittäkseni)

Todennäköisesti sodan aikana äänestäminen lakkautetaan, elikkä kansalaisille ei jää mitään vaikutusmahdollisuuksia hallitukseen tai eduskuntaan. Silloinhan Suomi ei olisi varsinaisesti oikeusvaltio, jos laki/asetukset muuttuisi kokoajan vailla mitään ennustettavuutta. Kaikki valta suomessa siirtyisi edellä kuvatussa tapauksessa istuvalle eduskunnalle ja hallitukselle, tuomio-istuimet jäisivät tyhjän päälle, ja samoin kansan valta hupenisi olemattomiin. Vallan kolmijako-opin viimeisetkin rippeet katoaisivat silloin.

Silloinhan ei voisi ikinä tietää, mikä on laitonta tai laillista, koska kaikki voisi muuttua seuraavana päivänä uudella lailla tai asetuksella, uudella tuomiolla, uudella rikosnimikkeellä.
 
Viimeksi muokattu:
En tosiaan ajatellut sitä että kuolemanrangaistus ei tosiaan ole vaihtoehto edes sodan aikana, ainakaan juridisesti. Lähinnä vaan pohdin sitä että onko sotapoliisi voimaton tälläisen joukkokieltäytymisen sattuessa.

Mitä tarkoitat voimattomuudella? Et kai meinaa, että pitäisi alkaa hakkaamaan kansalaisia oikeamielisiksi vai mitä hait takaa? Juurihan todettiin, että 4 vuotta vankeutta olisi tarjolla.

Toisin sanoen (sotilas)poliisi ottaa kieltäytyjät kiinni, pidättämiseen oikeutettu virkamies pidättää heidät, käräjäoikeus vanginnee heidät jo ennen varsinaista oikeudenkäyntiä tai sitten oikeudenkäynti suoritetaan nopeutetulla prosessilla. Edetään siis aivan samalla tavoin kuin rauhan aikanakin vakavien rikosten suhteen toimittaisiin.

Toiseksi täytyy muistaa, että miltään kylältä ei lähde palvelukseen kuin kourallinen nuoria miehiä. Valtaosa meistä ressuistakin jatkaa siviilielämää.
 
Aseistakieltäytymisen ehkä ainoa hyvä piirre on siinä että jo rauhan aikana erottuu sellainen aines, joka ei ole valmis sitoutumaan yhteiskunnan yhteisten arvojen puolustamiseen. Tämä seikka kertoo paljon ko. ihmisestä myös yleisessä mielessä. Siksi se on erittäin tärkeä tietää varsinkin kun tehdään henkilövalintoja erilaisiin tehtäviin.
 
Mutta ei kai aseistakieltäytyminen tarkoita automaattisesti ettei halua palvella yhteiskuntaa? Henkilö vain ei halua ase kädessä tehdä sitä. Sodassa tarvitaan myös rutkasti huoltohenkilökuntaa linjojen taakse tai vaikkapa kotirintamalle.
On syytä erottaa aseistakieltäytyjä ja totaalikieltäytyjä.
 
Mutta ei kai aseistakieltäytyminen tarkoita automaattisesti ettei halua palvella yhteiskuntaa? Henkilö vain ei halua ase kädessä tehdä sitä. Sodassa tarvitaan myös rutkasti huoltohenkilökuntaa linjojen taakse tai vaikkapa kotirintamalle.
On syytä erottaa aseistakieltäytyjä ja totaalikieltäytyjä.

Juuri näin, pitää huomioida se, että terminä aseistakieltäytyminen pitää sisällään virallisesti:

-aseettoman palvelun suorittaneet.
-siviilipalveluksen suorittaneet.
-totaalikieltäytyjät.

Ja kyllä minä nyt näen asian siten, että etenkin ensimmäisen ryhmän jäsenet haluavat palvella yhteiskuntaa mutta he eivät halua tarttua aseeseen (voi olla, että mieli sodan aikana muuttuu). Siviilipalveluksen suorittaneistakin suurin osa kuitenkin tavalla tai toisella haluaa täyttää velvollisuutensa siviilipalveluksen muodossa, joskin siviilipalvelus antaa mahdollisuuden päästä huomattavan helpolla ja siten ettei palvelus käytännössä lisää mitään erityislaatuista valmiutta - asia johon minusta pitäisi puuttua rajaamalla palvelupaikat koskemaan tiettyjä sektoreita. Totaalikieltäytyjät ovat sitten heitä jotka eivät halua millään muotoa palvella yhteiskuntaa ja he näkevät siviilipalveluksenkin "militaristisena" toimintana. Totaalikieltäytyjien määrä on vaihdellut vuosien 2000-2013 välillä 6 ja 72 totaalikieltäytyjän välillä (lähde: wikipedia). Täytyy tunnustaa, että en oikein tiedä kuinka suhtaudun siihen, että nykyään totaalikieltäytyjän vankeusrangaistus voidaan suorittaa elektronisesti vartioituna kotiarestina (v. 2011 lähtien).

vlad.
 
Kauneus on katsojan silmässä tai valloittajan aseen piipussa!

Ei ole aikaan kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli voimassa YYA-sopimus, joka velvoitti Suomen tarvittaessa taistelmaan Neuvostoliiton rinnalla tai ainakin puolustamaan aluettamme Neuvostoliittoa vastaan tehtävältä hyökkäykseltä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Neuvostoliitto olisi pakottanut suomalaiset taistelemaan rinnallaan ja vaikka sitten Ruotsia vastaan.

"Paavo Lipposen mielestä Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Ilkka Suominen kannatti oven avaamista neuvostoarmeijalle tulla Suomeen jo rauhan aikana. Jan-Magnus Jansson ei uskonut, että Suomi voisi menestyksellisesti puolustautua puna-armeijaa vastaan, joten aseet oli käännettävä länteen. Nämä ja paljon muuta paljastuu asiakirjoista, jotka vielä äsken olivat lukittujen ovien takana. Mitä mieltä Suomen vaikuttajat olivat Suomen puolustusasioista 1970-ja 80-luvuilla? MOT 27.11.2000"

Nyt elämme eri aikoja, mutta ei niin eri, etteikö Suomi saattaisi nopean valloituksen jälkeen olla Venäjän näpeissä. Miten silloin kohdeltaisiin aseistakieltäytyjiä ja miten olisi kohdeltu sotatilanteessa 1970-luvulla? Kuinka moni olisi palvellut innolla isänmaata sen taistellessa Länsi-Euroopan demokratioita vastaan?

Aiemmin joku jo totesi, että aseistakieltäytyminen ja totaalikieltäytyminen ovat eri asia. Niin ovat! Minua kyyditsi aikoinaan varusmies joka oli kieltäytynyt aseellisesta palvelusta. Hän olisi kovasti halunnut YK-joukkoihin kuljettajaksi. Toivottavasti pääsi esimerkiksi kehitysaputehtäviin. Kaikille löytyy sijansa jos on halua kriisitilanteessa palvella isänmaata, aseen kanssa tai ilman. Maanpetturit ja vihollisen puolelle siirtyneet ovat sitten eri juttu.
 
Mitä tarkoitat voimattomuudella? Et kai meinaa, että pitäisi alkaa hakkaamaan kansalaisia oikeamielisiksi vai mitä hait takaa? Juurihan todettiin, että 4 vuotta vankeutta olisi tarjolla.

Toisin sanoen (sotilas)poliisi ottaa kieltäytyjät kiinni, pidättämiseen oikeutettu virkamies pidättää heidät, käräjäoikeus vanginnee heidät jo ennen varsinaista oikeudenkäyntiä tai sitten oikeudenkäynti suoritetaan nopeutetulla prosessilla. Edetään siis aivan samalla tavoin kuin rauhan aikanakin vakavien rikosten suhteen toimittaisiin.

Toiseksi täytyy muistaa, että miltään kylältä ei lähde palvelukseen kuin kourallinen nuoria miehiä. Valtaosa meistä ressuistakin jatkaa siviilielämää.

Vielä tähän voisi lisätä, että tuskin siellä vankilassa erillisiä osastoja annetaan aseistakieltäytyjille ja ns. tavallisille rikollisille eli tarjolla on tosiaan 4 vuotta vankeutta ja hengailua mm. väkivalta- ja huumerikollisten kanssa sekä merkintä rikosrekisteriin, mikä ei voi olla vaikuttamatta esim. työllistymiseen jälkeenpäin.

Onko muuten tietoa, kuinka pitkä "tour of duty" on ajateltu suomalaiselle sotilaalle liikekannallepanon sattuessa? Eikös jenkeillä ole normaalisti 6 kuukautta, jos lähetetään Irakiin tai Afganistaniin? Sen jälkeen rotaatio takaisin jenkkeihin ja ehkä myöhemmin uudestaan kriisialueelle. Vai onko nykyäänkin ajateltu, että reserviläiset voisivat olla tyyliin 4 vuotta palveluksessa, kuten jatkosodassa? Luulisi ainakin reservissä riittävän porukkaa (900 000 reservissä vs. 230 000 miehen PV) kierrättämään miehiä kohtuullisella palvelusajalla.
 
Nyt elämme eri aikoja, mutta ei niin eri, etteikö Suomi saattaisi nopean valloituksen jälkeen olla Venäjän näpeissä. Miten silloin kohdeltaisiin aseistakieltäytyjiä ja miten olisi kohdeltu sotatilanteessa 1970-luvulla? Kuinka moni olisi palvellut innolla isänmaata sen taistellessa Länsi-Euroopan demokratioita vastaan?

En usko, että YYA-sopimuksen sodanajan velvoitteisiin olisi oikeasti suostuttu. Uskon, että jos NL olisi koittanut pakottaa Suomen taistelemaan puolellaan, niin siitä olisi yksinkertaisesti alkanut sota Suomen ja NL:n välillä. On kai niin, että Suomi vedätti Neuvostoliittoa YYA:lla ja käytännössä ei kuitenkaan olisi suostuttu sen sotilasartiklojen toteuttamiseen, vaikka rauhanajan retoriikassa niistä puhuttiinkin.
 
Mitä tarkoitat voimattomuudella? Et kai meinaa, että pitäisi alkaa hakkaamaan kansalaisia oikeamielisiksi vai mitä hait takaa?

En nyt oikein tiedä itsekkään. Ilmeisesti jostain on jäänyt käsitys että rintamakarkuruudesta voidaan tuomita kuolemaan. Eihän tässä toki siis vielä varsinaisesta karkuruudesta olekaan kyse ja vähemmän harmia nämä siellä vankilassa aiheuttavat kuin rintamalla. Olisi mielenkiintoista tosiaan tietää se, että miten menetellään tilanteessa jossa LKP:n määräämällä paikalla ei olla käskettynä aikana. Alkaako aktiivinen etsintä vai laitetaanko niin sanotusti haku vaan päälle eli jos yrittää maasta virallista reittiä niin siinä napataan kiinni. Tuleeko sotapoliisi hakemaan kotoa, luulisi että siinä tilanteessa olisi ukoilla muutakin tekemistä.
 
En nyt kyllä aivan näin jyrkkää kantaa ottaisi tähän asiaan, koska aseistakieltäytyjä on virallisesti kaikkea aseettoman palvelun suorittamisen ja totaalikieltäytyjän välillä eli ensin on määriteltävä se, että mitä sanalla tarkoittaa.

Toistan ja täsmennän viestiäni: Aseistakieltäytyjät ovat haitaksi Suomen valtiolle. Tarkoittaa näitä AKL:n aktiiveja jotka tahallisesti taistelevat vallitsevaa järjestelmä vastaan agitoimalla porukkaa irti riveistä.
Pyrin olemaan viestissäni selkeä.


.
 
En usko, että YYA-sopimuksen sodanajan velvoitteisiin olisi oikeasti suostuttu. Uskon, että jos NL olisi koittanut pakottaa Suomen taistelemaan puolellaan, niin siitä olisi yksinkertaisesti alkanut sota Suomen ja NL:n välillä. On kai niin, että Suomi vedätti Neuvostoliittoa YYA:lla ja käytännössä ei kuitenkaan olisi suostuttu sen sotilasartiklojen toteuttamiseen, vaikka rauhanajan retoriikassa niistä puhuttiinkin.

Ehkä, mutta sattuneesta syystä ja kokemuksesta voin vakuuttaa, että Suomen olisi silloin käynyt todella huonosti. Puolutusvoimien ase- ja ampumtarviketilanne oli ennen 90-luvun alun "Saksan kauppoja" ja Hornetteja todella surkea. Upseeristo olisi varmaankin tehnyt kapinan, mutta mitä siitä olisi seurannut? Tällä haluan vain painottaa sitä, että joissain tilanteissa jopa valan tehnyt upseeristo saattaisi kääntyä poliittisia päättäjiä vastaan, saati sitten siviilit. Mikä lienee esimerkiksi Kreikan tulevaisuus? En tällä sponsaa aseistakieltäytymistä, totean vain, että asialla on monta sävyä.
 
Back
Top