"Sotilaan koulutuksella ei siviilipuolen työpaikoista kilpailla"

Peiper

Majuri
Bodyguard kirjoitti:
Ja julkishallinnossahan se maisteri nimenomaan on ollut se avainsana, ei se etuliite.
Mun mielestäni se sopivin henkilö useaan homman on juurikin se maisteri, millä on se oikea etuliite. Ei toki kaikkiin, mutta melkoisen moneen. Toki myönnään, että maisteri, saatikka tohtori, jo sinänsä merkitsee jotain ja julkishallinnon hommissa se useimmiten riittää sellaisenaan.

Senpä takia siellä pyöriikin niin paljon tehtäviinsä epäpätevää tittelin omaavaa väkeä suojatyöpaikoissaan, IT alalla on tosiaan mukava huomata ihmisen kyvyt ja panos ovat niitä jotka ratkaisevat, mutta täällä kyllä tuulee hirveesti :)
 

Bodyguard

Kenraali
Veli noska ihmetteli, mikä mun pointtini on? Perusviesti mun postauksissa on ollut se, että se sotatieteen maisterin tutkinto ei ole mikään autuaaksi tekevä tutkinto, kuten ei mikään muukaan maisterin tutkinto. Itse STM tutkinto on siinä mielessä verrattavissa esim. insinööriin, kauppatieteen maisteriin tai lääkäriin, että se valmistaa jopa edellä mainittuja enemmän suoraan ammattiin. Upseeriksi, sodankäynnin ammattilaiseksi. Se on juurikin se STM-tutkinnon päätavoite. Toki se antaa, kuten moni muukin ylempi korkeakoulutukinto, valmiuksia muunkinlaisiin tehtäviin. Mutta ei välttämättä kaikkia tarvittavia perustietoja.
Enkä tuo sivujuonne mun koulutuksestani on pistänyt joillekin täällä "laput silmille" ja olettamuksen, että puhun vain insinööreistä. Koska mä nyt tunnen parhaiten näitä inssihommia, niin olen sitten ottanut esimerkkejä siitä maailmasta. Olen kyllä tarkoittanut koko yhteiskunnan kirjoa, en vain yhtä tekniikan osa-aluetta. Eivät kaikki insinööritkään ole päteviä eivätkä sopivia kaikkiin insinöörien tehtäviin. Siinä tullaan siihen erikoistumiseen. Myös upseerit erikoistuvat johonkin jossain vaiheessa ( vähintään johonkin aselajiin, monet pitemmällekin ). Ne upseerit, jotka ovat työssään tehneet asioita, joita voidaan suoraan verrata siviilipuolelle, ovat tietty paremmasssa asemassa siviilimarkkinoilla. Erikoisupseerit siviilipuolen tutkintoineen ehkäpä parhaimmassa asemassa.
Se täytyy toki myöntää, että esim. ye-upseerien johtamistaito lienee eri tasolla kuin monen liike-elämän johtajan. Toki se on vähän erilaista johtamista, mutta samoja johtamisen periaatteita ne noudattavat. Heidän ammattitaitonsa edellyttää myös nopeata päätöksentekoa ja selkeää tehtävänantoa, mikä usein siviilipuolella on tosi vaihtelevaa.
Eli en ole väittänyt ( ainakaan ei ole ollut tarkoitus ), että upseerit eivät saisi töitä siviilipuolelta. Sen sijaan väitän, että se ei ole iihan niin helppoa kuin moni ehkä täälläkin luulee ja uskoo.
Toki ns. "normiupseerillakin" on mahdollisuuksia, mutta ne mahdollisuudet ovat huomattavasti rajoitetumpia. Eli se taivas ei ole auki.
Näin vanhempana ukkona olen vain halunnut vähän toppuutella ja yrittänyt avat niitä silmiä näkemään, ettei se työnsaanti mitään automaatiota ole. Itse asissa se vaan tiukkenee, jos työmarkkinoille putkahtaa useampi sata upseeria.
Tuo Peiperin maininta siitä, että julkisella puolella pyörii niin paljon tehtäviinsä epäpätevää ( ehkäpä sanoisin epäsopivaa, vajavaisen ammattitaidon omaavaa ) väkeä, on hyvin kuvaava ja siinä olen täysi samaa mieltä.
Lyhyesti sanottuna STM-tutkinto antaa jotain mahdollisuuksia, joillekin aloille aika hyviäkin, mutta yleisesti kaikki alat huomioiden siviilitutkinnot ovat valtaosalta paremmassa asemassa. Miksi? Siksi, että STM-tutkinnon pääasia on saavuttaa sotilaan ammattitaito, jolla ei monessa siviilitehtävässä ole merkitystä. Vastaavasti siviilitutkinnmoilla päästään PV:ssä vain määrätynlaisiin tehtäviin. Ei ihan mihin tahansa.
 

Kapiainen

Respected Leader
Bodyguard kirjoitti:
Veli noska ihmetteli, mikä mun pointtini on? Perusviesti mun postauksissa on ollut se, että se sotatieteen maisterin tutkinto ei ole mikään autuaaksi tekevä tutkinto, kuten ei mikään muukaan maisterin tutkinto. Itse STM tutkinto on siinä mielessä verrattavissa esim. insinööriin, kauppatieteen maisteriin tai lääkäriin, että se valmistaa jopa edellä mainittuja enemmän suoraan ammattiin. Upseeriksi, sodankäynnin ammattilaiseksi. Se on juurikin se STM-tutkinnon päätavoite. Toki se antaa, kuten moni muukin ylempi korkeakoulutukinto, valmiuksia muunkinlaisiin tehtäviin.

Nykymallinen sotatieteen maisterintutkinto ei ehkä kuitenkaan tähtää välttämättä ihan niin suoraan "sodankäynnin ammattilaiseksi" kuin ehkä joskus aiemmin. Esim taktiikan opiskelijoita on nykyään suhteellisen vähän..voisi ehkä sanoa jopa pelottavankin vähän.
Toinen asia joka tässä on huomioitava on se, että Suomalainen ammattisotilaan koulutus eroaa aika paljonkin monista muiden maiden koulutuksista sisällön ja tavoitteiden puolesta. Useimmissa armeijoissa sotilas on sotilas..ja nimenomaan se "taistelukentän sotilas". Suomessa ammattisotilaan tehtävä..tai "rooli"..on hyvin selkeästi kaksijakoinen: Hän on rauhanajan armeijassa opettaja/ kouluttaja - sodanajan armeijassa hän on sitten se "taistelukentän sotilas".
Tämä on hyvin olennainen ero useimpien muiden armeijoiden ammattisotilaisiin nähden. Se näkyy vahvasti myös koulutuksessa ja sen myötä osaamisessa..ja se rauhanajan tehtäviin valmentava koulutus on sitä koulutusta jota voi hyvin hyödyntää siviilimarkkinoilla. Ja yhä enenevässä määrin siellä siviilisektorilla myöskin aletaan nykyisin ymmärtämään se, että sotilaan koulutus pitää sisällään PALJON muutakin kuin vain sitä "sotimisen taitoa"..jopa jalkaväkisotilaan koulutus sisältää hyvin paljon mm. opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvää opetusta/ opiskelua. Kyllähän se vain niin on, että jos tarkastellaan vaikkapa upseerin nykymallista peruskoulutusta maisteriksi asti, niin saattaa olla että ehkä jopa alle puolet siitä tähtää suoraan SA-tehtävään..loput liittyy opettamiseen, kouluttamiseen, johtamiseen yleensä jne jne asioihin, jotka ovat suoraan käytettävissä myös siviilisektorin työpaikoissa.
Tietenkään upseerintutkinto ei pätevöitä kaikkiin mahdollisiin ammatteihin ja työtehtäviin - mutta ei niin tee mikään muukaan koulutus tai tutkinto. Sen puoleen sotilaat ovat aikalailla samassa veneessä muiden kanssa työmarkkinoilla. Heillä on koulutus joka antaa vähintään hyvät valmiudet yhteen ammattiin..kuten on lääkärillä tai insinöörilläkin..ja sen lisäksi iso liuta valmiuksia, joita voi hyödyntää muissa tehtävissä.
En minä pysty näkemään asiaa siten, että esimerkiksi nyt sitten upseeri olisi kokonaisuutena sen huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin mitä ovat muutkaan korkeakoulututkinnon suorittaneet.
 

Bodyguard

Kenraali
Kapiainen kirjoitti:

Tietenkään upseerintutkinto ei pätevöitä kaikkiin mahdollisiin ammatteihin ja työtehtäviin - mutta ei niin tee mikään muukaan koulutus tai tutkinto. Sen puoleen sotilaat ovat aikalailla samassa veneessä muiden kanssa työmarkkinoilla. Heillä on koulutus joka antaa vähintään hyvät valmiudet yhteen ammattiin..kuten on lääkärillä tai insinöörilläkin..ja sen lisäksi iso liuta valmiuksia, joita voi hyödyntää muissa tehtävissä.
En minä pysty näkemään asiaa siten, että esimerkiksi nyt sitten upseeri olisi kokonaisuutena sen huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin mitä ovat muutkaan korkeakoulututkinnon suorittaneet.

Kuten sanoin aiemmin ja kuten sinäkin totesit, mikään koulutus ei anna valmiuksia kaikkeen. Suurin osa koulutuksista tähtää johonkin tehtävään, upseereilla se on sotataito. Myönnän toki, että en tunne upseerikoulutusta niin hyvin, mutta jos sen pääasia ei ole sotataito ( tietty omine eri suuntautumisineen ), niin sitten olen todella huolestunut.
Upseerilla on ihan tasavertaiset kilpailumahdollisuudet joidenkin siviilitutkintojen kanssa. Hallinto- ja johtamistehtävät tulee mieleen ensimmäisinä. Toki se koulutuspuolikin, mutta siinä sitten tulee mukaan se, että pitää tietää melkoisen paljon siitä, mitä kouluttaa. Johtamistaidon kouluttaminen esimerkkinä voisi olla semmoinen.
Näitä juttuja kun nyt katselee ja lueskelee, niin minä nyt vaan tulen siihen johtopäätökseen, että upseeri yleisesti, koko yhteiskunta huomioiden, ei kilpaile kovinkaan hyvin siviilipuolen tutkintojen kanssa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että siviilipuolella on niin valtava määrä eri tutkintoja ja suuntautumisia.
Joillakin aloilla upseerikoulutus on voi olla jopa siviilipuolen koulutuksia parempi ja sopivampi, jolloin upseerit ovat haluttuja rekrytoitavia. Mutta ne alat edustavat mielestäni vain pientä osaa.
Jotta nyt ei tulisi väärinkäsitystä, niin sanottakoon se, että myös siviilipuolella on tutkintoja, joilla ei kilpailla kuin hyvin rajoitetulla alueella. Toki tuo julkishallinnon yleinen maisterikelpoisuus on poikkeus. Niissä tietty upseerit ovat samalla viivalla muiden tutkintojen kanssa. Joissain hommissa jopa huomattavasti parempia, joissain heikompia.
 

koponen

Kenraali
Itse tiivistäisin rekrytoivana osapuolena sen näin: ammattialiupseeri, voimakkaasti sotahommiin erikoistunut oppari/toippari tai nuori kadettiupseeri - hankalaa. Työllistyy henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, suhteilla tai yksittäisillä taidoilla suhteellisen vaatimattomaan tehtävään.

Urallaan edennyt upseeri, erityisesti hankejohtamisen, jonkin teknologian, organisaatiojohtamisen tmv. kokemuksella on paljon paremmassa asemassa. Tuossa vaiheessa myös ammatillinen ja sosiaalinen verkosto antaa paljon mahdollisuuksia.

52vee eläkeorientoitunut hallintomajuri voi olla pikkuisen hankala tapaus sitten.
 

baikal

Supreme Leader
Hyräyttää. Ei kai tässä ole vaarana se, että upseerikoulutus tietoisesti tai jopa vähemmän tietoisesti ajautuu hyvinkin lähelle malleja, jotka avaavat uria siviilielämään ja SE ydinajatus kusee lopulta ihan karseesti? Tästä on joku evp muuten kirjoittanutkin jossain Maavoimien vuosikirjassa joskus.
 

Hande

Kenraali
baikal kirjoitti:
Hyräyttää. Ei kai tässä ole vaarana se, että upseerikoulutus tietoisesti tai jopa vähemmän tietoisesti ajautuu hyvinkin lähelle malleja, jotka avaavat uria siviilielämään ja SE ydinajatus kusee lopulta ihan karseesti? Tästä on joku evp muuten kirjoittanutkin jossain Maavoimien vuosikirjassa joskus.

Tämä lienee tuttua huttua monellakin alalla. Ammatillisiin opintoihin sisällytetään yhä enemmän yleissivistäviä osioita, joilla ei siinä tavoitellussa ammatissa tee tuon taivaallista. Itse olen ajatellut, että esim. AMK:t säästävät tuolla konstilla selvää rahaa, kun ei tarvitse värvätä niin montaa erikoisaineiden opettajaa, vaan ne samat yhteiskuntaopin tms. maikat veivaavat osansa jokaisella opintosuunnalla. Sama murhe kyllä vaivasi teknisen puolen koulutusta jo 90-luvun alussa, kun itse kulutin koulunpenkkiä tekulla. Esim. 70-luvulla samoissa opinahjoissa on ainakin teoriassa hinkattu lähes pelkästään ammatissa tarvittavia asioita.
 

Suis

Alikersantti
Kapiainen kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Veli noska ihmetteli, mikä mun pointtini on? Perusviesti mun postauksissa on ollut se, että se sotatieteen maisterin tutkinto ei ole mikään autuaaksi tekevä tutkinto, kuten ei mikään muukaan maisterin tutkinto. Itse STM tutkinto on siinä mielessä verrattavissa esim. insinööriin, kauppatieteen maisteriin tai lääkäriin, että se valmistaa jopa edellä mainittuja enemmän suoraan ammattiin. Upseeriksi, sodankäynnin ammattilaiseksi. Se on juurikin se STM-tutkinnon päätavoite. Toki se antaa, kuten moni muukin ylempi korkeakoulutukinto, valmiuksia muunkinlaisiin tehtäviin.

Nykymallinen sotatieteen maisterintutkinto ei ehkä kuitenkaan tähtää välttämättä ihan niin suoraan "sodankäynnin ammattilaiseksi" kuin ehkä joskus aiemmin. Esim taktiikan opiskelijoita on nykyään suhteellisen vähän..voisi ehkä sanoa jopa pelottavankin vähän.
Toinen asia joka tässä on huomioitava on se, että Suomalainen ammattisotilaan koulutus eroaa aika paljonkin monista muiden maiden koulutuksista sisällön ja tavoitteiden puolesta. Useimmissa armeijoissa sotilas on sotilas..ja nimenomaan se "taistelukentän sotilas". Suomessa ammattisotilaan tehtävä..tai "rooli"..on hyvin selkeästi kaksijakoinen: Hän on rauhanajan armeijassa opettaja/ kouluttaja - sodanajan armeijassa hän on sitten se "taistelukentän sotilas".
Tämä on hyvin olennainen ero useimpien muiden armeijoiden ammattisotilaisiin nähden. Se näkyy vahvasti myös koulutuksessa ja sen myötä osaamisessa..ja se rauhanajan tehtäviin valmentava koulutus on sitä koulutusta jota voi hyvin hyödyntää siviilimarkkinoilla. Ja yhä enenevässä määrin siellä siviilisektorilla myöskin aletaan nykyisin ymmärtämään se, että sotilaan koulutus pitää sisällään PALJON muutakin kuin vain sitä "sotimisen taitoa"..jopa jalkaväkisotilaan koulutus sisältää hyvin paljon mm. opettamiseen ja kouluttamiseen liittyvää opetusta/ opiskelua. Kyllähän se vain niin on, että jos tarkastellaan vaikkapa upseerin nykymallista peruskoulutusta maisteriksi asti, niin saattaa olla että ehkä jopa alle puolet siitä tähtää suoraan SA-tehtävään..loput liittyy opettamiseen, kouluttamiseen, johtamiseen yleensä jne jne asioihin, jotka ovat suoraan käytettävissä myös siviilisektorin työpaikoissa.
Tietenkään upseerintutkinto ei pätevöitä kaikkiin mahdollisiin ammatteihin ja työtehtäviin - mutta ei niin tee mikään muukaan koulutus tai tutkinto. Sen puoleen sotilaat ovat aikalailla samassa veneessä muiden kanssa työmarkkinoilla. Heillä on koulutus joka antaa vähintään hyvät valmiudet yhteen ammattiin..kuten on lääkärillä tai insinöörilläkin..ja sen lisäksi iso liuta valmiuksia, joita voi hyödyntää muissa tehtävissä.
En minä pysty näkemään asiaa siten, että esimerkiksi nyt sitten upseeri olisi kokonaisuutena sen huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin mitä ovat muutkaan korkeakoulututkinnon suorittaneet.

Juuri näin, siviilipuolella vain joutuu itse pitämään myyntipuheen itsestään.
Sanoisin että upseerit ovat paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin esim. Hallintotieteitä yliopistoissa opiskelleet yo:t. Kyllä työkokemuskin edelleen merkitsee...
Tämä on vain nyky-elämää, tervetuloa siviilipuolelle (ne jotka "joutuu").
Julkishallinnon puolelle tuskin kannattaa tähytä mutta raaalla siviliipuolella ura urkenee, se on vaan itsestä kiinni.
Se on ihan sama tilanne 50+ paperimiehellä joka on katsellut koko ikänsä kun paperirullat etenee linjalla ja tehdas suljetaan.
Vastaavaan tulotasoon lienee vaikee heti päästä.
Veikkaisin että upseereilla on vaan enempi sitoutumista ja samaistumista järjestelmään ja näinollen vaikeampi hyväksyä että järjestelmä petti.

Juohtuipa vain mieleeni Suis
 

Kapiainen

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Hyräyttää. Ei kai tässä ole vaarana se, että upseerikoulutus tietoisesti tai jopa vähemmän tietoisesti ajautuu hyvinkin lähelle malleja, jotka avaavat uria siviilielämään ja SE ydinajatus kusee lopulta ihan karseesti? Tästä on joku evp muuten kirjoittanutkin jossain Maavoimien vuosikirjassa joskus.
Minusta siinä on juuri niin käynyt - onko se ollut tietoista tai ei, sitä en tiedä, mutta siihen suuntaan on voimakkaasti menty.

Jaa..piti vielä ottaa kantaa tuohon "eläkeorientoituneeseen 52v hallintomajuriin.."

En tiedä, mistä se käsitys siviili-ihmisillä viriää että sotilaille olisi jotenkin erityisen mieluisaa päästä 50-55v eläkkeelle. Hyvin harva sitä odottaa..ellei sitten enemmän tai vähemmän vitutuksen säestämänä. Elinaikakerroin leikkaa eläkettä melkolailla, sotilaseläke ei muutenkaan ole mitenkään herkullisen suuri..harva on myöskään onnistunut keräämään sellaista omaisuutta jemmaan, että voisi sen turvin elellä mukavasti loppuelämänsä.
Mikäs siinä olisi 55 vuotiaana päästä "ministeritason" eläkkeeelle - sotilaseläke vain ei ole sitä. Harva kuitenkaan haluaa alkaa 50-55v ikäisenä kituuttaa ainaisessa rahapulassa. Siinä on jo riittämiin syytä useimmille eläköityville sotilaille tähyillä uutta työtä sotilasuran jälkeen - ja mikä ehkä kuitenkin vielä olennaisempaa: 50-55 vuotias, terve ihminen on vielä siinä vireessä että eläkepäivät eivät ylipäätään tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta, ei edes silloin kun eläke on suuruudeltaan totutun elintason säilymisen mahdollistava.
Minulla ei ole minkäänlaisia ajatuksia jäädä eläkepäiville siinä vaiheessa kun joskus sotilaseläkeaika koittaa - varmuudella aion etsiä muita tapoja työllistyä/työllistää itseni - ihan jo senkin takia että 55 vuotias on vielä liian hyvässä vireessä ollakseen tekemättä töitä.

Niinpä sanoisinkin että se "eläkeorientuitunut majuri" on tosiasiassa hyvinkin motivoitunut etsimään uusia työelämän haasteita.
 

koponen

Kenraali
Toivon että Kapiaisen näkökulma vastaa laajasti ottaen tilannetta. Omaan tuttava- ja havaintopiiriini on valitettavasti osunut lukuisia (so. 10+) kapteeni-majuri -tasolla reserviin siirtynyttä henkilöä, joita yhdisti todella pitkä "valmistautuminen" näennäisesti töitä tehden.

Vaikka halu palaisi uusiin työtehtäviin, minun vinkkelistäni vuosia kestänyt kelluskelu ei ole parasta valmentautumista uuden toimintaympäristön ja tehtävien opetteluun ja menestyksen nälkään. Halu ei ole ainoa - olkoonkin että välttämätön - onnistumisen edellytys. Vielä jos asenteeseen eksyy annos "minen mitään hanttihommia rupee tekeen, oon sentään ollu satunnainensotilasorganisaatio tähän päällikkö/johtaja/tsaari", niin alkaa olla isoja kallioita kiivettävänä.

Samaan hengenvetoon täytyy todeta että toisenlaisiakin muutoksia on ollut ilo todistaa.
 

Kapiainen

Respected Leader
On varmasti monenlaisia tapauksia - myös noita näennäistöitä tehden eläkkeeseen pitkän kaavan mukaan valmistautuvia. Ja itseasiassa on niitäkin nähty, jotka tekevät lähes koko sotilasuransa näennäistöitä..valitettavasti virkamiestä on tuhottoman vaikea potkia pois..
Sanoisin kuitenkin että enemmistö pyrkii tekemään hommansa kunnolla ja myös haluaa jatkaa työntekoa sotilaseläkkeeseen oikeuttavan iän saavutettuaan.

Elinaikakerroin on tietysti sekin melko tehokas motivoija sotilaseläkeläisen työntekoon sekin.. Se ei taida vielä näinä hetkinä eläkkeelle jääviä niin kovasti kurittaa kuin mitä se tekee meille hieman nuoremmille aikanaan.
 
Top