Sotilaan kuntotesti, yksi ehdotus

[Second]

OK, pistetääs tätä asiaa vähän lisää.

Eli ajatuksena on tarjota kaksi kuntotestiä, yksi palveluksessa oleville, yksi reserviläsille pikatestiksi.

Aloitetaan palveluksessa olevien testaaminen. Kyseessä on monipäiväinen testi. Tai sanotaanko monivaiheinen testi, jonka on tarkoitus tarjota runko koko saapumiserän ajalle, joka samalla tarjoaa jaksottamismallin harjoitteluun ja sen ohjelmointiin.

-P-kausi:

Tämä on hyvä kausi kehittää ja testata fyysisen toiminnan perusominaisuuksia, voimaa ja kestävyyttä. Ei mitään lajispesifistä vaan mahdollisimaan helppoja ja simppelleitä juttuja.

-Cooperin testi. Päätarkoitus on tarkastaa tutulla mittarilla alokkaiden aerobinen kunto. Normaali jako heikko-erinomaiseen tasoon. Coopperin testiin siis ei ole tarkoitus palveluksen aikana mitenkään satsata.

-Voimatestit. Isoja moninivelliikkeitä. Maastaveto, Bulgaari kyykky (yhden jalan kyykkky, taka jalka korokkeella, reiden pitää laskeutua lattiatasoon asti) ja penkkipunnerrus. Käytännön pakosta ei haeta yhden toiston maksimia vaan pyritään 1-5 toiston maksimisuoritukseen, joka sitten muutotaulukolla muunnetaan yhden toiston maksimiksi. Ei täysin tarkka, mutta riittävä. Käyttäisin samaa asteikkoa kuin cooperiin eli:
*Maastaveto= heikko 1 x oma paino, tyydyttävä 1,5 x oma paino, hyvä 2,0 x oma paino, erinomainen 2,5 x oma paino
*Bulgaarikyykky = 0,25 x oma paino, 0,5 x omapaino, 0,75 omapaino, 1 x omapaino.
*penkkipunnerrus = 0,5 x oma paino, 0,75 x oma paino, 1,15 x omapaino, 1,5 x omapaino.

Jos joku painonkolistelua tarkemmin tuntee (tuskin kuitenkaan, tämähän on maanpuolustusfoorumi), niin voi ihmetellä takakyykyn pois jättämistä, olen kuitenkin vähän sitä mieltä että maastaveto ja takakyykky ovat niin lähellä toisiaan joten enemmin otan puhtaammin jalkojen voimaa mittaavan testin. Etukyykyn ongelmana on monella ennemminkin yläselän kyky pitää painot ylhäällä yhdistettynä nilkan riittämättömään liikkuvuuteen. Bulgaarikyykky on kohtuullisen helppo (jos vertaa vaikkapa pistoolikyykkyyn!).

Syy miksi oma paino on että sotilas kuitenkin pääasiassa liikuttaa oma kroppaansa + varustusta, eli läskistä ja liiallisesta massasta ylipäätään rangaistaan.

Lisäksi pitää huomauttaa että maastaveto on toki vamma-altis suoritus, siksi liikuntakoulutuksen niin varusmiehillä kuin kantahenkilökunnalla pitäisi satsata. Jos selkä pyöristyy noston aikana niin suoritus keskeytetään välittömästi. Toisaalta jos koko kropan maksimivoiman tasoja halutaan mitata niin maastaveto on ehdottomasti paras mittari siihen.

Cooperin testi pitäisi sitten suhteuttaa näihin voimatestin tuloksiin, koska näistä kahdesta muodostuu se sotilaan keskeinen suorituskyky, kyky liikuttaa omaa kroppaa + ylimääräistä kuormaa monella tavalla. Eli jos cooper on erinomainen mutta voimatestin tulos tyydyttävä niin arvosana on näiden keskiarvo eli hyvä. Tulos pyöristetään alaspäin, eli jos voimatestin tulos on erinomainen mutta cooperin tulos heikko niin arvosana on tyydyttävä.

-Marssitestejä (karkeasti 15 km noin 5 tunnissa, täyspakkauksessa) yms suoritustestejä kuten 100 metrin uinti. Miten nyt sattuu koulutusohjelmaan sopimaan. Yksi marssitesti ainakin pitäisi olla p-kauden aikana. Ja toki uimakoulun tarvetta voi määritellä, uintikoulutukseen en kuitenkaan vielä panostaisi E-kaudella ja J-kaudella siihen on enemmän varaa.

Etenkin marssitesti on mielestäni tärkeä testauksen kohde koska se kertoo aerobisesta pohjakunnosta ja kyvystä tehdä töitä pitkään. Mutta mitään marssikilpailua en järjestäisi vaan pitäisin sen nimenomaan tilanteen mukaisena marssikoulutuksena, jossa ryhmä/joukkue/komppania muodossa edetään tiestoä pitkin.

E-kausi

Liikuntakoulutuksen suhteen pitäisi siirtyä harjoittamaan osin eriomainaisuuksia kuin P-kaudella, keho on tottunut suurin piirten siihen rasitustapaan mitä P-kaudella on harjoitettu joten aika vaihtaa testattavia ominaisuuksia.

-Marssitestissä siirrytään keveään 10 kilon varustukseen ja aika rajaa kovennetaan siten että 15 kilometriä edetään. huono alle 2:00 tyydyttävä 1:45 hyvä 1:30 erinomainen 1:15 minuuttia. Karkeasti. Varustuspolitiikka saa olla vapaa muotoinen eli lenkkarit ja verkkarit/shortsit, 10 kiloa pitää varustuksen kuitenkin painaa.

Ajatuksena se että tällä mitataan aika monipuolisesti aerobista kuntoa. Pelkkä jalkapalloilijan/salibändin pelaajan kyky juosta kova cooperin tulos ei riitä, ja toisaalta rauhallinen kävelykään ei riitä.

Tämä on ns E-kauden päätöstesti.

-Lihaskuntotesti. Nimenomaan kestovoimaa mittaava, Maastavedossa vedetään omaa kehonpainoa vastaava paino maksimimäärä, penkkipunnerruksessa puolet omasta kehonpainosta, bulgaarialainen kyykkyä tehdään pelkästään omalla kehon painolla.

-Varuskunnan esteradan selvittäminen. Tarkoitus kehittää monipuolisempaa kehon hallintaa ja omata perustaidot selvittää nuo esteet, kuitenkaan ei vielä mitata suoritusaikaa.

-Muita suoritustestejä. Marssikoulutuksessa siirryttään vapaa muotoiseen marssiin eli jokainen valitsee oman tahdin millä mennään ja aika rajaa kovennetaan.

J-kausi

Tässä se on, koulutusurakan päätöspiste, nyt huomio kiinnittyy hyvin spesifeihin ominaisuuksiin tosin osaltaan palataan perusjuttuihin

-Cooperin testi jotta nähdään miten on kehitytty. Kantahenkilökunnalta tämän voi jättää pois.

-Ryömintätesti. Täytyy myöntää että minulla ei ole hajuakaan mikä olisi sopiva matka ja nopeus. Karkeasti arvioiden jotakin seuraavaa, 4 minuutin rymintätesti: Heikko = 60 metriä, tyydyttävä = 80 meträ, hyvä = 100 metriä, erinomainen =120 metriä. Saa suorittaa sellaisissa varusteissa kuin haluaa... Kunhan ei ole sivelty vaseliiniin.

Mitä tämä testaa? No kahta asiaa, aerobista kuntoa sekä lihaskuntoa yhdessä. Jos P-kaudella on mitattu perusominaisuuksia eli voimaa ja kestävyyttä niin tällä mitataan jo "lajispesifisempää" kuntoa, ja punotaan nuo kaksi perusominaisuutta yhteen. Vaikka esim aselajijoukkojen kannalta ryömiminen liikkeenä ei tärkeä olisikaan, niin pitäisin tätä kuitenkin niin perustavaa laatua olevana liikkeenä että ulottaisin sen viimeisimpäänkin esikuntamajuriin ja everstiin.

Toki vaatteita kuluu melkoisesti, jokaiselle polvi ja kyynärsuojat, kypärä. Mutta minua ei rahan käyttö kiinnosta vaan se että saadaan mitattua suorituskykyä [!Helevetin hurjan näköinen hymiö!].

-Koulutushaaraspesifisiä suoritteita, esim haavoittuneen tst-toverin nostaminen selkään ja kantaminen, syöksyin eteneminen, haavoittuneen kantaminen paareilla, a-tarvikkeiden kuormaaminen yms. Tässä antaisin perusyksikön päällikölle vapaudet päätellä mitä testataan. Kuitenkin sekä aerobista kuntoa että lihaskuntoa pitäisi seurailla tasapuolisesti.

-Esterata pitää suorittaa tietyssä ajassa! Varuskuntakohtainen ehkä joka perusyksikkökohtainen.

-Vapaa muotoinen täyspakkausmarssi, matka ehkä noin 25 kilometirä. Aikaa alle 8 tuntia.

YHTEENVETO

Tällä tavalla karkeasti arvioiden, tosin voimatasojenkartoimet ja juoksu nopeudet ovat mielestäni aika tarkkojakin, mutta täyspakkausmarssien ja ryömimisen kohdalla voi muutella arvioita.

Siis ideana tässä jaksottamisessa on juuri se fysiologinen jutska että mm harjoitusohjelmaa ja kehitettäviä ominaisuuksia pitäisi vaihdella noin parin kuukauden välein. VM-palveluksen jaksotus passaa tuohon aika hyvin. Ja lähtökohdaksi olen siis ottanut sen että ajatuksen että perusomianisuuksista aloitetaan ja pikku hiljaa siirrytään kohti "lajispesifistä" liikuntaa.

Iäkkäämpi kantahenkilökunta, ja ehkä nuorempikin, on varmasti riemusta soikeana mutta minua ei kiinnosta. Toki ikäjuttuja voisi pohtia, etenkin ryömintätesti ja voimatesti maastavetoineen on ehkä korvattava jollakin muulla. Tai no ryömintätestin suorittaminen ei ole kuin ylpeydestä kiinni, mutta maastavedon aikana voi jo selkä porsia vanhemmiten.

Varusesimiehille tämä on aika intensiivinen testiohjelma, Cooper tulee 4 kertaa vuoteen. Toisaalta etenkin AUK:in jälkeinen P-kausi tahtoo olla semmoinen että AUK:n läpikäynyt lommoposkinen sotauros muuttuu pullaposkiseksi emakoksi.

Pääasiallinen ongelma on tuo testiohjelman intensiivisyys ja monipuolisuus. Etenkin kovemmin ja tavoiteellisesti urheilevalle kantahenkilöstölle tämä ei ole kovin hyvä uutinen, koska nuo voimatasot jo vaativat jossakin määrin lihasmassaa ja esim kilpajuoksijalle niistä on haittaa. Toki voi kysyä että saako urheiluharrastus haitata työtä ja toisin päin, en suoraan sanottuna tiedä.

Ideana kuitenkin on että joka kaudella olisi yksi kova kestävyysyrutistus esim cooper, 15 kilometrin "marssi" ja ryömintä. Loput muut pystyy suorittamaan ns 80% yrityksellä, eli voi sanoa että ne on kovia harjoituksia. Voimatasojen mittaaminen ei kuormita elimistöä kovinkaan kummoisesti, eli niissä saa antaa kaikkensa. Tarkoitus kuitenkin on sekä ohjata liikuntakoulutuksen/harjoittelun suuntautumista että mitata monipuolisesti eri fyysisen toiminnan osa-alueita. Tästä syystä homma ei reserviläisten kohdalla toimi.

Huomio voi kiinittyä siihen että P-kauden aluksi juostaa cooper ja seuraava kestävyystesti on vasta E-kauden lopussa. Toisaalta tuo 15 kilometrin "marssi" ei ole ihan helppo nakki vaan ehkä raskaimpia testejä palvelusaikana. Eli toivon mukaan liikuntakoulutus kääntyy heti P-kauden alussa pavelemaan tuota tarkoitusta.


Reserviläiset juurikaan en muuttaisi nykyisiä testejä mihinkään. Testien pitää ennenkaikkea olla turvallisia ja teetettävissä ilman mitään valmistavaa koulutusta. Ryömintä testin voisi teettää jossakin vaiheessa jos aikaa on, mutta luullakseni nykyinen lihaskunto testi mittaa vaadittavaa lihaskuntoa ihan riittävän hyvin. Ja kertaukset voivat muutenkin olla niin intensiivisiä rykäyksiä että kovin kummoista tulosta ei harjoitusjakson lopussa saada.

Että semmoista. Josko ne tärkeimmät tulisi siinä.

 

[late347]

ainoa mistä en esteradassa päässyt hyvin eteenpäin oli se helwetin hiekkalaatikko missä on ne sellaiset paalut, tarkoitus on hypätä, paalulta paalulle ja selvittää se este. Elikkä ei saa tippua ja koskea hiekkaan. Multa meni aina tasapaino niissä hypyissä jossain vaiheessa

se oli IMO selvästi vaikein niistä

Lisäyksenä, jos ruvetaan oikeasti tavoittelemaan voimatason lisäystä varusmiehillä, niin pv:n pitää silloin pystyä tarjoamaan proteiinipitoisempaa ravintoa. Perus pertin hiilihydraatti ja rasva safkat ei ihan taida riittää siihen hommaan?

Tätähän on tutkittu nykyäänkin pv:n toimesta tuota proteiinipitosempaa ravintoa, mutta vain siitä hypoteesista, että paransiko se sotilaiden mielialaa ja keskittymiskykyä (kyllä paransi)

 

[commando]

Taistelusukeltajillehan on oma ruokavalio tai he saavat parempaa ravintoa, koska he eivät pärjäisi intin perussafkalla. Intissä oli ja on yhä kertausharjoituksissa nälkä vaikka kuinka tunkisi naamaan sitä ruokaa koska se on käytännössä lähes täysin hiilihydraatteja, hetken lämmittää mahaa ja taas on nälkä.

 

[Jusarius]

En kannata ketjun aloittajan ehdottamaa voimatestiä. Ensinnäkin sotilas ei tarvitse erityisen suurta maksimivoimaa juuri mihinkään (lukuun ottamatta alaraajojen ja pakaroiden räjähtävyyttä = esteen ylittäminen loikkaamalla), kun taas voimakestävyyttä enemmän mittaavat nykyiset lihaskuntotestit kertovat enemmän sotilaan suorituskyvystä. Maksimivoima ei tosiaankaan aina korreloi luotettavasti voimakestävyyden kanssa. Maastaveto, penkkipunnerrus ja bulgarialainen kyykky ovat myös tekniikkalajeja, joihin kehittyy harjoittelun seurauksena liikespesifinen adaptaatio. Se tarkoittaa, että lihasten motoriset yksiköt on ohjelmoitu juuri tuolle liikkeelle. Siksi näitä liikkeitä käyttämällä saataisiin luotettava yleisesti kehon voimantuotosta kertova tulos, jos melkein kaikki varusmiehet ovat harjoitelleet/olleet harjoittelematta suunnilleen yhtä paljon ko. liikkeitä ennen palvelusta. Näinhän tilanne ei kuitenkaan ole, ja testi sorsisi esimerkiksi sellaisia voimanpesiä, jotka eivät ole ko. liikkeitä juuri ennen tehneet. Kolmas pointti on se, että oikean suoritustekniikan opettamiseen ja valvomiseen menisi tuhottomasti aikaa. Jos ei ole ennen tehnyt esim. maastavetoa, niin ei ole mitään järkeä lähteä repimään maksimipainoja edes parin päivän harjoittelun jälkeen. Kestovoiman mittaaminen tekemällä maastavetoa uupumukseen asti (ehdotit sitä E-kaudelle) on myös erittäin helppo tapa loukata selkä. Jätetään sellaiset cross-fitiin, jossa on muuten kaikista lajeista korkeimmat loukkaantumisprosentit.

 

[Second]

Tuo koko pumaska on samalla koko liikuntakoulutuksen pohja ja antaa liikuntakoulutukselle painopistealueet sille mitä suorituskyvyn osa-alueita treenataan, sen verran pitää korostaa että miksi siellä mikäkin on missäkin. P-kaudella siis hermotetaan lihakset kuntoon ja lisätään lihasmassan määrää että hankitaan peruskestävyysominaisuuksia jotta myöhemmpien kausien erikoistuneempi harjoittelu puree paremmin.

Kriittinen painopiste on kantahenkilökunta, mutta kun heiltäkin vaaditaan nämä samat testit ja suoritustekniikat niin käytännössä he joutuvat pakosta oppimaan nuo jutut. Tämä testi on jopa enemmän kantahenkilökunnalle suunnattu. Syynä se että fyysisiä ominaisuuksia se pakottaa pitämään monipuolisesti yllä, pelkkä juokseminen ei riitä.

En kannata ketjun aloittajan ehdottamaa voimatestiä. Ensinnäkin sotilas ei tarvitse erityisen suurta maksimivoimaa juuri mihinkään (lukuun ottamatta alaraajojen ja pakaroiden räjähtävyyttä = esteen ylittäminen loikkaamalla), kun taas voimakestävyyttä enemmän mittaavat nykyiset lihaskuntotestit kertovat enemmän sotilaan suorituskyvystä.

Käytännössä kaikki teholajien urheilijat tekee joko maasta vetoa tai rinnalle vetoa sekä jotakin kyykkyä. Voi miettiä että miksi. Voin toki kertoa syynkin. Se on noista saatava lihasmassa ja perusvoima jota voidaan sitten jalostaa lajispesifiksi voimaksi. Isot perusliikkeet on tässä suhteessa pirun hyviä, etenkin maastaveto joka on kuitenkin isoista liikkeistä kaikkein helpoin ja luonnollisin. Toisin kuin vaikkapa takakyykky tai rinnalleveto.

Etenkin sotilailla joilla varustusta on helposti se 20% kehon painosta päällä. Jos haluaa vängätä vastaan niin kannattaa ihan vapaasti lukea tältäkin foorumilta löytyvä tutkimus M/91 & M/05 kaupunkijääkäri varustuksen vertailusta AKE-tyyppisellä esteradalla. toisekseen jos suunnistajien kyykkyn pitäisi olla 2x omapaino (polvikulma kaiketi 90astetta, en tosin varma ole) niin mitäkähän se raskaasti varustetulla sotilaalla jonka pitää vastaavassa maastossa edetä tehokkaasti? Maksimivoima on vaan aika merkittävä juttu, vaikkei voimanostajien tai painonnostajien voimatasoista puhutakaan.

Maastaveto, penkkipunnerrus ja bulgarialainen kyykky ovat myös tekniikkalajeja, joihin kehittyy harjoittelun seurauksena liikespesifinen adaptaatio. Se tarkoittaa, että lihasten motoriset yksiköt on ohjelmoitu juuri tuolle liikkeelle

Jollakin liikkeellä ne pitää kuitenkin testata ja nuo kyseiset liikkeet ovat teknisesti varsin helppoja (poislukien penkkipunnerrus), tämä tarkoittaa sitä että vaikkei voimanosto- bodaustaustaa olisikaan niin noissa liikkeissä päästään aika pienellä harjoittelulla lähelle omaa potenttiaalia kun mitataan mm maksimivoimaa.

Kolmas pointti on se, että oikean suoritustekniikan opettamiseen ja valvomiseen menisi tuhottomasti aikaa. Jos ei ole ennen tehnyt esim. maastavetoa, niin ei ole mitään järkeä lähteä repimään maksimipainoja edes parin päivän harjoittelun jälkeen. Kestovoiman mittaaminen tekemällä maastavetoa uupumukseen asti (ehdotit sitä E-kaudelle) on myös erittäin helppo tapa loukata selkä. Jätetään sellaiset cross-fitiin, jossa on muuten kaikista lajeista korkeimmat loukkaantumisprosentit.

Nuo maksimivoiman testit tehtäisiin p-kauden lopulla, tällöin p-kauden intensiivisen liikuntakoulutuksen jäljiltä tekniikka alkaa olemaan jo aika hyvää. Johtoajatus on liikuntakoulutukseen tunti per päivä. Pari kovempaa voimatreenipäivää, mutta etenkin alussa hierotaan tekniikkaa aika rauhallisesti. Vaikka maastaveto on kyllä hemmetin helppo liike.

Maastaveto on vammaliike jos sitä ei kukaan osaa kouluttaa/tehdä. Kuten sanoin niin liikuntakoulutuksesta vastaavan kapiaisen pitää osata tunnistaa milloin selkä pyöristyy -> suoritus poikki. Kumma että muualla osataan tehdä raskasta punttiliikkeitä ilman vammoja mutta ei armeijassa. Crossfit on lopun viimein aika turvallinen laji, vammatilastot eivät ole sen kumemmat kuin painonnostossa tai voimanostossa... Ja jotka ovat ERITTÄIN turvallisia lajeja *KÖH-KÖH!*maastaveto*KÖH-KÖH!*. Juoksussa vamma-alttius on 10 kertainen... Että sillä tavalla.

Itse teen painonostoliikkeittä hapotukseen asti (kahvakuulaurheilu)... Eli en tosiaankaan jaa tuota peruspunttaajien huolta. Se missä crossfitin ongelma on että puhtaasta tekniikasta ei välitetä vaan toistoja runnotaan välillä semmoisella tekniikalla joka ei ole hyväksyttävää! Omassa lajissa on useita vuosia ollut tekniikkatalkoot joiden myötä kisoissa ei mene paska tekniikka läpi ja tämä säteilee jokapäiväiseen harjoitteluun seura- ja yksilötasolla. Vammoja on todella vähän. Juuri eilen tein maksimikestävyysharjoittelua 64 kilon rinnallevedossa ja työnnössä.

Toki voihan vaikkapa maastavedon korvata vaikka kahvakuulilla tehdyllä rinnallevedolla/etuheilautuksella. Etenkin etuheiluria ei tarvise opetella kun osaa vetää maasta.

Eipä sillä en väitä että tuo meikäläisen pumaska on täydellinen tai edes hyvä, mutta minusta olet väärässä noilta osin joita lainailin. Suurimmat ongelmat omasta mielestäni ovat samat kuin tuolla liikuntakoulutusketjussa lähitaistelukoulutusta käsitellyt vakuutusasiat ja pelko siitä että jotakin tapahtuu. Varmasti jollakin turskataa välilevy, ei epäilystäkään. En muista mitenkä se crossfitin/voimanoston/painonnoston vamma-altius laskettiin, siltä pohjalta sen voisi laskea tyypillisessä vm-massastakin. Tosin pitää korostaa että yleisempiä vammoja olivat polvien aktuutit ylirasitusreaktiot jotka menee vempalla ohi, eli välilevyjä ei välttämättä turskantele kovin usein seinille. Crossfitissa oli enemmän suhteessa leikkaushoitotapauksia, mutta en tiedä minkä tyyppisiä (olkapäät ja tempaus/työntö?).

Toinen on että tuo vaatii kantahenkilökunnalta enemmän osallistumista, etenkin voima-harjoittelussa pitää kouluttajan olla valvomassa suoritteita. Etenkin alussa on varmasti ongelmia, vanhat jäärät ei suhtautuisi asiaan vakavasti jne.

Sikäli en haaveile että tämä olisi ainakaan nykyisiin puolustusvoimiin toimiva paketti. Kantahenkilökunnassa olisi varmasti valtava muutosvastarinta, liikuntakoulutus vaatisi huomattavaa ajallista satsausta ja kantahenkilökunnan pitää olla selvästi läsnä näiden aikana, vammautumisriski suurenee, heikkokuntoisimmat ei kestä noin kovia liikuntamääriä vaan ajatuvat ylikuntoon ja suorituvat palveluskesta entistä huonommin tai keskeyttävät -> karsiutuminen kovenee.

 

[Leppis]

Hyviä juttuja.
Haluaisin heittää oman ehdotukseni kehiin. Tämäon helppo toteuttaa ja on lahjomaton. Tätä kuulemma käytetään ihan kansainvälisesti, mutta hieman eri muunnoksin. Ollaan käyttetty myös kotimaisessa sotakoulussa
1. Vaihe.
Varustuksena taisteluvarustus täydellisenä, juoksumatka 3 km ja aikaa saa käyttää max. 20 min, muuten tulee hylky ja uusinnan paikka.
2. Vaihe.
Sama varustus, mutta matka 6 km ja aikavaatimus 45 min.

 

[Kapiainen]

Nuo maksimivoiman testit tehtäisiin p-kauden lopulla, tällöin p-kauden intensiivisen liikuntakoulutuksen jäljiltä tekniikka alkaa olemaan jo aika hyvää. Johtoajatus on liikuntakoulutukseen tunti per päivä. Pari kovempaa voimatreenipäivää, mutta etenkin alussa hierotaan tekniikkaa aika rauhallisesti. Vaikka maastaveto on kyllä hemmetin helppo liike.

Hyviä ajatuksia Secondilta kaikenkaikkiaan ja omasta puolestani allekirjoitan ne täysin.

Jotenkin noin homman PITÄISI mennä ja "jos tämä olisi oikea armeija" niin se myös menisi niin..

Asiassa on kuitenkin jokunen ongelma - tai eivät ne mitään oikeita ongelmia ole, vaan asennevikoja jossakin päin.. Asia nimittäin on niin, ettemme kykene luomaan johdonmukaista, suunnitelmallista ja järkevää harjoitusohjelmaa varusmiehelle...vaikka näin pitäisi ehdottomasti olla. Lyhyimmilläänkin pojat ja tytöt ovt palveluksessa 6kk ja moni jopa sen noin vuoden. Jos 6kk treenaa suunnitelmallisesti, niin on aivan varma että tulosta tulee - vuoden treenistä puhumattakaan.
Asiassa on kuitenkin se ongelma, että Puolustusvoimien koulutusta ohjaa yhä edelleen monessa kohdassa aivan liikaa asia, joka on mielestäni lopputuloksen kannalta toisarvoinen. Nimittäin varusmieheltä saatava palaute. Kun palautekyselyssä kysytään liikuntakoulutukseen/urheiluun liittyviä asioita, niin saatava palaute kertoo, että liikuntakoulutuksen pitää sisältää paljon erilaisia kivoja lajeja jne jne. Tästä on seurannut se, ettei liikuntakoulutuksessa ole mahdollista rakentaa mitään järkevää, suunnitelmallista harjoitusohjelmaa varusmiehelle, koska jotta palaute olisi hyvä, on liikuntakoulutuksessa kokeiltava "kahtakymmentäviittä" erilaista kivaa urheilulajia..juoksemista ja muusta kestävyystreenistä ei tykätä - sitä ei siis voi olla kuin ne muutamat aivan pakolliset suunnistusharjoitukset ja maastojuoksut - no, maastojuoksuakaan ei aina.. Sensijaan on kokeiltava frisbeegolfia, Nintendo Wii:tä, keilailua jne jne jne jne missä ei tule kovin kova hiki eikä laktaatti polttele lihaksissa.

Ja mikä pahinta, niin nyt en tässä edes kärjistä tätä asiaa kovin paljoa..

Mielestäni on todella surkeaa, ettemme pysty tarjoamaan 6-12kk palvelevalle varusmiehelle 6-12kk kestävää, suunnitelmallista ja ohjattua treenikautta - vaikka sellaisen pitäisi olla aivan perusjuttua sotilaan kouluttamisessa.

 

[skärdis]

Asiassa on kuitenkin jokunen ongelma - tai eivät ne mitään oikeita ongelmia ole, vaan asennevikoja jossakin päin.. Asia nimittäin on niin, ettemme kykene luomaan johdonmukaista, suunnitelmallista ja järkevää harjoitusohjelmaa varusmiehelle...vaikka näin pitäisi ehdottomasti olla. Lyhyimmilläänkin pojat ja tytöt ovt palveluksessa 6kk ja moni jopa sen noin vuoden. Jos 6kk treenaa suunnitelmallisesti, niin on aivan varma että tulosta tulee - vuoden treenistä puhumattakaan.

Mistä tulisi se motivaatio, jolla 5,5 kk:n sotamies reenaisi tosissaan koko palvelusajan? Viimeistään siinä vaiheessa, kun koulutusvalinnat on tehty alkaa aamujen laskeminen ja gonamiehet eivät syki enää yhtään ylimääräistä - jos ovat siihenkään asti mitään tosissaan tehneet.

Mielestäni on todella surkeaa, ettemme pysty tarjoamaan 6-12kk palvelevalle varusmiehelle 6-12kk kestävää, suunnitelmallista ja ohjattua treenikautta - vaikka sellaisen pitäisi olla aivan perusjuttua sotilaan kouluttamisessa.

Täytyy muistaa, että puhumme asevelvollisten, eikä vapaaehtoisesti omasta halustaan treenaavien urheilijoiden harjoituttamisesta. Jos omaa paloa suorituskykynsä kehittämiseen ei synny, niin on melkolailla yhdentekevää millaisia hienoja ohjelmia varusveijareille tarjoillaan. Varsinkin, kun ne ohjelmat eivät ole millään tasolla henkilökohtaisia eikä henkilökohtaista kehitystä seurata riittävän tarkasti.

Jos sotaväen liikuntakoulutukselta haetaan jotain hyötyä miesten loppuelämälle, niin liikunnan pitäisi olla niin mukavaa, että siitä jää muistiin positiivisia kokemuksia ja kenties kipinä edes jonkinlaiseen reservissä jatkuvaan liikuntaharrastukseen. Siihen ei sovi senttien ja sekunttien himokas tarkkailu ja käskyjen suoltaminen.

 

[Kapiainen]

Mistä tulisi se motivaatio, jolla 5,5 kk:n sotamies reenaisi tosissaan koko palvelusajan? Viimeistään siinä vaiheessa, kun koulutusvalinnat on tehty alkaa aamujen laskeminen ja gonamiehet eivät syki enää yhtään ylimääräistä - jos ovat siihenkään asti mitään tosissaan tehneet.

Täytyy muistaa, että puhumme asevelvollisten, eikä vapaaehtoisesti omasta halustaan treenaavien urheilijoiden harjoituttamisesta. Jos omaa paloa suorituskykynsä kehittämiseen ei synny, niin on melkolailla yhdentekevää millaisia hienoja ohjelmia varusveijareille tarjoillaan. Varsinkin, kun ne ohjelmat eivät ole millään tasolla henkilökohtaisia eikä henkilökohtaista kehitystä seurata riittävän tarkasti.

Jos sotaväen liikuntakoulutukselta haetaan jotain hyötyä miesten loppuelämälle, niin liikunnan pitäisi olla niin mukavaa, että siitä jää muistiin positiivisia kokemuksia ja kenties kipinä edes jonkinlaiseen reservissä jatkuvaan liikuntaharrastukseen. Siihen ei sovi senttien ja sekunttien himokas tarkkailu ja käskyjen suoltaminen.

En puhunutkaan kilpaurheiluvalmennuksesta - vaan suunnitellusta ja ohjatusta harjoittelusta..sitä voidaan tehdä myös kuntoilijan tarpeisiin. Se on totta, että omasta halustaan harjoitteleva, kuntoilija tai urheilija, on eri tilanteessa kuin varusmiespalveluksessa oleva, mutta jotakin palvelusta heidän jokaisen kuitenkin on suoritettava ja tunti järkevästi suunniteltua liikuntaa on loppujen lopuksi aika harvalle nuoremme miehelle ja naiselle kovin vastenmielinen juttu..
Tarkoitus ei ole tehdä heistä kilpaurheiljoita, tarkoitus on kehittää heidän fyysistä kuntoaan JA opettaa heille systemaattisen ja suunnitelmallisen harjoittelun perusteita - hyödynnettäväksi sitten reservissä.
Sen mitä olen kuntoilijoita jonkin verran ohjannut, niin aika monella se harrastuksen aloittamisen kynnys ylipäätään on heidän omien sanojensa mukaan sen vuoksi lähes ylipääsemätön "kun ei tiedä mitä ja miten pitäisi tehdä". Varusmiespalvelus olisi otollista aikaa opettaa näitä perusteita..ei vain hupailla mahdollisimman montaa eri lajia pintapuolisesti kokeillen..

 

[skärdis]

Sen mitä olen kuntoilijoita jonkin verran ohjannut, niin aika monella se harrastuksen aloittamisen kynnys ylipäätään on heidän omien sanojensa mukaan sen vuoksi lähes ylipääsemätön "kun ei tiedä mitä ja miten pitäisi tehdä". Varusmiespalvelus olisi otollista aikaa opettaa näitä perusteita..ei vain hupailla mahdollisimman montaa eri lajia pintapuolisesti kokeillen..

Totta. Toivottavasti kehitys on kehittynyt niistä vuosituhannenvaihteen ajoista, kun itse kiersimme urheilukenttää ja "valmentajana" toimi kentän laidalla Uazissa istunut röökiä vetänyt luutnantti, joka ei parhaalla tahdollakaan ollut urheilullinen ilmestys. Oli varmasti v**tuilun vuoksi nakitettu urheilutehtäviin. Meillä kyllä cooper-tulokset putosivat roimasti alokasaikojen tuloksista, eikä syynä ollut pelkästään kunnon putoaminen vaan puhtaasti motivaatiopuute.

Suunnistuksesta pidin, koska olen hyvä siinä. Erityistä plussaa suunnistus saa omatoimisuudesta eli ei tarvinnut seurata palvelutovereiden perseilyä eikä kapiukkojen öykkäämistä.

 

[Second]

Sen mitä olen kuntoilijoita jonkin verran ohjannut, niin aika monella se harrastuksen aloittamisen kynnys ylipäätään on heidän omien sanojensa mukaan sen vuoksi lähes ylipääsemätön "kun ei tiedä mitä ja miten pitäisi tehdä". Varusmiespalvelus olisi otollista aikaa opettaa näitä perusteita..ei vain hupailla mahdollisimman montaa eri lajia pintapuolisesti kokeillen..

Näinpä. Ja oma kokemus etenkin juoksufoorumin puolelta on se että tässä(kin) maassa on hirveä määrä aktiivisia kuntojuoksijoita jotka harjoittelee ilman ohjausta/valmennusta. Ja tulokset ei kovin häävejä ole, koska se oma tietotaito vaan ei kovin pitkälle kanna eikä mielenkiinto riitä siihen että noita alkaisi opiskelemaankaan. Välttämättä motivaatio ei ole se ongelma. Jos heillä olisi perustietoa sekä ymmärrystä harjoittelusta niin tuloksetkin voisivat olla selvästi parempia.

Kun ei se urheilijan ja kuntoilijan ero nyt lopunviimein niin kummoinen ole... Ymmärtämys tehokkaan harjoittelun perusjutuista ja sen mukaan tuoma asennemuutos taitaa olla merkittävin? Juoksufoorumilla on hämmästelty entistä 120 kiloista sohvaperunaa ja miten hän alkoi harjoittelemaan maratonille. Reilussa vuodessa puolimaraton meni alle 1:30 ja jos ei tänä vuonna niin ensivuonna alittuu 3:00 maratonilla mikäli hyvin menee, tuolla taustalla harjoitusmäärätkään eivät ole olleet kuin jotakin 50km/vko parhaimmillaan jos oikein muistan, eli karkeasti sellainen 6 tuntia harjoittelua viikkotasolla ehkä. Jotkut ovat vääntäneet tuon tuloksen eteen moninkertaisen ajan ja työmäärän, mutta kun harjoittelu ei ole tehokkaan harjoittelun ominaispiirteitä täyttänyt kaikilta osin niin tuloksetkin laahaa.

Tässä mielessä minua välillä kyrpii tämä rajan veto urheilijoihin ja kuntoilijoihin: "Kun minä olen vain kuntoilija niin minä saan harjoitella päin helvettiä". Joka toki on ihan totta sinällään, mutta kun tuolla konstilla itseltä aika tehokkaasti katkaistaan tie laadukkaampaan harjoitteluun ja varmistetaan että pysytään siellä kuntoilijan kastissa vastaisuudessakin. Vähäisemmällä ajallisella satsauksella "urheilijana" voitaisiin kuitenkin saavuttaa parempaa kehitystä.

 

[koponen]

Varusmiespalveluksessa menee joka tapauksessa monessa asiassa "normaali" uusiksi. Jos yksi niistä asioista on se, että perskohtaisesti kokee rasittavaa treeniä säännöllisesti, niin ei se kokonaisuutta mihinkään keikauta.

Kokonaan eri asia on se, että palveluksen fyysisen kuormittavuuden suunnittelu olisi niissä oloissa vielä nykyistä vaikeampaa.

 

[Second]

Kokonaan eri asia on se, että palveluksen fyysisen kuormittavuuden suunnittelu olisi niissä oloissa vielä nykyistä vaikeampaa.

Voisi sanoa että palveluskulttuuri tarvitsisi remonttia jossakin määrin.

Kuitenkin tarkempi kuntotestaaminen ja entistä tarkempi fyysisen kuormituksen säätely palveluksen aikana voisi olla jopa parempi tapa säädellä rasitustasoja. Eli reivataan sitä kovaa rasitusta liikuntakoulutukseen, jossa porukka toimii tasoryhmissä. Taistelukoulutus on taas enemmän tekniikka koulutusta jossa aliupseerit ja kokelaat saa raudoitetun monon kärjen rekataaliin jos sortuvat hyppyyttämään alokkaita/jääkäreitä turhan päiten. Tämä ainakin minun palveluksen aikana oli jossakin määrin ongelma, me AU:t&kokelaat pyrittiin hyppyyttämään alokkaita vähän joka vaiheessa kun oli mahdollista. Jos se ei fyysistä rasitusta niin paljoa ollut, niin henkinen puoli nimenomaan alokkaana sitäkin raskaampi. Ja ihminen kuitenkin on psyko-fyysinen kokonaisuus myös kyvyllään kestää rasitusta.

Toki vaarana on sitten se että jos rasitusta ei säädellä oikein niin kaverit on lopussa. Toisaalta itselle tuollaiset kovemmat treenit ja niiden tulokset kertoo juuri siitä millä tasolla mennään palautumisessa. Jos voimatasot alkaa tippua tai intensiiviset treeni alkaa takkuilemaan niin resepti on aika selvä -> Liian kovaa harjoittelua, reseptinä lepoa tai kevennettyä treeniä. Juuri pahin tapa haudata itsensä ylikuntotilan tunkioon on jatkuva matalan tason treeni ja puutteellinen seuranta. Päivä päivältä vain paskempi fiilis ja jossakin vaiheessa herätään siihen että edessä on kuukausien pakkolepo. Tämä kuitenkin vaatii sen että kouluttajat ovat aktiivisesti läsnä ja seuraavat ihan kynä-paperi-yhdistelmää apuna käyttäen miten kaverit jaksaa suoritteensa tehdä. Seurannan kuitenkin pitää olla yksilöllistä, kuten ampumaradalla.

No minulla ei ole laaja valmennuskokemusta sanomaan että toimisiko tuo kuitenkaan massojen kohdalla, urheiluvalmennus kuitenkin tuppaa olemaan vähän henkilökohtaisempaa. Ja toinen kysymys on että kuinka paljon varsinaista taistelukoulutusta voidaan keventää ilman että se alkaa kärsiä.

Tosin minulla on sellainen muistikuva talven p-kaudelta että itse koulutus harvemmin oli rasittavaa aivan muutamia kovia harjoitteita lukuunottamatta jotka oli rasittaviksi suunniteltu, toki minulla kohtuullinen kunto kuitenkin oli, heikompi kuntoisille ne on voineet olla huomattavankin rasittavia.

 

[Lepukki]

Hmm... Täällähän keskustellaan mahdollisista resepteistä aivan aitoihin onglemiin. Oman varusmiespalveluksen aikana tuli useinkin pohdittua, että mitenköhän luullaan ressujen tositilanteessa pärjäävän sen varustuksen kanssa kun parikymppinen "elämänsä kunnossa" oleva suomalainen ei pärjää useimmiten ongelmitta edes viikonlopun yli. Sotatilanteessa tulisi lisäkantamuksina jokaiselle vielä ammukset, tellut, pst-vehkeet sun muut messiin ja lisäksi pitäisi hädän tullen pystyä vaikka evakuoimaan. Mm. uuden taistelutavan toimivuudelle varmaan yksi suurimpia haasteita on se, että miten ihmeessä saadaan ne sotilaat liikkumaan paikasta toiseen kun kunto ei vain yksinkertaisesti riitä?

Itse en usko, että varusmieskoulutuksen muuttaminen kuntokouluksi oleellisesti korjaisi ongelmaa. Se voisi jossain suhteessa autaa asiaa, muttei siinäkään päästäisi vielä asian ytimeen. Mielestäni tarvitaan perustavanlaatuisempaa ratkaisua. Jos keskimäärin 19-20 vuotias alkaa ensimmäisiä kertoja elämässään saamaan kunnollista rasitusta kropalleen on aivan luonnollista, että homma ei toimi ja jokin menee rikki. Rasitusta on lisättävä aina asteittain. Omasta RUK:sta mm. muistan sen kuinka lähes kaikki marssimurtumat tai muut vammat tulivan ensimmäisten harjoitusten aikana, mutta jälkimmäisissä, jopa kovemmissa harjoituksissa, en muista läheskään niin usean kärsineen vammoja. Kroppa tottuu, mutta se vie aikaa ja vaati sen, että henkilö on saanut asteittaista harjoitusta pitkällä aikavälillä ja siihen tuo lyhyt puolivuotta on aivan liian riittämätön. Ainoana kestävä ratkaisuna tähän näen sen, että yhteiskunta panostaa enemmän ja enemmän lasten ja nuorten liikuntaan, laadukkaaseen kuoluruokailuun ja harrastuksiin. Jokaisella lapsella on oikeus liikunnan iloon.

Tässä pari ideaa siihen miten parempaan tulokseen päästäisiin (kommentoikaa vapaasti ):

• PV:n puolelta alettaisiin tekemään säännöllistä PR työtä peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Lisäksi PV voisi järjestää lapsille ja nuorille erilaisia sotilaskuntoiluun tai ihan vain liikuntaan liittyviä tempauksia ja aktiviteetteja. Esim lapsille suunniteltua esterataa sun muuta. Tälläisella työllä saataisiin mielestäni paljon aikaan ja vieläpä monella eri tasolla.

-Jo kouluikäisiin suomalaisiin saataisiin mahdollisesti iskostettua se "maanpuolustustahdon siemen".
-Lapset, etenkin pojat, ovat luonnollisesti useimmiten hyvin kiinnostuneita kaikesta sotimiseen liittyvästä ja PR työllä voitaisiin ruokkia tätä intoa ja siten mahdolliesti luomaan kannustimia erilaisiin itseään kehittäviin harrastuksiin.
-Myös koululiikunnan yhdelle perustavanlaatuisimmalle ongelmalle eli kilpailulle saataisiin mahdollisesti luotua vastapainoa. Kuoluliikunnassa useimmat lajit liittyvät kilpaiuun mikä tietenkin vaikuttaa joidenkin yksilöiden kehittymiseen, mutta samalla antaa sille punkerolle lapselle sellaisen kuvan, ettei kannata edes yrittää kun kuitenkin häviää. Kilpailu luo voittajia - ja häviäjiä. Nyt voitaisiin kuitenkin iskostaa lapsille, etenkin niille punkeroille pojille, että tärkeintä ei ole liikunnassa toisen voittaminen, vaan se oma peruskunto, jotta myöhemmin pärjättäisiin reservissä -> siis kannustin liikkumaan.​

• Kutsuttaisiin jokainen asevelvollinen jo vuotta ennen palveluun astumista cooper ja kuntotestejä varten. Tulosten avulla kehitettäisiin jokaiselle oma henkilökohtainen kehitysohjelma ja annettaisiin oikeis tavata vaikka jotain PV:n personal traineria säännöllisesti vuoden ajan.

-Saataisiin opetettua ne secondin haluamat kuntolun perusteet jokaiselle jo ennen inttiä, jotta varusmiespalveluksen aikana voitaisiin keskittyä sitten olennaiseen ja tulisi vähemmän vammautumisia.​

• Kuten jo poliitikotkin ovat huomanneet, ovat harrastusmahdollisuudet nykyään kallistuneen siihen malliin, ettei suomalaisessa "tavis" duunariperheellä ole enää rahaa laittaa lapsiaan liikkumaan. Ja se yksi oma liikuntaharrastus, olkoon mikä tahansa, on mielestäni yksi tärkeimmistä edellytyksistä nuorten kunnon ylläpitämisessä. Tähän on ilmeisesti jo tartuttukin toimeen ja harrastusapuraha on vissiin tulossa tulevaisuudessa?

• Peruskoulun koululiikunna lisääminen. Se yksi liikuntatunti viikossa liikuntaa on mielestäni liian vähän. Pakotetaan lapsi liikkumaan jo pienestä pitäen. Ihan sama mistä ne määrärahat revitään, vaikka PV:n budjetista.

Anteeksi tämä avautuminen, mutta tod.näk. asia on jäänyt kalvamaan minua jonkin verran. Esitykseni voivat vaikuttaa romantiikon lurituksilla, mutta antakaa niille edes jonkilainen mahdollisuus ennen kuin täysin tyrmäätte . En tiedä mistä rahat saataisiin kaikkeen tuohon, mutta itse olisin ainakin jonkilaisten uudistusten kannalla, vaikka se jostain muusta pois olisikin.

 

[Second]

• PV:n puolelta alettaisiin tekemään säännöllistä PR työtä peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Lisäksi PV voisi järjestää lapsille ja nuorille erilaisia sotilaskuntoiluun tai ihan vain liikuntaan liittyviä tempauksia ja aktiviteetteja. Esim lapsille suunniteltua esterataa sun muuta. Tälläisella työllä saataisiin mielestäni paljon aikaan ja vieläpä monella eri tasolla.

-Jo kouluikäisiin suomalaisiin saataisiin mahdollisesti iskostettua se "maanpuolustustahdon siemen".
-Lapset, etenkin pojat, ovat luonnollisesti useimmiten hyvin kiinnostuneita kaikesta sotimiseen liittyvästä ja PR työllä voitaisiin ruokkia tätä intoa ja siten mahdolliesti luomaan kannustimia erilaisiin itseään kehittäviin harrastuksiin.
-Myös koululiikunnan yhdelle perustavanlaatuisimmalle ongelmalle eli kilpailulle saataisiin mahdollisesti luotua vastapainoa. Kuoluliikunnassa useimmat lajit liittyvät kilpaiuun mikä tietenkin vaikuttaa joidenkin yksilöiden kehittymiseen, mutta samalla antaa sille punkerolle lapselle sellaisen kuvan, ettei kannata edes yrittää kun kuitenkin häviää. Kilpailu luo voittajia - ja häviäjiä. Nyt voitaisiin kuitenkin iskostaa lapsille, etenkin niille punkeroille pojille, että tärkeintä ei ole liikunnassa toisen voittaminen, vaan se oma peruskunto, jotta myöhemmin pärjättäisiin reservissä -> siis kannustin liikkumaan.​

• Kutsuttaisiin jokainen asevelvollinen jo vuotta ennen palveluun astumista cooper ja kuntotestejä varten. Tulosten avulla kehitettäisiin jokaiselle oma henkilökohtainen kehitysohjelma ja annettaisiin oikeis tavata vaikka jotain PV:n personal traineria säännöllisesti vuoden ajan.

-Saataisiin opetettua ne secondin haluamat kuntolun perusteet jokaiselle jo ennen inttiä, jotta varusmiespalveluksen aikana voitaisiin keskittyä sitten olennaiseen ja tulisi vähemmän vammautumisia.​

• Kuten jo poliitikotkin ovat huomanneet, ovat harrastusmahdollisuudet nykyään kallistuneen siihen malliin, ettei suomalaisessa "tavis" duunariperheellä ole enää rahaa laittaa lapsiaan liikkumaan. Ja se yksi oma liikuntaharrastus, olkoon mikä tahansa, on mielestäni yksi tärkeimmistä edellytyksistä nuorten kunnon ylläpitämisessä. Tähän on ilmeisesti jo tartuttukin toimeen ja harrastusapuraha on vissiin tulossa tulevaisuudessa?

• Peruskoulun koululiikunna lisääminen. Se yksi liikuntatunti viikossa liikuntaa on mielestäni liian vähän. Pakotetaan lapsi liikkumaan jo pienestä pitäen. Ihan sama mistä ne määrärahat revitään, vaikka PV:n budjetista.

Anteeksi tämä avautuminen, mutta tod.näk. asia on jäänyt kalvamaan minua jonkin verran. Esitykseni voivat vaikuttaa romantiikon lurituksilla, mutta antakaa niille edes jonkilainen mahdollisuus ennen kuin täysin tyrmäätte . En tiedä mistä rahat saataisiin kaikkeen tuohon, mutta itse olisin ainakin jonkilaisten uudistusten kannalla, vaikka se jostain muusta pois olisikin.

Onhan näitä yritetty... Menetys on ehkä ollut jonkinlaista koska cooperin tulokset ovat aavistuksen nousseet, en tiedä jatkuuko projekti mutta joku 5 vuotta sitten siitä mumistiin aika paljon. Mitään testejähän ei teetetä, mutta kyllähän sen vyötäröltä ja painoindeksistä aika pitkälle näkee että onko kyseessä turski autosotamies ja kärppämäinen tiedustelija ja että olisiko hyvä jotakin tehdä.

Paljon puhutaan siitä että nykynuoriso ja lapset ei liiku. Tämä ei pidä paikkaansa. Tutkimusten mukaan 70-luvulta on tultu vähän alaspäin (ainakin urheiluseurojen jäsenten seura- ja vapaa-ajanliikunnassa), 90-luvun alusta on jopa ollut kasvua kun kaikkia lapsia ja nuoria katsoo. Aerobinen kunto sinällään ei ole heikentynyt, mikä on ongelma on läskin määrä. Kiitos länsimaisen ruokavalion. Jos nuoriso saataisiin normaalipainoisiksi niin cooperin tulokset nousisi lähelle 2700... Ehkä jopa yli (koska eipä se 70-lukukaan kulta-aikaa tuntunut olevan kansalaisterveyden suhteen). On valtava määrä halpoja liikuntamuotoja. Juoksuharrastus ja kehonpainolla toteutteva lihaskuntoilu eivät maksa mitään.

Ravintotietoudessa olisi siis helvetisti tehtävää, tosin nuoriso on semmoista että se ei opi kirveelläkään. Itse muistan ravintotietouden tunneilla (tai mitä helvettiä elämäntapakasvatusta ne oli) se että mitä huonommat pisteet sai niin sen kovempi jätkä oli. Opetus itsessään, jos siihen olisi suhtautunut vakavuudella, olisi varmasti ollut täyttä asiaa (ainakin sen ajan mittapuulla).

Saas nähdä miten sokeriverot puree... En pidätä hengitystä. Aika paljon tullut tässä ravintotietoutta opetellessa vastaan se juttu että tähän ongelmaan on haettu vastausta varmaan se 50 vuotta ja mitään ei ole saatu aikaan, ehkä vain pahennettu tilannetta: Rasvakammo, jolloin rasva korvattiin sokerilla. Nyt on päällä sokerikammo jota korvataan rasvalla... Pääasia että ruoka on hyvää ja sitä syödään vähintäänkin riittävästi yli kulutuksen

Toki tuohan ei sinällään ole ainoa ratkaisu ongelmaan koska liikunnan määrä lisääminen toki tuo hyötyjä myös. Mutta usein kun cooperin heikkosta tuloksesta syytetään liikumattomuutta niin 70-80 lukuihin verrattuna tämä ei sinällään ole hirveästi muttunut (tai näin tilastot väittää, tiedä sitten miten ne valhetelee). Läskiä on tullut lisää aika paljon. Toki yksi tyypillinen piirre on ollut ja on edelleen se että nimenomaan nuoret miehet jotka jättävät liikunnan pois, juuri se porukka jonka soisi olevan hyvässä kunnossa maanpuollustusta ajatellen.

Tuo mitä kirjoitat paikkojen kestävyydestä on asiallinen juttu: Toki se että tulevat alokkaat saataisiin liikkumaan aktiivsesti vaikkapa se 6kk ennen palvelusta olisi aivan mahtava juttu. Ei vaan taida toteuta.

Siksikin p-kaudella voimaharjoittelua. Tuli vastikään luettua erään jenkkiläisen voima ja kestävyysvalmentajan (eli valmentaa kaikkia KOLMEA ISOA, eli jenkkifustista, koripalloa ja baseballia) valitusviestiä siitä miten vammoja välttääkseen joukkueet lyhentävät voima-harjoittelun kestoa ja jos urheilijalla on vammaa niin voimaharjoittelua vältellään todella pitkään. Ihan hyvällehän se kuulostaa mutta ilmeisesti käy niin että sitten kun aletaan intensiivinen lajiharjoittelu ja pelit niin tämä kostautuu isompana vammamääränä. Ja alunperinkään ei puhuttu kuin vajaa parin kuukauden kestoisesta tehostetusta voima-jaksosta jolloin tehdään raskaita perusliikkeitä (kyykkyä, maastavetoa, rinnallevetoa, penkkipunnerrusta yms) Eli sikäli jos p-kaudella saatasiin joku tehokas 10 viikkoakin voimaharjoittelua niin se säästää myöhemmän palveluksen aikaisia vammoja.

 

[Second]

Ai niin:

-Lapset, etenkin pojat, ovat luonnollisesti useimmiten hyvin kiinnostuneita kaikesta sotimiseen liittyvästä ja PR työllä voitaisiin ruokkia tätä intoa ja siten mahdolliesti luomaan kannustimia erilaisiin itseään kehittäviin harrastuksiin.[/QUOTE]​

Ps. Poikia kiinnostaa pimppa. Onhan se jossakin määrin saatu ajettua nuorison sisään että lihaksilla saa naisia. Tuota vaan heruttaa lisää niin porukka suuntaa enemmän punttisalille ja bodausharrastuksen kautta ehkä innostuu enemmän seuraamaan syömisiäänkin. Sitten 25-30 vuotiaana tajuaa että eihän ne lihakset kiinnostakaan tyttöjä vaan sen sijaan toisia poikia (kuten Pakkotoiston foorumilla lukuisia kertoja on toistettu)... Mitkä on sitten henkiset traumat kun tämä totuus paljastuu?

'No homo' kuten kuuluisa hokema englanniksi kuuluu. Mutta onhan tuo ihq ♥

Ps. Isäm maam puollllesta mitä vain Jo muinaiset Spartalaiset...

 

[commando]

Itse koen ettei oikein PV:n resursseilla pystytä alaikäistä nuoria pelastamaan vaan se into urheiluun ja liikuntaan tulee kotoa, Rocky-elokuvista, harjoitusmahdollisuuksista, valmentajista ja esikuvista. PV:n tehtävä ei ole tehdä kansanterveystyötä eikä toimia Suomen suurimpana hiihtokouluna vaan opettaa täysi-ikäisiä miehiä murhaamaan toisia ihmisiä tarvittaessa. Se miten nuorison kansanterveyttä pystytään ohjaamaan on pääasiassa kiinni kouluista, vanhemmista ja urheiluseuroista. Myös lainsäätäjä pystyy tähän puuttumaan mm. määräämällä kuntia rakentamaan liikuntapaikkoja, säätämällä liikuntatuntien määrää ja lajeja, verottamalla ESS:ää ja mopoja jne. Joku PV:n personal trainer -järjestelmä on täysin utopiaa! Ihme homma miten jotkut haluavat tehdä Suomesta jotain militaristista Pohjois-Koreaa tai suljettua Albaniaa! Me ei vain tarvita suurinta osaa miehistä enää asepalvelukseen, koska ei ole varaa ostaa tarvittavaa varustusta ja koulutusta eikä suurin osa ole tyydyttävää materiaalia sotilaaksi teki vaikka mitä. Takalinjan hommat voidaan hoitaa siviileilläkin, ei siihen tarvita polkupyörämekaanikon tai spaden inttikoulutusta.

 

[Lepukki]

Itse koen ettei oikein PV:n resursseilla pystytä alaikäistä nuoria pelastamaan vaan se into urheiluun ja liikuntaan tulee kotoa, Rocky-elokuvista, harjoitusmahdollisuuksista, valmentajista ja esikuvista. PV:n tehtävä ei ole tehdä kansanterveystyötä eikä toimia Suomen suurimpana hiihtokouluna vaan opettaa täysi-ikäisiä miehiä murhaamaan toisia ihmisiä tarvittaessa. Se miten nuorison kansanterveyttä pystytään ohjaamaan on pääasiassa kiinni kouluista, vanhemmista ja urheiluseuroista. Myös lainsäätäjä pystyy tähän puuttumaan mm. määräämällä kuntia rakentamaan liikuntapaikkoja, säätämällä liikuntatuntien määrää ja lajeja, verottamalla ESS:ää ja mopoja jne. Joku PV:n personal trainer -järjestelmä on täysin utopiaa! Ihme homma miten jotkut haluavat tehdä Suomesta jotain militaristista Pohjois-Koreaa tai suljettua Albaniaa! Me ei vain tarvita suurinta osaa miehistä enää asepalvelukseen, koska ei ole varaa ostaa tarvittavaa varustusta ja koulutusta eikä suurin osa ole tyydyttävää materiaalia sotilaaksi teki vaikka mitä. Takalinjan hommat voidaan hoitaa siviileilläkin, ei siihen tarvita polkupyörämekaanikon tai spaden inttikoulutusta.

Kuten tuossa alustinkin, niin tässä ei nyt ole kyseessä se etteivätkö nämä "takalinjan" pojat saisi hoidettua hommiaan, vaan kun yksinkertaisesti taistelevan osaston kunto ei enää riitä. Miten se sitten saataisiin paremmaksi? PV:n ei minunkaan mielestä pitäisi olla mikään valtion kuntouttaja ja sen takia täytyisikin muutos tapahtua lähtökohtaisesti ihan yhteiskunnan tasolla. Siitä saataisiin paljon muutakin hyötyä. Kansanterveys paranisi.

 

[commando]

Se nyt on aika sama mikä kunto sillä operatiivisella joukolla on jos sitä miehistöä koulutetaan alle puoli vuotta, käteen annetaan sohlo ja pimeässä ei nähdä mitään eikä nykyään kotiutuva reserviläinen voi hankkia aseita ilman pitkää prosessia päästäkseen reserviläisurheiluun hoitamaan kenttäkelpoisuuttaan. Me ollaan tilanteessa nyt, joka on hävitty ja jota ei voi korjata.

 

[Second]

Varusteporno on näköjään vielä vaarallisempaa henkiselle kehitykselle kuin homoporno.

Mene takaisin väittelemään niistä M4:sen ominaispiirteistä sinne pikkupoikarinkiin ja jätä miehet puhumaan oikeista asioita. Se kun vaan on niin että fyysinen kunto on sotilaan tärkeimpiä ominaisuuksia ja syy miksi asevelvollisuusarmeijan olemassa olo on uhattuna on asevelvollisten heikko fyysinen kunto. Ei se että kaapissa ei ole tussaria jolla käydä radalla ampumassa kerran vuodessa.