Sotilaspastorien, kirkon ja uskonnon rooli puolustusvoimissa ja sodassa

PV:llä tai PV:n kumppanilla on ihan oma organisaationsa henkiseen ja fyysiseen palautumiseen jossa ilmeisesti sotilaspapeilla ei kauheasti ole roolia. Sotilaspapit ovat sitten ehkä lähempänä taisteluja, koska eikös heillä ole yhtenä roolina kaatuneiden hoitoon liittyvät asiat.
 
No ei taida kyllä Ylikoski mitään tietää PV:n sotilaspapistosta, jos väittää, että heillä ei ole psykologista tai sosiaalista asiantuntemusta! Ymmärtääkseni osa sotilaspapistosta nimenomaan on koulutukseltaan psykologeja tai vähintäänkin saanut asiasta kattavaa koulutusta, ja etenkin reserviin koulutetuista sotilaspapeista osa on ihan psykologeja pääkoulutukseltaan. Meillä etenkin varusmiespapeiksi haettiin nimenomaan psykologian opiskelijoita teologien ohella.

Dunning-Kruger näyttää taas paikkansapitävyytensä. Nuo "Vapaa-ajattelijat ry:n" tyypit ovat kyllä muutenkin sellaisia hörhöjä, että oksat pois, hehän haluaisivat kaikki juhlajumalanpalvelukset pois, suvivirren pois, ym.

Hyvä jos saataisiin nuo juhlajumalanpalvelukset, suvivirret, yms pois sillä jouduin jo nuorena tukkanuottasille opettajien ja muiden kanssa kun en suostunut osallistumaan niihin. Ken haluaa sellaiseen osallistua osallistukoot vapaasta tahdostaan, mutta ei tarvitse valtion puolesta tuputtaa uskontoa, koulussa tai armeijassa.
 
Hyvä jos saataisiin nuo juhlajumalanpalvelukset, suvivirret, yms pois sillä jouduin jo nuorena tukkanuottasille opettajien ja muiden kanssa kun en suostunut osallistumaan niihin. Ken haluaa sellaiseen osallistua osallistukoot vapaasta tahdostaan, mutta ei tarvitse valtion puolesta tuputtaa uskontoa, koulussa tai armeijassa.
Perustuslakivaliokuntahan linjasi, että tapakulttuuri ei ole uskonharjoittamista. Jotkut rehtorithan suvivirren poisjättämistä yrittivät perustella kouluissaan islamilla, mutta Helsingin imaamit tyrmäsivät tämän perustelun aikanaan yhteisellä kirjoituksellaan, jossa totesivat Jumalan ylistämisen sopivan luonnollisesti islamiinkin, ja virren olevan kaunista tapakulttuuria.

Ylipäätään suomalaisen tapakulttuurin halveksuminen on kyllä aikamoista myyräntyötä yhteiskunnallemme, juuri sellaista jota Sun Tzu ohjeisti Sodankäynnin taidossa vihollismaille aiheuttamaan:
Hävittäkää kaikki, mikä vastustajan maassa on hyvää! Kietokaa hallitsevan luokan edustajat rikollisiin toimiin, horjuttakaa kaikin muinkin keinoin heidän asemaansa ja arvonantoaan, pitäkää huoli siitä, että he joutuvat kansalaistensa julkisen halveksunnan kohteeksi! Käyttäkää työssänne hyväksi kaikkein alhaisimpia ja iljettävimpiä ihmisiä! Häiritkää kaikin mahdollisin keinoin hallitusten toimintaa!

Levittäkää epäyhtenäisyyttä ja riitaisuutta vihollismaan kansalaisten keskuuteen! Nostakaa nuoret vanhoja vastaan! Tuhotkaa kaikin mahdollisin keinoin vihollisen asevoimien varustukset, huolto ja sisäinen järjestys.

Kaatakaa vanhat perinnäistavat ja jumalat jalustoiltaan! Olkaa avokätisiä tarjouksia ja lahjoja antaessanne ja ostaessanne tietoja ja rikostovereita!


Jos kaveri on jo saanut psykologian koulutuksen mutta ei hengellistä, uskonnollista koulutusta, niin näistähän voisi kouluttaa kenttäpsykologeja ilman, että kaveria liitetään PV:n papistoon.
Tämähän vaatisi sitten erillisen organisaation, jolle ei ole nähty tarvetta. Kuten kirjoitin, sotilaspapisto on PV:n sielunhuollollisen puolen ulkokuori.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Jos kaveri on jo saanut psykologian koulutuksen mutta ei hengellistä, uskonnollista koulutusta, niin näistähän voisi kouluttaa kenttäpsykologeja ilman, että kaveria liitetään PV:n papistoon.

Tämähän vaatisi sitten erillisen organisaation, jolle ei ole nähty tarvetta. Kuten kirjoitin, sotilaspapisto on PV:n sielunhuollollisen puolen ulkokuori.
Niin vaatisi. Sitä en tiedä ovatko edes ajatelleet muuta vaihtoehtoa.
Ystäväni on poliisi. Joutui työssään erittäin vaikeaan ja stressaavaan tilanteeseen. Ystävälleni ja hänen kollegoilleen tarjottiin ammattipsykologin apua stressin purkamiseen. Ei pappia. Ja näin on monessa muussakin ammattikunnassa. Tässä mielessä PV on mielestäni aikaansa jäljessä.
 
Kyllä sotilaspappi osaa ohjata apua pyytävän oikeaan osoitteeseen, ei tartte olla psykologin koulutusta.
 
Niin vaatisi. Sitä en tiedä ovatko edes ajatelleet muuta vaihtoehtoa.
Ystäväni on poliisi. Joutui työssään erittäin vaikeaan ja stressaavaan tilanteeseen. Ystävälleni ja hänen kollegoilleen tarjottiin ammattipsykologin apua stressin purkamiseen. Ei pappia. Ja näin on monessa muussakin ammattikunnassa. Tässä mielessä PV on mielestäni aikaansa jäljessä.

Kuinkas tarkasti tiedät tämän puolen PV:n touhuista, varsinkin kriisiaikaisesta? PV:llä on ihan oma organisaationsa joka hoitaa palautumista ja nämä eivät taida olla pelkästään sotilaspappeja. Sieltä pitäisi löytyä ammattilaisia niin kehon kuin mielen rasitusten purkamiseen.
 
Kuinkas tarkasti tiedät tämän puolen PV:n touhuista, varsinkin kriisiaikaisesta? PV:llä on ihan oma organisaationsa joka hoitaa palautumista ja nämä eivät taida olla pelkästään sotilaspappeja. Sieltä pitäisi löytyä ammattilaisia niin kehon kuin mielen rasitusten purkamiseen.
En tunne tarkasti.
Mutta hyvä jos tällainen palautumisorganisaatio ammattilaisten kanssa ilman papistoa PV:stä löytyy ja asiaa on mietitty.
 
En tunne tarkasti.
Mutta hyvä jos tällainen palautumisorganisaatio ammattilaisten kanssa ilman papistoa PV:stä löytyy ja asiaa on mietitty.
Sellainen kuin Lepola.


 
Tämä olikin mielenkiintoinen. Kiitoksia.
Kaikennäköisiä asioita tuossa oli mietitty.
Yksilökohtaista stressin hallintaa, ryhmäkohtaista purkua ja joukkoyksikkökohtaista toimintaa.
Joukkotasolla näköjään pappit ilmestyvätkin mukaan kuvioon:

Operatiivisen ohjeistuksen mukaisesti jokaiseen sodan ajan joukkoyksikköön tulee muodostaa psykososiaalisen tuen ryhmä. Mikäli joukon kokoonpanossa on pappi, hän johtaa ryhmän toimintaa. Jos psyykkisen tuen toimet omassa ryhmässä eivät ole riittäneet, voidaan psyykkisen toimintakyvyn menettänyt sotilas lähettää yksiköstään lääkintähuollon ketjua pitkin joukkoyksikön ensihoitoasemalle, johon pappikin on usein sijoitettu.
 
Back
Top