Sotilasura (ent. Sotilasuran suosio eri puolilla Suomea - Ahvenanmaa militanteimpien joukossa)

Palkka ja muut rahalla maksettavat korvaukset tuskin ovat yhdelläkään kapiaisella ollut syynä alalle lähtöön. 99.9% on varmasti halu palvella isänmaata.

Näin se takuuvarmasti on ja näin sen kuuluukin olla. Soisin erittäin mielelläni, että siitä maksettaisiin myös kohtuullinen korvaus; tiedän, että näin ei tehdä, ei varsinkaan jos koko perheen uhrauksia kosketetellaan (ja olen oman osani kansalaisena tehnyt jotta asia korjattaisiin, mutta edelleen pitänee näköjään vielä vaikuttaa.).

Mutta sen haluan sanoa foorumin kapiukoille, että puolitoista vuosikymmentä asepalveluksen jälkeen ovat kirkastaneet monia asioita. Yksi, mistä olen 100% ehdottoman varma on se, että todella moni suomalainen miettii jopa kohtuullisen usein sotilasvalaan sisältyviä asioita: miten edistäisin parhaiten tämän kansan etua ja parasta. Aina emme tietenkään tarkoissa konsteissa tule samaa mieltä olemaan, se kuuluu jo demokratian periaatteisiin ja nimenomaisiin vahvuuksiin. Mutta täällä "siviilipuolella" on aivan takuuvarmasti paljon niitä, jotka mielestäni ihan aidosti ajattelevat asioita siltä kantilta, mikä parhaiten edistäisi Suomen ja suomalaisten etuja. Ja tästä, tiedän, on hyvin iso kiitos Puolustusvoimille ja "indoktrinaatiolle" mitä siellä aiheesta saatiin. Tätä tarkoitan mitä positiivisimmassa mielessä. Ittekin tiedän, noin esimerkiksi, että muutama jota tällä hetkellä muuten ehkä pitäisin regulatoorisena "vihollisena" olisi ollut tosipaikan tullen vaikkapa johtamassa tulta samoihin maaleihin kuin itse, ja altistumassa samoille vaaroille yhteisen asian hyväksi.

Tai sitten ehkä vaan minä ja mun koko tuttavapiiri on ottanut sotilasvalansa vähän liian vakavasti, onhan sekin mahdollinen hypoteesi. Mutta onko se todennäköisin, sitä tiedä en.
 
Ei niin koska se ei ollut Aallon mielenkiinnon kohteena. Muutenhan tuo väitöskirja on mielenkiintoinen. Tässä: http://epub.lib.aalto.fi/pdf/diss/Aalto_DD_2012_029.pdf

Hyvin vastaavista havainnoista itsekin kirjoitin tässä samassa ketjussa. MakkaranpaistoKorkeakoulu ei houkuttele ikäluokan parhaimmistoa. Selailin väitöskirjaa läpi, mutta en nähnyt johtopäätöksiä asian suhteen. Onko asia ongelma edes sodan aikana ja voiko siihen vaikuttaa? Korvaako kova into ja kokemus puuttuvan älyn..
 
Niin, tietysti se että MPKK ei houkuttele ikäluokkien parhaimmistoa ei tarkoita etteikö suomalaiset upseerit olisi hyviä.
 
Korvako koulumenestyksen perusteella "arvioitu'' äly maanpuolustustahdon?
Mitä tehdään sotilaalla jolla on kirjaviisautta mutta ei halua uhrautua isänmaan ja kansan edestä myös rauhan aikana?

30 v ammattisotilaana työn mukana tuomineen rasitteineen ei varmasti houkuta kaikkia ja ei pidäkkään houkuttaa, pääasia että alalle riittää halukkaita, joista järjestelmä kouluttaa osaajia armeijamme vaativimpiin tehtäviin.
 
Hyvin vastaavista havainnoista itsekin kirjoitin tässä samassa ketjussa. MakkaranpaistoKorkeakoulu ei houkuttele ikäluokan parhaimmistoa. Selailin väitöskirjaa läpi, mutta en nähnyt johtopäätöksiä asian suhteen. Onko asia ongelma edes sodan aikana ja voiko siihen vaikuttaa? Korvaako kova into ja kokemus puuttuvan älyn..

Nämä mittarit kuten "ikäluokan parhaimmisto" ovat kovasti subjektiivisia. Sanon tämän - mitatusti - näissä standardimittauksissa varsin ellei peräti erittäin hyvin pärjäävänä. Vaikka joku ei olisi näillä (lähtökohtaisesti aika rajoittuneilla) mittareilla kognitiivista eliittiä, se ei suinkaan tarkoita ettäkö sama henkilö olisi sopimaton vaikkapa sodan ajan johtajaksi. Itse asiassa, on olemassa kohtuullisen paljon näyttöä että johtajiksi kannattaisi valita nimenomaan keskimääräistä vähän älykkäämpää - mutta ei liian älykästä - porukkaa.

Paljon mitattua älykkyysosamäärää olennaisempaa lienee, että johtajisto uskoo aidosti asiaansa. Ja itse, kiikun kaakun molempia puolia miettineenä ja jonniin verran käytännössä kokeneenakin, olen taipuvainen tähän uskomaan.

Supernerot ovat sitten ihan omaa luokkaansa ja hyvin usein huonosti sopivia esim. johtajiksi. Ja tämä on ihan OK. Näitä on noin yksi tuhannesta tai vähemmän.
 
Sanoisin että rauhan aikana jokainen joka täällä elää ihmisiksi ja esim. maksaa veroja "uhrautuu" isänmaan puolesta. Aika ankea paikka Suomi olisi ilman näitä ihmisiä.
 
Nämä mittarit kuten "ikäluokan parhaimmisto" ovat kovasti subjektiivisia. Sanon tämän - mitatusti - näissä standardimittauksissa varsin ellei peräti erittäin hyvin pärjäävänä. Vaikka joku ei olisi näillä (lähtökohtaisesti aika rajoittuneilla) mittareilla kognitiivista eliittiä, se ei suinkaan tarkoita ettäkö sama henkilö olisi sopimaton vaikkapa sodan ajan johtajaksi. Itse asiassa, on olemassa kohtuullisen paljon näyttöä että johtajiksi kannattaisi valita nimenomaan keskimääräistä vähän älykkäämpää - mutta ei liian älykästä - porukkaa.

Paljon mitattua älykkyysosamäärää olennaisempaa lienee, että johtajisto uskoo aidosti asiaansa. Ja itse, kiikun kaakun molempia puolia miettineenä ja jonniin verran käytännössä kokeneenakin, olen taipuvainen tähän uskomaan.

Supernerot ovat sitten ihan omaa luokkaansa ja hyvin usein huonosti sopivia esim. johtajiksi. Ja tämä on ihan OK. Näitä on noin yksi tuhannesta tai vähemmän.

Tuossa väitöskirjassa asiaa puidaan aika perusteellisesti lähdeviitteiden kera.
 
Tuossa väitöskirjassa asiaa puidaan aika perusteellisesti lähdeviitteiden kera.

Näin on ja olen ko. paprun lukenut kohtuullisella pieteetillä. Siinä on asiallista kritiikkiä, mutta oletus notta rahalla saataisiin "parempaa" ainesta ei nyt vain kertakaikkisesti mene mun bullshit-suodattimen läpi sellasenaan.
 
Sanoisin että rauhan aikana jokainen joka täällä elää ihmisiksi ja esim. maksaa veroja "uhrautuu" isänmaan puolesta. Aika ankea paikka Suomi olisi ilman näitä ihmisiä.

Vertaatko lain noudattamista ja veronjen maksua siihen mitä kapiainen tekee noin 30 v virkauransa aikana isänmaan eteen? Hänkin maksaa verot ja elää varmasti nuhteettomammin kuin keskiverto kansalainen.
 
Vertaatko lain noudattamista ja veronjen maksua siihen mitä kapiainen tekee noin 30 v virkauransa aikana isänmaan eteen? Hänkin maksaa verot ja elää varmasti nuhteettomammin kuin keskiverto kansalainen.
Kyllä. Kapiaisetkaan eivät tee työtään vastikkeettomana vapaaehtoistyönä. Käsitys siitä että yhteiskunnan eteen tehty työ on vain sitä mitä tehdään puolustusvoimissa on nähdäkseni aika lapsellinen. Suomessa ei onneksi noin ajatella, mutta jos haluat elää yhteiskunnassa jossa ajatellaan vain asevoimien olevan yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima, niin uskoakseni Pohjois-Korea vastaa mieltymyksiäsi parhaiten.
 
Kapiainen tekee 30 vuoden virkauran Suomen turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Hän on tehnyt sen eteen enemmän kuin siviili koskaan tekee. Siviili tekee jotain muuta. Hän esim. toivoo, että Suomessa on suomalaiset kapiaiset, joille voi vänkyttää. Niille "muille" tuskin voi. :rolleyes:
 
Hyvän sotilaan ominaisuuksissa tärkeä tekijä on yksilön eri ominaisuuksien tasapaino ja sen asemoituminen suhteessa tehtävän vaatimuksiin: ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, kognitiivinen sekä asenteellinen "kyvykkyys" ja kehittymisen potentiaali muodostavat kultaisen leikkauksen, joka määrittää soveltuvuutta alalle.

Tarkoitan tällä sitä, että tehtävät edellyttävät tiettyä yleistasoa jokaisella osa-alueella ja myös sitä, että ominaisuudet eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

---
@baikal : muillekin kuin ammattisotilaille voi ja vänkytetään. Ainakin nykyisin kun elämme sellaista vänkytysaikaa. Joillekin vänkyttäminen vaikuttaisi olevan suorastaan voimauttavaa touhua; kierrokset sen kun lisääntyvät ja vettä tulee myllyyn alati enemmän. Ehkä asia ei välttämättä (toivottavasti) kuitenkaan ole ihan näin.
 
Viimeksi muokattu:
Koettakaa nyt jo löytää joku uusi saundi tähän mittelöön. Eihän me siviilissäkään tai palveluksessa tapella toistemme kanssa oikeastaan koskaan. Mikä helvetti se nyt on, että netissä tämäkin asia menee vitulleen?
 
Isänmaan eteen - tai sitä vastaan - voi tehdä työtä aika paljon ja aika monenlaisissa rooleissa. Arvostan kaikkia ensinmainittua tavalla tai toisella toteuttavia ihmisiä, oli sitten kyse hommasta jossa on selkeä hengenvaara (A-maa) tai sitten "vain" ihan työtä ja veronmaksua jne. Tai sellaisia hommia missä kidutetaan hiljalleen kuoliaaksi päivä päivältä, kuten useita lapsia, noita tulevaisuuden varusmiehiä, kasvattaessa :D

Olen miettinyt tätä isänmaa-asiaa aika paljon, ja erityisesti se on saanut mietteliääksi, miten moni näkemyksensä mukaan isänmaanystävä on saanut surmansa isänmaanpetturina. Isänmaanystävinä voitaneen ilman suurta ongelmaa pitää ainakin William Wallacea jolta revittiin suolet Englannissa "petturina". Ja Juhana Reinhold Patkulia, joka ajoi oman isänmaansa Liivinmaan (nyk. Viro) tai vähintään sen aatelin asiaa vehkeillen Venäjän kanssa Ruotsia vastaan, johon Liivinmaa virallisesti kuului. Kohtalo? Jäsenet lekalla neljään osaan elävältä ja kärrynpyörään roikkumaan, linnuillekin hommaa nokkia raadolta silmät päästä. Vähän OT, mutta isänmaallisuus on jotenkin vekkuli ja monisyinen aihepiiri.

Ketjun ja viimeaikaisen keskustelun aiheeseen liittyen on mielenkiintoista, että Irakissa koulutetaan (pääosin ressujen toimesta?) ihan perustason "P-kausijuttuja" kurdeille, ja tulokset ovat kuulemma hyviä, sanovat ainakin koulutuksen järjestäjät itse. Ilmeisesti suomalainen sotilaskoulutus on aika hyvää tasoa, vaikka sitä ei aina osata täällä arvostaa. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
 
Ainakin itselleni isänmaallisuus tarkoittaa muutakin kuin vain sitä, että tarvittaessa annetaan vainolaiselle kärsään. Täten minun näkökulmastani isänmaan eteen voi tehdä työtä muutenkin kuin vain kehittämällä kansakunnan kykyä antaa vainolaiselle kärsään. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, ja siksi tarvitaan kykyä puolustaa sitä. PV huolehtii siitä että meillä on kykyä puolustaa Suomea, ja tämä tietysti on tärkeää, mutta myös muita tekijöitä tarvitaan sitä varten, että Suomi ylipäätään on puolustamisen arvoinen.

Koettakaa nyt jo löytää joku uusi saundi tähän mittelöön. Eihän me siviilissäkään tai palveluksessa tapella toistemme kanssa oikeastaan koskaan. Mikä helvetti se nyt on, että netissä tämäkin asia menee vitulleen?
Olenkin tätä miettinyt. Kasvotusten ja internetissäkin tuttavien ja joskus vähemmän tuttujen kanssa keskustelu "tulenaroista" aiheista onnistuu hyvin ja miellyttävässä hengessä, mutta anonyymeillä keskustelupalstoilla se on ajoittain melkoista ajanhukkaa.

Lienee aika pitää taukoa, ihan myös siksi että saa aikaiseksi enemmän tuolla reaalimaailmankin puolella. :rolleyes:
 
Kouluttajat ovat kantahenkilökuntaa (osin evp), tukitoiminnoissa kuten lääkinnässä on reserviläisiä.

Miksi osa evp, eikö palveluksessa olevia saatu värvättyä riittävästi? Menee ohi otsikon, mutta uteliaisuudesta kysyn mikä on tänä päivänä lähtö halukkuus noin yllensä ottaen pv.n henkilöstöllä ulkomaan keikoille?
 
Miksi osa evp, eikö palveluksessa olevia saatu värvättyä riittävästi? Menee ohi otsikon, mutta uteliaisuudesta kysyn mikä on tänä päivänä lähtö halukkuus noin yllensä ottaen pv.n henkilöstöllä ulkomaan keikoille?
Syynä on PV:n oma henkilöstöpolitiikka - ei halukkuus. Halukkaita on, mutta joukko-osastot eivät anna puoltavaa irroitettavuuslausuntoa kotimaan työntekijä tarpeen takia (KRIHA tehtävään lähtevän tilalle ei saa palkata sijasta). Lisäksi OIR:n ja RS:n on ymmärtääkseni haluttu kokeneempaa jo reissussa käynyttä väkeä mission vaativuuden takia. Tietämäni OIR:n evp:t ovat nuoria siviiliin siirtyneitä n.5-10v kokemusta omaavia kouluttajia ja taas RS:ssa taas erittäin kokeneita evp everstejä & everstiluutnantteja on käytetty runsaasti mentori tehtävissä ANA:n ylemmälle johdolle. PV:lle halukas evp on lottopotti: osaaminen kuten khenk:lla, mutta ei rauhanajan töitä PV:ssa joista irroittaminen vaatii joukko-osaston puoltoa.

Yleisesti ottaen varsinki nuorempi väki päälikkötason tehtäviin asti ja komentajatason henkilöstö on halukasta ja siitä välistä sitten on tehtäviä joiden täyttäminen on käsittääkseni ollut joskus haasteellista.
 
Viimeksi muokattu:
Palkka ja muut rahalla maksettavat korvaukset tuskin ovat yhdelläkään kapiaisella ollut syynä alalle lähtöön. 99.9% on varmasti halu palvella isänmaata.

Täällä on levitelty jonkun väitöskirjan väittämiä, jonka mukaan MPKK ei houkuta ikäluokkien nohevimpia nuoria. Tuossa tutkimuksessa tuskin otetaan kantaa isänmaallisuuteen, haluun sitoutua isänmaan puolustukseen?
Sama koskee varmasti ali- ja erikoisupseereiksi hakeutuvia.
Kouluttavista sotilaista (kers -ylil) moni keräää vuosiansioonsa ison osan sh-korvauksista, n 125 €/ sh-vrk. Se maksetaan niistä 8 työtunnin lisäksi tehtävistä tunneista, joten sh:lla laskennallinen tuntipalkka on noin 10 €.

Siihen lisäksi kaikki muut vaatimukset, jotka laki ja PV asettavat.

Vakiviran upseeri saa nykyisin vasta maistrikurssin läpäistyään, aliupseeritkin palvelevat määräaikaisina, kunnes ovat suorittaneet vakinaistamiseen vaadittavat opinnot.

Pohtikaapa tietyt keskusteluun osallistuneet herrat kapitulantit miten olette palvelleet isänmaata mollaamalla parhaan kykynne mukaan vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistujia ja koko toiminnan mielekkyyttä.

Jos te olisitte isänmaallisia niin hakisitte toiminnallanne isänmaan kokonaisetua ettekä oman egonne tai ammattialanne nostamista.

Isänmaallisuuden sijaan tulee mieleen monta muuta adjektiivia.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvin vastaavista havainnoista itsekin kirjoitin tässä samassa ketjussa. MakkaranpaistoKorkeakoulu ei houkuttele ikäluokan parhaimmistoa. Selailin väitöskirjaa läpi, mutta en nähnyt johtopäätöksiä asian suhteen. Onko asia ongelma edes sodan aikana ja voiko siihen vaikuttaa? Korvaako kova into ja kokemus puuttuvan älyn..

Kummasti tämä Aallon tutkimus aina pulpahtaa pinnalle tasaisin välein. Varmaan herkullinen aihe kun joku oikein tieteellisesti todistelee että kapiaiset on tyhmiä...

Kannattaisi kuitenkin lukea kyseinen tutkimus ihan kunnolla läpi. Siinä on tiettyjä ansioitakin ja monissa kohdissa havaintoihin voi yhtyä. Itsekkin on aina välillä kaivannut vähän enemmän ei niin normeihin sitoutuneita upseereita, jotka uskaltaisivat rikkoa rajoja.

Meikäläistä Aallon työssä vaivaa siitä kumpuava asenne, voisi jopa sanoa asennevamma upseereita kohtaan, joka syö sen uskottavuutta. Kaikki mitä puolustusvoimat on tehnyt tai tekee on väärin. Kadettikoulun pääsykokeissa painotetaan liikaa liikuntaa, halutaan vain tyhmiä lihaskimppuja strategisten älykköjen sijaan. Seuraavassa hengenvedossa valitetaan että upseerit ovat liian huonokuntoisia sodan ajan tehtäviinstä. MPKK:n tutkimus on heikkotasoista ja surkeaa. Kun korkeakoulujen rehtorien asettama arviointielin toteaa MPKK:n tutkimuksen olevan korkeatasoista ja korkeakoulun tason täyttävää, on selvitys tehty väärin. Yleisesikuntaupseerien valinta ja koulutus on heikkoa eikä lähelläkään saksalaisten tasoa ennen Toista Maailmansotaa. Jotenkin vain Aallolta unohtui että nuo juntit suomalaiset ye-upseerit olivat ainoita jotka Pohjois-Suomessa pääsivät edes lähelle asetettuja tavoitteita, saksalaisten jäädessä pääpiirtein lähtöasemiinsa. Samat hönöt sitten vielä nöyryyttivät saksalaisia Suursaaressa ja Torniossa. Puhumattakaan siitä että kumman maan armeija kärsi totaalisen tappion ja jätti maansa ja kansansa vihollisen raiskattavaksi? Ei saksalaiset voi Hitleriä kaikesta syyttää, kyllä Saksan sodanjohdossa tehtiin lukuisia vakavia virheitä ihan omin voiminkin. Jne jne.

Toinen asia mikä vaivaa on se, että Aalto ei ymmärrä alkuunkaan miten asevoimat toimivat. Upseereista noin 1% pääsee uransa aikana tekemään mitään strategisen tason tehtäviä. Pitääkö silloin kaikkien upseereiden olla huonokuntoisia neroja, jotka turhautuvat alemman tason tehtävissä, vai pitäisikö pääosan olla hyväkuntoisia ja toimeenpanokykyisiä keskitason kovia ammattilaisia?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset upseerit on moneen kertaan testattuja. Ensiksi pitää päästä suorittamaan asepalvelus. Sitten pitää kisata itsensä vähintään aliupseerikurssille, mieluummin reserviupseerikurssillekin, koska hyvin harva pääsee pelkällä AUK:lla kadikseen. Tämän jälkeen on vielä Kadettikoulun pääsykokeet. Kaikissa näissä, varsinkin kahdessa viimeisessä, testataan soveltuvuutta käytännön sodan ajan johtajaksi, joka kykenee toimenpanemaan nopeasti käsketyt tehtävät. Upseerin peruskauraa. Aikanaan sitten niistä kadeteista kuoriutuu ylempiä upseereita, joista muutama pääsee monen karsintavaiheen jälkeen strategisen tason tehtäviin. Siinä varmaan tarvitaan jo aikalailla älyäkin. Upseerikoulutukseen pääseminen on meillä paljon vaikeampaa kuin valtaosassa armeijoista. Ja tulokset näkyy kun porukat käy maailmalla. Ei tarvitse hävetä heidän osaamistaan.

Johtajakoulutukseen varusmiehistä pääsee meillä noin viidesosa. Kisa RUK:iin on verinen. Kadettikouluun pääsee noin joka viides hakija, jotka kaikki siis ovat vuoden palvelleita ja jo johtajakoulutuksen saaneita.

Ruotsissa paikallinen MPKK on itsenäinen hallituksen alainen viranomainen joka ei ole puolustusvoimien johdossa. Upseerikoulutusta on kehitetty pääosin siviilikoulutuksen ja yliopistomaailman ehdoilla. Valitsevat upseerikoulutukseen väkeä täysin akateemisin perustein. Viime upseerikurssille oli 150 paikkaa, 100 saivat täyteen. Rivissä olevien ruotsalaisten upseerien mukaan valmistuvista vain pieni osa kykenee aidosti sodanjohtamiseen, vaikka ovatkin varmaan tosi älykkäitä. Tätäkö meille ihan tosissaan halutaan?
 
@Lepard Hyviä pointteja, mutta hyvä fyysinen kunto ja älykkyys ei ole toistensa poissulkevia ominaisuuksia. Ainakin oman kokemukseni mukaan akateemisesti menestyvät ihmiset tuntuvat olevan fyysisesti hyvässä kunnossa verrattuna muuhun kansaan. Ainakaan lihavia ei siinä porukassa juurikaan näy... Luulen tämän johtuvan kilpailuhenkisyydestä ja pitkäjänteisen työnteon arvostamisesta (jotka ovat hyviä asioita sekä fyysisen kunnon että oppimisen kannalta). Fyysinen aktiivisuus on tietääkseni aivojen kehityksen kannalta hyvä asia, joten sikälikään tämä ei ole yllättävää. Ruotsissa on tehty tälläistä tutkimusta: Link Between Physical Fitness and IQ

Toisaalta näen Aallon tutkimuksen ihan hyvänä. Siviiliyliopistojen opiskelijamateriaalista ja pääsykokeista keskustellaan vähän väliä, miksipä ei myös MPKK:n?
 
Back
Top