Stalingradin motti

Merten sheriffi

Merten sheriffi

Supreme Leader
BAN
Mietin tänään sellaista, että keitä etunenässä evakuoitiin motista pois viimeisillä lennoilla?
 
Asevoimien -spesialistit-, erikoisalojen kouluttajat, haavoittuneet, sairaat, ruskeapukuisia, kirkonmiehiä, oliko muutama esikunta en muista.....

Saksalainen upseerikunnia merkkasi kuitenkin paljon. Populaarikulttuurissa on haluttu nähdä asia välillä siten, että upseerit lähtivät ensimmäisinä, noin karkeasti, mutta se ei pidä kyllä paikkaansa.

Mitä minä olen asiaan tutustunut, niin tuossa sekasorrossakin saksalainen sotakone mm. evakuoinneissa toimi paremmin kuin voisi luulla.
 
baikal kirjoitti:
Asevoimien -spesialistit-, erikoisalojen kouluttajat, haavoittuneet, sairaat, ruskeapukuisia, kirkonmiehiä, oliko muutama esikunta en muista.....

Saksalainen upseerikunnia merkkasi kuitenkin paljon. Populaarikulttuurissa on haluttu nähdä asia välillä siten, että upseerit lähtivät ensimmäisinä, noin karkeasti, mutta se ei pidä kyllä paikkaansa.

Mitä minä olen asiaan tutustunut, niin tuossa sekasorrossakin saksalainen sotakone mm. evakuoinneissa toimi paremmin kuin voisi luulla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Beevorin kirjassa muistaakseni mainittiin että pääsääntöisesti evakuoitiin haavoittuneita. Loppuvaiheessa sitten tosiaan spesialisteja. Yleisesikuntakoulutuksen saaneita upseereitakin.
 
Sairaanhoitajia ja upseerien tyttöystäviä, etteivät jäisi venäläisten käsiin.
Muistaakseni sanottiin beevorin kirjassa
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Mielenkiintoinen.
Voitko laittaa pääkohdat videosta? Uusia teorioita? Katson kun kerkiän.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lyhyesti: 6. armeija oli pahasti kulunut kuukausien katutaisteluissa. Huolto takkuili reilusti jo ennen puna-armeijan vastaiskua. Minun käsittääkseni motista ulosmurtautuminen olisi vaatinut erittäin nopeaa reagointia. Mutta tähän saksalaiset eivät missään vaiheessa kyenneet. Armeijan komentaja Friedrich Paulus epäröi. Hitler antoi käskynsä pitää asemat ja Erich von Mansteinin käynnistämä pelastusoperaatio "Talvimyrsky" lähti liikkeelle liian myöhään.
 
Mielestäni paras Stalingrad dokkari on extrana kyseisen elokuvan DVD versiossa. Siinä motista viimeisillä lentokoneilla evakuoidut veteraanit muistelevat tapahtumia.
”Koneen noustessa pilvien ylle ja auringon näkeminen kuukausien jälkeen oli unohtumaton kokemus”
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Mielestäni paras Stalingrad dokkari on extrana kyseisen elokuvan DVD versiossa. Siinä motista viimeisillä lentokoneilla evakuoidut veteraanit muistelevat tapahtumia.
”Koneen noustessa pilvien ylle ja auringon näkeminen kuukausien jälkeen oli unohtumaton kokemus”
Klikkaa laajentaaksesi...

Taitaapa olla tämä. Minusta paras aiheesta tehty historiadokkari.

 
Mielenkiintoinen arkistolähteisiin perustuva video siitä mitenkä Paulus puntaroi motista ulosmurtautumista.


Paulus omin sanoin.

 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen video siitä mitenkä saksalaiskenraalit käsittelivät Stalingradin taistelua muistelmissaan. Tästäkin käy hyvin selville se, että muistelmateoksissa on vain yksi sankari, kirjoittaja itse. Ja sangen moni kenraali sysäsi surutta syyn katastrofista Hitlerin niskaan.

 
tulikomento kirjoitti:
Tästäkin käy hyvin selville se, että muistelmateoksissa on vain yksi sankari, kirjoittaja itse.
Klikkaa laajentaaksesi...

Melkoisen ällöttävä kirjallisuuden genre. Viimeksi yritin lukea Hägglundin: onnenpekka mehtällä. Ei vaan pysty lukemaan. :cool:

Öhquistin kilpi kiiltäväksi kirja oli lajissaan ensimmäinen, jonka luin merkittävä määrä vuosia sitten. Sen jälkeen melkoinen pino samaa genreä. Kaikki loppujen lopuksi ihan sitä samaa: sankari kirjoittaa, miten hänen johtamansa operaatio meni perseelleen, koska -ne muut-. Päämaja, ylempi porras, naapuriyhtymät ja lopuksi sotilaat, nuo kelvottomat, jotka eivät kestäneet syömättä ja juomatta kesävaatteissa 30 asteen pakkasessa viisikertaista ylivoimaa vastaan. :cool:

Sitten on oma alalajinsa tässä genressä: kunnia kahmitaan joka puolelta, mistä se vaan irtoaa....unohtaen ihmeellisesti esikuntapäälliköt ja muu alempi porras. Siilasvuon kirjassa näkee, miten Marttinen on haluttu unohtaa, noin esimerkiksi.
 
Stalingrad, das gröste von allen.

Erään vanhemman kollegani isä oli kuuleman mukaan puurissa vuodesta 39- alkaen. Kymmeniä vuosia sodan jälkeen kollegani jo aikuisena miehenä oli sitten kerran kysynyt isältään tämän sotatiestä. Aiheesta kun ei perheessä oltu paljon koskaan puhuttu. Hän oli kysynyt oliko isä ollut monessakin taistelussa. Keskustelu oli kuulemma lyhyt ja kulkenut jotakuinkin seuraavasti:

Kollega: Jouduitko moneenkin taisteluun sodassa?
Isä: Yhteen.
Kollega: Vaikka olit niin pitkään mukana?
Isä. Niin.
Kollega. No mikä se taistelu ol...
Isä. Stalingrad. Muilla ei ole merkitystä. Äläkä kysele mitä et voi ymmärtää. Se ei kuulu sinulle!

Ei jäänyt epäselväksi ettei asiasta kannattanut keskustella. Äitinsä oli myöhemmin kertonut, että isä oli haavoittunut pahasti jo ennen motin sulkeutumista ja oli melkein vuoden toipumislomalle Saksassa ja sitä kautta ei ollut mukana saartorenkaassa ja lopussa. Isä ei kuulemma ollut koskaan oikein selvinnyt siitä henkisesti.

Haavoittuneita, spesialisteja, sairaanhoitajattaret ja 1 upseeri, aliupseeri ja mies / divisioona. Näin Beevorin mukaan. Ja näin moni muukin on kirjoittanut.

Se, kuinka järjestäytynyttä ja systemaattista evakuointi oli on sitten toinen asia. Alkuun kai ihan järjestelmällistä, mutta loppua kohden homma meni kyllä kaoottiseksi ja ihan lopussa lienee niin, että vahvimman laki hallitsi. Onhan siitäkin paljon kirjoitettu ja se jo kuvaa kaaosta. Kun vielä huomioi että tuskin moni halusi kertoa ihan kaikkea niin lienee selvä että loppu oli melko kaameaa nähtävää / koettavaa.
 
Ja eiköhän jokainen siellä ollut saksalainen tiennyt mitä oli odotettavissa ryssiltä vangiksi jääneelle niin aika epätoivoisesti haluttiin pois sieltä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top