STEALTH

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Kannanottoja tähän kuvaan:
JSF-RCS-Qualitative-A-XLVHF.png

Miten tuo vaikuttaa käytettävyyteen? Aika harvoin kuitenkaan päästään toimimaan tilanteessa jossa lennetään suoraan kohti mittaavaa tutkaa... Tai, että se mittaava tutka on ainoa tutka... Meillä kuitenkin vastassa maa jolla tekniikkaa ja tavaraa riittää tuollakin saralla... Ei ole mikään banaani tasavalta mitä sotimiseen tulee.

Tuosta kuvasta voisi äkkiseltään päätellä, että kone on enempi ja vähempi ajateltu ilmaylivoimaisen osapuolen asejärjestelmäksi jolla on mukana myös muuta kalustoa kuten tehokasta tiedustelukykyä sekä ELSOa


http://www.ausairpower.net/APA-2009-01.html

Karkeasti varmaan jotain tuonne päin. Tässä Barrelin linkittämässä mainiossa videossa kuvattiin, miten koneesta tehtiin edestäpäin huonosti näkyvä heijastamalla säteily sivuille.

Alhaisemman taajuuden tutkilla se näkyy kyllä.

Alla on erittäin mielenkiintoinen ja hauska video jossa Paul Bevilaqua pitää luentoa Oregon State Universityssä. Ko. hemmo on työskennellyt pitkään mm. Lockheedin Skunk Worksissa ja on ollut mukana suunnittelijana JSF-ohjelmassa, ja itseasiassa jo sitä edeltäneissä konsepteissa.

Videolla puhutaan JSF projektista ja Lockheedin F-35 koneesta.

 
Mielenkiintoinen raportti vuodelta 1990 B2:n häiveominaisuuksista ja selviytymiskyvystä olemassaolevia ja mahdollisesti tulevia, teoreettisia ilmapuolustuksia vastaan. Tekstissä käydään selkeästi läpi miten vaikeaa ilmapuolustuksen on haviaita, seurata ja tuhota häivekoneita. Mielenkiintoista on myös kuvaus USAFn counter-stealth ilmapuolustustutkimuksesta, jota on tehty itsenäisesti B2 kehitystyön rinnalla. Jo tuolloin pidettiin itsestäänselvänä että stealth ei tule olemaan Yhdysvaltojen yksinoikeus kovin pitkään.

http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a235368.pdf
 
Viimeksi muokattu:
Sanottakoon nyt tästä taajuusasiasta, että Koppin artikkeleissa ja muissakin keskusteluissa usein esitetään matalan taajuuden tutkien olevan jonkinlainen uusi, disruptiivinen teknologia jota F-35:n suunnittelijat eivät ole osanneet ennakoida ja joka tekee stealthin turhaksi. Laitoin tuonne Stealth-teknologiaketjuun Pentagonin raportin vuodelta 1990 B2:n selviytymiskyvystä ilmapuolustuksia vastaan, jossa asiaa jo käsitellään:
Some critics argue that stealth is not as effective against Very High Frequency (VHF) radars as against higher frequency radars. When the B-2 was designed, the Soviets already had deployed about 2000 VHF surveillance radars, which were clearly a well recognized part of the air defense threat that challenged the B-2's designers. The B-2's design can deal with this class of radar. In any case, VHF is not a particularly effective surveillance tool for air defense systems. Although generally low in cost, VHF radars have serious problems in detecting low flyers and coping with man-made interference and jamming.

Tämä siis vuonna 1990. Samassa jutussa todetaan että häivekoneen satunnaisilla tutkahavainnoilla ei ole suurta merkitystä selviytymisen kannalta.
In summary, overall survivability is not seriously threatened by occasional detections or sporadic tracking. Successful air defenses need to consistently detect, track, and kill targets. It is a tall order to accomplish all three of these functions with conventional air defenses in the face of the B-2's stealth technologies.
 
Viimeksi muokattu:

peelo

Ylipäällikkö
Sanottakoon nyt tästä taajuusasiasta, että Koppin artikkeleissa ja muissakin keskusteluissa usein esitetään matalan taajuuden tutkien olevan jonkinlainen uusi, disruptiivinen teknologia jota F-35:n suunnittelijat eivät ole osanneet ennakoida ja joka tekee stealthin turhaksi. Laitoin tuonne Stealth-teknologiaketjuun Pentagonin raportin vuodelta 1990 B2:n selviytymiskyvystä ilmapuolustuksia vastaan, jossa asiaa jo käsitellään:


Tämä siis vuonna 1990. Samassa jutussa todetaan että häivekoneen satunnaisilla tutkahavainnoilla ei ole suurta merkitystä selviytymisen kannalta.

Joo mutta kehitystä VHF-tutkissakin on tapahtunut, jolloin uhka on huomattavasti merkittävämpi kuin aikaisemmin.
 
Joo mutta kehitystä VHF-tutkissakin on tapahtunut, jolloin uhka on huomattavasti merkittävämpi kuin aikaisemmin.

Niin, ja F-35:n suunnittelu aloitettiin vuosia tuon jälkeen, joten tuokin mahdollisuus oli varmasti tiedossa. Jos luet tuon raportin, niin selviää että Yhdysvalloissa oli jo tuohon aikaan tutkittu anti-stealth tekniikoita ilmapuolustuksen tarpeisiin, esim. bi-static ja UWB tekniikat on mainittu "non-conventional" tekniikoina joita on testattu. Näitä tietoja on sitten vastavuoroisesti käytetty stealth-teknologian validointiin ja kehittämisen. Yllätyksenä nämä Kiinan ja Venäjän nyt kehittelemät tutkat eivät varmasti ole tulleet.

Voi myös miettiä miksi sekä Kiina että Venäjä kehittävät miljardeilla omia häivekoneitaan jos niiden havaitseminen on niin helppoa.
 
Viimeksi muokattu:

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Sanottakoon nyt tästä taajuusasiasta, että Koppin artikkeleissa ja muissakin keskusteluissa usein esitetään matalan taajuuden tutkien olevan jonkinlainen uusi, disruptiivinen teknologia jota F-35:n suunnittelijat eivät ole osanneet ennakoida ja joka tekee stealthin turhaksi. Laitoin tuonne Stealth-teknologiaketjuun Pentagonin raportin vuodelta 1990 B2:n selviytymiskyvystä ilmapuolustuksia vastaan, jossa asiaa jo käsitellään:

Tämä siis vuonna 1990. Samassa jutussa todetaan että häivekoneen satunnaisilla tutkahavainnoilla ei ole suurta merkitystä selviytymisen kannalta.

Niin, ja F-35:n suunnittelu aloitettiin vuosia tuon jälkeen, joten tuokin mahdollisuus oli varmasti tiedossa. Jos luet tuon raportin, niin selviää että Yhdysvalloissa oli jo tuohon aikaan tutkittu anti-stealth tekniikoita ilmapuolustuksen tarpeisiin, esim. bi-static ja UWB tekniikat on mainittu "non-conventional" tekniikoina joita on testattu. Näitä tietoja on sitten vastavuoroisesti käytetty stealth-teknologian validointiin ja kehittämisen. Yllätyksenä nämä Kiinan ja Venäjän nyt kehittelemät tutkat eivät varmasti ole tulleet.

Voi myös miettiä miksi sekä Kiina että Venäjä kehittävät miljardeilla omia häivekoneitaan jos niiden havaitseminen on niin helppoa.

VHF ei ole varsinaisesti uusi asia. Mutta, siinä missä VHF-tutkat eivät 20 vuotta sitten soveltuneet juuri mihinkään muuhun kuin pitkän matkan ennakkovaroitusjärjestelmäksi, ovat myös ne kehittyneet huimasti, kuten Peelo mainitsi.

Lisäksi, kun vetää johtopäätöksiä B2:sta, kannattaa huomata, että B2 on edelleen kohtuu turvassa, siinä missä F-35 ei ole.

Stealth toimii edelleen hävittäjien omia korkean taajuuden tutkia vastaan, joten kyllä niitä kannattaa kehittää.

Tässä esim. vuoden vanha artikkeli asiasta.

http://www.thedailybeast.com/articl...tealth-jet-can-t-hide-from-russian-radar.html
 
Ei fysiikan lait ole kuitenkaan mihinkään kehittyneet 20 vuoden aikana. Siihen on syynsä, että matalan aallon tutkia on käytetty vain ennakkovaroitusjärjestelminä, ne ovat väistämättä epätarkkoja ja alttiita häiröille, väärille havainnoille ja häirinnälle aallonpituudesta johtuen. Missä nyt on varsinaisesti kehitetty ja pyritään kehittymään on että VHF-tutkilta saataisiin tarpeeksi tarkka tieto aktiivisen tutkahakuisten ohjusten tai torjuntahävittäjien ohjaamiseen alueelle, mitään olennaista uutta ei niiden toimintaperiaatteeseen ole tullut. Se, että ne ovat paras vaihtoehto häivekoneen havaitsemiseksi ei tee niistä hyvää vaihtoehtoa.

Se ei ollut olennaista kuinka hyvin B-2 kykenee selviytymään, tai edes kuinka hyvin F-35 kykenee selviytymään, sillä meillä sen kommin kuin Bill Sweetmanilla ei ole mitään käsitystä mikä on koneen tutkavaste VHF-taajuuksilla tai minkälaisia puolustus- ja häirintäkeinoja se voi käyttää. Olennaista on se, että häivekoneen torjumisen keinoja on tutkittu jo 80-luvulta asti samaan aikaan kuin häivekoneita on kehitetty, ja jo silloin tutkittiin juuri näitä keinoja joita nyt ollaan ottamassa käyttöön.
 

taapo

Kersantti
Ei fysiikan lait ole kuitenkaan mihinkään kehittyneet 20 vuoden aikana. Siihen on syynsä, että matalan aallon tutkia on käytetty vain ennakkovaroitusjärjestelminä, ne ovat väistämättä epätarkkoja ja alttiita häiröille, väärille havainnoille ja häirinnälle aallonpituudesta johtuen. Missä nyt on varsinaisesti kehitetty ja pyritään kehittymään on että VHF-tutkilta saataisiin tarpeeksi tarkka tieto aktiivisen tutkahakuisten ohjusten tai torjuntahävittäjien ohjaamiseen alueelle, mitään olennaista uutta ei niiden toimintaperiaatteeseen ole tullut. Se, että ne ovat paras vaihtoehto häivekoneen havaitsemiseksi ei tee niistä hyvää vaihtoehtoa.

Se ei ollut olennaista kuinka hyvin B-2 kykenee selviytymään, tai edes kuinka hyvin F-35 kykenee selviytymään, sillä meillä sen kommin kuin Bill Sweetmanilla ei ole mitään käsitystä mikä on koneen tutkavaste VHF-taajuuksilla tai minkälaisia puolustus- ja häirintäkeinoja se voi käyttää. Olennaista on se, että häivekoneen torjumisen keinoja on tutkittu jo 80-luvulta asti samaan aikaan kuin häivekoneita on kehitetty, ja jo silloin tutkittiin juuri näitä keinoja joita nyt ollaan ottamassa käyttöön.

Kahdessakymmenessä vuodessa on tietokone kapasiteettia tullut roimasti lisää. Ehkä nykyisin tietokoneohjelmat osaa poistaa häiriöt paremmin.
 
Kahdessakymmenessä vuodessa on tietokone kapasiteettia tullut roimasti lisää. Ehkä nykyisin tietokoneohjelmat osaa poistaa häiriöt paremmin.

Jos sattuisi lukemaan tuon raportin mistä puhutaan, niin selviäisi että siinä ei käsitellä silloisia olemassaolevia tutkia vaan eri tekniikoiden teoreettisia mahdollisuuksia. Se on kirjoitettu Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa, ja siinä on oikeastaan päin vastoin oletettu että vastustajan teknologien kehitys tulisi olemaan paljon nopeampaa.

Myös tutkien mahdollista kehitystä ja niiden mahdollisuuksia ja ongelmia käsitellään. Loppujen lopuksi törmätään aina fyysisiin rajoituksiin, tutkan koko, teho ja sitä myötä hinta ja hävittäjän kyky havaita tehokkaat tutkat kauempaa kuin ne pystyvät sen havaitsemaan ovat ongelmia mitä ei voi kiertää.

Signaaliprosessoinnilla voidaan saavuttaa, ja on saavutettu, jonkinasteista parannusta, mutta suurimmat ongelmat liittyvät aallonpituuden ominaisuuksiin missä törmätään näihin fysiikan lakien rajoituksiin. Tekniikan kehittymisen myötä myös häirintäkeinot ovat parantuneet. Häivetekniikassa ei ole koskaan oletettu että kone olisi täysin näkymätön, elektroninen häirintä ja lentoreitin optimointi on aina ollut osa kokonaisuutta. Myös B-2 oli suunniteltu käyttämään matalalentoa ja siten hyödyntämään tutkakatvetta.
 

J0h1F

Kenraali
Ei fysiikan lait ole kuitenkaan mihinkään kehittyneet 20 vuoden aikana. Siihen on syynsä, että matalan aallon tutkia on käytetty vain ennakkovaroitusjärjestelminä, ne ovat väistämättä epätarkkoja ja alttiita häiröille, väärille havainnoille ja häirinnälle aallonpituudesta johtuen. Missä nyt on varsinaisesti kehitetty ja pyritään kehittymään on että VHF-tutkilta saataisiin tarpeeksi tarkka tieto aktiivisen tutkahakuisten ohjusten tai torjuntahävittäjien ohjaamiseen alueelle, mitään olennaista uutta ei niiden toimintaperiaatteeseen ole tullut. Se, että ne ovat paras vaihtoehto häivekoneen havaitsemiseksi ei tee niistä hyvää vaihtoehtoa.

Se ei ollut olennaista kuinka hyvin B-2 kykenee selviytymään, tai edes kuinka hyvin F-35 kykenee selviytymään, sillä meillä sen kommin kuin Bill Sweetmanilla ei ole mitään käsitystä mikä on koneen tutkavaste VHF-taajuuksilla tai minkälaisia puolustus- ja häirintäkeinoja se voi käyttää. Olennaista on se, että häivekoneen torjumisen keinoja on tutkittu jo 80-luvulta asti samaan aikaan kuin häivekoneita on kehitetty, ja jo silloin tutkittiin juuri näitä keinoja joita nyt ollaan ottamassa käyttöön.

USA on muuten vastikään kehittänyt UHF-tutkakoneen, jolla pystyy maalittamaan hävittäjäkokoluokan koneita ohjuksia varten.

http://news.usni.org/2014/06/09/u-s-navys-secret-counter-stealth-weapon-hiding-plain-sight
The Northrop Grumman E-2D Advanced Hawkeye maybe the U.S. Navy’s secret weapon against the emerging threat of enemy fifth-generation stealth fighters and cruise missiles.

The key to that capability is the aircraft’s powerful UHF-band hybrid mechanical/electronically-scanned AN/APY-9 radar built by Lockheed Martin. Both friend and foe alike have touted UHF radars as an effective countermeasure to stealth technology.

One example of that is a paper prepared by Arend Westra that appeared in the National Defense University’s Joint Forces Quarterly academic journal in the 4th quarter issue of 2009.

“It is the physics of longer wavelength and resonance that enables VHF and UHF radar to detect stealth aircraft,” Westra wrote in his article titled Radar vs. Stealth.

UHF-band radars operate at frequencies between 300MHz and 1GHz, which results in wavelengths that are between 10 centimeters and one meter long.

Typically, due to the physical characteristics of fighter-sized stealth aircraft, they must be optimized to defeat higher frequencies in the Ka, Ku, X, C and parts of the S-bands.

There is a resonance effect that occurs when a feature on an aircraft—such as a tail-fin tip— is less than eight times the size of a particular frequency wavelength. That omni-directional resonance effect produces a “step change” in an aircraft’s radar cross-section.

Effectively what that means is that small stealth aircraft that do not have the size or weight allowances for two feet or more of radar absorbent material coatings on every surface are forced to make trades as to which frequency bands they are optimized for.

That would include aircraft like the Chengdu J-20, Shenyang J-31, Sukhoi PAK-FA and indeed the United States’ own Lockheed Martin F-22 Raptor and tri-service F-35 Joint Strike Fighter.

Only very large stealth aircraft without protruding empennage surfaces — like the Northrop Grumman B-2 Spirit or the forthcoming Long Range Strike-Bomber — can meet the requirement for geometrical optics regime scattering.

“You can’t be everywhere at once on a fighter-sized aircraft,” one source told USNI News earlier in the year.

[kuva]

However, as Westra and many other sources point out, UHF and VHF-band radars have historically had some major drawbacks. “Poor resolution in angle and range, however, has historically prevented these radars from providing accurate targeting and fire control,” Westra wrote.

Northrop Grumman and Lockheed Martin appear to have overcome the traditional limitations of UHF-band radars in the APY-9 by applying a combination of advanced electronic scanning capability together with enormous digital computing power in the form of space/time adaptive processing.
The Navy would not directly address the issue, but service officials did say the APY-9 provides a massive increase in performance over the E-2C Hawkeye 2000’s radar.

“The E-2D APY-9 radar provides a significantly enhanced airborne early warning and situational awareness capability against all air targets including threat aircraft and cruise missiles,” said Naval Air Systems Command spokesman Rob Koon in an emailed statement to USNI News.

“The modern technology of the APY-9 radar provides a substantial improvement in performance over the E-2C’s APS-145 radar whose heritage dates back to the 1970s.”

But the Navy openly talks about the E-2D’s role as the central node of its Naval Integrated Fire Control-Counter Air (NIFC-CA) (pronounced: nifk-kah) construct to defeat enemy air and missile threats—Rear Adm. Mike Manazir, the Navy’s director of air warfare, described the concept in detail to USNI News last December.

Under the NIFC-CA ‘From the Air’ (FTA) construct, the APY-9 radar can act as a sensor to cue Raytheon AIM-120 AMRAAM air-to-air missiles for Boeing F/A-18E/F Super Hornets fighters via the Link-16 datalink.

Additionally, the APY-9 also acts as a sensor to guide Standard SM-6 missiles launched from Aegis cruisers and destroyers against targets located beyond the ships’ SPY-1 radars’ horizon via the Cooperative Engagement Capability datalink under the NIFC-CA ‘From the Sea’ (FTS) construct. And thus far, all live-fire NIFC-CA missile shots have been successful.

The first increment of NIFC-CA is set to be fielded later this year when the first E-2D squadron, VAW-125, is set to declare initial operating capability in October 2014. NIFC-CA will be declared operational concurrently with that squadron.

The APY-9 is a unique design in many respects, NAVAIR and Northrop brag that the radar is a “two-generation leap” over the APS-145 in an information booklet the service has been distributing. While externally the radar appears to be no different than the purely mechanically-scanned AN/APS-145—also built by Lockheed Martin–internally it is an another matter entirely.

While the APY-9 does rotate inside the E-2D’s dish-shaped radome to achieve 360-degree coverage, the crew of the aircraft can control the antenna rotation speed to focus on an area of interest according to NAVAIR. Further, the 18-channel passive phased-array ADS-18 antenna has the ability to steer its radar beam electronically. It also incorporates an electronically-scanned identification friend or foe system.

The transmitter and receiver hardware are located inside the aircraft’s fuselage and connect to the antenna via high power radiofrequency transmission lines and a high power radiofrequency rotary coupler. Thus, it is not an active electronically scanned array radar.

The APY-9 has three distinct radar modes, Advanced Airborne Early Warning Surveillance, Enhanced Sector Scan, and Enhanced Tracking Sector.

Advanced Airborne Early Warning Surveillance is the normal operating mode for the radar to provide uniform 360-degree, simultaneous air and surface coverage with long-range detection of low radar cross-section targets. The antenna rotates 360 degrees every ten seconds or so when it is operating in this primarily mechanically scanned mode.

The Enhanced Sector Scan mode merges traditional mechanical scanning with steerable electronic scanning to leverage the benefits of both technologies while simultaneously mitigating the shortcomings of either methodology. The antenna rotates mechanically, but the operator can select a specific sector where the rotation of the antenna is slowed to focus on an area.

Enhanced Tracking Sector is a pure electronically scanned mode, where the antenna is geographically stabilized or following a particular target. This mode provides enhanced detection and tracking in a selected sector by stopping the antenna and scanning purely electronically. This mode is particularly useful against low-observable targets due to its rapid track updates.

The APY-9 has a range of at least 300 nautical miles and seems to be limited only by the performance of the E-2D airframe–which normally operates at 25,000ft.

The Navy ultimately hopes to buy a total of 75 E-2D with the last examples entering the fleet in the 2020s.
 
USA on muuten vastikään kehittänyt UHF-tutkakoneen, jolla pystyy maalittamaan hävittäjäkokoluokan koneita ohjuksia varten.

Joo, tuo toimii kaiketi samalla tavalla kuin Venäläisten järjestelmät. UHF/VHF-tutka antaa suuntiman, johon joko aktiiviset tutkahakuiset ohjukset ja hävittäjien sensorit voidaan ohjata.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
USA on muuten vastikään kehittänyt UHF-tutkakoneen, jolla pystyy maalittamaan hävittäjäkokoluokan koneita ohjuksia varten.

http://news.usni.org/2014/06/09/u-s-navys-secret-counter-stealth-weapon-hiding-plain-sight

No niin, kiitos! Helpompi lukea toimivasta anti-stealth järjestelmästä englanniksi kuin kyrillisillä tai mandariinia. :)

Joo, tuo toimii kaiketi samalla tavalla kuin Venäläisten järjestelmät. UHF/VHF-tutka antaa suuntiman, johon joko aktiiviset tutkahakuiset ohjukset ja hävittäjien sensorit voidaan ohjata.

Tuohan nimenomaan on se pointti. Ei sen tutkan tarvitse antaa metrin tarkkuutta, kuten puoliaktiivisella ohjuksella. Riittää, että maalinosoitus on niin tarkka, että ohjus löytää sen omalla keilallaan kun pääsee lähelle.
 

Quixote

Eversti
Milloinkahan nähdään ensimmäiset puoliaktiiviset ohjukset, jotka datalinkki ohjaa lähelle ja ohjuksen oma optinen/ir sensori perille?
 

peelo

Ylipäällikkö
Milloinkahan nähdään ensimmäiset puoliaktiiviset ohjukset, jotka datalinkki ohjaa lähelle ja ohjuksen oma optinen/ir sensori perille?
Kyseessä ei olisi puoliaktiivinen ohjus. AIM-9X Block 2 omaa ilmeisesti LOAL (lock on after launch) ominaisuuden eli toimisi periaatteessa kuvailemallasi tavalla. Joka ei siis ole puoliaktiivinen. Lämpöhakupää on ilmeisesti vähän huono pidemmillä kantamalla ja varsinkin yhdistettynä suurempiin nopeuksilla (about Mach 4) Syynä ilmanvastuksen aiheuttama lämpö.
 

Rannari

Greatest Leader
Kyseessä ei olisi puoliaktiivinen ohjus. AIM-9X Block 2 omaa ilmeisesti LOAL (lock on after launch) ominaisuuden eli toimisi periaatteessa kuvailemallasi tavalla. Joka ei siis ole puoliaktiivinen. Lämpöhakupää on ilmeisesti vähän huono pidemmillä kantamalla ja varsinkin yhdistettynä suurempiin nopeuksilla (about Mach 4) Syynä ilmanvastuksen aiheuttama lämpö.

Eikö Umkhontossa ole joku tuollainen systeemi että maalitietoa saadaan päivitettyä ohjukselle lennon aikana ja loppuhakeutuminen tapahtuu sitten ohjuksen omalla hakupäällä?
 

peelo

Ylipäällikkö
Eikö Umkhontossa ole joku tuollainen systeemi että maalitietoa saadaan päivitettyä ohjukselle lennon aikana ja loppuhakeutuminen tapahtuu sitten ohjuksen omalla hakupäällä?
Kyllä. Eipä tullut mieleen tuo, hyvä kun mainitsit. Umkhontossa toimintatapa on aina LOAL, mutta tietysti kantama on lyhyt.
 
Umkhonton sanotaan olevan aika riippuvainen laukaisijan tutkan suorituskyvystä, sillä ideana on ohjata ohjus melko lähelle kohdetta jotta IP-hakupää saa lukituksen.

MICA on yksi pidemmän kantaman ilmasta-ilmaan ohjuksista jotka toimivat noin.
 

peelo

Ylipäällikkö
Umkhonton sanotaan olevan aika riippuvainen laukaisijan tutkan suorituskyvystä, sillä ideana on ohjata ohjus melko lähelle kohdetta jotta IP-hakupää saa lukituksen.

MICA on yksi pidemmän kantaman ilmasta-ilmaan ohjuksista jotka toimivat noin.
Ei sillä maalin paikantavalla/seuraavalla sensorilla ole niin suurta merkitystä. Riittävän tarkkaa tietoa toki tarvitaan ja
Haminasta/Hämeenmaasta löytyy tähän useampi soveltuva väline. Eli järjestelmä on hyvin vähän rautariippuvainen.
 
Ei sillä maalin paikantavalla/seuraavalla sensorilla ole niin suurta merkitystä. Riittävän tarkkaa tietoa toki tarvitaan ja
Haminasta/Hämeenmaasta löytyy tähän useampi soveltuva väline. Eli järjestelmä on hyvin vähän rautariippuvainen.

Totta kai ohjus jonka hakupää on optimoitu lyhyelle kantamalle on riippuvainen siitä, kuinka lähelle ja tarkasti se pystytään ohjaamaan kohteeseen. Samaa sanoo ohjuksen valmistaja:
...How this missile works is you have an advanced 3D radar on the ship or launch point and that keeps tracking the target after the missile is fired and via datalink guides the missile to within the last kilometre or so.

“Only then does the IR seeker become active. The more accurate the 3D radar is, the more you can do and the better the performance as an all-weather system. The IR seeker is just used for the last pinpoint accuracy. The better the radar, the better the missile.”

http://www.defenceweb.co.za/index.p...g-umkhonto-to-vietnam&catid=51:Sea&Itemid=106
 

BlackFox

Ylipäällikkö
Kyllä varmasti häiveessä on otettu huomioon että tutka singaalia tulee myös sivuilta ja niinkuin yllä sanottiin ei häiveen olekkaan tarkoitus tehdä koneesta näkymätöntä vaan vaikeuttaa sen havaittavuutta. Muistakaas nyt että siellä miettii tuhansia kovan luokan ammattilaisia näitä juttuja. Sekä vaikka venäjä on ollut vähän aikaa poissa niin ei se tarkoita että Jenkeiltä uhka on poistunut.
Kiina on on ollut siellä uhkalistan kärjessä jo pitkän aikaan sekä varmasti pysyy siellä pitkän aikaa ja niillä sitä kalustoa vasta on. Kiina ei vain kauheasti pidä itsestään meteliä eikä se ole suomen naapurissa niin monesti kiinan uhka unohtuu suomessa.
 
Top