Strategisen iskun torjuntakyky?

Juu, sen lähestymisnopeus on muistaakseni melko ruhtinaallinen. Siihen pitää sattua ajoitukset kohilleen, eikä suuntakaan kovin paljon kärsi heittää. Ja jos torjuntamenetelmät joskus sallivat AIDOSTI kohtuullisenkin torjunnan, niin sitten pökäleeseen aletaan sijoittaa liikehtimiskykyä, kuten meriohjuksissa jo on. Hankala yhtälö.
Laser torjunta-asetta siis odotellessa. Ne on käytettyinä myynnissä ehkä v 2150.
 
Täsmäiskut eräisiin paikkoihin, pari kaistaletta haltuun (joita en ryhdy kertomaan), niin pohjolan sotilasmaantiede on ihan toisenlainen. Vaikka olemaan jäisikin mini-suomi jossa esim 4 milj asukasta.

Kun ei kerrota, niin sitten arvataan. Etelä-rannikko Maarianhaminaan asti ja pohjoisesta Kemin pohjoispuoliset alueet (katkaistaan Suomen maayhteys Ruotsiin). Tai pohjoisessa vaihtoehtoisesti ainoastaan Sodankylän pohjoispuoliset alueet (saadaan riittävä lähtöalue hyökkäykselle Norjaan ja Ruotsiin).

En ihan tajua, miksi jotain tuollaista pitää salata. Punaleimaisten materiaalien arvioita tuskin levittelisit lainkaan, ja muutenhan noita hyökkäyssuuntia on pohdittu tällä foorumilla aiemminkin.
 
Ei paljoa kiinnosta strategiset tai muutkaan iskut sodan alettua. Jos me emme ole aloitteen tekijöitä, niin kaikki on aivan sama muutenkin.
Täällä pitäisi miettiä että minkälaisia iskuja me teemme vaikkapa asetuotannon tehtaisiin.
 
Ei paljoa kiinnosta strategiset tai muutkaan iskut sodan alettua. Jos me emme ole aloitteen tekijöitä, niin kaikki on aivan sama muutenkin.
Täällä pitäisi miettiä että minkälaisia iskuja me teemme vaikkapa asetuotannon tehtaisiin.

Millaisilla aseilla ajattelit meidän tuhoavan Venäjän asetuotannon laitokset?

Menee ihan pikkuisen yli minkään kapasiteetin mitä meille voisi millään järjellisellä budjetilla hankkia...
 
Ei paljoa kiinnosta strategiset tai muutkaan iskut sodan alettua. Jos me emme ole aloitteen tekijöitä, niin kaikki on aivan sama muutenkin.
Täällä pitäisi miettiä että minkälaisia iskuja me teemme vaikkapa asetuotannon tehtaisiin.

Jos olisi kaksi kättä ja Black & Decker, hommat hoituisivat. Suomi-neito ei kuitenkaan ole niin hyvin varustettu. Venäjän iskeminen ei käy helposti. Paremminkin ollaan vastaanottavana osapuolena.

Silti asiaa pitää ajatella. Puolustamalla ei sotia voiteta. Strategian kaikki osa-alueet on hallittava: hyökkäys, puolustus, viivytys, irtautuminen... Jos tyrmäysisku ei onnistu omin voimin, täytyy lyödä lainalihaksin.
 
Millaisilla aseilla ajattelit meidän tuhoavan Venäjän asetuotannon laitokset?

Menee ihan pikkuisen yli minkään kapasiteetin mitä meille voisi millään järjellisellä budjetilla hankkia...

Iranin ydinaseohjelmaa vastaan USA ja Israel iskivät Stuxnet-haittaohjelmalla. Avainhenkilöiden salamurhat ovat myös kuuluneet arsenaaliin.

Konventionaalisen kaikovaikutuskyvyn hankkiminenkaan ei välttämättä olisi rahasta kiinni. 1990-luvun laman aikana Suomella oli varaa ostaa 64 Hornetia, jotka ovat maksaneet jo 3 mrd euroa.

Wikipedia: “U.S. is developing a successor to the Tomahawk called the Cruise Missile XR (Extended Range). It will weigh 4,400 lbs, have a 2,000 km (1,200 mi) range, and a 2,000 lb warhead. It will be stealthier and use a combination of guidance and targeting systems. Each Cruise Missile XR is expected to cost $3 million.”

Montako risteilyohjusta saisi 3 miljardilla dollarilla? Tuhat. Kumpi olisi uskottavampi pelote – 64 Hornetia vai 1000 risteilyohjusta? Valitettavasti tuhatta risteilyohjusta ei saa rahallakaan. Kukaan ei myy. Pitäisi rakentaa itse.
 
Iranin ydinaseohjelmaa vastaan USA ja Israel iskivät Stuxnet-haittaohjelmalla. Avainhenkilöiden salamurhat ovat myös kuuluneet arsenaaliin.

Konventionaalisen kaikovaikutuskyvyn hankkiminenkaan ei välttämättä olisi rahasta kiinni. 1990-luvun laman aikana Suomella oli varaa ostaa 64 Hornetia, jotka ovat maksaneet jo 3 mrd euroa.

Wikipedia: “U.S. is developing a successor to the Tomahawk called the Cruise Missile XR (Extended Range). It will weigh 4,400 lbs, have a 2,000 km (1,200 mi) range, and a 2,000 lb warhead. It will be stealthier and use a combination of guidance and targeting systems. Each Cruise Missile XR is expected to cost $3 million.”

Montako risteilyohjusta saisi 3 miljardilla dollarilla? Tuhat. Kumpi olisi uskottavampi pelote – 64 Hornetia vai 1000 risteilyohjusta? Valitettavasti tuhatta risteilyohjusta ei saa rahallakaan. Kukaan ei myy. Pitäisi rakentaa itse.

Itse kehittäen kappalehinta ei välttämättä jää tuohon kolmeen miljoonaan. Sarja saattaisi jäädä vähäisemmäksi, kuin mitä jenkeillä on paukkuja teettää. Kun ohjuksen kantamakin on kohdemaan koko huomioiden hyvinkin vaatimaton, niin tarvittaisiin lukuisa määrä häivelavetteja, joilla ohjusten laukaisupaikka saataisiin vietyä kauas Uralin tuolle puolen.

Toisaalta meidän pitäisi tuhota ensi-iskulla myös venäjän olemassa olevan sotilaallisen voiman pääosa, sotateollisuuden tuhoaminenhan vaikuttaisi vasta pitkässä juoksussa. Näin heillä ei olisi kyky iskeä Suomea vastaan, eikä myöskään luoda armeijaa, jolla olisi tuo kyky.

Aika näyttää, ehkä tällainen hanke sisällytetään seuraavaan selontekoon?
 
Itse kehittäen kappalehinta ei välttämättä jää tuohon kolmeen miljoonaan. Sarja saattaisi jäädä vähäisemmäksi, kuin mitä jenkeillä on paukkuja teettää. Kun ohjuksen kantamakin on kohdemaan koko huomioiden hyvinkin vaatimaton, niin tarvittaisiin lukuisa määrä häivelavetteja, joilla ohjusten laukaisupaikka saataisiin vietyä kauas Uralin tuolle puolen.

Toisaalta meidän pitäisi tuhota ensi-iskulla myös venäjän olemassa olevan sotilaallisen voiman pääosa, sotateollisuuden tuhoaminenhan vaikuttaisi vasta pitkässä juoksussa. Näin heillä ei olisi kyky iskeä Suomea vastaan, eikä myöskään luoda armeijaa, jolla olisi tuo kyky.

Aika näyttää, ehkä tällainen hanke sisällytetään seuraavaan selontekoon?

Niin. Uusien aseiden kehitys ja valmistaminen on kallista.

Wikipedian mukaan AGM-158 JASSM kehityskustannus oli noin USD 3 mrd. Saksalais-ruotsalainen KEPD 350 Tauruskaan tuskin syntyi ilmaiseksi. Toisaalta kustannuksia oli jakamassa kaksi valtiota, ja ohjuksen ostajia voi tulla useammastakin maasta.

Sisä- ja ulkopoliittiset syyt estävät Suomea rakentamasta uskottavaa kaikovaikutuskykyä. Periaatteessa tuollainen 2000 km:n kantama riittäisi kattamaan valtaosan Euroopan puoleisesta Venäjästä.

Pelotteesta tulisi uskottava, koska kantaman piirissä olisi arvokkaita (kiinteitä) kohteita riittävästi: aggressiosta voitaisiin periä korkea hinta.
 
Jos olisi kaksi kättä ja Black & Decker, hommat hoituisivat. Suomi-neito ei kuitenkaan ole niin hyvin varustettu. Venäjän iskeminen ei käy helposti. Paremminkin ollaan vastaanottavana osapuolena.

Silti asiaa pitää ajatella. Puolustamalla ei sotia voiteta. Strategian kaikki osa-alueet on hallittava: hyökkäys, puolustus, viivytys, irtautuminen... Jos tyrmäysisku ei onnistu omin voimin, täytyy lyödä lainalihaksin.

Pikkuisen erimieltä. Puolustamalla voitetaan ja vähän pitää hyökätäkkin, mutta koskaan ei saa liikaa ärsyttää jättiläistä. Vertaan taas Leningradin piiritykseen ja Putinin kesämökkiin. Pitää jättää aina tilaa rauhalle.
 
Samaa mieltä aj77: n kanssa ja muutenkin osa kommenteista on aika vaarallisella polulla. Jäitä hattuun herrat. Vaikka se ei tämänhetkiseen kv. tilanteeseen - onneksi!- sovikaan, viittaan myös Rikoslain 2 luvun 12 pykälän 4 momenttiin, joka koskee nimenomaan nukkuvan karhun tökkimistä kepillä.

Rauhassa kaverit, rauhassa. Ei keulita sillä mopolla.
 
Sanoisin näiden täystuhoskenaarioiden olevan niin kaukana rinnakkaistodellisuudessa, että oikea paikka olisi Iltavapaat-otsakkeen alla. Mittasuhteet ovat niin totaalisesti hukassa kuin vain olla ja voi.

Veljet tuossa edellä ovat joka tapauksessa oikeassa, eli täältä tähän.
 
Pikkuisen erimieltä. Puolustamalla voitetaan ja vähän pitää hyökätäkkin, mutta koskaan ei saa liikaa ärsyttää jättiläistä. Vertaan taas Leningradin piiritykseen ja Putinin kesämökkiin. Pitää jättää aina tilaa rauhalle.

Valtaosa Euroopan valtioista luottaa lainalihaksiin: USAn ydinpelotteeseen ja kaukovaikutuskykyyn. Nato-sukulaiseen.

Suomi on saanut turvatakuut Ruotsilta ja EU:lta.
 
Ei paljoa kiinnosta strategiset tai muutkaan iskut sodan alettua. Jos me emme ole aloitteen tekijöitä, niin kaikki on aivan sama muutenkin.
Täällä pitäisi miettiä että minkälaisia iskuja me teemme vaikkapa asetuotannon tehtaisiin.

Muinaiset latinistit loihe lausumahan: Si vis pacem, para bellum.

Pelote estää sodan. Pelotteen nostaisin kuitenkin puolustusliiton tai ”liittovaltion” tasolle. Nato tai EU hoitakoon pelottelun. Samaan suuntaan sysäisin kansainväliset operaatiot.

Jos Nato kehittyy yhä enemmän kansainväliseksi kriisinhallintaorganisaatioksi ja USAn mielenkiinto siirtyy Tyynelle valtamerelle, Eurooppa täytyy ottaa yhä enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Kun jäsenvaltioiden kansalliset puolustusbudjetit on ajettu alas, puolustushankkeet täytyy rahoittaa enenevässä määrin EU:n budjetista (tai Naton yhteishankinnoilla). Mahdollisesti vaiheittain:

1. Panostukset (ase)tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
2. Navigointi- ja kaukokartoitussatelliitit.
3. Kaukokuljetuskapasiteetti.
4. Kaukovaikutuskyky.
5. EU:n ”muukalaislegioona” kansainvälisiä kriisinhallintaoperaatioita varten.

Näin jäsenvaltiot voisivat keskittyä omiin tarpeisiinsa soveltuvien ”kansalliskaartien” kouluttamiseen ja varustamiseen.

Silloin ”liittovaltiotason” uskottava pelote nostaisi potentiaalisen vihollisen hyökkäyskynnystä (pienentäisi strategisen iskun todennäköisyyttä), samalla kun kansallisella tasolla voitaisiin varautua minimoimaan mahdollisen iskun vaikutus ja vahingot.
 
Tarkoitin siis että sodan ollessa jo käynnissä, niin aloite pitää olla meillä koko ajan. Ylimmälle johdolle ei saa edes kertoa tappioista, tai he lamautuu tai ainakin kaikki aika menee raportteja lukiessa, kun pitäisi suunnitella jotain ylläreitä.

Ne jotka ovat toimineet yritysmaailmassa omilla rahoillaan, varmaankin tietävät että huonot uutiset voi lamauttaa ihmisen moneksi kuukaudeksi. Siksi ala ei kaikille sovi, pitää olla hyvä unohtamiskyky.

Katsoisin että liittolaisuus korkeintaan lisää vahingollista tiedonvälitystä. Joku naton albaani tai romania vaan kertoo eversteille että "hei, taas teiltä meni silta, muuntajia ja kalustoa, näin sen satelliitista.
Enkö olekkin taas auttanut teitä?". No et ole, paskiainen.

Eräs Mannerheim-ristin ritari sanoi minulle että aina pitää olla aloite itsellä. Hän tuhosi 25 korsua kasapanoksilla, joten tiesi asiasta jotain.
 
Tuosta Georgiasta 2008 vielä...

Tuo on dokumentoitu, juuri näin. Mutta Georgiassa ei ollut ymmärtääkseni korkein tavoite vallata koko maata, vaan ensinnäkin ns itsenäistää Etelä-Ossetia ja se toinen alue, ja toisaalta tehdä näkyvä kasvoisku, jolla Georgian presidentti, Ukraina ja lännen maat keskeyttää Venäjän vaikutuspiirin nakertamisen. Olisihan Venäjä päässyt tälläkin vanhanaikaisen ruhjovalla menetelmällä Georgian pääkaupunkiin, ja joka tapauksessa kriisi olisi eskaloitunut monenväliseksi. Se ei ollut tarpeen.
Eihän Suomeakaan tarvitse kokonaan valloittaa. Täsmäiskut eräisiin paikkoihin, pari kaistaletta haltuun (joita en ryhdy kertomaan), niin pohjolan sotilasmaantiede on ihan toisenlainen. Vaikka olemaan jäisikin mini-suomi jossa esim 4 milj asukasta.
Edith: typoja.

Nostetaan nyt vaikka tämä säie taas esiin.

Ovatkohan Krimin niemimaan tapahtumat herättäneet herroissa uusia ajatuksia kaappaushyökkäyksen tekniikasta, taktiikasta tai strategiasta? Taikka tempuista, joilla niihin vastataan.
 
Pelote estää sodan. Pelotteen nostaisin kuitenkin puolustusliiton tai ”liittovaltion” tasolle. .

Federalistit ovat saaneet aikaan direktiivejä ja energisesti toimineet pankkisektorin hyväksi, mutta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole.

Ranska säteilee, Saksa pihtaa, britit tiirailevat Atlantin yli mutta onneksi Suomi on ytimessä.

Puolustusliitto, kyllä. Torjuntakyvystä on silti pidettävä huolta.
 
Nostetaan nyt vaikka tämä säie taas esiin.

Ovatkohan Krimin niemimaan tapahtumat herättäneet herroissa uusia ajatuksia kaappaushyökkäyksen tekniikasta, taktiikasta tai strategiasta? Taikka tempuista, joilla niihin vastataan.
Miksi? Ei tuolla ole käytetty mitään mitä ei jo kirjoista löytyisi.
 
Miksi? Ei tuolla ole käytetty mitään mitä ei jo kirjoista löytyisi.

Vastaisen varalle, kun vaikuttaa, ettei puolustus mennyt aivan putkeen Ukrainassa.

- Georgian kahakassa Abhasia ja Etelä-Ossetia putosivat Venäjän haaviin kuin ylikypsät omenat.
- Ukrainassa Krimi kaapattiin ilman tappioita (ja Itä-Ukraina odottaa vuoroaan).
- Moldovassa Transnistria on jo ilmoittautunut seuraavaksi kaappauskohteeksi.
- Valko-Venäjän diktaattorikin havahtui hereille.

Lintukodossa on kuitenkin kaikki hyvin. Kaukana kavala maailma...
 
Vastaisen varalle, kun vaikuttaa, ettei puolustus mennyt aivan putkeen Ukrainassa.

- Georgian kahakassa Abhasia ja Etelä-Ossetia putosivat Venäjän haaviin kuin ylikypsät omenat.
- Ukrainassa Krimi kaapattiin ilman tappioita (ja Itä-Ukraina odottaa vuoroaan).
Niin ja missä näissä käytettiin uusia menetelmiä? Siitä varmaan keskustellaan pitäisikö tiettyjä varotoimenpiteitä ottaa uudestaan käyttöön.
 
Federalistit ovat saaneet aikaan direktiivejä ja energisesti toimineet pankkisektorin hyväksi, mutta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole.

Ranska säteilee, Saksa pihtaa, britit tiirailevat Atlantin yli mutta onneksi Suomi on ytimessä.

Puolustusliitto, kyllä. Torjuntakyvystä on silti pidettävä huolta.

Sota, joka ei syty, on paras sota.

Ilman yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin EU- ja Nato-maat ovat onnistuneet välttämään Venäjän sotatoimet. Venäjä on toistaiseksi tyytynyt poimimaan vain irtopalat osakseen. Mutta testi jatkuu. Ja se on tuhmasti tehty.

Toruntakyky on tallella.
 
Back
Top