Kannattaa ihan oikeasti perehtyä 30-vuotisen sodan historiaan, niin huomaa minkälaista roolia ruotsalaiset joukot näyttelivät siinä sodassa.
Peter Englundin kirjoissa lienee ihan hyvä kuva aiheesta. Itselle jäi se kuva, että (ei ehkä hirveän yllättäen) nämä talonpojista pakkovärvätyt joukot (hakkapeliitat jne. tietty ihan eri asia) olivat usein palkkasotureihin nähden huonompia taistelussa (kun olivat heiluttaneet kuokkaa eivätkä miekkaa tai keihästä) ja huonommin varustettuja pers'aukisen wannabe-suurvallan toimesta, mutta niitä tykättiin käyttää erityisesti linnoitusten varusväkenä, koska eivät monien palkkajoukkojen tavoin alkaneet välitöntä kaupankäyntiä uudesta duunipaikasta kun katolisen liigan joukot ilmestyvät tykinkantaman päähän. Saattoivat jopa tapella vastaan minkä pystyivät, vaikka hirveät uhkaukset lentelivät. Jonkinlainen lojaliteetti kuningasta ja isänmaata kohtaan siis oli olemassa vaikka ei noille kuninkaillemme voi mitään 10+ arvosanaa antaa, alamaisten hyvinvointi oli aina uhrattavissa jonkin henkilökohtaisen sankariseikkailun vuoksi. Ei ihme että vaihtoivat lopulta lennosta kuninkaan johonkin ranskalaiseen kenuun.
Sotaonnen ollessa kortilla saatettiin tehdä näitä pakko-ottoja ihan vain siksi, kun ei muutakaan ollut, taas johonkin "kaikki yhden kortin varaan" -operaatioon. Englund taisi kuvailla tyyliin, että Ruotsin aarrekammiot normaaliin tapaan tyhjät, ja lainapiikit koronkiskureille tapissa, mutta kylistä ja pelloilta löytyi vielä jonkin verran miehiä. Siispä pakko-otto käyntiin. 30-vuotinen sota (ja monelta osin koko rauhaton suurvalta-aika) oli karmea kuppaus väkiköyhälle ja köyhälle maalle. Tietysti se oli sitä vielä enemmän pahimmille sotatoimialueille, kuten Böömille. "Sota elättäköön itsensä", sanoi Kustaa 2. Aadolf, mikä oli pakkorako jos ilman kunnon varoja sotaa halusi käydä, nykymittapuulla tietysti kyseessä on lause, joka synnytti aivan hirvittävää inhimillistä kärsimystä, kun heinäsirkkalauman lailla valtavat armeijat vaelsivat kuluttamassa "tukialueita" loppuun Keski-Euroopassa (mukana kulkeva kuormasto oli kai 4-5 kertaa taistelevien osien kokoinen, kaikkine käsityöläisineen, kenttähuorineen ym.). Eipä silti, aivan samaa tekivät myös vastapuolen joukot, korkeintaan hieman hellemmin jos alue sattui ehkä olemaan ns. "omia" vaikka raja oli häilyvä.
Kustaa 2. Aadolf oli taitava sisäpoliitikko, mutta mitä enemmän tästä ns. suurvalta-ajan kurimuksesta on lukenut, sitä enemmän tulee hänestä (ja useimmista seuraajistaan) kuva, että he eivät malttaneet keskittyä parantamaan sitä mitä heillä on, vaan koko maa ja väestö olivat pelinappuloina jonkinlaisessa sankaruustripissä mikä vielä kantoi yllättävän pitkään kunnes todennäköisyydet lopulta ottivat homman kiinni Pultavassa ja sitä seuranneissa tapahtumissa.
Tulee naurettua välillä räkäisesti, kun joku tosissaan manailee miten kaikki on nykyisin huonosti.
