Olen tässä viime kuukausina miettinyt taas suomen kansan yhtenäisyyttä telaketjujen kalistessa idän suunnalla. Ja en ole kyllä kovin vakuuttunut. Mielestäni suomessa on hyvinkin paljon sellaista väkeä jotka on nykyisillä asenteillaan melkoinen riesa kansan henkiinjäämistaistelussa.
Olen vakuuttunut siitä, että armeijan ylimmän johdon, presidentin, ministerien ja puoluejohtajien on erittäin tomerasti ilmoitettava kukkahattutädeille/-sedille, vihreille, työläisille, suvakeille, "sivistyneistölle" yms. hiippailijalle, että nyt TAISTELLAAN ja taisteleva kansa on sankareita. Jospa tuolla asenteet vähän kääntyisi. Suomalaiset on mukamas isänmaallista väkeä. Ja paskat. Ei todellakaan ole. Minuun ja muihin patriootteihin ja maanpuolustusaktiiveihin suhtaudutaan erittäin nuivasti (paitsi 6.12.). Minua pidetään usein vähintään puolihulluna. Tosin lähipiirissä sentään arvostetaan kun vakaat kristityt eivät ole menneet tohon vihervassarisuvakkipaskaan mukaan. Suomalaisista naisista on ehkä puolet sellaisia jotka eivät arvosta miehekästä ja isänmaallista miestä.
Onnistuuko maamme johto saada kansa yhtenäiseksi vihollisen uhatessa? Mikä rooli on medialla?
Entä mitä jos ei onnistu? Eli hyökkäys idästä päällä ja 1,2 miljoonaa suomalaista vastustaa aseellista vastarintaa. Armeijan ja sen sotilaiden moraalia ja motivaatiota en pelkää. Suomalaiset sotilaat on edelleen asenteeltaan priimaa. Mutta kun meitä sotilaita on vain niin kovin vähän (NELJÄ PROSENTTIA KANSASTA).
Onko täysin mahdotonta, että joudutaan ryssien lanaamisen ohessa pistämään kylmäksi myös suomalaisia sabotoijia?
Voitokkaasti päättyvä sota kyllä varmasti taas yhdistäisi suomen kansan. Osa yhdistymisestä vaan saattaa syntyä kuonan poistumisesta maasta ja/tai maan alle.
Onko muilla tällaisia mietteitä ollut? Vai pitääkö mun vaan mennä ottamaan lisää pillereitä...
PS! Vaikka en ole ollut puoleen vuoteen foorumilla uhoamassa niin miekkaa en ole laskenut. Olen juossut paljon tällä kaudella. Jaksoin tuossa yhdessä vuoristokisassa vielä roikkua tuoreen MM-mitalistin peesissä 7 kilometriä. Kovia ja pehmeitä vuorokausia on myös tullut kevään jälkeen. Näistä ei kuitenkaan ruveta tässä keskustelemaan, vaan pysytään aiheessa.
Olen vakuuttunut siitä, että armeijan ylimmän johdon, presidentin, ministerien ja puoluejohtajien on erittäin tomerasti ilmoitettava kukkahattutädeille/-sedille, vihreille, työläisille, suvakeille, "sivistyneistölle" yms. hiippailijalle, että nyt TAISTELLAAN ja taisteleva kansa on sankareita. Jospa tuolla asenteet vähän kääntyisi. Suomalaiset on mukamas isänmaallista väkeä. Ja paskat. Ei todellakaan ole. Minuun ja muihin patriootteihin ja maanpuolustusaktiiveihin suhtaudutaan erittäin nuivasti (paitsi 6.12.). Minua pidetään usein vähintään puolihulluna. Tosin lähipiirissä sentään arvostetaan kun vakaat kristityt eivät ole menneet tohon vihervassarisuvakkipaskaan mukaan. Suomalaisista naisista on ehkä puolet sellaisia jotka eivät arvosta miehekästä ja isänmaallista miestä.
Onnistuuko maamme johto saada kansa yhtenäiseksi vihollisen uhatessa? Mikä rooli on medialla?
Entä mitä jos ei onnistu? Eli hyökkäys idästä päällä ja 1,2 miljoonaa suomalaista vastustaa aseellista vastarintaa. Armeijan ja sen sotilaiden moraalia ja motivaatiota en pelkää. Suomalaiset sotilaat on edelleen asenteeltaan priimaa. Mutta kun meitä sotilaita on vain niin kovin vähän (NELJÄ PROSENTTIA KANSASTA).
Onko täysin mahdotonta, että joudutaan ryssien lanaamisen ohessa pistämään kylmäksi myös suomalaisia sabotoijia?
Voitokkaasti päättyvä sota kyllä varmasti taas yhdistäisi suomen kansan. Osa yhdistymisestä vaan saattaa syntyä kuonan poistumisesta maasta ja/tai maan alle.
Onko muilla tällaisia mietteitä ollut? Vai pitääkö mun vaan mennä ottamaan lisää pillereitä...
PS! Vaikka en ole ollut puoleen vuoteen foorumilla uhoamassa niin miekkaa en ole laskenut. Olen juossut paljon tällä kaudella. Jaksoin tuossa yhdessä vuoristokisassa vielä roikkua tuoreen MM-mitalistin peesissä 7 kilometriä. Kovia ja pehmeitä vuorokausia on myös tullut kevään jälkeen. Näistä ei kuitenkaan ruveta tässä keskustelemaan, vaan pysytään aiheessa.