Sijoittautuminen optimisti-pessimismi akselille tosiaan määrittää merkittävästi näitä kirjoituksia.Realistina en haluaisi vielä vajota pessimismiin.
Vaikka vankasti uskon PV:n systeemiin (mainio panos/tuotos -suhde), pidän mieltä nöyränä kunnioittamalla vihollisen kyvykkyyksiä ja massaa. Ja tässä ei todellakaan voi katsoa sotaväkeä yksinään, sotilaallinen kriisi on koko yhteiskunnan ponnistus. Olen käsityksessä, että yhtään pidemmällä tähtäimellä myös kriisitilanteessa siviiliyhteiskunta mahdollistaa PV:n toiminnan. Olen vasta näin kilometrien kertyessä alkanut ymmärtää sanontaa jonka mukaan ammattilaiset miettivät logistiikkaa. Myönnän auliisti, että tämän elintärkeän siviilikomponentin kriisikestävyys (vihollisen tehdessä kiusaa vilkkaalla mielikuvituksella) on mulle aikalailla tuntematon tarina.