Suomen armeijassa yhä enemmän venäjänkielisiä

[Kapiainen]

Venäläisperäinen suomalainen on minusta saatanan jees, jos hän tahtoo suorittaa kansalaisvelvollisuuden, okei, onhan siinä seikkansa, mutta se kertoo jo paljon siitä ihmisestä. Todennäköisesti hän aikoo myös elättää itsensä Suomessa aivan kelvolla. Onhan runsaasti kotoutujia, jotka eivät tasan taatusti osallistu velvoitetaakan jakamiseen, tosin alkuasukkaissakin on näitä jo aivan tarpeiksi.

Tähän täytyy lisätä - useamman ko. ryhmän edustajan suusta suoraan kuultuna - heille on äärimmäisen mieluisaa suorittaa asevelvollisuus Suomessa - koska silloin sitä ei tarvitse suorittaa Venäjällä = voi vapaasti matkustaa halutessaan kotimaahansa ilman pelkoa siitä että päätyy Vaalimaalta kotikulmien sijaan johonkin varuskuntaan valtakunnan toiselle laidalle. Tämä siis kaksoiskansalaisuuden omaavien osalta - ja aika hiton monella heistä tuntuu kaksi kansalaisuutta olevan.
Enkä tarkoita tällä sitä että Venäläistä alkuperää oleva olisi sen takia lähtökohtaisesti epäluotettava - mutta on pelkästään inhimillistä, että vahvoja siteitä naapurimaahan omaava sotilas ei välttämättä ole parhaimmillaan sotatilanteessa jossa hänellä on tunne- ja perhe-/sukulaisuussiteitä vastapuolen valtioon.

 

[Creidiki]

Vallankumouksen jälkeen Suomeen muutti runsaasti väestöä Venäjältä ja tiettävästi heistä valtaosa tappeli siinä missä muutkin suomalaiset 1939-44.

Jos SA Int rakennetaan etnisen puhtauden ja poliittisen luotettavuuden perusteella niin sodanajan kokoonpanoon ei jää muita, kuin minä ja baikal ja minullakin on saksalaista verta äidin suvun puolella.

 

[baikal]

Vallankumouksen jälkeen Suomeen muutti runsaasti väestöä Venäjältä ja tiettävästi heistä valtaosa tappeli siinä missä muutkin suomalaiset 1939-44.

Jos SA Int rakennetaan etnisen puhtauden ja poliittisen luotettavuuden perusteella niin sodanajan kokoonpanoon ei jää muita, kuin minä ja baikal ja minullakin on saksalaista verta äidin suvun puolella.

No minun äitini puolelta tulee sakua minullekin. Siihen kun lisätään isomummu, joka oli isäni puolelta ihan rehellinen kaukaasi, niin onhan luotettava coctail. Niimpä onkin muotoni ruma ja peljättävä, mutta sisin silkkaa hunajaa. :angel:

 

[Kapiainen]

Vallankumouksen jälkeen Suomeen muutti runsaasti väestöä Venäjältä ja tiettävästi heistä valtaosa tappeli siinä missä muutkin suomalaiset 1939-44.

Kuten aiemmin sanoin:
Nykyisessä maailmassa näillä maapallon kulmilla ei enää ole sellaista sisäpoliittisia/muita jännitteitä olemassa jotka saisivat ihmiset sotimaan sellaista armeijaa/valtiota vastaan jolla on selkeät sidossuhteet sukulaisuuden, juurien ja ystävyyssuhteiden perusteella.

Tässä ei ole kysymys mistään Suomen armeijan etnisestä puhtaudesta, vaan puhtaasta realismista ja käytännön sanelemista, inhimillistä pohjaa olevista faktoista. Venäläisperäinen Suomen armeijan sotilas esim. jossain kansaiväliseen operaatioon liittyvässä sotatilanteen kaltaisissa oloissa käytävässä taistelussa todennäköisesti on mies paikallaan siinä kuin Suomalainenkin - mutta kun sama kaveri on tilanteessa jossa hän tietää vastapuolella olevan sotilaita, jotka ovat siviilimaailmassa hänen kavereitaan ja osa jopa sukulaisiaan - niin äkkiä lakkaa taisteluteho laskemaan.
Näitä Venäläisperäisiä kavereita on ollut rivissä jo pitkään..paljon..ja uskokaa pois: hyvin monilla on kiinteitä perhe-, ystävyys- ja kaveruussuhteita Venäjälle - ja se ei mielestäni voi olla vaikuttamatta sotilaan tehoon JOS vastapuolella on niitä samoja ihmisiä joihin hänelle on em. suhde. Täysin inhimillistä..

 

[baikal]

Vallankumouksen jälkeen Suomeen muutti runsaasti väestöä Venäjältä ja tiettävästi heistä valtaosa tappeli siinä missä muutkin suomalaiset 1939-44.

Kuten aiemmin sanoin:
Nykyisessä maailmassa näillä maapallon kulmilla ei enää ole sellaista sisäpoliittisia/muita jännitteitä olemassa jotka saisivat ihmiset sotimaan sellaista armeijaa/valtiota vastaan jolla on selkeät sidossuhteet sukulaisuuden, juurien ja ystävyyssuhteiden perusteella.

Tässä ei ole kysymys mistään Suomen armeijan etnisestä puhtaudesta, vaan puhtaasta realismista ja käytännön sanelemista, inhimillistä pohjaa olevista faktoista. Venäläisperäinen Suomen armeijan sotilas esim. jossain kansaiväliseen operaatioon liittyvässä sotatilanteen kaltaisissa oloissa käytävässä taistelussa todennäköisesti on mies paikallaan siinä kuin Suomalainenkin - mutta kun sama kaveri on tilanteessa jossa hän tietää vastapuolella olevan sotilaita, jotka ovat siviilimaailmassa hänen kavereitaan ja osa jopa sukulaisiaan - niin äkkiä lakkaa taisteluteho laskemaan.
Näitä Venäläisperäisiä kavereita on ollut rivissä jo pitkään..paljon..ja uskokaa pois: hyvin monilla on kiinteitä perhe-, ystävyys- ja kaveruussuhteita Venäjälle - ja se ei mielestäni voi olla vaikuttamatta sotilaan tehoon JOS vastapuolella on niitä samoja ihmisiä joihin hänelle on em. suhde. Täysin inhimillistä..

Ihan varmasti näin. Sinä katsot puhtaasti sotilaana asiaa, minä koen mielihyvää, kun "tulokas" suorittaa velvollisuutensa ja todennäköisesti aikoo kunniallisesti hoitaa myös muutoin asiansa, tekee työtä ja osallistuu yhteiskuntaan. Helppoa olisi ko. hlön laistaa tämä (kin) homma halutessaan.

 

[Kapiainen]

Sinä katsot puhtaasti sotilaana asiaa, minä koen mielihyvää, kun "tulokas" suorittaa velvollisuutensa ja todennäköisesti aikoo kunniallisesti hoitaa myös muutoin asiansa, tekee työtä ja osallistuu yhteiskuntaan. Helppoa olisi ko. hlön laistaa tämä (kin) homma halutessaan.

Kyllä siitä itse kukin mielihyväntunteita saa kun nuori mies hoitaa hommansa moitteetta - ja kuten aiemmin sanoin: Hyvin moni Venäläisperäinen nuori mies on erittäin hyvin motivoitunut suorittamaan asepalveluksensa nimenomaan Suomen Puolustusvoimissa. Syitä on varmasti monia, joista yksi on..poikien omienkin sanojen mukaan..se, että kaksoiskansalaisena saa asepalveluksensa suoritettuaan vapaasti käydä (entisessä) kotimaassaan sukulaisia ja kavereita tapaamassa ilman pelkoa siitä että päätyy siellä rajalta armeijaan. No, se on toki vain yksi motivaattori..mutta kuitenkin. Keskimäärin kelpo poikia - mutta kuten sanoin: on pelkästään inhimillistä ettei sellainen sotilas ole parhaimmillaan omaa kansaansa vastaan käytävässä sodassa...ja toisaalta myös kohtuutonta meiltä odottaa heidän käyvän ase kädessä sellaisen maan armeijaa vastaan jossa heidän juurensa ovat.

Varsinkin etelä-ja itäsuomesta on niin helppo pitää yhteyksiä entiseen kotimaahan puolin ja toisin vierailemalla yli rajan + tietoverkot toimivat sielläkin..ja minun kokemukseni mukaan useimmat noista pojista myös aika tiiviisti yhteyksiä entisen kotimaansa sukulaisiin ja kavereihin pitävät. Eivät toki kaikki - mutta monet kyllä.

 

[fulcrum]

Venäjänkielinen ei välttättä tarkoita venäläistä. Mukana voi olla myös esim. venäjänkielisiä inkeriläisiä ja karjalaisia.

Pitää paikkansa - kuten myös se, että suurimmalla osalla, lähes kaikilla, Suomen Puolustusvoimissa asepalvelusta suorittavilla venäjänkielisillä asevelvollisilla on sukua ja ystäviä/tuttavia/kavereita Venäjällä.

Big deal. On minullakin sukulaisia siellä. Eipä ole vielä lyöty kansioon leimaa "poliittisesti epäluotettava".

Jos SA Int rakennetaan etnisen puhtauden ja poliittisen luotettavuuden perusteella niin sodanajan kokoonpanoon ei jää muita, kuin minä ja baikal ja minullakin on saksalaista verta äidin suvun puolella.

Tosin jos tälle linjalle lähdetään niin eihän meikää päästetä tyhjentämään edes varuskunnan makkeja: sukulaisia löytyy sekä itä- että länsinaapurista ja vielä eräästä mahdollisesti separatistihenkisestä vähemmistöstä...rodullisen puhtauden komissio raakaisi tällaisen yhden miehen 5. kolonnan kyllä heti.

 

[Kapiainen]

On minullakin sukulaisia siellä. Eipä ole vielä lyöty kansioon leimaa "poliittisesti epäluotettava".

Mikä pakkomielle joillekin on tästä tehdä jokin "poliittisen luotettavuuden kysymys" tai "etnisen puhtauden tavoittelua"???

Kummastakaan ei ole kysymys, kuten jokainen - tai ainakin suurin osa - myös ymmärtää. Hyvin harva Suomeen muuttanut Venäläinen ei ole mikään poliittinen pakolainen tai muutenkaan sen takia Venäjältä pois lähtenyt että olisi kokenut siellä olonsa huonoksi - hyvin moni on myös kaksoiskansalainen ja elää sujuvasti kahden maan välillä päivittäistä arkeaan.

Jos minä tai melkein kuka tahansa esim tämän foorumin keskustelijoista olisi tilanteessa, jossa on päätynyt kaksoiskansalaiseksi ja joutuisi jonkun tapahtumaketjun kautta tilanteeseen jossa huomaisi olevansa ase kädessä vastassaan Suomalaisia joukkoja, niin eipä taitaisi monella olla tehot ihan parhaimmillaan.. Miksi siis vastaavassa tilanteessa Venäläisellä olisi?!?! Täysin kohtuutonta heiltä sellaista edes vaatia! Suomessa asevelvollisuuttaan suorittava Venäläinen kun ei ole mikään palkkasoturi, jonka motiivi taistelemiseen on raha. Hän on ihan samanlainen tavallinen nuori mies kuin se Suomalainen palvelustoverinsa.

 

[fulcrum]

Jos minä tai melkein kuka tahansa esim tämän foorumin keskustelijoista olisi tilanteessa, jossa on päätynyt kaksoiskansalaiseksi ja joutuisi jonkun tapahtumaketjun kautta tilanteeseen jossa huomaisi olevansa ase kädessä vastassaan Suomalaisia joukkoja, niin eipä taitaisi monella olla tehot ihan parhaimmillaan.. Miksi siis vastaavassa tilanteessa Venäläisellä olisi?!?! Täysin kohtuutonta heiltä sellaista edes vaatia! Suomessa asevelvollisuuttaan suorittava Venäläinen kun ei ole mikään palkkasoturi, jonka motiivi taistelemiseen on raha. Hän on ihan samanlainen tavallinen nuori mies kuin se Suomalainen palvelustoverinsa.

Toisaalta nykyään armeijassa verraten harva enää joutuu jalkaväkeen missä pitäisi survoa pistintä naapurin sisuksiin. Ehkä tehtävissä missä vihollista harvoin, jos koskaan näkee, motivaatio/lojaliteettiongelmat eivät nouse niin helposti esiin? Paha sanoa.

Riippuu varmaan myös tilanteesta ja yksilöstä. Onhan tämäntapaisia tilanteita ollut maailman sivu. Saksan ja Ranskan välillä asuvat elsassilaiset ovat toimittaneet molempien maiden käpykaarteihin väkeä vuosisatojen ajan, jos kohta muihinkin joukko-osastoihin. Ääriesimerkkinä sitten erilaiset sisällissodat, joissa joutuu ihan kirjaimellisestikin ystäviä ja kylänmiehiä vastaan, silti ei puutetta tappamishalukkaista ole yleensä näissä kahinoissa ollut. Pikemminkin päinvastoin.

 

[Kapiainen]

Riippuu varmaan myös tilanteesta ja yksilöstä. Onhan tämäntapaisia tilanteita ollut maailman sivu. Saksan ja Ranskan välillä asuvat elsassilaiset ovat toimittaneet molempien maiden käpykaarteihin väkeä vuosisatojen ajan, jos kohta muihinkin joukko-osastoihin. Ääriesimerkkinä sitten erilaiset sisällissodat, joissa joutuu ihan kirjaimellisestikin ystäviä ja kylänmiehiä vastaan, silti ei puutetta tappamishalukkaista ole yleensä näissä kahinoissa ollut. Pikemminkin päinvastoin.

Pitää paikkansa - ja todentotta riippuu varmasti paljon yksilöstä..

Sisällissodat ovat tässä mielessä "helppoja tapauksia" koska niissä on useimmiten sodan syynä eri kansanosien väliset rajut jännitteet, jotka purkautuvat sotana - valtioiden välinen sota on usein hankalampi tässä mielessä.
Mutta joo, onhan noita tilanteita ollut maailman sivu missä sotilaita on taistellut "väärällä" puolella. Olihan esim viime maailmansodassa Ranskalaisia Waffen-SS:n riveissä ja sitkeästihän he taistelivat loppuun saakka. Tosin Saksalaiset käyttivät heitä itärintamalla, jolloin he eivät kohdanneet maanmiehiään ja motivaatio oli heillä, kuten monilla muillakin, kommunismin vastainen taistelu.
Elsassilaiset ovat hyvä esimerkki hekin.. Ja onhan myös Legioona ollut hankalassa tilanteessa toisen maailmansodan aikana useampaankin otteeseen. Ensin Saksalaisia Legionaalaisia Wehrmachtia vastassa ja myöhemmin Legioonaa Vapaan Ranskan joukkoja vastaan jne.. Tosin jostain muistan lukeeni joskus että Legioona ratkaisi ongelmaa siten että Saksalaisille Legioonalaisille annettiin mahdollisuus valita lähteekö vai siirtyykö joukko-osastoon joka ei ole lähdössä jne.
Joten onhan noita tilanteita ollut - usein niitä on myös huomioitu joillain järjestelyillä.

 

[pstsika]

Ja sitten on tietysti täysiä pettureita, kuten Vlasovin miehet.

Kovin montaa puolustelevaa argumenttia on vaikea löytää, jos joukko komentajaansa myöten on loikkareita tai sotavankeuden takia puoltaan vaihtaneita venäläisiä varsinkin, kun kyseinen sakki oli Itärintamalla neuvostojoukkoja vastaan eikä suinkaan länsiliittoutuneita, jolloin olisi voinut hakea edes jotain ideologista perustetta kansallissosialismin tai isovenäläisen sosialismin puolustamisessa ja länsimaisten arvojen vastaisesta taistelusta. Tuollaiset sietääkin hirttää vihollisuuksien loputtua...

 

[baikal]

Perusihminen joutuu liian tiukkaan paikkaan joutuessaan sotavangiksi. Kun ottaa huomioon venäläissotavankien olot sakuleireillä ja toiseksi mitä heillä oli jäljellä jouduttuaan vangiksi kotimaassaankaan, niin tilanne hahmottuu kovin helpoksi inhimillisestä näkökulmasta. Neuvostosotavangin kohtalo oli kyllä karu: jos ei sakuleiri tappanut niin kotimaahan palattuaan henki lähti aikasen varmasti, jos ei niskalaukaus kopsahtanut, niin leirikierros takasi yleensä elämän päättymisen.

Luin tuossa juuri merisotakirjaa, jossa kerrotaan kuinka upotetun sakusuklarin miehistö lauloi kuin kanarialinnut, kun pelkona oli joutua englantilaisten kynsiin....amerikkalaiset korjasivat potin, saivat haluamansa tiedot ja vähän ylikin. Sotavankeus on varmasti karu juttu ja ehkä sitä ei voi ymmärtää mitenkään, jos ei ole kokenut.

 

[Kapiainen]

No joo - ja kyllähän tietysti Venäläisillä oli aikalailla kaikenlaisia sisäisiä jännitteitä vielä tuolloin 40-luvulla. Kommunistihallinto ei ollut kaikkien suosiossa - siellähän kuitenkin käytiin suhteellisen pitkä sisällissota bolshevikkien valtaantulon jälkeen, joka taisi loppua vasta jossain vuoden 1922 tienoilla. Sitä taustaa vasten maasta on varmasti löytynyt jonkin verran väkeä kohtalaisella motivaatiolla taistelemaan bolshevikkipohjaista hallintoa vastaan Saksalaisten riveissä.

 

[Victor Charlie]

Mielenkiintoista olisi tietää, sijoitetaanko näitä heppuja SA-kokoonpanoihin, ja jos sijoitetaan, niin millaisiin tehtäviin?

Arkijärjellä ajatellen venäläistaustaisen reserviläisen paikka olisi sijoittamattoman reservin laajassa haamuarmeijassa, passi kouraan ja hyvää loppuelämää, mutta kokemus on osoittanut, ettei järjellä ja viranomaisten tai päättäjien toimilla aina ole edes kaukaista yhteyttä...

Lienee siis aivan mahdollista, että venäläistaustaisista reserviläisistä on muodostettu ihan oma SA-yksikkönsä, heimopataljoona 2000-luvun tyyliin. :a-grin:

 

[Creidiki]

Mielenkiintoista olisi tietää, sijoitetaanko näitä heppuja SA-kokoonpanoihin, ja jos sijoitetaan, niin millaisiin tehtäviin?

Ja millä perusteella raakkaus tehdään? Onko jääkäri Tuppurainen parasta A-ryhmää jos onkin äidin puolelta Arjuhin? Niputetaanko inkeriläiset ja karjalaiset samaan isovenäläisten kanssa?