Suomen Atlantti-Seuran uusin Nato-raportti

Taitolaji

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Ohessa linkki Suomen Atlantti-Seuran uuspimpaan Nato-raporttiin. Seura vaalii rehellisyyttä, joten faktat ovat kohdallaan. Lukijan omat poliittiset näkemykset ohjaavat tietysti muodostuvaa mielipidettä.

Natosta on nyt niin paljon tietoa, että seuraavaksi olisi syytä keskittyä Suomen kokonaismaanpuolustuksen haasteisiin ja miten ne yhdistettynä kansainväliseen tilanteeseen vaikuttavat mielipiteisiimme Nato-jäsenyydestä.


Suomen Atlantti-Seura on 19.6.2014 julkaissut raportin
"Mikä Nato on?". Raportin ovat kirjoittaneet Karoliina Honkanen
ja Janne Kuusela. Julkaisu on luettavissa osoitteessa

http://atlanttiseura.fi/nato/.

Tulostettava versio julkaisusta on saatavilla pdf-muotoisena
osoitteessa http://atlanttiseura.fi/WP/wp-content/uploads/2014/06/mika_nato_on.pdf.
 
Kohdan 11. mukaan Natoon ei liitytä vaan siihen kutsutaan "laajentumiskierroksen" yhteydessä.
Kutsun jälkeen liittoumaan halukas maa lähtettää hakemuksensa, joka käsitellään jokaisessa jäsenmaassa erikseen.
Kutsun jälkeen hakeutumisesta hyväksyntään kestää minimissään yhden vuoden.

LAINAUS Kohdasta 11: "Nato on kasvanut 12 perustajajäsenen yhteisöstä 28 jäsenmaan puolustusliitoksi kuuden laajentumiskierroksen seurauksena. Laajentuminen perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artiklaan, jonka mukaan ”liittokunta voi kutsua jäsenikseen minkä tahansa Euroopan valtion, jonka jäsenyys edistäisi sopimuksen periaatteita ja Pohjois-Atlantin alueen turvallisuutta."

..ja..

"... Jäsenyyskutsun saatuaan maa käy Naton kanssa liittymisneuvottelut, joissa sovitaan jäsenmaan velvoitteista ja siitä, miten se liitetään yhteisen puolustuksen järjestelyihin. Olennaista on määrittää vaatimustaso ennen jäsenyyden voimaantuloa sekä suunnitelmat uudistusten jatkamisesta jäsenyyden astuttua voimaan. On huomionarvoista, että uuden jäsenmaan liittyminen Natoon edellyttää, että liittyminen hyväksytään jokaisen 28 Nato-maan parlamentissa. Kyseessä on pitkä poliittinen prosessi.

Koska jäsenyys tulee ratifioida erikseen jokaisen Nato-maan parlamentissa, kestää jäsenyyden toteutuminen nopeimmillaankin noin vuoden kutsun saamisesta. Puola, Tšekki ja Unkari kutsuttiin jäseniksi vuonna 1997 ja niiden jäsenyys toteutui vuonna 1999. Niin sanotun ”Big Bang” laajentumiskierroksen kutsut lähtivät seitsemälle maalle (Viro, Latvia, Liettua, Slovenia, Slovakia, Bulgaria ja Romania) vuonna 2002 ja maiden jäsenyys toteutui 2004. Vuonna 2008 kutsuttujen Albanian ja Kroatian jäsenyys toteutui noin vuodessa.

Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, laajentumisen ajankohtaan vaikuttavat monet tekijät. Jäsenyyttä harkitseva maa ei voi lähteä siitä, että se voisi liittyä mukaan juuri sillä hetkellä kun itse haluaa. Natossa uusien jäsenten ottaminen perustuu poliittiseen harkintaan ja jäsenmaiden yksimieliseen päätökseen. On mahdollista, että Naton ovi tosiasiallisesti sulkeutuisi. Näin voi käydä, mikäli laajentumisen hinta koettaisiin liian kalliina esimerkiksi Venäjän-suhteiden kannalta. Nato ei myöskään ota uusia jäseniä kriisitilanteessa.↑ ..."


"Nyt se on auki - Nyt se on kii" ..kun naapurista kävivät uhkaamassa 3.MS:lla mikäli Suomi liittyy (= kutsutaan) - Kutsua on turha odottaa - Käviköhän näin?
 
Sardaukar kirjoitti:
Eli se siitä NATO-optiosta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mutku Suomen keskusta on linjannut muuta.

Ehkä kepun puoluetoimistolla ajatellaan tiukassa tilanteessa Mauri Pekkarista lähetettäväksi NATOn päämajaan. Tunnetut pekkaroinnithan ovat kaikkien iltalypsyjen ja ojarumpupolitoinnin äiti. Toivoa sopii, että NATO on suopea pekkaroinnille - muutoin voi mennä pokkuroinniksi.
 
skärdis kirjoitti:
Mutku Suomen keskusta on linjannut muuta.

Ehkä kepun puoluetoimistolla ajatellaan tiukassa tilanteessa Mauri Pekkarista lähetettäväksi NATOn päämajaan. Tunnetut pekkaroinnithan ovat kaikkien iltalypsyjen ja ojarumpupolitoinnin äiti. Toivoa sopii, että NATO on suopea pekkaroinnille - muutoin voi mennä pokkuroinniksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Höpö Höpö. KEPU tai KOPU -sillä ei merkitystä- kun Natoon ei liitytä vaan siihen kutsutaan "laajentumiskierroksen" yhteydessä.
Onko laajentumiskierros menossa? Onko kutsua tullut?
Sen jälkeen vasta hakemuksenkaan voi jättää.
Me täällä voimme vain spekuloida sekundäärisillä argumenteilla ja se on aika tavalla turhaa.
 
NATOn ylipäällikkö Rasmussen on ilmoittanut Ruotsin ja Suomen olevan tervetulleita kerhoon.

Tottahan liittyminen tapahtuisi virallisen protokollan mukaan, mutta ei se mikään lottokupongin jättäminen ole. Jos jäsenyyttä haetaan, niin diplomaattilähteet ovat varmistaneet tilanteen ennalta. Toista se on sitten, jos paniikissa päädymme anelemaan apua.
 
Natosta on keskusteltava asiapohjalla, mutta miten poliitikkomme ja eräät puolueistamme saadaan tekemään se? Esimerkkinä Keskusta ja Sipilä, joiden tulisi kertoa kansalle, mikä on heidän mukaansa sellainen tilanne, että se Suomen osalta laukaisisi "Nato-option" hyödyntämisen ja miksi heidän mielestään Suomella ylipäätään on optio jäsenyyteen.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...rajoittaisi-poliittista-liikkumatilaa/667354/

Suomi ei ole Georgia, mutta oheinen juttu antaa kuitenkin käsityksen siitä, mihin tilanteeseen mekin saattaisimme joutua jos "Nato-option" käytölle tulisi tarvetta:

Georgia's NATO Membership Increasingly Unlikely, Diplomats Say

http://www.themoscowtimes.com/news/...creasingly-unlikely-diplomats-say/502279.html


Ohessa vielä YLE:n surullinen analyysi siitä, missä Suomen ja poliitikkojemme arvellaan venäjän näkökulmasta seisovan.

Venäjän verkossa 20.6.2014 klo 10:05 | päivitetty 20.6.2014 klo 10:05

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_mita_niinisto_lavroville_kertoi/7307449

Ottaen huomioon määrättyjen puolueiden ja poliitikkojen toiminnan, uskooko kukaan, että Suomi hakisi missään tilanteessa Nato jäsenyyttä ennenkuin se jo on myöhäistä? Samalla ollaan haluttomia satsaamaan ne miljardit, jota todella uskottavan itsenäisen puolutuksen ylläpitäminen edellyttäisi (tai siihen ei yksinkertaisesti ole varaa).





 
Minusta on mukavaa, että transatlantti-seura on ottanut vaarin ohjeestani julkaista faktaa epämääräisen julistamisen sijaan:rolleyes:. Niinistön potku taisi ravistella hegemonia-hemmojen ajatusvinkkeleitä kohdalleen. Vähitellen itsekukin kursii oman julistuksensa vastaamaan faktoja, unilukkari ei turhaan kötissyt.

Hyvä hyvä, aidompaan ja asiallisempaan suuntaan ohjautuu vähitellen tämä melko tärkeä keskustelusäie maassamme. :rolleyes: Näin tämän pitää mennä v. 2014. Kehitystä tapahtuu. Nyt kun vielä meidän foorumin trans-atlantti-fanit nielevät katkeruutensa ja keskittyvät asioiden ytimiin. :cool:
 
Päätä kivistää ja ajatukset juoksee ketunlenkkiä niin joo.

Sen sanon että mitä lainauksia olitte laittanu ni kovaa asiaa ilman kiertelyjä. Perhanan nato-optiot on vaan poliitikkojen tapa kiertää se arka kysymys.
 
baikal kirjoitti:
Minusta on mukavaa, että transatlantti-seura on ottanut vaarin ohjeestani julkaista faktaa epämääräisen julistamisen sijaan:rolleyes:. Niinistön potku taisi ravistella hegemonia-hemmojen ajatusvinkkeleitä kohdalleen. Vähitellen itsekukin kursii oman julistuksensa vastaamaan faktoja, unilukkari ei turhaan kötissyt.

Hyvä hyvä, aidompaan ja asiallisempaan suuntaan ohjautuu vähitellen tämä melko tärkeä keskustelusäie maassamme. :rolleyes: Näin tämän pitää mennä v. 2014. Kehitystä tapahtuu. Nyt kun vielä meidän foorumin trans-atlantti-fanit nielevät katkeruutensa ja keskittyvät asioiden ytimiin. :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...

Älähän nyt baikal, kyllä Suomen Atlantti-seura on käsitelly aihetta aiemminkin, ja ihan asialliselta pohjalta. Vastaavaa matskua löytyy kyllä myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuista. Tietoa siis on, Venäjän reaktiot ja omien poliitikkojemme asenteet ovat sitten toinen juttu, samoin puolustusvoimiemme realiteetit. Ohessa esimerkkejä Atlantti-seuran kirjoituksista. Löytyvät tietysti myös puljun kotisivuilta.

raportti_kuva.jpg


JULKAISUT

Mikä Nato on? -web-julkaisu. Karoliina Honkanen ja Janne Kuusela. 2014.

Mikä Nato on? -pdf-versio. Karoliina Honkanen ja Janne Kuusela. 2014.

Ett Nytt Nato? – 20 frågor och svar. Karoliina Honkanen ja Janne Kuusela. 2012.

Uusi Nato? – 20 kysymystä ja vastausta. Karoliina Honkanen ja Janne Kuusela. 2011.

Suomi ja Nato – Suomen Atlantti-Seuran 10-vuotisjulkaisu. Toimittaneet Terhi Suominen ja Jyrki Karvinen. 2009.

Kysymyksiä ja vastauksia Natosta. Karoliina Honkanen ja Janne Kuusela. 2007.

Nato ilman tunteilua. Olli Kivinen. 2007.

European Crisis Management in Transition – Implications for Finland and Sweden. Occasional Papers No. 7. Toimittaneet Eeva Hautamäki ja Janne Halttu. 2005.

Small States and NATO – Influence and Accommodation. Occasional Papers No. 6. Toimittanut Martti Setälä. 2005.

The United States and the World. Occasional Papers No. 4. Toimittaneet Terhi Suominen ja Eero Kytömaa. 2004.

Euroopan turvallisuus ja Suomi. Occasional Papers No. 3. Toimittaneet Terhi Suominen ja Axel Hagelstam. 2003.

NATO after Prague. Occasional Papers No. 2. Toimittaneet Karoliina Honkanen ja Tomas Ries, 2003.

Baltic Security, NATO and the EU. Occasional Papers No. 1. Toimittaneet Tomas Ries ja Karoliina Honkanen, 2001.
 
Torrakko kirjoitti:
Päätä kivistää ja ajatukset juoksee ketunlenkkiä niin joo.

Sen sanon että mitä lainauksia olitte laittanu ni kovaa asiaa ilman kiertelyjä. Perhanan nato-optiot on vaan poliitikkojen tapa kiertää se arka kysymys.
Klikkaa laajentaaksesi...

Aivan, ja Nato-optio kuulosti ihan mukavalle korvaan, tosin vain niin kauan, kun Venäjä alkoi raaputtamaan Euroopan turvallisuuspoliittista pintaa. Se kortti on nyt käytetty ja hupaisaksikin havaittu. Aikansa kutakin.
 
Taitolaji kirjoitti:
Älähän nyt baikal, kyllä Suomen Atlantti-seura on käsitelly aihetta aiemminkin, ja ihan asialliselta pohjalta. Vastaavaa matskua löytyy kyllä myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuista. Tietoa siis on, Venäjän reaktiot ja omien poliitikkojemme asenteet ovat sitten toinen juttu, samoin puolustusvoimiemme realiteetit. Ohessa esimerkkejä Atlantti-seuran kirjoituksista. Löytyvät tietysti myös puljun kotisivuilta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Putoaa vähän pohja väitteiltä pois, kun laitetaan raportin nimeksi "Nato ilman tunteilua", esipuheessa vakuutetaan miten päätökset pitää tehdä "kylmään järkeen perustuen", sitten itse raportti on aiheen kohtelussaan täysin kritiikittömästi Nato-myönteinen...
 
Mielestäni järkevintä olisi satsata oikeasti omaan itsenäiseen puolustukseen ja pitää hyvät suhteet venäjään. En varsinaisesti pidä venäjästä mutta sen kanssa tulee toimeen kyllä. Edelleen tämä vaatisi mittavia satsauksia omaan puolustukseen luokkaa miljardi plus seuraava hävittäjä hankinta erillisbudjetista.
 
Julkaisussa ei ole mitään uutta minulle, mutta tuon vielä haluaisin nostaa mietittäväksi:

"Viimeksi Natoon liittyneiden uusien jäsenmaiden kokemukset Venäjän-suhteistaan ovat vaihdelleet. Joissakin tapauksissa aiemmat ristiriidat ovat jatkuneet jäsenyyden tultua voimaan. Toisissa tapauksissa jäsenyyden toteutuminen on antanut mahdollisuuden rakentaa suhteita uudelleen. Baltian maille Nato-jäsenyys on antanut selkänojan, jonka varassa ne voivat kehittää kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään varmemmalta pohjalta. Myös Puolan ja Venäjän suhteet alkoivat normalisoitua pitkän vaikean ajanjakson jälkeen Puolan liityttyä jäseneksi."

Venäjän kanssa voi olla todellisissa asiaväleissä vain tasaveroisessa vuoropuhelussa, jolloin Venäjä kohtelee toista osapuolta oikeana valtiona, jolla saa olla omia ajatuksia ja oma suunta. Muussa tapauksessa tie tulee olemaan tällainen, syvenevä vain:


Aleksandr Lukaševitš teki selväksi, ettei Suomen hallituksen toiminta Ukrainan kriisin aikana ole vastannut venäläis-suomalaisen hyvän naapuruuden henkeä eikä molemminpuolisen hyödyn periaatetta. Hän vaati kahdenvälisen yhteydenpidon perinteisesti korkean dynamiikan palauttamista, mikä hänen mukaansa vastaisi valtioidemme molemminpuolisia pitkäkestoisia etuja.

Hallituksen virheellisen politiikan vastapainona hän toi esiin maiden parlamenttien puhemiesten tiiviin yhteydenpidon ja Suomen talouden lippulaivayritysten korkeimpien johtajien osallistumisen toukokuussa pidettyyn Pietarin talousfoorumiin.

Seuraavana päivänä TV-kanava Pjatyi kanalin kirjeenvaihtaja Anastasia Djakova raportoi, kuinka Lavrovin Turun vierailu sattui historialliseen ajankohtaan. Hän muistutti, kuinka puna-armeija 70 vuotta aiemmin oli aloittanut Viipurin operaation aktiivisen vaiheen, joka johti Venäjän – siis Venäjän, ei Neuvostoliiton – ja Suomen välisen sodan loppumiseen.

”Samoin tämä vierailu toivottavasti osoittaa koko maailmalle, että jopa toisiaan vastaan asein taistelleet viholliset voivat solmia rauhan ja tulla ystäväksi, kunhan vain ryhdytään vuoropuheluun.”

Prognoosi:

Tästä kun mennään syvemmälle, syntyvät pienen kiristelyn jälkeen uudet imelä-Eikka Uusitalot, Väyryset ja ahtikarjalaiset Sipilän johdolla. Paula Lehtomäki ja Esko Aho, putinilaisten vuorineuvosten edunvalvoja, ovat hyvä alku.

Suomesta tulee EU:n kummajainen. Se oli ensin ytimessä, mutta lopulta Paasikiven linja murtuu ja muuttuu poliittisen pahuuden korkkiruuvilinjaksi, jonka tarkoituksena on uhrata koko Euroopan ja Suomen etu, jos vain saa kähmittyä jotain jonnekin Puulan rantakylään vaikka lyömällä idänkortilla...

No, nyt ei saa pelotella menneillä enempää...

:)
 
Ketkä eniten halusivat lyödä kintaat yhteen "Venäjän riippumattoman ja liki voittoa tuottamattoman humanitaarisen energian" kanssa? Rosatomin ja Gazpromin?

No, nyt on provoiltu oikein huolella. Kaljupää, tule esiin!

Me emme mene koskaan NATOon emmekä ole täysmääräisesti itsenäisiä, eikä meitä tulla pitämään oikeana valtiona sen enempää kuin me pidämme Ahvenanmaata, jossa pelätään Soinia kuin me Zhirinovskia. Olen pahoillani. Minun uskoni on loppu.
 
Muistuttaisin Atlantti-Seuran olevan suurvallan työkalu. Taustalla häärinee CIA:n paikallinen haara. Ei paljoa eroa Backmanin Safkasta. Suolan kanssa suosittelen otettavaksi kumpaisenkin klikin näkemykset.
 
JOKO kirjoitti:
Muistuttaisin Atlantti-Seuran olevan suurvallan työkalu. Taustalla häärinee CIA:n paikallinen haara. Ei paljoa eroa Backmanin Safkasta. Suolan kanssa suosittelen otettavaksi kumpaisenkin klikin näkemykset.
Klikkaa laajentaaksesi...

Atlantti-Seuran asiallista dataa ei voi kyllä mitenkään verrata tuohon SAFKAn ja Bäckmanin viemäriretoriikkaan.
 
Oikeat NATO-vastaiset propagandistit tietävät hyvin, että väite NATOn olemisesta Yhdysvaltain politiikan jatke on perätön. En tiedä sitten palstalla olevista, ovatko he maksumiehiä vai vain tyhmiä ja/tai uskovaisia. NATO on Euroopalle enemmänkin organisaatio, jolla Yhdysvallat on kytketty mukaan Euroopan turvallisuuteen. Jäsenmaiden turvallisuuteen. He tietävät myös, etteivät suhteemme Venäjään oikeasti huonontuisi vaan tervehtyisivät, sillä narsistin kanssa ei ole kiva olla epätasa-arvoisessa suhteessa. Se sairastuttaa ajan mittaan kumppaninkin.

Maanpuolustusväki, joka ei tunne menneisyyttään, ei ansaitse tulevaisuuttaan :)

Ehkä kansalle ja poliitikoille täytyy antaa armo. Jaakko Iloniemi kirjoitti, että Suomi oli 1990-luvulla niin väsynyt EU-prosessiinsa. Niin oli. Puolet ei halunnut koko systeemiin. Ei siinä ollut oikein nostetta NATOlle samaan syssyyn. Minusta tämä on täysin ymmärrettävää. Joka ei elänyt tätä aikaa jo varttuneena ja äänivaltaisena, ei muista ja tiedä.

Varsovan liitto romahti. Millä NATO siis perusteltiin? Ja sitten tuli se kriisinhallinta ja jopa korkea-arvoisten upseerien epäilys aluepuolustuksen ja reservien alasajosta NATOssa. PV:n kehitystyö alkoi näyttää juuri siltä, mistä varoittelivat.

Turha tällaiselle kansalle on Iloniemen selittää, että Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka alkoi yhdentyä. Mitä siitä seurasi? No, yhdeksän kymmenestä EU-kansalaisesta kuuluu NATOon ja NATO-maat ovat enemmistöpäättäjinä. Kansalle ei kerrota tätä, mutta meillä ei ole näissä asioissa todellista puhe- eikä äänivaltaa. Paradoksaalista kyllä, NATO-vastustajat ovat ajaneet meidät juuri tilanteeseen, minkä he väittävät NATOsta seuraavan. Nyt meidän pitää noudattaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, josta päättävät NATO-maat ilman meidän tasaveroista ääntämme ja lisäksi täysin vailla liittoutumisen suojaa.

Ja sitten palstalla pyörii porukkaa, jotka näkevät Aku Ankassakin CIA:n kädenjäljen. O sancta simplicitas.

NATO ei ole Venäjälle sotilaallinen uhka, vaan poliittisen vaikutusvallan vähenemisen uhka. NATO torjui olemassaolollaan Neuvostoliiton ekspansion. Venäjä suurvaltana haluaa pitää omasta määräysvallastaan kiinni varsinkin lähialueillaan. Ei tässä muusta kyse ole. Eri asia on sitten, haluammeko todella siihen suostua.

Venäjä viestii nyt, että laajenemisen Venäjä kokee "sotilaalliseksi uhaksi". Jokainen asiantuntija tietää Lavrovia myöten, että sellaista uhkaa ei ole olemassakaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Oikeat NATO-vastaiset propagandistit tietävät hyvin, että väite NATOn olemisesta Yhdysvaltain politiikan jatke on perätön. En tiedä sitten palstalla olevista, ovatko he maksumiehiä vai vain tyhmiä ja/tai uskovaisia. NATO on Euroopalle enemmänkin organisaatio, jolla Yhdysvallat on kytketty mukaan Euroopan turvallisuuteen. Jäsenmaiden turvallisuuteen. He tietävät myös, etteivät suhteemme Venäjään oikeasti huonontuisi vaan tervehtyisivät, sillä narsistin kanssa ei ole kiva olla epätasa-arvoisessa suhteessa. Se sairastuttaa ajan mittaan kumppaninkin.

Maanpuolustusväki, joka ei tunne menneisyyttään, ei ansaitse tulevaisuuttaan :)

Ehkä kansalle ja poliitikoille täytyy antaa armo. Jaakko Iloniemi kirjoitti, että Suomi oli 1990-luvulla niin väsynyt EU-prosessiinsa. Niin oli. Puolet ei halunnut koko systeemiin. Ei siinä ollut oikein nostetta NATOlle samaan syssyyn. Minusta tämä on täysin ymmärrettävää. Joka ei elänyt tätä aikaa jo varttuneena ja äänivaltaisena, ei muista ja tiedä.

Varsovan liitto romahti. Millä NATO siis perusteltiin? Ja sitten tuli se kriisinhallinta ja jopa korkea-arvoisten upseerien epäilys aluepuolustuksen ja reservien alasajosta NATOssa. PV:n kehitystyö alkoi näyttää juuri siltä, mistä varoittelivat.

Turha tällaiselle kansalle on Iloniemen selittää, että Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka alkoi yhdentyä. Mitä siitä seurasi? No, yhdeksän kymmenestä EU-kansalaisesta kuuluu NATOon ja NATO-maat ovat enemmistöpäättäjinä. Kansalle ei kerrota tätä, mutta meillä ei ole näissä asioissa todellista puhe- eikä äänivaltaa. Paradoksaalista kyllä, NATO-vastustajat ovat ajaneet meidät juuri tilanteeseen, minkä he väittävät NATOsta seuraavan . nyt meidän pitää noudattaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, josta päättävät NATO-maat ilman meidän tasaveroista ääntämme ja lisäksi täysin vailla liittoutumisen suojaa.

Ja sitten palstalla pyörii porukkaa, jotka näkevät Aku Ankassakin CIA:n kädenjäljen. O sancta simplicitas.

NATO ei ole Venäjälle sotilaallinen uhka, vaan poliittisen vaikutusvallan vähenemisen uhka. NATO torjui olemassaolollaan Neuvostoliiton ekspansion. Venäjä suurvaltana haluaa pitää omasta määräysvallastaan kiinni varsinkin lähialueillaan. Ei tässä muusta kyse ole. Eri asia on sitten, haluammeko todella siihen suostua.

Venäjä viestii nyt, että laajenemisen Venäjä kokee "sotilaalliseksi uhaksi". Jokainen asiantuntija tietää Lavrovia myöten, että sellaista uhkaa ei ole olemassakaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Etteikö Nato olisi uhka, senhän näkee sokea maatuskakin, että on, ja Suomessa peesataan!

On aina yhtä mielenkiintoista lukea mitä Venäjällä kansalle syötetään. Ohessa esimerkki:

http://english.pravda.ru/opinion/columnists/23-06-2014/127863-washington_drums-0/

USA valmistelee ydinsotaa ja yllättävää ensi-iskua Venäjää vastaan, ja argumentit ovat vastaansanomattomia.

Ukrainan kauhistuttavat rikokset ihmisyyttä vastaan ovan Washingtonin asettaman Kiovan nukkehallituksen aikaansaannoksia.

http://english.pravda.ru/news/hotspots/23-06-2014/127862-ukraine_washington_kiev-0/#.U6fi47G9S3o

En ymmärrä, miten Putin kaiken tämän kirjoittelun jälkeen pääsee eroon Ukrainasta käynnistämättä sotaa tai saamatta petturin leimaa omiensa silmissä. Suomen osalta en ymmärrä, mistä saisimme jatkossa varat todella uskottavaan itsenäiseen puolustukseen, mutta toki uskottavaan jos liittoudumme.
 
Nato-optio on perinteistä sisällöltään tyhjää poliittista retoriikkaa, joka sopii kenen tahansa maallikon suuhun. Kun liian arka kysymys nousee framille ja poliitikon asiantuntemus loppuu välittömästi kesken, on broilerin tai entisen missin helppo kuitata tilanne höpisemällä jotain sekavan ympäripyöreää "nato-optiosta" ja "uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta". Varsinkin kun näiden käsitteiden tarkempaa sisältöä ei tarvitse perustella millään tavalla, niin höpinä tarjoaa hyvän valmiiksi iskulauseeksi muotoillun pakoreitin varsin nopeasti kiusalliseksi muuttuvasta keskustelusta.

Mitään "Nato-optiota" ei ole olemassakaan. Jäsenyys joko on tai ei ole. Sen lisäksi asetelmaan vaikuttavat eri toimijoiden geopoliittiset intressit, sillä viimeaikaisen retoriikan perusteella on jopa mahdollista, että Naton ja Yhdysvaltojen intresseihin kuuluu myös Ruotsin ja Suomen puolustaminen, vaikka nämä eivät olisikaan varsinaisia jäseniä. Tämä on tietysti vain pintapuolinen ja optimistinen päätelmä, joka koituisi Suomelle joka tapauksessa edulliseksi asetelmaksi, riippumatta kotimaisten broilereiden kulloisistakin päähänpistoista tai lehmänkaupoista.

Poliittiselta tasolta kantautuu usein sekavaa höpinää "uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta" ilman, että kukaan oikeasti missään vaiheessa kertoisi, mitä tämä "uskottavuus" pitää sisällään ja minkälaista sotilaallista suorituskykyä sillä tarkoitetaan. Käsitteellä kun ei ole sotatieteellistä perustaa, joten sen tarkastelu vaatii jotain mittareita.

Kuinka monta prikaatia ja mitä kaikkia suorituskykyjä on puolustusvoimilla oltava ja minkälaisia määriä, että saavutetaan "uskottava itsenäinen puolustus" suhteessa nykykäsityksen mukaiseen uhka-arvioon? Nyt on aika kääriä liituraitapuvun hihat ja lyödä numeroita tiskiin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top